Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Saatanmoinen estyneisyys, täällä ei sovi puhua tuntemattomille. Ja jos puhut olet joko hullu tai humalassa.

No ei kyllä pidä paikkaansa mutta riippuu siitä mitä ja miten aloitat puhumaan tuntemattomalle ja äänensävystä.

Jos ihmisellä virtaa hitusenkaan karjalaisverta ei se ole vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihmeellinen marttyyrikulttuuri, vaatimattomuuden ja mitäänsanomattomuuden ihannointi sekä puhumattomuus. Aamuvirkkujen sädekehitys.

Sosiaalisuuden ja ekstroverttien sekä puheliaisuuden vähättely ahdistaa.

Suomalainen pitää massasta erottumista ja persoonallisuutta kamalimpana asiana ikinä.

Kännykkä kädessä kuvitellaan voida olla missä tahansa, ettei tarvitsisi kohdata silmästä silmään ketään.

Toi puhumattomuus pitäisi kyllä lailla kieltää, sillä se ei ole mikään hyve vaan pahe!

Oletus, että kotimainen tuote olisi aina paras. Olen myös itse ajatellut näin, mutta huomannut käytännössä, ihan käyttötavaroissa, että näin ei aina ole. Joo, haluaisin ostaa kotimaista aina, kun mahdollista, mutta en halua ostaa huonoa tuotetta.

Säästä puhuminen, kun ei muuta keksitä. Tehdäänkö tätä muualla? Teen myös tätä itse, mutta se ärsyttää.

Itsekehu on ihan hirveä synti. Herravihaa. Sekin luulee olevansa jotain. Vaatimattomuus kaunistaa ja niin edelleen. Kellä onni on, sen kätkeköön. Miksi ihmeessä näin?

Kehuja ei osata ottaa vastaan: no eiiiiihän se nyt ole niin hieno. Eiiiiii tämä nyt ole mitään. Mikset sanoisi vain, että kiitos!

Joulukortti täytyy pakolla lähettää niille, jotka lähettivät joulukortin viime vuonna. Se kortti lähetetään, vaikka ei oikeasti kiinnostaisi yhtään.

Ehkä se suomalainen tapa olla tervehtimättä naapureita, opiskelukavereita, työkavereita jne. Ulkomailla tervehtiminen on ihan itsestäänsääntö mitä ihmiset tekee luonnostaan. Suomessa taas jos näet naapurin kaupassa niin moni katsoo poispäin ja teeskentelee ettei huomannut. Jotkut eivät edes jaksa teeskennellä vaan tuijottavat vain että aijaa tossa on toi. Eivät kaikki ulkomailla tätä tee, eikä kaikki suomalaisetkaan ole tällaisia mutta silti tällainen toimintatapa on paljon yleisempää Suomessa kuin ihan vaikkapa Ruotsissa.

Olen asunut ulkomailla ison osan elämästäni ja tämä on jotain mitä olen miettinyt että mistäköhän tällainen on peräisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta outoa myös haukkua suomalaisia jostain tyypillisestä "kateudesta" joka saattaa olla hetkellistä murinaa tai narinaa, sillä olen todistanut paljon pahempaa kateutta useassa eri maassa joissa olen asunut, ihan hämmennykseen asti! Pahimmassa tapauksissa heidän omaisuuttaan vandalisoitu kuten yritetty syöttää kilpailevalle näyttelykoiralle laksatiiveja, muotinäytöksissä on piilotettu paremman näköisen mallin korkokenkiä tai kaadettu hänen meikkien sekaan vettä tai cokista, tai että uuden auton kylkiä naarmutettu avaimilla. Useasti.

En usko että suomalaiset pystyisi tuohon, sen verran kuitenkin järkeä päästä.

Usein lievä kritiikki koetaan täällä Suomessa kateudeksi, esimerkiksi jos joku on ostanut jotain aivan turhaa liian kalliilla, siis että hyväuskoista henkilöä on suoranaisesti huijattu, ja jos mainitsee neutraalisti asiasta niin heti saa kuulla olevansa kateellinen ja katkera p----ska , tai jos yrität hieman hyväntahtoisuuttasi neuvoa.

Kerrot jostain äärimmäisistä yksitäistapahtumista ulkomailla ikäänkuin se olisi jokapäiväistä kaikkialla ulkomailla. Vastaavanlaista en ole kokenut, vaikka asun yli 50 vuotta ulkosuomalaisena eri maissa. Ei ole yhtään vertailukelpoinen yleiseen kansankateuteen Suomessa, jossa naapurit ovat sytyttäneet kadehtimansa ja vihaamansa ihmisen talon tuleen tai hosutaan rautakanki, kirves tai talikko käsissä tai myrkytetään naapurin kissa tai koira. Kiusa se on pienikin kiusa, sanotaan ja tehdään yhtä sun toista ilkivaltaa naapureille. Naapurisopu on hävinnyt, toleranssiraja niin alhaalla, että lapset huomaavat kotona, että kiusaaminen on kivaa, ihan naurattaa kun saa naapuria pikkukiusata ja niinpä lasten mielestä koulussakin on kiva kiusata muita. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. 

