Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Se on kuule ihan sama mitä sä tienaat, ei liity tähän millään tavoin.

Kyse olis ym yleistyksestä että kaikki isät olisivat samanlaisia kuin exäsi vain sillä perusteella ettei ole vastannut puhelimeen.

Kuten sulle on sanottu että normaaliperheissä näistä ei tarvitse erikseen sopia, vanhemmalle on täysin selvää että jos äiti ei ole vastannut puhelimeen ja isä vastaa niin isä hakee. Eikä ala tunnin päästä haukkua lapsen toista vanhempaa paskiaiseksi.

Liittyy ne naisen tienestit sillä tapaa, että nämä erovanhempia haukkuvat ydinperhemammat monesti kestää ihan samaa kakkaa ja sluibaamista aviomiehiltään, mutta eivät vaan voi taloudellisista syistä erota. Täällä sitten katkerana selittävät jotain haarojen aukomisjuttuja, vaikka itsekin ottaisivat eron heti, jos olisi varaa.

(Ja toki joillain onnekkailla on miehiä, jotka oikeasti hoitavat isän roolin, mutta kyllä Suomi on täynnä ihan yhdessäkin olevia pareja, joissa nainen vaan joustaa koko ajan ja hoitaa kaikki lasten asiat ja isä vaan on vapaamatkustajana. Monilla syy, miksi eivät eroa, on raha.)

Ja taas yleistät!

Ihan kuin olisi ihan minimaalinen määrä isejä jotka hoitavat lapsensa ja tämä olisi todella todella harvinaista ja onnekasta

Melko törkeää

Ei tarvi kun työelämässä joskus kuunnella (päällikkö ja asiantuntijatason) miesten juttuja ja toki lähipiirissäkin sekä eronneita että yhdessäolevia, joista näkee, ettei isä hoida mitään, mutta vaimo ei valita (koska nostaa miehen kautta elintasoaan).

Tiedän tottakai myös osallistuvia isiä ja yhden (siis vain yhden) pariskunnan, jossa vaimo harrastaa paljon ja mies hoitaa lapsia ja lasten asioita enemmän kuin vaimonsa. Kyllä se aika harvinaista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Se on kuule ihan sama mitä sä tienaat, ei liity tähän millään tavoin.

Kyse olis ym yleistyksestä että kaikki isät olisivat samanlaisia kuin exäsi vain sillä perusteella ettei ole vastannut puhelimeen.

Kuten sulle on sanottu että normaaliperheissä näistä ei tarvitse erikseen sopia, vanhemmalle on täysin selvää että jos äiti ei ole vastannut puhelimeen ja isä vastaa niin isä hakee. Eikä ala tunnin päästä haukkua lapsen toista vanhempaa paskiaiseksi.

Liittyy ne naisen tienestit sillä tapaa, että nämä erovanhempia haukkuvat ydinperhemammat monesti kestää ihan samaa kakkaa ja sluibaamista aviomiehiltään, mutta eivät vaan voi taloudellisista syistä erota. Täällä sitten katkerana selittävät jotain haarojen aukomisjuttuja, vaikka itsekin ottaisivat eron heti, jos olisi varaa.

(Ja toki joillain onnekkailla on miehiä, jotka oikeasti hoitavat isän roolin, mutta kyllä Suomi on täynnä ihan yhdessäkin olevia pareja, joissa nainen vaan joustaa koko ajan ja hoitaa kaikki lasten asiat ja isä vaan on vapaamatkustajana. Monilla syy, miksi eivät eroa, on raha.)

Ja taas yleistät!

Ihan kuin olisi ihan minimaalinen määrä isejä jotka hoitavat lapsensa ja tämä olisi todella todella harvinaista ja onnekasta

Melko törkeää

Olen eri, mutta tässä asiassa voi kyllä jonkin verran yleistää. Kyllä se todella onnekasta on. Ja ihan merkittävä syy eroihin on se, että lasten synnyttyä isä kokeekin perhe-elämän vieraana, ja välttelee sitä minkä ehtii. Erittäin vaikea sanoa mikä on suhdeluku osallistuvan ja ei-osallistuvan isyyden välillä, toivottavasti kallistuu ensin mainitun hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.

