Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu arvostella suomalaista tapakulttuuria, koska se on niin noloa.

Koko ketju samaa ärsyttävää jorinaa.

Nykyinen nasse homma.

Vanhuksia kuivataan ja epäkelvot poistetaan huonolla lääkityksellä hoitokoteihin ja hautaan

Hassua, kun monet on maininneet eri ammattikuntien erilaisen arvostuksen. Eikö näin muka ole ulkomailla? Kyllä multa ainakin ulkomaalaiset ihan yhtälailla kysyy, mitä teen työkseni. Yleensä itse en aloita keskustelua mihinkään työhön liittyvästä. En vain halua puhua siitä vapaa-ajalla. Ja ihan tavis insinööri siis olen, joten ei ole mitään syytä "hävetä" ammattia tai toisaalta rehvastella sillä. Ehkä eniten kysyjissä on herättänyt ihmetystä, että se ei ole tyypillinen uravalinta naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.

Kannattaa harkita itsetunnon hankkimista. Se, että olet työtön tai että sinulla on epäsuosittu työ ei pitäisi olla mikään häpeä. Varsinkin keski-ikäisillä jotka välttelevät asiaa tai suorastaan valehtelevat asiasta ovat outoja ja noloja.

a kysyy b:ltä mitä c:lle kuuluu tai mitä c ajattelee, sen sijaan, että kysyisi suoraan c:ltä ja syynä on se, että ei halua vaikuttaa uteliaalta :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä teet työksesi?"

Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".

Ehkä ei suoraan noin kysyen (ennemmin jotenkin tyyliin "mitä teet elämässä", "mitä harrastat" jne), mutta silti edes jollakin tasolla kontekstin saaminen uutta ihmistä koskien vaatii vain usein joitakin tuon tyyppisiä, "tylsiä" kysymyksiä. On kauhean vaikea keskustella vähänkään enemmän, jos toisesta ei tiedä edes "perustietoja". No, itseni puolesta voin sanoa sen, että en sitten arvota ihmistä sen mukaan että mitä hän vastaa, vaan osaan - ihan aidosti - löytää lisäkysyttävää ja itseäni kiinnostavia asioita hänen työtään/ammattiaan/harrastustaan jne. Kohtaan

Niinpä, amerikkalaiseen tapaan voitaisiin kysyä, "Millä alalla olet". Silloin tietää ihmisen alan, mistä hän tietää ja mistä osaa, olematta liian tunkeileva - "mitä teet työksesi". Ihminen voi sanoa olevansa vaikkapa huonekalualalla, jolloin hänen työstään saa jo jonkunlaisen kuvan ja voi jutella. Mutta jos kysyy mitä teet työksesi -  jos hän on huonekaluliikkeen varastomies tai hän on siellä markkinointivastaava, niin meille syntyy heti molemmista (luultavasti vääränlainen) ennakkoasenne, kun kerrotaan tarkka työnkuva. Työnkuva vie harhaan eikä siitä keskusteltavaa synnykään. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.

Asennekysymys tosiaan tuokin. Miettii vaan, että perustuuko kumpikaan olotila, hyvä tai huono fiilis oikeastaan mihinkään muuhun kuin omaan ajatteluun. Neutraali ilmaus olisi paras. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatanmoinen estyneisyys, täällä ei sovi puhua tuntemattomille. Ja jos puhut olet joko hullu tai humalassa.

Niin, jos puhuu jollekin on varmasti hullu. Tai hymyilee lenkkipolulla, pahinta tietysti jos tervehtii. Joskus tervehdin tuntematonta, piruuttani.

Tsiisus, missä te oikeen asutte?

Turkkuses

Aaaivan, no sitten ymmärrän. Kävin siellä kerran...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä teet työksesi?"

Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".

Ehkä ei suoraan noin kysyen (ennemmin jotenkin tyyliin "mitä teet elämässä", "mitä harrastat" jne), mutta silti edes jollakin tasolla kontekstin saaminen uutta ihmistä koskien vaatii vain usein joitakin tuon tyyppisiä, "tylsiä" kysymyksiä. On kauhean vaikea keskustella vähänkään enemmän, jos toisesta ei tiedä edes "perustietoja". No, itseni puolesta voin sanoa sen, että en sitten arvota ihmistä sen mukaan että mitä hän vastaa, vaan osaan - ihan aidosti - löytää lisäkysyttävää ja itseäni kiinnostavia asioita hänen työtään/ammattiaan/harrastustaan jne. Kohtaan

Niinpä, amerikkalaiseen tapaan voitaisiin kysyä, "Millä alalla olet". Silloin tietää ihmisen alan, mistä hän tietää ja mistä osaa, olematta liian tunkeileva - "mitä teet työksesi". Ihminen voi sanoa olevansa vaikkapa huonekalualalla, jolloin hänen työstään saa jo jonkunlaisen kuvan ja voi jutella. Mutta jos kysyy mitä teet työksesi -  jos hän on huonekaluliikkeen varastomies tai hän on siellä markkinointivastaava, niin meille syntyy heti molemmista (luultavasti vääränlainen) ennakkoasenne, kun kerrotaan tarkka työnkuva. Työnkuva vie harhaan eikä siitä keskusteltavaa synnykään. 

