Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

No huhhuh, nyt on katkeraa tilitystä. Kurjaa, että sinä olet aikanaan tehnyt lapset vastuuttoman miehen kanssa, mutta ei siitä nyt koko miespuolista väestönosaa pidä rangaista, että sinulla oli paska tsägä. Suurin osa isistä on aivan loistavia pitämään lapsista huolta, vaikka saattavat vanhempina olla erilaisia kuin äidit, ja osa äideistä siksi sitä mieltä, että isät tekevät kaiken aina väärin. Mutta onneksi nykyään enää niin usein huoltajuuspäätökset tekevä taho ei mene mukaan tuohon isien vanhemmuuden vähättelyyn, vaan isäkin saa reilun mahdollisuuden luoda toimiva vanhemmussuhde omaan lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Ei vaan osattiin käyttää maalaisjärkeä ja ratkaista tilanteet.

Siinä kun ei mamia tarvita vaan lääkäriä, jos vaikka kaatuu luistinradalla ja käsi menee poikki.

Joka tapauksessa, lapset olivat terveitä, reippaita ja selviytymiskykyisiä. Nykyään kouluissa on kuulemma semmonen hulabaloo että siellä ei ole turvassa oppilaat eikä opettajat. Kaikki oireilevat ja uupuvat.

Siinä on sulle heitteillejättöä!

Älä nyt jauha, 90-luvulla, kun mulla murtui jalka koulussa, niin todellakin soitettiin mun äidin työpaikalle ja äiti tuli viemään päivystykseen kesken työpäivänsä.

Mulla murtui 8-luokalla käsi tosta olkavarresta ja luu törrötti mutta ei tullut ihosta läpi. Liikunnan opettaja vaan sanoi että seiso suorassa ja lähetti terkkarille. Terkkari soitti taksin ja sillä sitten Hatanpäälle. Porukat tuli sitten töiden jälkeen vasta käymään. Eikä jäänyt traumoja. Tämä tapahtui 86-87.

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Entä jos asuu 13 km päässä kuten siskoni lapset? Oksentelevana turhan rankkaa kävellä, ja koulukyyti kulkee milloin kulkee, ei heittele sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

No huhhuh, nyt on katkeraa tilitystä. Kurjaa, että sinä olet aikanaan tehnyt lapset vastuuttoman miehen kanssa, mutta ei siitä nyt koko miespuolista väestönosaa pidä rangaista, että sinulla oli paska tsägä. Suurin osa isistä on aivan loistavia pitämään lapsista huolta, vaikka saattavat vanhempina olla erilaisia kuin äidit, ja osa äideistä siksi sitä mieltä, että isät tekevät kaiken aina väärin. Mutta onneksi nykyään enää niin usein huoltajuuspäätökset tekevä taho ei mene mukaan tuohon isien vanhemmuuden vähättelyyn, vaan isäkin saa reilun mahdollisuuden luoda toimiva vanhemmussuhde omaan lapseensa.

Jep, usein nämä mammat ovat juuri niitä joita ei kiinosta tutustua siihen kumppaniin jolle lapsen tekevät, sitten itketään ja syytellään jokaista miestä kun itsellä ei järki riittänyt kunnollisen miehen valintaan, tai tuskin kukaan kunnollinen edes tuollaista yleistäjää viitsii paljaalla panna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

No huhhuh, nyt on katkeraa tilitystä. Kurjaa, että sinä olet aikanaan tehnyt lapset vastuuttoman miehen kanssa, mutta ei siitä nyt koko miespuolista väestönosaa pidä rangaista, että sinulla oli paska tsägä. Suurin osa isistä on aivan loistavia pitämään lapsista huolta, vaikka saattavat vanhempina olla erilaisia kuin äidit, ja osa äideistä siksi sitä mieltä, että isät tekevät kaiken aina väärin. Mutta onneksi nykyään enää niin usein huoltajuuspäätökset tekevä taho ei mene mukaan tuohon isien vanhemmuuden vähättelyyn, vaan isäkin saa reilun mahdollisuuden luoda toimiva vanhemmussuhde omaan lapseensa.

