Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Oletteko puhuneet asiasta exän kanssa, oliko eka kerta vai toistuvaa asiassa kuin asiassa? Kerran kaksi voi ymmärtää, jos pakko tilanne, jos toistuvaa , panee epäileen sujuuko muutenkaan isän puolelta asiat ok. Mutta itse tietenkin menen jos ei isää saa kiinni. Taitaa olla aika katkerat välit, toivottavasti lapsi ei ole kiistakapulana, vaikuttaa myös häneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Vain typerä pikkupentu kuvittelee, että lapset oli jotenkin heitteillä 20 vuotta sitten. Onko se sun kupeiden hedelmä se vitosluokkalainen, joka sai hysteriakohtauksen, kun vaaditiin liian vaikeita asioita = lukemaan lause koulukirjasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.

Luetunymmärtäminen? Ei jokainen ole mutta nämä ovat esimerkkiammatteja missä puheluun ei pystytä aina vastaamaan.

Mulla on kaksi numeroa mihin soitan jos minulla on lapsen kouluun liittyvissä asioissa. Toinen menee ilmeisesti opettajanhuoneeseen ja toinen on terveydenhoitajalle.

Koulusta on taas on soitettu minulle välillä tuntemattomasta numerosta, välillä ihan oudoista numeroista.

Siis valitatko sitä, että sinulle lapsen vanhempana ilmoitettiin, että on kipeänä? Eikö ole pääasia, että tiedät asian ja toimit sen mukaan? Tässä tilanteessa olisin huolissani lapsesta enkä siitä kumpi vastuuvuorossa! Asiat pitää vaikka myöhemmin puhua selväksi. Aivan ilmeisesti sinulla ei huoli lapsesta vaan ärsyttää vain, koska sinua häirittiin omalla "vapaalla".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.

Luetunymmärtäminen? Ei jokainen ole mutta nämä ovat esimerkkiammatteja missä puheluun ei pystytä aina vastaamaan.

Mulla on kaksi numeroa mihin soitan jos minulla on lapsen kouluun liittyvissä asioissa. Toinen menee ilmeisesti opettajanhuoneeseen ja toinen on terveydenhoitajalle.

Koulusta on taas on soitettu minulle välillä tuntemattomasta numerosta, välillä ihan oudoista numeroista.

Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatyössä. Ei putkimieskään voi vastata puhelimeen kesken rikkoutuneen paskaputken korjaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta ikähaitarilla 11 - 16 v. Kertaakaan vuosien aikana hoidosta tai koulusta ei olla soitettu lasten isälle, vaan joka ikinen kerta minulle. 

Eli kyllä on aika paljon asenteistakin kiinni se, että että äidille soitetaan aina usein. Tämä vain ohiksena ottamatta kantaa siihen kuka voi vastata puhelimeen ja kuka ei.

Soitetaan sille kenen numero on ensimmäisenä.

Se oma työnumero on hyvä ilmoittaa myös. Itse en töissäni pysty pitkään puhelinta mukana. Työnumerosta minut saa kyllä kiinni. Ainakin jättämällä soittopyynnön.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta ikähaitarilla 11 - 16 v. Kertaakaan vuosien aikana hoidosta tai koulusta ei olla soitettu lasten isälle, vaan joka ikinen kerta minulle. 

Eli kyllä on aika paljon asenteistakin kiinni se, että että äidille soitetaan aina usein. Tämä vain ohiksena ottamatta kantaa siihen kuka voi vastata puhelimeen ja kuka ei.

Mun lapset on saman ikäisiä ja meillä yhteyttä on otettu puhelimella aina isään. Toki se on myös meillä ollut tietoinen valinta. Isän nimi on ollut ensisijaisena yhteyshenkilönä.

Wilma viestejä taas minä ole seurannut ja niihin vastaillut aktiivisemmin. Sukupuolikysymyksenä en tuotakaan näe vaan meidän perheen käytäntö on muodostunut tuollaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

Älä puhu paskaa. Meinaat että esim. lääkäri jättää leikkauksen kesken ja lähtee pillit ulvoen noutamaan lasta koulusta?