vihaan sitä, että ihmiset kysyvät mikä on ammattini tai mitä teen työkseni, koska en halua kertoa sitä muille. Käsittelen työssäni paljon arkaluonteista materiaalia  ja olen tekemisissä ihmisten yksityisten tietojen kanssa, joten jos kerron siitä vieraille, se johtaa joko siihen, että minulta aletaan udella juoruja tai sitten siihen, että minua aletaan karsastaa, koska kuvitellaan, että työnkuvani vuoksi sitten pengon ihmisten tietoja luvatta. Ja kun en jaksa jakaa kaikille yleisivistystä tässä asiassa (etenkään vapaa-ajallani), sanon yleensä työkseni jotain suurpiirteistä, josta  syystä sitten minusta aletaan juoruta, että olen elämässäni epäonnistunut, kun en kehtaa kertoa totuutta. "se on varmasti työtön ja rahavaikeuksissa".

siksi teenkin vain perustason toimistotyötä tai sanon käsitteleväni dataa ja selitän, että sitä on vähän vaikea selittää, jos ei ole samaa koulutuspohjaa.

Itse en kysele kenenkään ammattia tai edes  alaa, koska en halua aiheuttaa toisille ikävää olotilaa, jos vaikka sattuisi toinen olemaan vaikeasti työllistyvä tai koulupudokas ja taustalla vain esim. peruskoulu. Kyllä ihmiset itse ja ajan kanssa sitten availevat omia elämiään, ei ole mitään syytä heti tutustuessa alkaa kolmannen tason kuulusteluja siitä mitä toinen tekee tai mitä/kuka toinen on. Ja kun antaa tilanteiden edetä omalla painollaan, niin usein keskusteluista ja toiseen tutustumisesta tulee paljon syvempää kuin jollain kysymys-vastaus taktiikalla.

Kättely, en halua koskea ventovieraan käsiin. Eikä järkeä muutenkaan, kun kaikki lenssut leviää.

Itten vähättely eli ei osata ottaa niitä kehuja vastaan. Myös se oletus että suomalaiset ei juttelisi vieraille lennosta. Pikkujuttuja tietysti, mitäpä noita itkemään.

Tietynlainen töykeys ja puhumattomuus, jota ei voi olla huomaamatta. Onneksi nykyään olen saanut todistaa poikkeuksiakin tähän sääntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kursailu. Jos meillä on vieraita, en jaksaisi käskeä kahville kolmea kertaa, ja vieraana taas en jaksaisi odottaa, että ns. arvokkaammat vieraat raahautuvat pöydän ääreen.

Jos meillä ei yhdestä käskystä kahvi kelpaa, niin kysyn suoraan, että korjataanko pois, kun kellekään ei näköjään kelpaa. Mä en tuota pelleilyä rupea katselemaan.

No sinäpä se kuulostat sellaiselta emännältä, että vieraita ei tungokseen asti ramppaa.

Katuraivo. Nykyisin ollaan muka niin suvaitsevaisia joka asiassa. Ihminen saa valita sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisen, harrastuksensa uskonnollisen vakaumuksen jne. Kaikki on sallittua ja ihan hyvä niin.

Samalla kuitenkin vaaditaan ihmisiltä ihan kauheasti jossain arkisissa tilanteissa ja raibotaan,jos joku toimii vaikka epähuomiossa väärin

Jos et kassajonossa huomaa ajatuksissasi siirtyä nanosekunnissa eteenpäin,on joku varmasti heti kärkkäästi huomauttamassa. Jos koiralenkkillä et kaiva kakkapussia salamannopeasti esille (koiralla ujo kakka), niin varmasti joku tulee raivomaaan, että kalat pitää kerätä pois (kaiken olen kerännyt). Haet kaverin yhteiselle reissulle ja yhtäkkiä huomaat tutun alueen tiejärjestelyjen muuttuneen tietöiden takia. Jos pysähdyt johonkin liittymään soittamaan kaverille tai laittamaan viestiä että odottelet läheisen kaupan pihalla, niin aivan varmasti joku tulee heti raivomaaan että millä asialla liikut ja ettei tähän saa pysäköidä (ei ole tarkoituskaan).

Jos teet vahingossa pienenkään virheen, niin heti on joku huomauttamassa. Samanaikaisesti lehdessä on juttua, että joku sairauskohtauksen saanut on maannut kadulla vaikka kuinka pitkään, eikä kukaan ohikulkija ole pysähtyt auttamaan

Vierailija kirjoitti:

Kättely, en halua koskea ventovieraan käsiin. Eikä järkeä muutenkaan, kun kaikki lenssut leviää.

