Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Joo itsekin muistan, kun hiihdin korkeassa kuumeessa kotiin 4km ja välillä tuntui, että jään vain hankeen makaamaan. Välillä jo pysähdyin ja olin antaa periksi.  Joskus aina tulee mieleen, että olisinko vielä täällä, jos en vain olisi jaksanut? Kotiin , kun pääsin, olin jo ihan toisissa maailmoissa.

Ja toisen karran muistan, kun alemmalla luokalla oleva tyttö jätti sormensa koulutaksin oven väliin ja minun piti "isompana" lähteä hänen mukaansa lääkäriin. Myös hammaslääkärissä olin "vahtimassa" koko kyläkoulun pienempiä.

Ei hyvää päivää ja joku jaksaa kaivata ja ihannoida tälläista aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Mahdoitko nyt hiukan lukea rivien välistä ja tehdä omia päätelmiä?

Sanoin että se vanhempi hoitaa asian joka asian ensimmäiseksi huomaa/tietää.

Kun lapsella on hätä ei todellakaan mietitä kumman viikko on vaan asia hoidetaan heti kun se huomataan oli sitten äiti tai isä.

Kyse ei ole siitä kumman työ on tärkeämpää tai kumpi saa enemmän rahaa.

Teoriassa näin. Käytännössä näissä tapauksissa usein menee aina niin, että vain toinen (useimmiten äiti) on se, joka puhelimeen vastaa tai soittaa takaisin. Lapsen isä (ehkä joissain tapauksissa äiti) hupsistakeikkaa eipäs koskaan sattunut huomaamaan tai tullut ajatelleeksi, että pitäisi soittaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka usein sieltä koulusta oikeasti vanhemmille soitetaan että nyt tarvitsisi hakea lapsi?

mulla on jo viisi peruskoulun käynyttä lasta, eikä soitettu kertaakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

Älä puhu paskaa. Meinaat että esim. lääkäri jättää leikkauksen kesken ja lähtee pillit ulvoen noutamaan lasta koulusta?

Kyllä koululainen osaa kävellä omin jaloin. Jos ei pysty, niin opettaja vie lääkäriin.

Jos vanhempi on leikkaava lääkäri, hänen tulee järjestää joku toinen taho, jolle soittaa ja joka hakee lapsen tarvittaessa. Tässä tapauksessa tuo vastuussa oleva vanhempi ei ollut tehnyt näin.

Niin no yleensä se on kaiken järjen mukaan se toinen vanhempi jolle nytkin soitettiin.

Samoin se meillä ydinperheessä on, vanhempien tehtävä on huolehtia omista lapsistaan.

Jos itse en ole saatavilla, niin kyllä minä varmistan, että lapsen isä on sitten tarvittaessa saatavilla, jos tulee jotain. Esim. joskus mulla on lyhyitä kotimaan työmatkoja, jotka ehdin tehdä päiväkotipäivän sisällä. Varmuuden vuoksi silloin kuitenkin varmistan lasten isältä, että jos tulee jotain, niin olethan sinä saatavilla hakemaan (jos ei olisi, aikatauluttaisin reissuni toiselle päivälle).

Yleensä ei tietenkään mitään erikoista tapahdu, mutta ei meillä kyllä noin voisi käydä, että ns. minun vahtivuorollani exä joutuisi yllättäen hyppäämään jonnekin. Tai näin voisi käydä vain, jos minulle on sattunut onnettomuus.

Omat lapseni ovat jo isoja, joten taidan olla vähän vanhanaikainen jo mielipiteissäni.

Ei ole kokemusta isä-ja äitiviikoista, mutta jos ajattelen itseni siihen tilanteeseen, niin en paljon viikkoja miettisi, jos koulusta soitettaisiin, että lapseni on niin sairas, että ei omin jaloin kotiin pääse. Menisin hakemaan heti, kun pääsisin, ja yrittäisin järjestää jota kuta muuta hakemaan, jos en pääsisi töistä lähtemään. Ei tulisi mieleen sellainen, että minulla on nyt jotain jonkun viraston tai järjestön suosittelemaa vapaa-aikaa, josta en halua luopua.

En pysty itse töistä vastaamaan heti, kun puhelin soi, vaan saattaa mennä tunti tai kaksikin, että pääsen puhelimeen. Siksi ymmärrän hyvin, että aina ei töistä pysty vastaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Osa vanhemmista on tänä päivänä sellaisia perseenreikiä, että tulevat lankoja pitkin aivan kaikesta, myös tällaisesta, jos se oma hieman flunssainen kullannuppu laitetaan itsenäisesti kotiin kesken koulupäivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat jo isoja, joten taidan olla vähän vanhanaikainen jo mielipiteissäni.

Ei ole kokemusta isä-ja äitiviikoista, mutta jos ajattelen itseni siihen tilanteeseen, niin en paljon viikkoja miettisi, jos koulusta soitettaisiin, että lapseni on niin sairas, että ei omin jaloin kotiin pääse. Menisin hakemaan heti, kun pääsisin, ja yrittäisin järjestää jota kuta muuta hakemaan, jos en pääsisi töistä lähtemään. Ei tulisi mieleen sellainen, että minulla on nyt jotain jonkun viraston tai järjestön suosittelemaa vapaa-aikaa, josta en halua luopua.