Kyllä koululainen osaa kävellä omin jaloin. Jos ei pysty, niin opettaja vie lääkäriin.

Opettaja ei ole lapsen hoitaja, hänellä on 20 muuta oppilasta opetettavana. Se on vanhemman ja vain hänen tehtävä. Koulu ei ole hoitolaitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

No minä haukun sitten: on huolimatonta päästää puhelimen akku loppumaan, kun sen voi ladata ajoissa täyteen. Älä ole huolimaton, ei akku itsestään yhtäkkkiä lopu vaan sinun käyttösi mukaan, ennakoi! Lapsesikaan eivät saa sinua kiinni, jos akku on tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

En tiedä nykykäytäntöä sairastumissa, mutta meillä äskettäin lapselta murtui käsi koulussa, niin lasta ei laitettu kotiin vaan ihan vanhempien piti hakea ja toimittaa lääkäriin. Yläasteelainen kyseessä.

Voi hel*tti kun on kovaa hoitaa omaa lastaan 🤬 Jos äijä on mulkku niin miten sun mielestä lapsellasi menee tän mulkeron kanssa... Ai niin ei kiinnosta kun kaikki pitää jakaa fiftyfifty ja sä oot 50% äiti 🤮 Tämän päivän ongelmasta hyvä esimerkki 😤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Ei vaan osattiin käyttää maalaisjärkeä ja ratkaista tilanteet.

Siinä kun ei mamia tarvita vaan lääkäriä, jos vaikka kaatuu luistinradalla ja käsi menee poikki.

Joka tapauksessa, lapset olivat terveitä, reippaita ja selviytymiskykyisiä. Nykyään kouluissa on kuulemma semmonen hulabaloo että siellä ei ole turvassa oppilaat eikä opettajat. Kaikki oireilevat ja uupuvat.

Siinä on sulle heitteillejättöä!

Olen samaa mieltä tästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

No minä haukun sitten: on huolimatonta päästää puhelimen akku loppumaan, kun sen voi ladata ajoissa täyteen. Älä ole huolimaton, ei akku itsestään yhtäkkkiä lopu vaan sinun käyttösi mukaan, ennakoi! Lapsesikaan eivät saa sinua kiinni, jos akku on tyhjä.

Onneksi ne lapset osannee soittaa toiselle vanhemmalleen tai isovanhemmilleen tai jollekulle muulle luotetulle aikuiselle, jos on oikea hätä ja yksi vanhempi ei vastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Jokuhan kertoi tähän ketjun tarinan, kuinka yksi äiti oli saanut koeajalla potkut, kun oli kesken päivän hoitanut lapsen asiaa. Kyllä sillä voi olla suurikin merkitys, että hoitaako se, joka on luvannut, vai joutuuko toinen yllättäen keskeyttämään työtehtävät ja hakemaan lapsen.

Pointtihan on juurikin päinvastainen eli koska sillä voi oikeasti olla merkitystä, hyppääkö kesken työpäivän hakemaan lasta, sen lapsen hakee se, jolta se ongelmitta onnistuu ihan riippumatta siitä, kenen vuoro jonkun sopimuksen mukaan on tai kuka on mitäkin luvannut. Sinusta siis isän tai äidin pitäisi ottaa vastaan vaikka potkut, kun on kerran luvannut, vaikka se toinen vanhempi voisi ihan hyvin hakea sen lapsen. Ei ihme, jos olet jonkun ex.

Kun on sovittu vuorot, ainakin itse sovin myös työtehtävät sen mukaisesti, ja jos tiedän, että jonain päivänä en voi olla käytettävissä, sovin asiasta lapsen toisen vanhemman kanssa. Jos hän sitten jättäisi vastaamatta, vaikka lupasi hoitaa, eikä edes päivän aikana soittelisi takaisin, olisin todella käärmeissäni.