Luetunymmärtäminen? Ei jokainen ole mutta nämä ovat esimerkkiammatteja missä puheluun ei pystytä aina vastaamaan.

Mulla on kaksi numeroa mihin soitan jos minulla on lapsen kouluun liittyvissä asioissa. Toinen menee ilmeisesti opettajanhuoneeseen ja toinen on terveydenhoitajalle.

Koulusta on taas on soitettu minulle välillä tuntemattomasta numerosta, välillä ihan oudoista numeroista.

Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatyössä. Ei putkimieskään voi vastata puhelimeen kesken rikkoutuneen paskaputken korjaamisen.

On voitava, äiditkin ovat tavoitettavissa aina ja kaikkialla.

No en minä ainakaan ole, vaikka äiti olenkin. Että äläpä nyt yleistä kaikkia naisiakaan samaan muottiin.

On oltava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Se on kuule ihan sama mitä sä tienaat, ei liity tähän millään tavoin.

Kyse olis ym yleistyksestä että kaikki isät olisivat samanlaisia kuin exäsi vain sillä perusteella ettei ole vastannut puhelimeen.

Kuten sulle on sanottu että normaaliperheissä näistä ei tarvitse erikseen sopia, vanhemmalle on täysin selvää että jos äiti ei ole vastannut puhelimeen ja isä vastaa niin isä hakee. Eikä ala tunnin päästä haukkua lapsen toista vanhempaa paskiaiseksi.

Liittyy ne naisen tienestit sillä tapaa, että nämä erovanhempia haukkuvat ydinperhemammat monesti kestää ihan samaa kakkaa ja sluibaamista aviomiehiltään, mutta eivät vaan voi taloudellisista syistä erota. Täällä sitten katkerana selittävät jotain haarojen aukomisjuttuja, vaikka itsekin ottaisivat eron heti, jos olisi varaa.

(Ja toki joillain onnekkailla on miehiä, jotka oikeasti hoitavat isän roolin, mutta kyllä Suomi on täynnä ihan yhdessäkin olevia pareja, joissa nainen vaan joustaa koko ajan ja hoitaa kaikki lasten asiat ja isä vaan on vapaamatkustajana. Monilla syy, miksi eivät eroa, on raha.)

Ja taas yleistät!

Ihan kuin olisi ihan minimaalinen määrä isejä jotka hoitavat lapsensa ja tämä olisi todella todella harvinaista ja onnekasta

Melko törkeää

Olen eri, mutta tässä asiassa voi kyllä jonkin verran yleistää. Kyllä se todella onnekasta on. Ja ihan merkittävä syy eroihin on se, että lasten synnyttyä isä kokeekin perhe-elämän vieraana, ja välttelee sitä minkä ehtii. Erittäin vaikea sanoa mikä on suhdeluku osallistuvan ja ei-osallistuvan isyyden välillä, toivottavasti kallistuu ensin mainitun hyväksi.

Onhan siitä ihan tutkimuksiakin, että naiset useimmiten hoitavat kaiken lapsiin liittyvän metatyön, eli nainen on se, joka tuntee vastuuta lapsen asioiden hoidosta, selvittelee tarvittavat ja järjestelee. Isä on korkeintaan nakkikone, jolla ei ole vastuuta, vaan äiti katsoo, että kaikki tarpeellinen tuli tehdyksi.

Vastuu lapsesta on tällöin vain äidillä ja isä on ns. isoveljeä vastaavassa roolissa, että voi hoitaa joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Elatusmaksu nyt on sellainen pakollinen, joka kuukausi toistuva meno, jonka maksamisesta ei ruveta luistelemaan perustelemalla sitä milloin minkäkin syyn vuoksi. Vesivahinko tai auton särkyminen ei ole sen lapsen syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Toki olet vain pahainen trolli, mutta yleisesti ottaen tuosta välittyy, että äiti on rakastava ja hoitaa lapsiin liittyvät vastuut kahden edestä.

