Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Kahvin pakotus nyppii minuakin. Pahanhajuinen, paskalle maistuva litku, jonka juominen on useille instituutio. Jos mennään metsäreissulle isommalla porukalla niin reissun toki 'kruunaa' nuotiolla pannussa valmistettu kahvi. Jos sitä ei ole, ihmisillä on termokset mukana.

Jotkut ihan hykerryksissään sanovat, ettei heistä ole mihinkään ilman kahvia. Siis suomeksi ilman addiktiota. Jotkut nukahtavat välittömästi jos eivät saa ajoissa kahvia, eli piiputtavat elimistöään piristeillä. Toisilla iskee kahviraivo, joka sekin on itseaiheutettua, ei käy sääliksi.

Se, että tehdään asioita miettimättä yhtään että miksi. "Yleensä on ollut tapana". Hääjuhlissa tämä korostuu erityisen voimakkaasti.

Lapsen harrastus on oikea harrastus ainoastaan, jos se on järjestettyä, ohjattua ryhmätoimintaa kodin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisessa kulttuurissa vaivaa välillä se, että kaikki ovat todella etäisiä. Ketään ei pääse lähelle, ei ainakaan henkisesti. Fyysinenkin läheisyys on monista tukalaa.

Samoilla linjoilla.

Me ollaan todella yksilökeskeinen ja toisillemme etäinen kansa. Meillä on yksinäiseksi itsensä luokittelevia enemmän kuin missään muualla. Tämä on todella huono suuntaus.

Corona aika teki vielä sen että viimeinenkin fyysinen kontakti kattely loppui. Siksi ehkä säilyttiinkin vähillä sairastavuusluvuilla kun ihan normi oloissakin pysytään vähintään metrin päässä toisistamme.

Ajoissa on vain, jos on tullut etuajassa. 

Se, kuinka suuri osa ihmisistä ajattelee jääkiekkomestaruuden juhlimisen oikeuttavan silmittömän riehumisen, paikkojen rikkomisen ja suorastaan kulttuuriperinnön tuhoamisen. Olen kuullut aikuisilta ihmisiltä perusteluja, kuinka on suorastaan kansalaisoikeus kiivetä patsaiden ja muiden rakennelmien päälle, ja että millään vanhoilla patsailla ei ole mitään väliä, mutta jääkiekkokulta pysyy, ja ihmiset tulevat sen muistamaan.

Siis oikeasti...jääkiekkokulta?

Vierailija kirjoitti:

"Mitä teet työksesi?"

Tämä on piintynyt klisee suomalaisissa keskusteluissa. Mitähän se niin kuin muille (kuin korkeintaan viranomaisille yms.) kuuluu lorvinko, opiskelenko, olenko työtön, nomadi vai jotain muuta. Mitä siihen edes kuuluisi vastata, jos ei halua kertoa? Sanonko vaan suoraan, että "mitä se sulle kuuluu".

Eli sä oot työtön tai häpeät surkeaa duuniasi. Mitä ihmeen saamista työnteossaan muuten voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Se, kuinka suuri osa ihmisistä ajattelee jääkiekkomestaruuden juhlimisen oikeuttavan silmittömän riehumisen, paikkojen rikkomisen ja suorastaan kulttuuriperinnön tuhoamisen. Olen kuullut aikuisilta ihmisiltä perusteluja, kuinka on suorastaan kansalaisoikeus kiivetä patsaiden ja muiden rakennelmien päälle, ja että millään vanhoilla patsailla ei ole mitään väliä, mutta jääkiekkokulta pysyy, ja ihmiset tulevat sen muistamaan.

Siis oikeasti...jääkiekkokulta?

Jotkut ovat jämähtäneet ikuiseen teini-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vanha ihminen olisi jotenkin kunnioitusta herättävä ja arvokas henkilönä, vaikka olisi minkälainen riivinrauta ja pahanilmanlintu tahansa.

Kyllä se kunnioitus pitää ansaita, oli sitten minkä ikäinen vain.

Onpa erikoinen näkemys; itse en ole huomannut minkäänlaista automaattista kunnioitusta vanhoja ihmisiä kohtaan. Jos mitään niin päinvastoin.