Kun on sovittu, kumpi hoitaa milloinkin, kyllä siitä pitäisi pitää kiinni tai sopia toisin. Tietysti force majeure erikseen.

Kiva, että sinulla on työ, jossa voit itse päättää työtehtäväsi. Meillä sinne asiakkaalle mennään, kun asiakkaalle sopii ja tarvetta on, eikä ruveta sanomaan, että ootelkaapa sen uuden tuotantolinjan kanssa vielä ensi viikkoon, kun mulla on tällä viikolla lapsen vastuuviikko, enkä voi olla hetkeäkään pois puhelimen ääreltä. Oikeasti haluan kyllä tietää, mikä on sellainen työpaikka ja työtehtävä, että itse voit viikotasolla sanella, mitä töitä teet ja mitä et, ja se on työnantajalle ihan ok.

Meillä molemmilla on erittäin joustava pääasiassa etätyö (satunnaisia asiakaskäyntejä, joista tosiaan sovitaan toisen vanhemman kanssa erikseen, ettei tule samalle päivälle molemmille reissua). Aikatauluihin voi paljonkin vaikuttaa. Lisäksi työskentelemme samalla alalla ja molemmat hyvin ymmärretään duunin vaatimukset.

Kyllä minua risoisi todella paljon, jos lapsen isää ei saataisi kiinni silloin, kun lapsen luonapitovuoro on sovittu hänelle, eikä hän ole sopinut mistään, ettei olisi saatavilla. Minähän voin olla silloin vaikka siellä asiakkaalla.

No se mieskin voi olla juuri silloin siellä asikkaalla, vaikkei asiakkaissa kahdeksaa tuntia päivässä vietäkään. Jos kerran tajuat, että itselläsikin voi olla tilanne, ettei puhelimeen vastaaminen ja heti lapsen hakeminen oikein onnistu, miksi se risoo niin kovin, että vastaava tilanne voi olla sillä toisellakin. Ei työelämässä oikeasti voi esim. kaikkia asiakaskäyntejään sopia sen mukaan, onko lapsi itsellä vai toisella juuri sillä viikolla. Ja juuri siksi molempien pitää ymmärtää, että välillä voi joutua joustamaan, kun on omasta lapsesta kuintekin kyse. Sen sijaan, että pidetään jotain kirjaa siitä, onko mun vuki vai sun vuki olla vanhempi tänään.

Tämä! Jos tuollainen asia rupee risomaan että tällaisissa harvinaisissa tilanteissa joutuu joskus joustamaan kannattaa luopua lastenhuoltajuusta niin isä saa tilalle jonkun muun apuun jos vahingossa ei huomaa kesken työpäivän tullutta soittoa.

Mulla esim. Eilen loppui akku puhelimesta ja olin koko päivän ilman puhelinta töissä. Olisin kyllä suuresti ihmetellyt jos ex olisi minua pskiaiseksi tämän vuoksi haukkunut.

No minä haukun sitten: on huolimatonta päästää puhelimen akku loppumaan, kun sen voi ladata ajoissa täyteen. Älä ole huolimaton, ei akku itsestään yhtäkkkiä lopu vaan sinun käyttösi mukaan, ennakoi! Lapsesikaan eivät saa sinua kiinni, jos akku on tyhjä.

Onneksi ne lapset osannee soittaa toiselle vanhemmalleen tai isovanhemmilleen tai jollekulle muulle luotetulle aikuiselle, jos on oikea hätä ja yksi vanhempi ei vastaa. 

Oikeasti tämä maailma on mennyt kännyköiden seurauksena ihan ihmeelliseksi, kun osa olettaa että ihan jokaisen ihmisen olisi oltava ihan joka hetki puhelimella tavoitettavissa. Ja jos ei ole, on se vähintään huonon vanhemman merkki, jos ei jopa hirveä rikos koko kansakuntaa kohtaan.