Se, mikä saattaa sapettaa, on epäreiluuden kokemus siitä, että kumppani ei tunnista, että mikään velvollisuus koskisi häntä. 

Tämä tilanne on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. Moni selvästi kuvittelee, että kaikki jää äidin vastuulle vain silloin, jos hän  "jakanut toosaansa joka Pertsalle, johon ei ole edes viitsinyt tutustua" mutta kun totuus on, että monet ulospäin kunnon miehet, joilta ei ikinä sitä odottaisi tekevät saman käsienpesutempun.

Ulkoapäin ei voi päätellä kuka on vastuunsa tunteva isä, tai kenestä tulee sellainen.

Näkeekö ihmisistä jotenkin ulospäin sen onko heillä ylipäätään lapsia, haluavatko he lapsia jne. Ole jotenkin kuvitellut että nuo asiat selviää vain keskustelemalla.

Hah hah. Vaikka tilanne olisi se, että vakaassa elämäntilanteessa oleva mies olisi sanonut puolisolleen olevansa valmis lasten hankintaan ja luvannut hoitaa oman osansa, käytännössä sekään ei tarkoita vielä yhtään mitään.

Jos niiden lasten ilmaannuttua ei enää huvita, tuntuu vähän epämukavalta ja on muutakin tekemistä, voi koko lupauksen sivuuttaa. Voi vaikka sanoa, että "mä en oo niin leikkipuistoihmisiä", hankkiutua jatkuvasti ylitöihin, laskea vaimon vapaa-ajaksi sen, kun tämä on lasten kanssa ja omaksi vapaa-ajakseen,  kun on ilman lapsia viihteellä. Ja mitään lapsia koskevaa ei ole pakko opetella, kun äiti kuitenkin hoitaa.

Ulospäin voi esittää "kunnon miestä"

Kunnia niille isille, jotka kantavat vanhemman vastuun.

Tutustuninen toiseen ei tarkoita tyhjien lupausten kuuntelua tai niiden tivaamista toiselta. Tutustimen vaatii kuuntelua sen suhteen mitä se toinen aidosti haluaa. Jos kertoo haluavansa lapsia ja kysyy heti perään puolisolta haluaako tämä harva rehellisesti voi myöntää että ei halua. Toki se että haluaako toinen lapsia vai ei, ei ole ainut asia mikä on selvitettävä. Vuorovaikutustaidot on monessa parisuhteessa täysin hukassa.

Tämä skenaario on aivan mahdollinen. Mutta ikävä kyllä on myös pariskuntia, joissa lapset on oikeasti hankittu yhteisestä halusta, jopa miehen aloitteesta, mutta käytäntö on osoittautunut ihan muuksi. Se, mitä perhe-elämä on ja miten paljon se väsyttää, tulee  yllätyksenä. Ja jos lastenhoito jää alussa sen vastuulle joka on äitiyslomalla, ei toiselle välttämättä kehity lainkaan omia hoitorutiineja, ja juopa vanhampien välillä lähtee vain kasvamaan. Tämä on olemassaoleva, laaja ilmiö.

Sanoit myös, että jos kumppani haluaa lapsen, ei toinen uskalla olla myöntämättä, että itse ei halua. Kuulostaa surulliselta. Jos pelkän myötäilyn ja miellyttämisenhalun vuoksi antaa aivan väärää tietoa siitä, mitä elämässä oikeasti haluaa, voi päätyä tekemään pahaa vahinkoa sekä itselleen että läheisilleen.

Jos kumppani kysyy voidaanko jättää ehkäisy pois, ja toinen vastaa siihen kyllä, vaikka ei oikeasti halua lapsia, on liian myöhäistä syyttää ketään muuta kuin itseään, jos jälkikasvua ilmaantuu. 

 Mistäköhän kumpuaa tuollainen ajopuuksi heittäytyminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Toki olet vain pahainen trolli, mutta yleisesti ottaen tuosta välittyy, että äiti on rakastava ja hoitaa lapsiin liittyvät vastuut kahden edestä.

Se, mikä saattaa sapettaa, on epäreiluuden kokemus siitä, että kumppani ei tunnista, että mikään velvollisuus koskisi häntä. 