Asiat vaikuttivat tutustumisvaiheessa olevan ok. Hänellä oli hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. tavattiin aika usein hänen sukulaisiaan, hekin kunnon väkeä. Ei ollut mahdollista ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

 turhan usein se vaan menee niin että se etävanhempi, yleensä isä, ei todellakaan tule hakemaan lasta jos ei ole hänen viikkonsa. Tai hoida mitään muutakaan, ei edes omalla viikollaan. Eikä siihen tarvitse mitään isästä vieraannuttamista, moni mies vieraannuttaa ihan itse itsensä.

Ehkä sinun kohadallasi jos et ole yhtään miettinyt kenen kanssa sänkyyn hyppäät ilman ehkäisyä.

Normaaleissa perheissä isä on yhtä paljon mukana arjessa kuin äiti.

Odota kun päädyt yh:ksi, tule sitten puhumaan miten osallistuva ukkosi on kun sillä on uusi, nuorempi ja kauniimpi tyttis. Turha itkeä sitten täällä.

Eli summarum, jos lähiössä jakaa kaiken maailman pertsoille tavaransa niin voi olla että syntyy juuri kuvatunlainen mielikuva kaikista Isistä.

Mutta sitten kun joskus toivottavasti pääsee seuraamaan ihan normaaleiden vanhempien toimintaa niin voi huomata että sekä Isä että Äiti hoitavat lapsiaan tasapuolisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

 turhan usein se vaan menee niin että se etävanhempi, yleensä isä, ei todellakaan tule hakemaan lasta jos ei ole hänen viikkonsa. Tai hoida mitään muutakaan, ei edes omalla viikollaan. Eikä siihen tarvitse mitään isästä vieraannuttamista, moni mies vieraannuttaa ihan itse itsensä.

Ehkä sinun kohadallasi jos et ole yhtään miettinyt kenen kanssa sänkyyn hyppäät ilman ehkäisyä.

Normaaleissa perheissä isä on yhtä paljon mukana arjessa kuin äiti.

Odota kun päädyt yh:ksi, tule sitten puhumaan miten osallistuva ukkosi on kun sillä on uusi, nuorempi ja kauniimpi tyttis. Turha itkeä sitten täällä.

Eli summarum, jos lähiössä jakaa kaiken maailman pertsoille tavaransa niin voi olla että syntyy juuri kuvatunlainen mielikuva kaikista Isistä.

Mutta sitten kun joskus toivottavasti pääsee seuraamaan ihan normaaleiden vanhempien toimintaa niin voi huomata että sekä Isä että Äiti hoitavat lapsiaan tasapuolisesti

Odota vaan kun jäät yh:ksi ja ukkosi unohtaa "hyvän isyyden", kun uusi nuorempi ja kauniimpi tyttis vaatii sitä ja tätä, turha tulla tänne sitten valittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

No huhhuh, nyt on katkeraa tilitystä. Kurjaa, että sinä olet aikanaan tehnyt lapset vastuuttoman miehen kanssa, mutta ei siitä nyt koko miespuolista väestönosaa pidä rangaista, että sinulla oli paska tsägä. Suurin osa isistä on aivan loistavia pitämään lapsista huolta, vaikka saattavat vanhempina olla erilaisia kuin äidit, ja osa äideistä siksi sitä mieltä, että isät tekevät kaiken aina väärin. Mutta onneksi nykyään enää niin usein huoltajuuspäätökset tekevä taho ei mene mukaan tuohon isien vanhemmuuden vähättelyyn, vaan isäkin saa reilun mahdollisuuden luoda toimiva vanhemmussuhde omaan lapseensa.

Asiat vaikuttivat tutustumisvaiheessa olevan ok. Hänellä oli hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. tavattiin aika usein hänen sukulaisiaan, hekin kunnon väkeä. Ei ollut mahdollista ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Juu siksi kannattaa hiukan kauemmin olla sen tulevan lapsen isän kanssa eikö tutustumisvaiheessa levittää niitä haaroja ja toivoa parasta niin ei tarvi ennustaa.