Muistan vielä hyvin omat lapsuusaikani 80-luvulla ja 90-luvun alussa, kun kännyköitä ei todellakaan ollut. Äiti opetti yliopistolla, isä oli myyntityössä. Jos jotain sattui, eikä äiti vastannut työnumeroonsa, soitettiin yliopiston kansliaan, josta sitten kanslisti vilkaisi, että ei ole äiti työhuoneessaan joo, jätän tähän pöydälle lapun, että soitit. Äiti sitten soitti, kun oli luennot tai labraopetukset pitänyt. Joskus vartin päästä, joskus 4 tunnin päästä. Isä sitten tienpäällä ollessaan soitti, kun illalla tuli hotellille ja kertoi ja kysyi kuulumiset - ei sitä muuten päivän aikana tavoittanut, eikä ollut jättänyt mitään listaa mokoma edes asiakastapaamistaan, että olisi asiakasfirman pomolle voinut soittaa, että pyydätkö mun iskän puhelimeen.

Jos joku oikea hätätapaus oli, niin sitten soitettiin isoäidille tai naapurin tädille tai koulussa terkkari tai kanslisti hoiti homman, kunnes äiti kerkisi paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

No tämähän se on! Meidän 8v kun sairastui koulussa, kyseessä juurikin oksennustauti+korkea kuume, hän olisi itse ollut ihan valmis kävelemään kotiin sen "hurjan" 800m matkan, mitä koulusta on kotiovelle. Vaan kun ei, tuo eu nykyään käy, kuten esim omassa lapsuudessani! Minä en pystynyt vastata puhelukseni työni luonteen vuoksi, koulusta soittivat siis lapsen isälle joka haki lapsen, ja vei lapsen minun luokseni . En näe tässä ongelmaa? Ihan sama, vaikka oltais yhä aviossa, kyllä ne koululta silti soittaisi sille toiselle vanhemmalle, jos toinen ei vastaa. Miten se mihinkään liittyy, kumman viikko sillä hetkellä on, onhan lapsella oletettavasti kotiavain molempiin koteihinsa, miksi ap et vienyt lasta eksäsi luo, jos kerran on aivan mahdotonta ottaa hänet luoksesi?

No aloituksesta saa selvästi sellaisen kuvan, että kyseinen isä välttelee velvollisuuksiaan ja on piittaamaton. Yhteiskunta on jo vuosien ajan pakottanut äidit (tai isät) antamaan lapsen toisen vanhemman hoiviin sovittuina aikoina, vaikka toinen vanhempi  olisi jotenkin epäsopiva hulehtimaan lapsesta, alkoholisti tms. Yksi lapsistani joutui alaikäisenä  matkustamaan lomalle moniongelmaisen isänsä luokse pari kertaa vuodessa. Lapselleni tuli isompana pitkäaikaisia ongelmia. Hän on nykyään työkyvytön. Avioeron hakemisen  yhteydessä  asianajajani totesi, että vaikka olisi mitä ongelmia, niin isä saa silti tavata lasta.

Mielestän olennainen asia, minkä ikäisiä. 6 luokkalainen pääsee itse kotiin jos matka ei älyttömän pitkä, ekaluokkalaiselle voi 1/2 kilometriä olla liikaa kipeänä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

 turhan usein se vaan menee niin että se etävanhempi, yleensä isä, ei todellakaan tule hakemaan lasta jos ei ole hänen viikkonsa. Tai hoida mitään muutakaan, ei edes omalla viikollaan. Eikä siihen tarvitse mitään isästä vieraannuttamista, moni mies vieraannuttaa ihan itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, miten kaikilla onkin työt, joiden aikana ei koko työpäivän aikana voi vastata puhelimeen, kun koululta tai päiväkodista soitetaan. Luulisi nyt jokaisen laittavan puhelimeen puhelinnumerot, joista soitot tehdään. Olen itsekin ollut lääkärin vastaanotolla, jossa kesken kaiken lääkärin puhelin soi ja lääkäri sanoo, että "anteeksi hetki, minun on vastattava tähän" ja kyseessä on jotain lääkärin lapseen liittyvää.