50v ulkomailla ja tiedät noin hyvin Suomessa tapahtuvaa kiusaamista! Miten minä en tiedä vaikka olen asunut kauemmin Suomessa?

Se, että ventovieraille ihmisille saa mölaytellä ihan mitä vaan!!

Se että koulutukselle annetaan niin paljon painoarvoa. Monessa maassa työnantajat ovat kiinnostuneita siitä millainen ihminen olet ja mikä sinua kiinnostaa. Jos kokevat että sinussa on ainesta tulla joksikin IT-konsultiksi niin saat paikan. Tunnen joitaikin Euroopassa asuvia tuttavia jotka eivät ole kouluttautuneet mihinkään suomalaisen peruskoulun jälkeen, silti heillä on huippuhyvä pesti isossa firmassa ja ovat hyviä työssään.

Suomessa taas vaaditaan että pitää olla kaikenlaiset sertifikaatit ja tutkinnot että pääsisi tekemään aika alkeellistakin työtä. Ja jos katsotaan vähän vaativimpia työtehtäviä niin olet ihan nolla ennen kuin on maisterin paperit taskussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmiantokulttuuri ja holhoaminen. Lasu-ilmoituksia tehdään, jos lapsi kulkee koulun käytävän seinän viertä tai jos arvellaan, että ei ole syönyt aamiaista. Arvellaan että kiistellään kotona, vaikka on erottu vuosia sitten. Neuvolan täti kieltää television katsomisen lapsilta. Taloyhtiössä minut on ilmiannettu kuivausrumpuun pölyjen jättämisestä, vaikka käytän ja varaan vain pesukonetta.

lol--- joskus kerroin näistä ilmiöistä brittiläiselle tutulleni ja hän sanoi, että teillä on kyllä oikeasti asiat siellä hyvin, jos viranomaisilla on aikaa alkaa selvittämään sitä miksi lapsi jätti lounaan väliin, tai poliisilla aikaa tulla naapurille sanomaan, että bilettäkää hiljempää, kun joku valitti melusta.

Britanniassa taitaa olla jopa niin, että alakouluikäistä täytyy kyylätä koko ajan ja suomalaistyylinen yksin jättäminen johtaisi vaikka mihin.

Vierailija kirjoitti:

Se että työ määrittelee niin paljon, mitä olet ja miten sinuun suhtaudutaan. Baarissa moni mies aloittaa nykyään keskustelun kysymällä mitä työtä teen. Ehkä ei nuorempien keskuudessa näin, mutta tällaista koen näin keski-ikäisenä.

Minä olen vanha, mutta en minä koskaan ole keneltäkään udellut, mitä työtä hän tekee. Sitä pidetään epähienona. Joskus olisi kyllä tehnyt mieli kysyä, kun yhteistä jutun juurta ei oikein löytynyt. Ammatista ja työstä olisi ehkä keskusteltavaa löytynyt. Minulta ei myöskään ole milloinkaan sosiaalisissa tilanteissa ole koskaan kyselty työstäni.

Taitaa olla väärinkäsitys tuo, että vanhemmilla ihmusillä on tuollainen tapa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se suomalainen tapa olla tervehtimättä naapureita, opiskelukavereita, työkavereita jne. Ulkomailla tervehtiminen on ihan itsestäänsääntö mitä ihmiset tekee luonnostaan. Suomessa taas jos näet naapurin kaupassa niin moni katsoo poispäin ja teeskentelee ettei huomannut. Jotkut eivät edes jaksa teeskennellä vaan tuijottavat vain että aijaa tossa on toi. Eivät kaikki ulkomailla tätä tee, eikä kaikki suomalaisetkaan ole tällaisia mutta silti tällainen toimintatapa on paljon yleisempää Suomessa kuin ihan vaikkapa Ruotsissa.

Olen asunut ulkomailla ison osan elämästäni ja tämä on jotain mitä olen miettinyt että mistäköhän tällainen on peräisin?

Ehkä siitä, että muualla opetetaan omat lapset tervehtimään toisia ja sitä pidetään hyvänä käytöksenä ja myös tämä, että aikuiset vastaavat lasten tervehdykseen.

Vierailija kirjoitti:

Se että koulutukselle annetaan niin paljon painoarvoa. Monessa maassa työnantajat ovat kiinnostuneita siitä millainen ihminen olet ja mikä sinua kiinnostaa. Jos kokevat että sinussa on ainesta tulla joksikin IT-konsultiksi niin saat paikan. Tunnen joitaikin Euroopassa asuvia tuttavia jotka eivät ole kouluttautuneet mihinkään suomalaisen peruskoulun jälkeen, silti heillä on huippuhyvä pesti isossa firmassa ja ovat hyviä työssään.

Suomessa taas vaaditaan että pitää olla kaikenlaiset sertifikaatit ja tutkinnot että pääsisi tekemään aika alkeellistakin työtä. Ja jos katsotaan vähän vaativimpia työtehtäviä niin olet ihan nolla ennen kuin on maisterin paperit taskussa.