Itse olin oman miehen kanssa 7 vuotta ennenkuin alettiin edes miettiä lapsia, sen jälkeen mies on tasapuolisesti hoitanut lapsiaan ja sama juttu myös koko kaveripiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

 turhan usein se vaan menee niin että se etävanhempi, yleensä isä, ei todellakaan tule hakemaan lasta jos ei ole hänen viikkonsa. Tai hoida mitään muutakaan, ei edes omalla viikollaan. Eikä siihen tarvitse mitään isästä vieraannuttamista, moni mies vieraannuttaa ihan itse itsensä.

Ehkä sinun kohadallasi jos et ole yhtään miettinyt kenen kanssa sänkyyn hyppäät ilman ehkäisyä.

Normaaleissa perheissä isä on yhtä paljon mukana arjessa kuin äiti.

Odota kun päädyt yh:ksi, tule sitten puhumaan miten osallistuva ukkosi on kun sillä on uusi, nuorempi ja kauniimpi tyttis. Turha itkeä sitten täällä.

Eli summarum, jos lähiössä jakaa kaiken maailman pertsoille tavaransa niin voi olla että syntyy juuri kuvatunlainen mielikuva kaikista Isistä.

Mutta sitten kun joskus toivottavasti pääsee seuraamaan ihan normaaleiden vanhempien toimintaa niin voi huomata että sekä Isä että Äiti hoitavat lapsiaan tasapuolisesti

Odota vaan kun jäät yh:ksi ja ukkosi unohtaa "hyvän isyyden", kun uusi nuorempi ja kauniimpi tyttis vaatii sitä ja tätä, turha tulla tänne sitten valittamaan.

Ei ole pelkoa, niinkuin sanoin, olen tehnyt lapset kunnollisen miehen kanssa, en ensimmäisen Pertsan joka löytyi lähikapakasta.

Kun siihen puolisoon tutustuu ensin kunnolla ei käy noin. Pahoittelut sulle silti, toivottavasti opit jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

Se etä-töitä tekevä ihminen voi vaikka olla

Lääkärissä (ite jouduin kerran päivystyksessä odottamaan vaikka kuinka kauan ja en siinä kivuissani kyllä puhelinta huomannut katsoa kun piti kuitenkin ravata röntgenissä ja verikokeissa yms.)

Parturissa menee useampi tunti ja en aina huomaa katsoa puhelinta

Joskus se puhelin jää vahingossa äänettömälle jos lähden vaikka kauppaan

Välillä nukahdan päiväunille ja puhelin saattaa olla keittiössä enkä kuule sitä.

Joskus käyn uimass ja puhelin on pukukopissa.

Itse kokisin sen häiriköinniksi jos ex laittaisi minulle joka päivä viestiä että hei, meeen uimaan, vahdi jos tulee soitto.

Kukaan ihminen ei päivystä puhelimen ääressä joka hetki tai tarkista puhelintaan joka vessassa käynnin jälkeen.

Ihmeellistä sen sijaan on paskpääksi haukkuminen jos vanhempi ei erikoistilanteessa ole heti vastannut puhelimeen.

Heti? Ap:n lapsen isä ei palannut asiaan viiteen tuntiin. Mikään noista mainitsemistasi asioista ei kestä 5h. Sitä äijää ei vaan kiinnosta sen lapsen asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

No huhhuh, nyt on katkeraa tilitystä. Kurjaa, että sinä olet aikanaan tehnyt lapset vastuuttoman miehen kanssa, mutta ei siitä nyt koko miespuolista väestönosaa pidä rangaista, että sinulla oli paska tsägä. Suurin osa isistä on aivan loistavia pitämään lapsista huolta, vaikka saattavat vanhempina olla erilaisia kuin äidit, ja osa äideistä siksi sitä mieltä, että isät tekevät kaiken aina väärin. Mutta onneksi nykyään enää niin usein huoltajuuspäätökset tekevä taho ei mene mukaan tuohon isien vanhemmuuden vähättelyyn, vaan isäkin saa reilun mahdollisuuden luoda toimiva vanhemmussuhde omaan lapseensa.