En pysty itse töistä vastaamaan heti, kun puhelin soi, vaan saattaa mennä tunti tai kaksikin, että pääsen puhelimeen. Siksi ymmärrän hyvin, että aina ei töistä pysty vastaamaan.

Näinhän ap:kin toimi ja haki lapsen. Kyse ei olekaan siitä, vaan siitä järkytyksestä, että lapsen isä ei ajattele noin, eikä toiminut noin. Lapsen isä soitteli takaisin vasta joskus viiden tunnin päästä. Eli sitä tässä ihmetellään, että miten tuo isä pystyi olemaan noin kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Mahdoitko nyt hiukan lukea rivien välistä ja tehdä omia päätelmiä?

Sanoin että se vanhempi hoitaa asian joka asian ensimmäiseksi huomaa/tietää.

Kun lapsella on hätä ei todellakaan mietitä kumman viikko on vaan asia hoidetaan heti kun se huomataan oli sitten äiti tai isä.

Kyse ei ole siitä kumman työ on tärkeämpää tai kumpi saa enemmän rahaa.

Teoriassa näin. Käytännössä näissä tapauksissa usein menee aina niin, että vain toinen (useimmiten äiti) on se, joka puhelimeen vastaa tai soittaa takaisin. Lapsen isä (ehkä joissain tapauksissa äiti) hupsistakeikkaa eipäs koskaan sattunut huomaamaan tai tullut ajatelleeksi, että pitäisi soittaa takaisin.

Kyllä minun sekä ystävieni sekä sukulaisteni piireissä menee juuri näin että molemmat vanhemmat huolehtivat lapsistaan.

Käytännössä siis sinä ja sun ystäväpiirissä olevat äidit eivät ole paljon miettineet kenelle ovat jalkansa avanneet jos isä on tuollainen.

Normaaleissa perheissä olivat vanhemmat sitten eronneet tai ei, molemmat vanhemmat välittävät lapsistaan. Se että ei kolmeen tuntiin vastaa ei ole sama asia kuin ei välittäisi lapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni ovat jo isoja, joten taidan olla vähän vanhanaikainen jo mielipiteissäni.

Ei ole kokemusta isä-ja äitiviikoista, mutta jos ajattelen itseni siihen tilanteeseen, niin en paljon viikkoja miettisi, jos koulusta soitettaisiin, että lapseni on niin sairas, että ei omin jaloin kotiin pääse. Menisin hakemaan heti, kun pääsisin, ja yrittäisin järjestää jota kuta muuta hakemaan, jos en pääsisi töistä lähtemään. Ei tulisi mieleen sellainen, että minulla on nyt jotain jonkun viraston tai järjestön suosittelemaa vapaa-aikaa, josta en halua luopua.

En pysty itse töistä vastaamaan heti, kun puhelin soi, vaan saattaa mennä tunti tai kaksikin, että pääsen puhelimeen. Siksi ymmärrän hyvin, että aina ei töistä pysty vastaamaan.

Näinhän ap:kin toimi ja haki lapsen. Kyse ei olekaan siitä, vaan siitä järkytyksestä, että lapsen isä ei ajattele noin, eikä toiminut noin. Lapsen isä soitteli takaisin vasta joskus viiden tunnin päästä. Eli sitä tässä ihmetellään, että miten tuo isä pystyi olemaan noin kylmä.

Edelleenkin se isä varmaan soitti takaisin heti kun huomasi soiton.

Kukaan ei tiedä miksi isä ei heti huomannut soittoa, syitä voi olla monia joten turha näillä tiedoilla syyllistää ketään.

Sitä tässä ihmetellään että ap avautuu ihan normaalista asiasta.

Ihan yhtälailla olisi voinut käydä niin että ap ei omalla viikollaan olisi heti vastannut puhelimeen ja isä olisi hakenut lapsen.

Edelleen, kun lapsella on hätä ei ruveta miettimään kenen viikko on vaan se huolehtii kuka ensimmäiseksi saa tiedon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai ketään muitakaan työelämän ulkopuolella olevia, keitä voisi nakittaa aina tarvittaessa. Silloin varmistetaan, että toinen vanhemmista on vuorollaan saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai ketään muitakaan työelämän ulkopuolella olevia, keitä voisi nakittaa aina tarvittaessa. Silloin varmistetaan, että toinen vanhemmista on vuorollaan saatavilla.

Se kun ei ole aina mahdollista tällaista varmistaa että on AINA saatavilla jos vanhemmat ovat työelämässä.

Ei meilläkään isovanhemmilta erikseen kysytä että oletteko joka arkipäivä saatavilla jos koulusta soitetaan. Oletus on että joku on aina, ei siitä erikseen sovita. Eikä me ruveta toisiamme syyttelemään jos isä ei ole työpäivän aikana huomannut puhelua tai häneltä on akku loppu tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai ketään muitakaan työelämän ulkopuolella olevia, keitä voisi nakittaa aina tarvittaessa. Silloin varmistetaan, että toinen vanhemmista on vuorollaan saatavilla.