Tämä tilanne on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. Moni selvästi kuvittelee, että kaikki jää äidin vastuulle vain silloin, jos hän  "jakanut toosaansa joka Pertsalle, johon ei ole edes viitsinyt tutustua" mutta kun totuus on, että monet ulospäin kunnon miehet, joilta ei ikinä sitä odottaisi tekevät saman käsienpesutempun.

Ulkoapäin ei voi päätellä kuka on vastuunsa tunteva isä, tai kenestä tulee sellainen.

Näkeekö ihmisistä jotenkin ulospäin sen onko heillä ylipäätään lapsia, haluavatko he lapsia jne. Ole jotenkin kuvitellut että nuo asiat selviää vain keskustelemalla.

Hah hah. Vaikka tilanne olisi se, että vakaassa elämäntilanteessa oleva mies olisi sanonut puolisolleen olevansa valmis lasten hankintaan ja luvannut hoitaa oman osansa, käytännössä sekään ei tarkoita vielä yhtään mitään.

Jos niiden lasten ilmaannuttua ei enää huvita, tuntuu vähän epämukavalta ja on muutakin tekemistä, voi koko lupauksen sivuuttaa. Voi vaikka sanoa, että "mä en oo niin leikkipuistoihmisiä", hankkiutua jatkuvasti ylitöihin, laskea vaimon vapaa-ajaksi sen, kun tämä on lasten kanssa ja omaksi vapaa-ajakseen,  kun on ilman lapsia viihteellä. Ja mitään lapsia koskevaa ei ole pakko opetella, kun äiti kuitenkin hoitaa.

Ulospäin voi esittää "kunnon miestä"

Kunnia niille isille, jotka kantavat vanhemman vastuun.

Tutustuninen toiseen ei tarkoita tyhjien lupausten kuuntelua tai niiden tivaamista toiselta. Tutustimen vaatii kuuntelua sen suhteen mitä se toinen aidosti haluaa. Jos kertoo haluavansa lapsia ja kysyy heti perään puolisolta haluaako tämä harva rehellisesti voi myöntää että ei halua. Toki se että haluaako toinen lapsia vai ei, ei ole ainut asia mikä on selvitettävä. Vuorovaikutustaidot on monessa parisuhteessa täysin hukassa.

Tämä skenaario on aivan mahdollinen. Mutta ikävä kyllä on myös pariskuntia, joissa lapset on oikeasti hankittu yhteisestä halusta, jopa miehen aloitteesta, mutta käytäntö on osoittautunut ihan muuksi. Se, mitä perhe-elämä on ja miten paljon se väsyttää, tulee  yllätyksenä. Ja jos lastenhoito jää alussa sen vastuulle joka on äitiyslomalla, ei toiselle välttämättä kehity lainkaan omia hoitorutiineja, ja juopa vanhampien välillä lähtee vain kasvamaan. Tämä on olemassaoleva, laaja ilmiö.

Sanoit myös, että jos kumppani haluaa lapsen, ei toinen uskalla olla myöntämättä, että itse ei halua. Kuulostaa surulliselta. Jos pelkän myötäilyn ja miellyttämisenhalun vuoksi antaa aivan väärää tietoa siitä, mitä elämässä oikeasti haluaa, voi päätyä tekemään pahaa vahinkoa sekä itselleen että läheisilleen.

Jos kumppani kysyy voidaanko jättää ehkäisy pois, ja toinen vastaa siihen kyllä, vaikka ei oikeasti halua lapsia, on liian myöhäistä syyttää ketään muuta kuin itseään, jos jälkikasvua ilmaantuu. 

 Mistäköhän kumpuaa tuollainen ajopuuksi heittäytyminen?

*ei uskalla myöntää, että itse ei halua. Pahoittelen kirjoitusvirhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Se on kuule ihan sama mitä sä tienaat, ei liity tähän millään tavoin.

Kyse olis ym yleistyksestä että kaikki isät olisivat samanlaisia kuin exäsi vain sillä perusteella ettei ole vastannut puhelimeen.