Säästä ei voi puhua neutraalisti, koska vain helle ja auringonporotus hyvä, ja että kuumuudesta pitää kaikkien nauttia. Oletetaan ilman muuta, että kaikki rakastavat kahdeksan tuhannen asteen kuumuutta ympäri vuoden.

Itse vihaan sitä, kuten todella moni muukin, mutta se on väärä mielipide.

Se, että katsotaan pois kun jotain ikävää sattuu. Ehkä se kumpuaa siitä kirjoittamattomasta säännöstä, että yksin on pärjättävä. Mutta kun katsotaan pois myös ihan sellaisessa tapauksessa, että toinen vanhempi juo paljon ja toinen ei osaa olla aikuinen. Itse sain kokea tämän lapsena: koko suku otti etäisyyttä kun äidin alkoholismi paheni, vanhemmat erosi, isä löysi uuden naisen ja itse jäin kellumaan jonnekin välimaastoon ilman yhtään mitään todellista turvaa tai kannustusta tai mitä nyt normaalisti perheissä on. Minulle jopa v^ttuiltiin siitä isäni siskojen toimesta, että en meinaa pärjätä koulussa ja että kesätyön löytyminen oli hankalaa ja ties mitä. 

Eli kun kukaan ei puutu, vaan oletetaan että jokainen pärjää itse yksin. Ja jos ei pärjää, vika on vain ihmisessä itsessään. Kun ei ole osannut kasvattaa itse itsestään pärjäävää aikuista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon hyväkuntoisia eläkkeelle jääneitä miehiä, jotka ovat todella ylimielisiä ja kuvittelevat ilmeisesti itse olevansa jotenkin muiden yläpuolella. He ovat turhautuneita ja sen sijaan, että keksisivät jotakin tekemistä eläkepäivilleen, valvovat muiden tekemisiä ja ottavat asiakseen huomauttaa meitä muita, ei heidän mielestään yhtä fiksuja ihmisiä, jokaisesta pienestä epäkohdasta. Itse asun keskikokoisessa kutistumassa olevassa kunnassa, jossa ikärakenne alkaa painottua eläkeikäisiin. Nämä miehet ovat koko elämänsä todennäköisesti viettäneet samoilla, hieman syrjäisillä seuduilla. Heidän on vaikeaa muuttaa elämässään mitään ja siksi jäävät tyhjän päälle, kun työt loppuvat. Heitä on täällä aika paljon. Olen huomannut ihan vastikään, että lähes joka paikassa, missä nykyään liikun, aika pian paikalle saapuu tällainen eläkeikäinen mies ihan vaan muka pyörimään siihen, vaikka ei ole mitään asiaa varsinaisesti. Kyttäävät ikkunassa ja jos näkyy jotain liikettä, niin heti ollaan pihalla, ei tekemässä tuttavuutta, vaan muka mennen siitä johonkin, vaikka eivät oikeasti ole mihinkään menossa. Eivät puhu mitään, vaan pyörivät siinä epämääräisesti. Olen ottanut tavaksi avata keskustelun heidän kanssaan kysellen ja jutellen paikasta ja ympäristöstä. Aika pian huomaan, että heitä ei kiinnosta ja ovat kärsimättömiä ja ajattelevat, että mikä pälpättävä akka tuokin on, en jaksa tuollaista kuunnella ja kaikkiin kysymyksiin vastata. Sitten lähtevätkin pois. Monet yleiset ulkoilupaikatkin täällä ovat sellaisia, joihin nämä eläköityneet arki angelsit tuntevat ehkä jonkinlaista omistajuutta, koska ovat ehkä koko ikänsä asuneet siinä huudeilla. Onko sitten tullut ilmoituksia tai miesten kesken puheita joistain epämääräisistä porukoista tai ilkivallasta joskus ja ovat ottaneet asiakseen valvoa järjestystä omaksi tuntemassaan paikassa. Ihan joku lähimetsäkin tai laavu voitolla tällainen ilmaisen järjestyksenvalvojan miehittämä paikka. Todella ärsyttävää. Onkohan muualla missään vastaavaa? Tulee ihan samanlainen olo kuin joskus nuorena joku vartija lähti kaupassa seuraamaan minua vaikka olin ihan tavallisen näköinen ja tavallisesti käyttäytyvä nuori, enkä yrittänyt varastaa mitään. Vai onko tällä paikkakunnalla vaan sattumoisin tällaisia turhautuneita eläkeläisukkoja todella tiheässä, niin että oma valvoja riittää joka aarille tuolla ympäristömetsissäkin. Kyttäävät eläkeläiset ärsyttää siis suomalaisessa kulttuurissa, vaikka ei tämä mikään kirjoittamaton sääntö onneksi vielä ole.