Se kun ei ole aina mahdollista tällaista varmistaa että on AINA saatavilla jos vanhemmat ovat työelämässä.

Ei meilläkään isovanhemmilta erikseen kysytä että oletteko joka arkipäivä saatavilla jos koulusta soitetaan. Oletus on että joku on aina, ei siitä erikseen sovita. Eikä me ruveta toisiamme syyttelemään jos isä ei ole työpäivän aikana huomannut puhelua tai häneltä on akku loppu tms.

Suhtautuisitko samoin, jos lapsen toinen vanhempi tekisi toimistotyötä ja tietäisit, että hänellä on puhelin aina siinä läppärin vieressä ja aika usein kädessäkin, eikä silti edes soita takaisin ennen kuin vasta 5h päästä?

Tottakai vastataan jos mahdollista niin heti sitten. Kaikilla ei työtilanne salli olla puhelin kourassa työpaikalla. 

Jos isä tekee tätä toistuvasta, lastensuojeluun yhteys ja keskustelu olisiko parempi että alat yksinhuoltajaksi. Isällä on vastuu omalla ajalla hoitaa ja turvata lapsen hyvinvonti ja terveys. On isän asia hoitaa asia tai sopia äidin kanssa jos on hetkiä että ei voi olla tavoitettavissa. Nyt kissa pöydälle isän kanssa ja keskustelette. Jos ei onnistu, ota yhteys lastensuojeluun, siellä osataan neuvoa minkä tahon kanssa aletaan puida asiaa. Lapsen hyvinvointi on aina etusijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen totaalisen hämmentynyt siitä, miten moni täällä tuntuu olevan sitä mieltä, että jos se vanhempi, jonka luona lapsi sillä viikolla on, on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen, koulusta pitäisi soittaa jollekulle muulle varahenkilölle kuin lapsen toiselle vanhemmalle. Oikeastiko meillä on vanhempia, jotka ovat niin huonoissa väleissä eron jälkeen, että mieluummin vaikka siirretään se vastuu lapsesta jollekulle ulkopuoliselle, ettei vaan vahingossakaan jouduta ottamaan lapsesta hetkeksikään vastuuta, "kun on se toisen vuoro, eikä mun". Itselleni olisi itsestään selvää, että jos isäviikolla isä tai äitiviikolla äiti ei syystä tai toisesta vastaa, tottakai silloin soitetaan ensisijaisesti sille toiselle vanhemmalle.

Kyllä siitä pitää silti sopia, jos ei ole saatavilla jonain päivänä. Kyllähän ydinperheessäkin sanotaan koululle, että nyt hommat hoitaa mummi tms., jos toinen vanhempi on työssä, jossa ei voi vastata ja toinen vaikka reissussa. Nyt tuo isä vain oletti, että lapsen äiti on saatavilla, vaikkei ollut mitenkään sopinut asiasta.

On se jännä että jossain perheissä pitää oikein sopia erikseen että on oman lapsensa saatavilla.

Mun mies on poliisi ja itse olen hoitaja.

Meidän ei tosiaan tarvitse erikseen sopia onko jompi kumpi saatavilla, vaan molemmille yritetään soittaa ja jos kumpikaan ei vastaa niin isovanhemmille.

Tämä.

Eikä sinne kouluun nyt edes voi jokainen ilmoitella että äiti on matkoilla soittakaa ensisijaisesti isälle tai isovanhemmille. Huoh

Luuleeko joku oikeesti että kouluissa on erikseen joku kirjanpito mihin kirjataan koska vanhemmille voi soittaa. Ei helkkari teidän kanssanne

Koulu saa soittaa kelle vaan, ei sillä ole väliä. Eikä niitä matkoja tai muita tilanteita, kun ei ole saatavilla, koululle ilmoiteta, vaan sille lapsen toiselle vanhemmalle! Jos on sanonut, että hoidan lapsen tänään, niin ei voi vaan jättää hoitamatta ja olettaa, että toinen on ilman ennakkovaroitusta saatavilla. Ihan niin kuin ei voi odottaa, että joku isovanhempikaan olisi aina lähtövalmiina varmuuden varalle. Ei kannata luvata hoitaa, jos ei aio hoitaa.

Mä en koskaan voi luvata tuollaista. Olen poliisi ja jos olen työtehtävällä niin en vastaa puhelimeen.

Samoin on vaan aika monessa ammatissa.

Ei ap:n mies varmaan edes olettanut että ex on saatavilla, melko harvinaisia nämä tapaukset on, mitä väliä sillä silloin on kumpi asian hoitaa.

Terv. Isä

Kyllä ne lääkäritkin lähtevät hakemaan sairaita lapsia koulusta, sen takia joskus peruuntuu leikkauksia jne mutta ei noille mitään voi.

Olisiko aikoinaan kannattanut miettiä kenen kanssa niitä penskoja oikein tekee, eikä vuosia myöhemmin valittaa ja avautua täällä palstalla omista tehdyistä virheistään. Kanna vastuusi.