Kuten sulle on sanottu että normaaliperheissä näistä ei tarvitse erikseen sopia, vanhemmalle on täysin selvää että jos äiti ei ole vastannut puhelimeen ja isä vastaa niin isä hakee. Eikä ala tunnin päästä haukkua lapsen toista vanhempaa paskiaiseksi.

Liittyy ne naisen tienestit sillä tapaa, että nämä erovanhempia haukkuvat ydinperhemammat monesti kestää ihan samaa kakkaa ja sluibaamista aviomiehiltään, mutta eivät vaan voi taloudellisista syistä erota. Täällä sitten katkerana selittävät jotain haarojen aukomisjuttuja, vaikka itsekin ottaisivat eron heti, jos olisi varaa.

(Ja toki joillain onnekkailla on miehiä, jotka oikeasti hoitavat isän roolin, mutta kyllä Suomi on täynnä ihan yhdessäkin olevia pareja, joissa nainen vaan joustaa koko ajan ja hoitaa kaikki lasten asiat ja isä vaan on vapaamatkustajana. Monilla syy, miksi eivät eroa, on raha.)

Ja taas yleistät!

Ihan kuin olisi ihan minimaalinen määrä isejä jotka hoitavat lapsensa ja tämä olisi todella todella harvinaista ja onnekasta

Melko törkeää

Ei tarvi kun työelämässä joskus kuunnella (päällikkö ja asiantuntijatason) miesten juttuja ja toki lähipiirissäkin sekä eronneita että yhdessäolevia, joista näkee, ettei isä hoida mitään, mutta vaimo ei valita (koska nostaa miehen kautta elintasoaan).

Tiedän tottakai myös osallistuvia isiä ja yhden (siis vain yhden) pariskunnan, jossa vaimo harrastaa paljon ja mies hoitaa lapsia ja lasten asioita enemmän kuin vaimonsa. Kyllä se aika harvinaista on.

Jaa että sellainen tilasto tieto sitten että yhden isän tunnet joka hoitaa lapsiaan enemmän niin voit yleistää kaikki Suomen isät.

Huoh. Saat pitää mielipiteesi, onneksi on vielä fiksujakin naisia olemassa jotka eivät tätä yleistystä totuutena jaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Se juttu on siinä, että minä (nainen) hoidan 99% kaikista lapsiin liittyvistä joustoista työpäivän aikana. Tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla. Kyllä se ketuttaa, että mun on aina hypättävä ja hän ei koskaan. Mut ei se mitään, tosi kiva, että syyllistätte, että on se kamalaa, kun et halua joustaa. Se en ole minä, vaan se on tuo lapsen isä, joka ei halua joustaa. (En ole ap, mutta on sydäntä lähellä tämä aihe.)

Ja lapset oli haluttuja ja suunniteltua. Isä ns. kunnollinen muuten ja oltiin vuosia yhdessä ennen lapsia. Ero tuli kyllä, kun tämä lävähti silmille, että kaikki lapsiin liittyvä vähänkin epämukava asia jäi mun kontolle ja hän päätti osallistua vain kivoihin juttuihin.

Lapsen voi sijoittaa laitoshuoltoon ja antaa adoptoitavaksi. Rakastavia äitejä löytyisi varmasti.

Toki olet vain pahainen trolli, mutta yleisesti ottaen tuosta välittyy, että äiti on rakastava ja hoitaa lapsiin liittyvät vastuut kahden edestä.

Se, mikä saattaa sapettaa, on epäreiluuden kokemus siitä, että kumppani ei tunnista, että mikään velvollisuus koskisi häntä. 

Tämä tilanne on hyvin yleinen tässä yhteiskunnassa. Moni selvästi kuvittelee, että kaikki jää äidin vastuulle vain silloin, jos hän  "jakanut toosaansa joka Pertsalle, johon ei ole edes viitsinyt tutustua" mutta kun totuus on, että monet ulospäin kunnon miehet, joilta ei ikinä sitä odottaisi tekevät saman käsienpesutempun.

Ulkoapäin ei voi päätellä kuka on vastuunsa tunteva isä, tai kenestä tulee sellainen.