Kättely nyt hädin tuskin edes kuuluu suomalaiseen kulttuuriin. Jos niinkuin vertaa tänne Keski-Eurooppaan.

Kännäämisen ihailu. 4-kymppinen pm väittää rentoutuvansa kuten ikäisensä, kun vetää turvat pellejulkkisten kanssa ja kompuroi stadin yössä.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kun monet on maininneet eri ammattikuntien erilaisen arvostuksen. Eikö näin muka ole ulkomailla? Kyllä multa ainakin ulkomaalaiset ihan yhtälailla kysyy, mitä teen työkseni. Yleensä itse en aloita keskustelua mihinkään työhön liittyvästä. En vain halua puhua siitä vapaa-ajalla. Ja ihan tavis insinööri siis olen, joten ei ole mitään syytä "hävetä" ammattia tai toisaalta rehvastella sillä. Ehkä eniten kysyjissä on herättänyt ihmetystä, että se ei ole tyypillinen uravalinta naiselle.

Jep,ulkomailla todellaki arvotetaan työn perusteella . Pitää muistaa puhutella oikein jos joku pikkupomo leipomosta vastassa yms.

Suomessa se pomo ja duunari voi istua samassa pöydässä ruokatunnilla.

(esim. saksassa,aasiasta puhumattakaan....)

Valitetaan eduskunnan ja hallituksen tekoja. Silti äänestetään ne samat kusipäät sinne uudestaan kerta toisensa perään.

Meillä on paljon hyväkuntoisia eläkkeelle jääneitä miehiä, jotka ovat todella ylimielisiä ja kuvittelevat ilmeisesti itse olevansa jotenkin muiden yläpuolella. He ovat turhautuneita ja sen sijaan, että keksisivät jotakin tekemistä eläkepäivilleen, valvovat muiden tekemisiä ja ottavat asiakseen huomauttaa meitä muita, ei heidän mielestään yhtä fiksuja ihmisiä, jokaisesta pienestä epäkohdasta. Itse asun keskikokoisessa kutistumassa olevassa kunnassa, jossa ikärakenne alkaa painottua eläkeikäisiin. Nämä miehet ovat koko elämänsä todennäköisesti viettäneet samoilla, hieman syrjäisillä seuduilla. Heidän on vaikeaa muuttaa elämässään mitään ja siksi jäävät tyhjän päälle, kun työt loppuvat. Heitä on täällä aika paljon. Olen huomannut ihan vastikään, että lähes joka paikassa, missä nykyään liikun, aika pian paikalle saapuu tällainen eläkeikäinen mies ihan vaan muka pyörimään siihen, vaikka ei ole mitään asiaa varsinaisesti. Kyttäävät ikkunassa ja jos näkyy jotain liikettä, niin heti ollaan pihalla, ei tekemässä tuttavuutta, vaan muka mennen siitä johonkin, vaikka eivät oikeasti ole mihinkään menossa. Eivät puhu mitään, vaan pyörivät siinä epämääräisesti. Olen ottanut tavaksi avata keskustelun heidän kanssaan kysellen ja jutellen paikasta ja ympäristöstä. Aika pian huomaan, että heitä ei kiinnosta ja ovat kärsimättömiä ja ajattelevat, että mikä pälpättävä akka tuokin on, en jaksa tuollaista kuunnella ja kaikkiin kysymyksiin vastata. Sitten lähtevätkin pois. Monet yleiset ulkoilupaikatkin täällä ovat sellaisia, joihin nämä eläköityneet arki angelsit tuntevat ehkä jonkinlaista omistajuutta, koska ovat ehkä koko ikänsä asuneet siinä huudeilla. Onko sitten tullut ilmoituksia tai miesten kesken puheita joistain epämääräisistä porukoista tai ilkivallasta joskus ja ovat ottaneet asiakseen valvoa järjestystä omaksi tuntemassaan paikassa. Ihan joku lähimetsäkin tai laavu voitolla tällainen ilmaisen järjestyksenvalvojan miehittämä paikka. Todella ärsyttävää. Onkohan muualla missään vastaavaa? Tulee ihan samanlainen olo kuin joskus nuorena joku vartija lähti kaupassa seuraamaan minua vaikka olin ihan tavallisen näköinen ja tavallisesti käyttäytyvä nuori, enkä yrittänyt varastaa mitään. Vai onko tällä paikkakunnalla vaan sattumoisin tällaisia turhautuneita eläkeläisukkoja todella tiheässä, niin että oma valvoja riittää joka aarille tuolla ympäristömetsissäkin. Kyttäävät eläkeläiset ärsyttää siis suomalaisessa kulttuurissa, vaikka ei tämä mikään kirjoittamaton sääntö onneksi vielä ole.

Kursailu ja sellainen asian ympärillä kiertely ilman että sanotaan suoraan mitä mieltä ollaan