Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Kai sinä nyt sille eksällesi ilmoitat, että et ole tavoitettavana sinä päivänä vai tuleeko kaikki tilanteet hänelle yllätyksenä?

Mun tarvisi ilmoittaa joka päivä. Mun työtehtävät yleensä kestää 2-4h ja niitä on 2-3 päivässä. Ruoka-tauolla minut saa kiinni ja työpäivän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Kai sinä nyt sille eksällesi ilmoitat, että et ole tavoitettavana sinä päivänä vai tuleeko kaikki tilanteet hänelle yllätyksenä?

No en ilmoita, kun ihan oletan, että eksäni täysipäisenä aikuisena ihmisenä ymmärtää ja tietää, että melkeinpä missä tahansa työssä on päivittäin hetkiä, jolloin puhelimeen ei voi vastata tai jolloin työtehtävästä ei voi niin vaan irroittautua. Joten ei, ne tilanteet eivät myöskään tule hänelle yllätyksenä, vaikken joka päivä häntä tällaisesta mahdollisuudesta muistutakaan, kun hän tietää (ihan kuten minäkin tiedän hänen töidensä osalta), että ihan oletusarvoisesti jossain vaiheessa tuollainen tilanne tulee vastaan.

Edelleen se on äiti, joka on vanhempi ja isä ja isä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

Älä puhu paskaa. Meinaat että esim. lääkäri jättää leikkauksen kesken ja lähtee pillit ulvoen noutamaan lasta koulusta?

Kyllä koululainen osaa kävellä omin jaloin. Jos ei pysty, niin opettaja vie lääkäriin.

Opettajalla on 20 muuta lasta vahdittavana. Ei todellakaan ehdi kuskailla lapsia lääkäriin. Ambulanssin soittaa tai vie kouluterkalle, jos se sattuu olemaan talossa. Vanhempien vastuulla on sairaan lapsen hoito ja lääkärit.

,

Ambulanssit on todellisia hätätuilanteita varten, sellaisia joissa on hengestä kyse eikä mihinkään kuskailemaan flunssaisia tai oksentelevia lapsia tai aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, kun nää miehet on niin tajuttoman vastuuttomia. Mun exä ei vastaa ollenkaan lapselle puhelimeen, jos lapsi on mun luona, ellei hänellä juuri satu olemaan hyvä aika. Musta se on aika hirveä ajatus, koska jos vaikka mulle sattuis jotain, niin tottakai lapsi soittais isälleen, että äiti ei herää. Ja ihan siis mietin lapsen kannalta tilannetta, että lapsihan (6v) on ihan heitteillä sitten.

Mut ei, esimerkiksi kerran lapsi koittaa soittaa isälleen aamulla (ei ollut mikään hätä, mutta eihän isänsä sitä voinut tietää, vaikka olisi ollutkin). Isä ei vastannut ja myöhemmin valitti mulle, ettei lapsi saisi soitella hänelle siihen aikaan. Justiinsa. Ei paljoa käy edes mielessä hänellä, että entäs jos lapsella on joku hätä. Ei tunne mitään vastuuta lapsesta.

Lähivanhenman velvollisuudet. Jos ne eivät miellytä, voi muksun antaa pois, ruveta etävanhemmaksi ja aloittaa elatusmaksujen maksamisen. Eikö miellytä? Miksi ei?

Miehille elatusmaksujen maksaminen on kauhein asia, mitä voi kuvitella. Siksi he luulee, että sillä voi uhkailla naisiakin. Elatusmaksut on pieni rahasumma ja sen maksaminen ei tee kenellekään mitään. Lapsesta huolehtiminen on iso työ ja naiset tietävät, että vain harva mies kykenee siihen. Kun nainen ei halua antaa lähihuoltajuutta miehelle, se johtuu siitä, että nainen tietää ettei mies pidä lapsesta kunnolla huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Mahdoitko nyt hiukan lukea rivien välistä ja tehdä omia päätelmiä?