Niinhän se oli ennen Suomessakin. Kovin harva 40-luvulla syntynyt on opiskellut kansakoulun jälkeen mitään ja silti heissä oli paljon pitkiä työuria tehneitä. Jos puolestaan kävi lukion niin sitten oli itsestään selvää jonkinsortin ison johtajan paikka jollei sen toki saattoi saavuttaa myös ilman lukiota.

Ettei venäläisiä saa ampua nähdessään.

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

VOI KYLLÄ! Minä en koskaan opetellut tapaa, kun en tuntenut mitään tarvetta tai houkutusta siihen. Kahvin haju jopa oksetti vähän.

Olen vähän vanhempaa ikäluokkaa, minun mutta varsinkin vanhempieni ikäiset juovat kahvia. Työpaikalla sen on huomannut hyvin: Kun suuret ikäluokat olivat vielä meillä töissä, joka aamu minun piti keittää kahvit melkein koko henkilökunnalle. Ihmettelin vähän, miksi se lankesi juuri minulle, vaikka olin useina päivinä ainoa, joka ei juo koskaan kahvia. Mutta ilmeisesti minä jostain kumman syystä keitin parhaat kahvit. Nyt kun he ovat eläkkeellä ja nuorempia on tullut tilalle, kahvinjuojia on enää pari. Mutta ai että sain vuosikausia hävetä ja melkein anteeksi pyydellä eri tilaisuuksissa, kun en juo kahvia, ei kiitos, ihan totta! Äidin mukaan se oli jopa "sosiaalinen vamma". Hänen takiaan piti kaikissa reissuissa pysähdellä vähän väliä, kun piti juoda kahvit, sitten piti käydä jossain vessassa, sitten pysähtyä taas kahville. Hänelle ei koskaan tullut mieleen, että niillä asioilla on jotain yhteistä. Kuten että kahvi on diureetti.

Sittemmin olen ollut kyllä tyytyväinen, etten tapaa hankkinut. Sisarukset ovat käyneet läpi sappikivet, refluksin, vatsahaavan ja jopa haimatulehduksen. Meidän perheellä stressi asuu vatsassa. Eikä kahvi sovi noihin vaivoihin. Huvittaa sekin, miten ihmiset valittavat, kuinka eivät edes herää tai pysty puhumaan ennen kuin ovat saaneet kupin kahvia. Minä herään niin, että nousen sängystä ja peseydyn. Ei sen kummempaa draamaa tai huonoa tuulta. 

Oletus, että kaikki suomalaiset tykkää saunoa!

Vierailija kirjoitti:

Humalahakuisuus

Tämä! Onneksi uusi sukupolvi ei pidä kännäilyä enää normaalina. Mutta meidän nelikymppisten ikäryhmässä alkoholia kuluu monella huolestuttavia määriä. Mitenkähän saisi asennemuutoksen läpi?

Itse olen ottanut etäisyyden kavereihin joilla kaljahammasta kolottaa vähän liikaa. Ja se alkoholi/baareilu menee monella elämässään aika korkealle sijalle. Esim. kimppalahjaan ei raaskita tai "ei ole rahaa" laittaa kahtakymppiä, mutta samalla rahalla raaskitaan kyllä hakea alkoholia lähikaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmiantokulttuuri ja holhoaminen. Lasu-ilmoituksia tehdään, jos lapsi kulkee koulun käytävän seinän viertä tai jos arvellaan, että ei ole syönyt aamiaista. Arvellaan että kiistellään kotona, vaikka on erottu vuosia sitten. Neuvolan täti kieltää television katsomisen lapsilta. Taloyhtiössä minut on ilmiannettu kuivausrumpuun pölyjen jättämisestä, vaikka käytän ja varaan vain pesukonetta.

Terveysterrorismi on pahinta eli vahdataan toisten ihmisten painoa ja ostoskoria, että kun ollaan kovin lihavia ja sairastutaan ja sipsejä ja suklaata ostoskorissa, että eikö ne tajua, että sairastuvat ja se maksaa ja yhteiskunta kärsii. Ei tajuta sitä, että jokainen meistä kuolee ennemmin tai myöhemmin, ja harvemmin terveenä, paitsi onnettomuuden sattuessa. Ei ole ulkomailla tullut törmättyä tällaiseen terveysterrorismiin.

Sellainen mollottava, ilmeetön tapa elää. Lapsetkin ovat tällaisia. Ollaan naama peruslukemilla ja ikäänkuin ei mitään aivotoimintaa olisi. En ole muualla maailmassa törmännyt samaan. No, Virossa ehkä samaa

Säästä puhuminen. Kiinnostavaa...

Kytätään naapureita. Teeskennellään ettei muiden asiat kiinnosta mutta silti ollaan tosi kiinnostuneita muiden elämistä ja juorutaan minkä ehditään.

Se että umpihumalassa saa tehdä mitä vain. Kusta kadulle ja kukkapurkkeihin, tuhota havis amandan ja pari ravintolaa siinä ohimennessä ja oksentaa taksiin. Koska oli humalassa.