Hassua, miten vääristelet toisten kirjoituksia, kun omat argumenttisi alkavat loppua kesken.

Lähes jokainen tuntuu olevan vaativia asiakastöitä tekeviä erikoisasiantuntijoita, kirurgeja, poliiseja, palomiehiä, teho-osaston hoitajia, päivästä toiseen palavereissa istujia ja lentokapteeneja.

Luetunymmärtäminen? Ei jokainen ole mutta nämä ovat esimerkkiammatteja missä puheluun ei pystytä aina vastaamaan.

Mulla on kaksi numeroa mihin soitan jos minulla on lapsen kouluun liittyvissä asioissa. Toinen menee ilmeisesti opettajanhuoneeseen ja toinen on terveydenhoitajalle.

Koulusta on taas on soitettu minulle välillä tuntemattomasta numerosta, välillä ihan oudoista numeroista.

Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatyössä. Ei putkimieskään voi vastata puhelimeen kesken rikkoutuneen paskaputken korjaamisen.

Niinpä, "Oon nyt täällä kaupungin paskaviemärissä korjaamassa vuotoa, joka tulvii torille, että ihan just nyt en pääse Veetiä hakemaan. Voitko soittaa vaimolle silläkin riskillä, että se saa hepulin, kun nyt ei oo sen vuoro. *"##¤%"¤ nyt se puhelin sitten tippui tonne kakan keskelle."

Vierailija kirjoitti:

Teillä yhteishuolto? Sehän tarkoittaa, että jaatte vanhemmuuden vastuut joustavasti ja neuvotellen. Kyllä muakin ärsyttää, että kaikki koulun yhteydenotot tulee aina äidille, vaikka ihan ydinperhe ollaan. Se vain on normaalia tässä kulttuurissa.

Ihmiset siis pakotetaan yhteishuoltoon. Ilman mitään harkintaa siitä onko se edes teoriassa mahdollista juuri näiden henkilöiden kohdalla. Ihminen, joka keksi yhteishuollon, pitäisi saattaa vastuuseen kaikesta pahasta, jota tämä käytäntö on aiheuttanut. Ennen oli selkeämpi systeemi. Toinen vanhempi, se oli usein äiti, määrättiin lapsen huoltajaksi ja vastuuhenkilöksi.  Lapsi asui äidin luona. Toinen vahempi sai tavata lasta sovittuina aikoina.  Osa viimeksimainituista tosin mielellään unohti tämän puolen ja jotkut unohtivat  elatusmaksutkin sekä joulukortit lapselle. Mutta onnekkaammilla lapsilla systeemi sujui mukavasti ja lapsi sai tavata isää (joissakin tapauksissa äitiä) ja säilytti sillä tavalla molemmat vanhempansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

 turhan usein se vaan menee niin että se etävanhempi, yleensä isä, ei todellakaan tule hakemaan lasta jos ei ole hänen viikkonsa. Tai hoida mitään muutakaan, ei edes omalla viikollaan. Eikä siihen tarvitse mitään isästä vieraannuttamista, moni mies vieraannuttaa ihan itse itsensä.

Ehkä sinun kohadallasi jos et ole yhtään miettinyt kenen kanssa sänkyyn hyppäät ilman ehkäisyä.

Normaaleissa perheissä isä on yhtä paljon mukana arjessa kuin äiti.

Eli summarum, jos lähiössä jakaa kaiken maailman pertsoille tavaransa niin voi olla että syntyy juuri kuvatunlainen mielikuva kaikista Isistä.

Mutta sitten kun joskus toivottavasti pääsee seuraamaan ihan normaaleiden vanhempien toimintaa niin voi huomata että sekä Isä että Äiti hoitavat lapsiaan tasapuolisesti