Sanoin että se vanhempi hoitaa asian joka asian ensimmäiseksi huomaa/tietää.

Kun lapsella on hätä ei todellakaan mietitä kumman viikko on vaan asia hoidetaan heti kun se huomataan oli sitten äiti tai isä.

Kyse ei ole siitä kumman työ on tärkeämpää tai kumpi saa enemmän rahaa.

Teoriassa näin. Käytännössä näissä tapauksissa usein menee aina niin, että vain toinen (useimmiten äiti) on se, joka puhelimeen vastaa tai soittaa takaisin. Lapsen isä (ehkä joissain tapauksissa äiti) hupsistakeikkaa eipäs koskaan sattunut huomaamaan tai tullut ajatelleeksi, että pitäisi soittaa takaisin.

Kovin hyvin av:llä tunnutaan tietävän perheiden käytännöt. Viestien lähettäminen niiden huoltajien kesken ei nykyteknologialla ole mahdottomuus "ehditkö hoitaa", "mä hain x:n koulusta" jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, kun nää miehet on niin tajuttoman vastuuttomia. Mun exä ei vastaa ollenkaan lapselle puhelimeen, jos lapsi on mun luona, ellei hänellä juuri satu olemaan hyvä aika. Musta se on aika hirveä ajatus, koska jos vaikka mulle sattuis jotain, niin tottakai lapsi soittais isälleen, että äiti ei herää. Ja ihan siis mietin lapsen kannalta tilannetta, että lapsihan (6v) on ihan heitteillä sitten.

Mut ei, esimerkiksi kerran lapsi koittaa soittaa isälleen aamulla (ei ollut mikään hätä, mutta eihän isänsä sitä voinut tietää, vaikka olisi ollutkin). Isä ei vastannut ja myöhemmin valitti mulle, ettei lapsi saisi soitella hänelle siihen aikaan. Justiinsa. Ei paljoa käy edes mielessä hänellä, että entäs jos lapsella on joku hätä. Ei tunne mitään vastuuta lapsesta.

Lähivanhenman velvollisuudet. Jos ne eivät miellytä, voi muksun antaa pois, ruveta etävanhemmaksi ja aloittaa elatusmaksujen maksamisen. Eikö miellytä? Miksi ei?

Miehille elatusmaksujen maksaminen on kauhein asia, mitä voi kuvitella. Siksi he luulee, että sillä voi uhkailla naisiakin. Elatusmaksut on pieni rahasumma ja sen maksaminen ei tee kenellekään mitään. Lapsesta huolehtiminen on iso työ ja naiset tietävät, että vain harva mies kykenee siihen. Kun nainen ei halua antaa lähihuoltajuutta miehelle, se johtuu siitä, että nainen tietää ettei mies pidä lapsesta kunnolla huolta.

Todella moni isä huolehtii hyvin lapsistaan, tämä on vain päästään vialla olevan naisen katkera yleistys.

Tiedän montakin naista jotka perustelevat lähihuoltajuuttaan sillä että isä ei mukamas hoida, oikea syy on se että he eivät itse halua olla lapsestaan erossa viikkoja, kuka haluaisi?

Vierailija kirjoitti:

Mistä muuten koulu tietää kummalla vanhemmalla lapsi majailee?

Lapsi osaa kyllä kertoa, jos häneltä sitä kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

No mistä ne siellä koulussa tietää, vaikka isä ois ajanut kolarin ja kuollut. Laitokseenko niiden ois pitänyt lapsesi toimittaa, jos sua ei saa häiritä lapsesi asioissa isän viikolla? Kyllä mä ainakin haluaisin tietää, jos lapseni on sairastunut ja oksentanut kesken koulupäivän. Se on ihmehommaa kun ei osata riitelemättä hoitaa niitä lapsia eron jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Ei vaan se on juuri tekemässä vaativaa sydänleikkausta tai sammuttamassa kirkon tulipaloa. ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

Se etä-töitä tekevä ihminen voi vaikka olla

Lääkärissä (ite jouduin kerran päivystyksessä odottamaan vaikka kuinka kauan ja en siinä kivuissani kyllä puhelinta huomannut katsoa kun piti kuitenkin ravata röntgenissä ja verikokeissa yms.)