Asiat vaikuttivat tutustumisvaiheessa olevan ok. Hänellä oli hyvä työpaikka ja asiat kunnossa. tavattiin aika usein hänen sukulaisiaan, hekin kunnon väkeä. Ei ollut mahdollista ennustaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

no ei sinun silti tarvitse sitä katkeruutta huonosta onnestasi kaikkiin maailman miehiin ja isiin kohdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ois vastannut jos ei ole sinun vastuuviikko.

Tottakai vastaan sillä samalla sekunnilla kun huomaan että koulusta soitetaan. Välitän lapsestani. Valitettavasti eksästä ei voi sanoa samaa. Vieläkään ei ole kuulunut mitään ja tuosta on jo pari tuntia.

Ap kyllä oli haukkumassa exää jo ennenkuin edes kaksi tuntia oli kulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

Se etä-töitä tekevä ihminen voi vaikka olla

Lääkärissä (ite jouduin kerran päivystyksessä odottamaan vaikka kuinka kauan ja en siinä kivuissani kyllä puhelinta huomannut katsoa kun piti kuitenkin ravata röntgenissä ja verikokeissa yms.)

Parturissa menee useampi tunti ja en aina huomaa katsoa puhelinta

Joskus se puhelin jää vahingossa äänettömälle jos lähden vaikka kauppaan

Välillä nukahdan päiväunille ja puhelin saattaa olla keittiössä enkä kuule sitä.

Joskus käyn uimass ja puhelin on pukukopissa.

Itse kokisin sen häiriköinniksi jos ex laittaisi minulle joka päivä viestiä että hei, meeen uimaan, vahdi jos tulee soitto.

Kukaan ihminen ei päivystä puhelimen ääressä joka hetki tai tarkista puhelintaan joka vessassa käynnin jälkeen.

Ihmeellistä sen sijaan on paskpääksi haukkuminen jos vanhempi ei erikoistilanteessa ole heti vastannut puhelimeen.

Heti? Ap:n lapsen isä ei palannut asiaan viiteen tuntiin. Mikään noista mainitsemistasi asioista ei kestä 5h. Sitä äijää ei vaan kiinnosta sen lapsen asiat.

Ap haukkui jo heti aloituksessa mistä ei varmaan ollut kulunut tuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ois vastannut jos ei ole sinun vastuuviikko.

Tottakai vastaan sillä samalla sekunnilla kun huomaan että koulusta soitetaan. Välitän lapsestani. Valitettavasti eksästä ei voi sanoa samaa. Vieläkään ei ole kuulunut mitään ja tuosta on jo pari tuntia.

Ap kyllä oli haukkumassa exää jo ennenkuin edes kaksi tuntia oli kulunut.

Ja ennen kuin exällä oli ollut ensimmäistäkään mahdollisuutta kertoa, oliko vastaamattomuuteen syytä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi pitää tehdä lapsia, jos ei pysty olemaan yhdessä niiden toisen vanhemman kanssa.

Sanopa tuo H uo r A A v i l l e, hakkaaville, juopotteleville, pelaaville miehille.

Tekeekös naiset lapsia tuollaisille? No, kertoo naisten tasosta kun tuo on parasta mitä saatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

10:53 kirjoitettu viesti

Mihin aikaan tuo ilmeni? Kauan käytit hakeaksi lapsen kotiin? Onko lapsi lepäämässä tämän viestin kirjoitusaikaan?

Koetko tekeväsi uhrauksia kun huolehdit sinulle tärkeimmästä asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Mutta pääasia, että nyt tiedetään, että sinä tienaat enemmän. Sehän se onkin tärkein kriteeri sille, kuka ehtii lapset hakea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.

Luetunymmärtäminen? Ei jokainen ole mutta nämä ovat esimerkkiammatteja missä puheluun ei pystytä aina vastaamaan.

Mulla on kaksi numeroa mihin soitan jos minulla on lapsen kouluun liittyvissä asioissa. Toinen menee ilmeisesti opettajanhuoneeseen ja toinen on terveydenhoitajalle.

Koulusta on taas on soitettu minulle välillä tuntemattomasta numerosta, välillä ihan oudoista numeroista.

Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatyössä. Ei putkimieskään voi vastata puhelimeen kesken rikkoutuneen paskaputken korjaamisen.

On voitava, äiditkin ovat tavoitettavissa aina ja kaikkialla.