Näkeekö ihmisistä jotenkin ulospäin sen onko heillä ylipäätään lapsia, haluavatko he lapsia jne. Ole jotenkin kuvitellut että nuo asiat selviää vain keskustelemalla.

Hah hah. Vaikka tilanne olisi se, että vakaassa elämäntilanteessa oleva mies olisi sanonut puolisolleen olevansa valmis lasten hankintaan ja luvannut hoitaa oman osansa, käytännössä sekään ei tarkoita vielä yhtään mitään.

Jos niiden lasten ilmaannuttua ei enää huvita, tuntuu vähän epämukavalta ja on muutakin tekemistä, voi koko lupauksen sivuuttaa. Voi vaikka sanoa, että "mä en oo niin leikkipuistoihmisiä", hankkiutua jatkuvasti ylitöihin, laskea vaimon vapaa-ajaksi sen, kun tämä on lasten kanssa ja omaksi vapaa-ajakseen,  kun on ilman lapsia viihteellä. Ja mitään lapsia koskevaa ei ole pakko opetella, kun äiti kuitenkin hoitaa.

Ulospäin voi esittää "kunnon miestä"

Kunnia niille isille, jotka kantavat vanhemman vastuun.

Tutustuninen toiseen ei tarkoita tyhjien lupausten kuuntelua tai niiden tivaamista toiselta. Tutustimen vaatii kuuntelua sen suhteen mitä se toinen aidosti haluaa. Jos kertoo haluavansa lapsia ja kysyy heti perään puolisolta haluaako tämä harva rehellisesti voi myöntää että ei halua. Toki se että haluaako toinen lapsia vai ei, ei ole ainut asia mikä on selvitettävä. Vuorovaikutustaidot on monessa parisuhteessa täysin hukassa.

Tämä skenaario on aivan mahdollinen. Mutta ikävä kyllä on myös pariskuntia, joissa lapset on oikeasti hankittu yhteisestä halusta, jopa miehen aloitteesta, mutta käytäntö on osoittautunut ihan muuksi. Se, mitä perhe-elämä on ja miten paljon se väsyttää, tulee  yllätyksenä. Ja jos lastenhoito jää alussa sen vastuulle joka on äitiyslomalla, ei toiselle välttämättä kehity lainkaan omia hoitorutiineja, ja juopa vanhampien välillä lähtee vain kasvamaan. Tämä on olemassaoleva, laaja ilmiö.

Sanoit myös, että jos kumppani haluaa lapsen, ei toinen uskalla olla myöntämättä, että itse ei halua. Kuulostaa surulliselta. Jos pelkän myötäilyn ja miellyttämisenhalun vuoksi antaa aivan väärää tietoa siitä, mitä elämässä oikeasti haluaa, voi päätyä tekemään pahaa vahinkoa sekä itselleen että läheisilleen.

Jos kumppani kysyy voidaanko jättää ehkäisy pois, ja toinen vastaa siihen kyllä, vaikka ei oikeasti halua lapsia, on liian myöhäistä syyttää ketään muuta kuin itseään, jos jälkikasvua ilmaantuu. 

 Mistäköhän kumpuaa tuollainen ajopuuksi heittäytyminen?

Parisuhteessa ihmiset voi haluta miellyttää sitä puolisoaan monestakin syystä. Eikä lasten tekoon suostuminen läheskään aina tarkoita sitä että heittäytyisi ajopuuksi. Jos se tulee yllätyksenä suosittelen edelleen niiden vuorovaikutustaitojen opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Esimerkiksi meillä poika rikkoi uuden pyöränsä ja uudet ulkovaatteensa siten, että piti ostaa uudet samankokoiset. Kalliita juttuja ja tuplana sitten hankittu. Nämä kaikki lähtee lähin pussista, eikä tuollaisia lasketa elarissa. Ei siinä muutenkaan eritellä kuluja, vaan yleisen elinkustannusindeksin mukaan ruoka ja vaatteet. Ei siinä huomioida sitä, että jonain kuukautena pitää ostaa 2x välikauden ulkovaatteet ja 2x polkupyörä.