Arvaa muuten mitä, kiteytit erinomaisesti meidän kokemuksenkin tuohon, eli kun minä ja mieheni ollaan ruokaostoksilla, siististi pukeutuneina ja usein töistä tulleina, ja ollaan kohta nelikymppisiä iältämme ja ehkä jonkun mielestä "tärkeän näköisiä", niin AINA tuollainen eläkkeelle jäänyt tai joutunut setäpappamies tulee siihen kyyläämään uteliaana ja kaikkitietäväisen näköisenä että mitä me ostellaan, mitä me katsellaan, mitäköhän ruokaa me laitetaan, mitä me jutellaan. Tunkevat siihen sen näköisinä kuin olisimme hänen tiellään, mutta ei koskaan ota mitään hyllyistä.

Ja näitä tapauksia on noin puolen vuoden aikana ollut ainakin 8!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon hyväkuntoisia eläkkeelle jääneitä miehiä, jotka ovat todella ylimielisiä ja kuvittelevat ilmeisesti itse olevansa jotenkin muiden yläpuolella. He ovat turhautuneita ja sen sijaan, että keksisivät jotakin tekemistä eläkepäivilleen, valvovat muiden tekemisiä ja ottavat asiakseen huomauttaa meitä muita, ei heidän mielestään yhtä fiksuja ihmisiä, jokaisesta pienestä epäkohdasta. Itse asun keskikokoisessa kutistumassa olevassa kunnassa, jossa ikärakenne alkaa painottua eläkeikäisiin. Nämä miehet ovat koko elämänsä todennäköisesti viettäneet samoilla, hieman syrjäisillä seuduilla. Heidän on vaikeaa muuttaa elämässään mitään ja siksi jäävät tyhjän päälle, kun työt loppuvat. Heitä on täällä aika paljon. Olen huomannut ihan vastikään, että lähes joka paikassa, missä nykyään liikun, aika pian paikalle saapuu tällainen eläkeikäinen mies ihan vaan muka pyörimään siihen, vaikka ei ole mitään asiaa varsinaisesti. Kyttäävät ikkunassa ja jos näkyy jotain liikettä, niin heti ollaan pihalla, ei tekemässä tuttavuutta, vaan muka mennen siitä johonkin, vaikka eivät oikeasti ole mihinkään menossa. Eivät puhu mitään, vaan pyörivät siinä epämääräisesti. Olen ottanut tavaksi avata keskustelun heidän kanssaan kysellen ja jutellen paikasta ja ympäristöstä. Aika pian huomaan, että heitä ei kiinnosta ja ovat kärsimättömiä ja ajattelevat, että mikä pälpättävä akka tuokin on, en jaksa tuollaista kuunnella ja kaikkiin kysymyksiin vastata. Sitten lähtevätkin pois. Monet yleiset ulkoilupaikatkin täällä ovat sellaisia, joihin nämä eläköityneet arki angelsit tuntevat ehkä jonkinlaista omistajuutta, koska ovat ehkä koko ikänsä asuneet siinä huudeilla. Onko sitten tullut ilmoituksia tai miesten kesken puheita joistain epämääräisistä porukoista tai ilkivallasta joskus ja ovat ottaneet asiakseen valvoa järjestystä omaksi tuntemassaan paikassa. Ihan joku lähimetsäkin tai laavu voitolla tällainen ilmaisen järjestyksenvalvojan miehittämä paikka. Todella ärsyttävää. Onkohan muualla missään vastaavaa? Tulee ihan samanlainen olo kuin joskus nuorena joku vartija lähti kaupassa seuraamaan minua vaikka olin ihan tavallisen näköinen ja tavallisesti käyttäytyvä nuori, enkä yrittänyt varastaa mitään. Vai onko tällä paikkakunnalla vaan sattumoisin tällaisia turhautuneita eläkeläisukkoja todella tiheässä, niin että oma valvoja riittää joka aarille tuolla ympäristömetsissäkin. Kyttäävät eläkeläiset ärsyttää siis suomalaisessa kulttuurissa, vaikka ei tämä mikään kirjoittamaton sääntö onneksi vielä ole.