Parturissa menee useampi tunti ja en aina huomaa katsoa puhelinta

Joskus se puhelin jää vahingossa äänettömälle jos lähden vaikka kauppaan

Välillä nukahdan päiväunille ja puhelin saattaa olla keittiössä enkä kuule sitä.

Joskus käyn uimass ja puhelin on pukukopissa.

Itse kokisin sen häiriköinniksi jos ex laittaisi minulle joka päivä viestiä että hei, meeen uimaan, vahdi jos tulee soitto.

Kukaan ihminen ei päivystä puhelimen ääressä joka hetki tai tarkista puhelintaan joka vessassa käynnin jälkeen.

Ihmeellistä sen sijaan on paskpääksi haukkuminen jos vanhempi ei erikoistilanteessa ole heti vastannut puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

No vaikka siksi, että se etätöitä tekevä it-ihminen juuri sillä hetkellä neuvoo jotakuta asiakasta tai työntekijää it-ongelmassa, tai ratkaisee sitä, miksi firman it-järjestelmä on kaatunut tai SAP jumittaa, eikä kukaan saa töitä tehtyä, tai miten hitossa se 75-vuotias toimari on taas saanut sössittyä koneeseensa jonkun viruksen ja miten se saadaan pois ennen kuin sillä alkaa palaveri.

Minulla on kolme lasta ikähaitarilla 11 - 16 v. Kertaakaan vuosien aikana hoidosta tai koulusta ei olla soitettu lasten isälle, vaan joka ikinen kerta minulle. 

Eli kyllä on aika paljon asenteistakin kiinni se, että että äidille soitetaan aina usein. Tämä vain ohiksena ottamatta kantaa siihen kuka voi vastata puhelimeen ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Jos olet asiakkaalla vaikka kahtena päivänä kuukaudessa, niin itse kyllä pyrkisin sopimaan lapsen luonapidon silloin toiselle vanhemmalle, tai vähintään kysyn, että onhan toinen vanhempi silloin normaalisti kotitoimistolla ja käytettävissä. Eivät ole myöskään mitään ad hoceja, vaan tiedossa viikkoja etukäteen. Kyllä aika monessa työssä myös pystyy vastaamaan puhelimeen ja on ihan piittaamattomuutta jos ei vastaa, tai jos ei ole varmistanut, että joku muu hoitaa niinä päivinä, kun itse on reissussa.

Kaikki ymmärtää, miksi poliisi tai palomies ei vastaa. Mutta miksi vaikkapa etätöitä tekevä IT-ihminen ei vastaa, niin on vähän eri juttu.

IT-ihimset nyt todellakin ovat niitä, joiden työtehtävät ovat sellaisia, että sieltä ei välttämättä mihinkään työpaikalta poistuta tai puhelimeen edes vastata. Siis oikeasti, ihan kamalaa, miten osa ihmisistä ei yhtään hahmota, mitä jonkun muun työnkuvaan kuuluu, mutta ovat täysin valmiita kuitenkin faktana tietämään, että missään nimessä se ei voi tehdä siellä mitään sellaista, mikä estäisi puhelimeen vastaamisen. Jutelepa niiden teidän työpakan IT-tyyppien kanssa joskus, niin ehkä sinullekin valkenee, että ne tekee siellä muutakin kuin pelaa pasianssia aikansa kuluksi. Oikeasti, IT-henkilö jos lähtee juuri väärään aikaan lasta hakemaan, voipi olla pahimmillaan, että koko firmassa ei sitten loppupäivästä tehdä yhtään mitään töitä.

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.