Entäs jos se on äiti jota ei kiinnosta? Ikävä kyllä puhun nyt siskostani. On 35v, istuu 21v poikakaverinsa treenikämpillä juomassa kaljaa ja leikkii uutta nuoruutta. Kuvittelee että 8v hoitaa kyllä itse itsensä kun niin mekin aikoinaan hoidettiin. Tuntuu unohtaneen miltä tuntui kävellä vatsataudissa 6km kotiin tai miten odotti minua sukkasillaan kuistilla, kun oli kuullut yläkerrasta kummituksen ääniä.

Joten lapsi tulee koulusta luokseni. Ja soittaa minulle jos tulee kesken koulupäivän sairaaksi. Olen enemmän äiti kuin täti.  Lapsen isä on  ilmeisesti ihan hyvä isä mutta asuu toisella puolella suomea, vaikea sieltä hakea kipeää lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Lapsen kuluksi lasketaan myös esimerkiksi lapsen asuminen (ainakin jos lapsi isällään vain esim. joka toinen viikonloppu), ja pk-seudulla yksi makkari maksaa n. 100000 euroa ja se näkyy kyllä vuokrissakin. Huoneen hintaan lisää vaatteet, ruoka, harrastukset, terveyskulut, bussikortti jne., niin 600euroa on nopeasti täynnä, vaikka kuinka koittaisi säästellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Matikka ei taida olla sun vahvuuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Voit asettaa numerot jotka soi aina vaikka muuten kännykkä olisi äänettömällä. Niin mäkin oon tehnyt.

Ja mitä sitten että oon äiti? Eksä on isä ja tällä viikolla vastuussa meidän lapsesta.

Molemmat vanhemmat ovat aina vastuussa alaikäisistä lapsistaan, vaikka olisivat eronneet.

Mitähän sitten olisi kirjoiteltu, jos se isä olisikin hoitanut asian, mutta äidille ei ole ilmoitettu.

Vuoro-viikko isä täällä hei!

Nyt on kyllä melkoista yleistystä siitä että me isät emme kantaisi vastuuta lapsistamme ja ihan kuun olisimme kaikki sellaisia joita ei lasten asiat kiinosta pätkääkään.

Suurin osa (mukaan lukien minä) välitämme lapsistamme, se näkyy ehkä hieman erilailla äidin näkökulmasta eikä kaikista asioista päästä yksimielisyyteen mutta noin pääsääntöisesti kaikki ystäväni niin eronneet kuin aviossa olevatkin ovat kiinostuneet ja välittävät.

Meillä lapsen äiti opettaa paremmin esim. elämän perustaitoja, huolehtii että on oikean kokoiset vaatteet ja siistit, opettaa siivousta ja ruoanlaittoa, huolehtii että lapsi on ajallaan lääkärissä yms.

Minä taas huolehdin enemmän että lapsi tekee läksyt ja lukee kokeisiin, kuljetan harrastuksiin ja peleihin yms.

Yhdessä huolehdimme että kaikki asiat kuitenkin hoituvat. Lapsesta huolehtiminen on molempien vastuulla aina, ihan sama kumman viikko on.

Itselle oli ilman muuta selvää että otan lapsen luokseni exän viikolla kun hänen äitinsä sai aivoinfarktin ja hän halusi lähteä äitiään katsomaan. Keskeytin omat menit ja huolehdin lapsestani.

Yksittäisiä virheitä on minullekin sattunut, olen unohtanut lapsen hammaslääkäriajan ja kerran jopa lauantai koulupäivän. En ole täydellinen isä mutta välitän kyllä lapsestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

Nimen omaan. Sen verran harvoin, että on oikeasti tilanne päällä, jos soitetaan. On todella hurjaa, ettei lapsen isää kiinnosta ollenkaan edes kysyä, että mitä on tapahtunut tai varmistaa, onko asia hoidossa. Tuo oksennustauti lienee lievimmästä päästä, miksi koululta soitetaan.