Arvaa muuten mitä, kiteytit erinomaisesti meidän kokemuksenkin tuohon, eli kun minä ja mieheni ollaan ruokaostoksilla, siististi pukeutuneina ja usein töistä tulleina, ja ollaan kohta nelikymppisiä iältämme ja ehkä jonkun mielestä "tärkeän näköisiä", niin AINA tuollainen eläkkeelle jäänyt tai joutunut setäpappamies tulee siihen kyyläämään uteliaana ja kaikkitietäväisen näköisenä että mitä me ostellaan, mitä me katsellaan, mitäköhän ruokaa me laitetaan, mitä me jutellaan. Tunkevat siihen sen näköisinä kuin olisimme hänen tiellään, mutta ei koskaan ota mitään hyllyistä.

Ja näitä tapauksia on noin puolen vuoden aikana ollut ainakin 8!!!

Vai että kahdeksan. En usko tätä hetkeäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, kuinka suuri osa ihmisistä ajattelee jääkiekkomestaruuden juhlimisen oikeuttavan silmittömän riehumisen, paikkojen rikkomisen ja suorastaan kulttuuriperinnön tuhoamisen. Olen kuullut aikuisilta ihmisiltä perusteluja, kuinka on suorastaan kansalaisoikeus kiivetä patsaiden ja muiden rakennelmien päälle, ja että millään vanhoilla patsailla ei ole mitään väliä, mutta jääkiekkokulta pysyy, ja ihmiset tulevat sen muistamaan.

Siis oikeasti...jääkiekkokulta?

Jotkut ovat jämähtäneet ikuiseen teini-ikään.

Tärkeämpi se jääkiekkokulta on kuin mikään patsas.

En ole koskaan ymmärtänyt mitään museoita, tauluja tai patsaita, ne on todella tylsiä.

Ne vois kaikki purkaa pois ja taulut polttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kahvin pakotus nyppii minuakin. Pahanhajuinen, paskalle maistuva litku, jonka juominen on useille instituutio. Jos mennään metsäreissulle isommalla porukalla niin reissun toki 'kruunaa' nuotiolla pannussa valmistettu kahvi. Jos sitä ei ole, ihmisillä on termokset mukana.

Jotkut ihan hykerryksissään sanovat, ettei heistä ole mihinkään ilman kahvia. Siis suomeksi ilman addiktiota. Jotkut nukahtavat välittömästi jos eivät saa ajoissa kahvia, eli piiputtavat elimistöään piristeillä. Toisilla iskee kahviraivo, joka sekin on itseaiheutettua, ei käy sääliksi.

Ja se kun ainoa vaihtoehto kahville on musta tee. Miksi ylipäätänsä pitää juoda lämmintä juomaa? Olin elokuun hellejakson aikana työpaikan koulutuksessa jossa oli tarjolla sämpylöitä sekä kahvia ja mustaa teetä. Huone oli tukahduttavan kuuma joten halusin kylmää juotavaa. Kun kysyin kylmää vettä, niin jouduin hakemaan sen wc:n hanasta. Miksei tarjolla ole hanavettä vaan oletetaan joka ikisen haluavan juoda kahvia tai mustaa teetä? Vaikka Suomessa pitäisi olla maailman paras hanavesi.

Vierailija kirjoitti:

Katuraivo. Nykyisin ollaan muka niin suvaitsevaisia joka asiassa. Ihminen saa valita sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisen, harrastuksensa uskonnollisen vakaumuksen jne. Kaikki on sallittua ja ihan hyvä niin.

Samalla kuitenkin vaaditaan ihmisiltä ihan kauheasti jossain arkisissa tilanteissa ja raibotaan,jos joku toimii vaikka epähuomiossa väärin

Jos et kassajonossa huomaa ajatuksissasi siirtyä nanosekunnissa eteenpäin,on joku varmasti heti kärkkäästi huomauttamassa. Jos koiralenkkillä et kaiva kakkapussia salamannopeasti esille (koiralla ujo kakka), niin varmasti joku tulee raivomaaan, että kalat pitää kerätä pois (kaiken olen kerännyt). Haet kaverin yhteiselle reissulle ja yhtäkkiä huomaat tutun alueen tiejärjestelyjen muuttuneen tietöiden takia. Jos pysähdyt johonkin liittymään soittamaan kaverille tai laittamaan viestiä että odottelet läheisen kaupan pihalla, niin aivan varmasti joku tulee heti raivomaaan että millä asialla liikut ja ettei tähän saa pysäköidä (ei ole tarkoituskaan).