Ehkä se on kurjaa, ehkä ei, mutta pelin säännöt nyt vain ovat nämä. Eli siis että äiti saa lapset ja kaikki oikeudet, isä maksaa eikä mitään oikeuksia ole. Ja niiden oikeuksien mukana tulevat myös velvollisuudet. Jos haluat isälle velvollisuuksia, niin oletko valmis antamaan myös oikeuksia? Melko varmasti et.

Tarkennatko vähän, mitä oikeuksia olet vailla? Meillä (olen eronnut) on niin päin, että minä äitinä toivoisin, että lasten isä ottaisi lapsia enemmän, mutta hän kokee lapsiarjen pyörityksen jotenkin raskaaksi, eikä halua lapsia kuin viikonloppuisin ja lomilla. Kuitenkin minä esim. tienaan exääni enemmän ja olemme samalla alalla, eli voisi ajatella, että minun työni on kuormittavampaa kuin exäni.

Esimerkiksi sillä tavalla että rahankäytöstä määrää lähi etän kustannuksella. Etällä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen mitä lapselle ostetaan. Etä ei voi kiristää kukkaronnyöriä jos kotona tulee vesivahinko, vaansama summa on maksettava lähille, vaikka ei olisi varaa. Lähi taas voi säästää vaikkapa lomamatkaan rahaa olemalla ostamatta lapselle nyt mitään uutta, etä ei voi edes kipeästi tarvitsemaansa autonremonttiin.

Lapselle nyt pitää ostaa vaatteita, kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siinä saa säästää monta vuotta, ennen kuin lomamatkaan on rahat kasassa. Niin ne muutkin polkee pyörällä, kävelee tai menee bussilla, kun auto hajoaa eikä remppaan ole varaa.

Tähän asti kaikki palstamiehet kertovat korjaavansa auton aina itse. Sinä olet ainoa, joka vie auton korjaamolle.

Vastasin kysymykseen millä tavoin ei ole oikeuksia, niin esimerkkini tilanteissa.

Suomessa elatusmaksut ovat hyvin pieniä ja lasketaan hyvin kohtuullisin kuluin. Käytännössä lähi siis todennäköisesti maksaa lapsen kuluja paljon enemmän (jos elariksi laskettu vaikka 200e, lapsen todelliset kulut voi olla 600e/kk). Jos lapsi aloittaa uuden harrastuksen tai rikkoo tuliterät suksensa, lähi on se, jonka on pulitettava extraa.

Ja et kai nyt muutenkaan olisi ekana tinkimässä lapsen kuluista? Ei ihme, että exäsi otti eron.

Jos lähi saa elatusapua 200€

Lapsilisä on 150€

Ja hänen oma osuus myös 200€

Niin sitten ne menot lasketaan sen mukaan että rahat riittää. Harvassa ydinperheessäkään lapsen menot ole 600€ jos ei ole rahaa.

Matikka ei taida olla sun vahvuuksia?

Ja sun vahvuuksia ei ole luetun ymmärtäminen? Jos rahaa on vain 550€ niin silloin lapsen menot suhteutetaan siihen eikä 600 euroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tosiaan nykyään olemassa tämmöstä osa-aikavanhemmuutta? Että on joka toinen viikko vanhempi ja joka toinen ei? Eihän se mitenkään voi mennä noin. Vanhemmuus on joko tai, koska lapsi on koko ajan olemassa ja tarvitsemassa.

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen sen tarkemmin, niin jos on lapsia, niistä huolehditaan ja ollaan lapsen tavoitettavissa ihan joka päivä, ei vain sillä viikolla kun on exän kanssa sovittu. 

Miksi sen lapsen toisen vanhemman ei tarvitsisi samaan tapaan olla? Eli taas edellytät tuota vain äidiltä, etkä ollenkaan ihmettele, että miksi se isä ei hoitanut, vaikka ko. päivä oli sovittu isän hoidettavaksi.

Ei sitä tarvitse ihmetellä että vanhempi hoitaa lapsensa. Jos sinä et hoia, eikä lapsen isä hoida, niin lapsi sijoitetaan teiltä pois. Mikä tässä on niin vaikeaa?