Jos teet vahingossa pienenkään virheen, niin heti on joku huomauttamassa. Samanaikaisesti lehdessä on juttua, että joku sairauskohtauksen saanut on maannut kadulla vaikka kuinka pitkään, eikä kukaan ohikulkija ole pysähtyt auttamaan

Yhteiskunta on päättänyt, että mielisairaita ei haluta hoitaa, joten sitten tulee tuollaisia tilanteita. 

Resursseja ei vaan löydy paitsi kun pitää päästä poikien kanssa vähän ryypiskelemään, niin siihen löytyykin. 

Kaiken vähättely.

Ihan sama vaikka joku popsisi pikkulapsia aamupalaksi, niin se kuitataan samalla vanhalla virrellä: "noo, ei se ny varmaan ihan niin paha oo sitte lopulta kuitenkaan".

Ja popsiminen jatkuu.

Ihan sama mitä, niin sille ei mitään tehdä, kun ei kai jakseta vaivautua. Ja vanha virsi kuittaa mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvin pakotus nyppii minuakin. Pahanhajuinen, paskalle maistuva litku, jonka juominen on useille instituutio. Jos mennään metsäreissulle isommalla porukalla niin reissun toki 'kruunaa' nuotiolla pannussa valmistettu kahvi. Jos sitä ei ole, ihmisillä on termokset mukana.

Jotkut ihan hykerryksissään sanovat, ettei heistä ole mihinkään ilman kahvia. Siis suomeksi ilman addiktiota. Jotkut nukahtavat välittömästi jos eivät saa ajoissa kahvia, eli piiputtavat elimistöään piristeillä. Toisilla iskee kahviraivo, joka sekin on itseaiheutettua, ei käy sääliksi.

Ja se kun ainoa vaihtoehto kahville on musta tee. Miksi ylipäätänsä pitää juoda lämmintä juomaa? Olin elokuun hellejakson aikana työpaikan koulutuksessa jossa oli tarjolla sämpylöitä sekä kahvia ja mustaa teetä. Huone oli tukahduttavan kuuma joten halusin kylmää juotavaa. Kun kysyin kylmää vettä, niin jouduin hakemaan sen wc:n hanasta. Miksei tarjolla ole hanavettä vaan oletetaan joka ikisen haluavan juoda kahvia tai mustaa teetä? Vaikka Suomessa pitäisi olla maailman paras hanavesi.

Johan tuo on muutamaan kymmeneen kertaan tässäkin ketjussa todettu: suomalaiset ovat fanaattisia kahvinjuojia. 99% yli 15-vuotiaista kittaa sitä päivittäin ja monta kertaa. Se läpäisee koko yhteiskunnan, samoin kuin teenjuonti Britannian, jossa ei pääse askeltakaan mihinkään ilman teen tyrkytystä. Siksi siis oletetaan, että kaikki haluavat juoda sitä.

Suomessa on pakko ottaa kengät jalasta sisällä. Aikuiset ihmiset näyttävät naurettavilta pelkissä sukissa! Kengät ovat muutenkin suomalaisille joku trauma koska naisetkaan eivät halua ostaa kauniita, vaan haetaan väkisin ne rumimmat mahdolliset Kuomat ym

Vierailija kirjoitti:

Että olisi ok hieroa sontaan hinkattua ihq-muoti-massa-kånkenia (joka näyttää siltä että vähintään bull mentula on hyppinyt sen paskarepun päällä seistyään lehmän paskakasassa) bussissa tai ratikassa toisen naamaan tai vaatteisiin. EI ole.

En kyllä tiennyt, että tämä on kirjoittamaton sääntö. Jos näin on, niin täytyypä seuraavan kerran ratikassa sitten hieroa reppuani toisen naamaan, koska kyllä minä haluan sääntöjä noudattaa, nehän on suuren massan eduksi.