Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Siis onko tosiaan nykyään olemassa tämmöstä osa-aikavanhemmuutta? Että on joka toinen viikko vanhempi ja joka toinen ei? Eihän se mitenkään voi mennä noin. Vanhemmuus on joko tai, koska lapsi on koko ajan olemassa ja tarvitsemassa.

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen sen tarkemmin, niin jos on lapsia, niistä huolehditaan ja ollaan lapsen tavoitettavissa ihan joka päivä, ei vain sillä viikolla kun on exän kanssa sovittu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on kokouksessa tms paikassa missä pitää pitää kännykkä äänettömällä?

Jos se on vastuussa lapsesta, täytyy olla saatavilla. Ihan sama mikä kokous on menossa. Kyllä ne lasten äiditkin poistuu kokouksesta selityksellä, että täytyy ottaa tämä puhelu. Miksi lasten isiltä ei voisi odottaa vastaavaa vastuunkantoa?

Jos on kirurgi, lentokapteeni, poliisi kentällä tai ihan muussa ammatissa just tilanne päällä, ei ehkä ihan onnistu?

Tähän kysymykseen on ketjussa vastattu ainakin 10 kertaa. Kirurgi osaa kertoa, ettei ole tavoitettavissa tiettyinä aikoina ja varmasti ymmärtää varmistaa, että joku muu (esim. lapsen toinen huoltaja), on silloin tavoitettavissa. Ap:n tilanteessa oli sovittu, että lapsen isä on vastuussa, mutta yllättäen isä ei sitten viitsinytkään vastata tai soittaa takaisin (paitsi vasta 5h päästä). Tuollaiset yllättävät katoamiset on aika ikäviä temppuja pienehkön lapsen vanhemmalta.

höps, kirurgi on oletettavasti heikosti tavoitettavissa aina kun on työssään. 

Mitenkähän ennen pärjättiin kun ei ollut kännyköitä..? Onpa kurjaa kun me kaikki sen ajan lapset olemme niin emotionaalisesti vanhempiemme hylkäämiä :( 

eiku..

Miks pitää tehdä kersoja, kun sitten myöhemmin erotaan....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tosiaan nykyään olemassa tämmöstä osa-aikavanhemmuutta? Että on joka toinen viikko vanhempi ja joka toinen ei? Eihän se mitenkään voi mennä noin. Vanhemmuus on joko tai, koska lapsi on koko ajan olemassa ja tarvitsemassa.

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen sen tarkemmin, niin jos on lapsia, niistä huolehditaan ja ollaan lapsen tavoitettavissa ihan joka päivä, ei vain sillä viikolla kun on exän kanssa sovittu. 

Ap:n harhoissa niitä on varmasti lähes kaikilla lapsilla joiden vanhemmat ovat eronneet tai ehkä ap:n mielikuvituksessa isät ei ota vastuuta missään olosuhteissa ainakaan vapaaehtoisesti.

Minä voin kertoa ihan konkreettisen esimerkin niille, jotka eivät usko, että ihan aina ei voi tai kannata vastata kesken työtehtävän siihen puhelimeen. Joitain vuosia sitten olimme palaverissa ison asiakkaan kanssa, joka oli tekemässä laitehankintoja tuotantoonsa. Meiltä oli palaverissa myyntijohtaja sekä kolme tuotepäällikköä, joista yksi vielä viimeisiä viikkoja koeajalla. Tämä koeajalla ollut katsoi asialliseksi vastata puhelimeen ja poistua neuvotteluhuoneesta, koska päiväkodista soitettiin, samanaikaisesti kuin neukkarissa yritettiin sorvata sopimusta, joka toisi firmalle noin 12 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana. Jostain kumman syystä kyseisen ihmisen sopimusta ei vakinaistettu koeajan jälkeen, vaikka sopimus asiakkaan kanssa saatiinkin tehtyä. Mutta olisittepa olleet näkemässä niiden asiakkaan edustajien ilmeet, kun yksi rouva vastaa puhelimeen kesken kaiken ja alkaa kysellä, että niin mikä Nicolla on, ja oota kun siirryn tästä neukkarista rauhallisempaan paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

No itse olen, en myyntijohtaja, mutta ostojohtaja. Ja en ole tavoitettavissa vaikka neuvottelun aikana, eikä mulla todella ole mitään sihteeriä vastaamaan puheluihini :'D Sihteerit on pantu pois pörssiyhtiöistä jo vuosikymmen sitten (ei hyvä).

Ei ehkä kannata tehdä lapsia, jos asenne on se, että duunipalaveri on tärkeämpi kuin lapsi. Tiedän useita johtoryhmätason ihmisiä, ketkä sujuvasti vastaavat lapselleen puhelimeen neuvottelujenkin aikana. Sillä tavallahan pääset luomaan varsinaisia suhteita töissä, kun pääset höpöttämään lapsistasi jne. Monessa maassa perhekeskeisyys on hyve ja tunnetusti se, että miehellä on perhe, nostaa miehen statusta työelämässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Tärkeintä tässä pitäisi olla se kipeä lapsi, eikä se kenen työ on tärkeämpi. Lapsen hakee se, joka pääsee hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kipeänä niin eikö se ole ihan sama kumpi sen hakee, kun toisen vaan koulu kiinni saa, ihan sama kenen viikko? Vai kuinka joustamaton systeemi teillä on? Ei kai tää lapsi nyt joudu kipeänä keskelle teidän eroriitoja

näin sitä outo luulis, mutta osalle tuntuu olevan tärkeintä se, onko nyt sun viikko vai mun viikko, ei suinkaan sen sairastuneen lapsen hyvinvointi.

Miksi tässä nyt nillitetään aloittajaa, eli äitiä. Nimenomaan hänhän tässä (ja uskon että monessa muussakin asiassa), oli se, joka oli tavoitettavissa ja huolehti lapsesta. Kysehän on periaatteesta, asioista joista on sovittu oletettavasti lastenvalvojalla. Tässäkin äiti olisi kylmästi voinut olla vastaamatta puhelimeen, ja ajatellut et hoitakoon isä asia, sitten kun joskus vastaa. Koska onhan kuitenkin isän velvollisuus vuoroviikoin. Mutta ei, me äidit ollaan sellaisia, että lapset ensin. Niinkuin tässäkin tapauksessa. Tunnistan lähipiiristä tuollaisen isän mallin, kaikki muut omat jutut menee aina lasten edelle. Näissä tapauksissa yleensä äiti vielä yrittää pitää isä-lapsi suhdetta yllä puhumalla isästä lapselle hyvää, vaikka lapsi on jo alkanut itsekin näkemään mikä luuseri ja vastuunpakoilija se isä on. Ja mitkä asiat on ykkösiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

Miten niin eivät ole? Kyllä firman hierarkiassa ne ylimmät esimiehet toimarin alla nimenomaan ovat ne, jotka voivat todellakin olla niin tärkeissä kokouksissa firman tuloksen kannalta, että sieltä ei yhden vatsataudin takia todellakaan poistuta. Taidat olla todella pihalla esim. Yksityisen sektorin pörssiyhtiöiden toiminnasta ja työtehtävistä.

En ole todellakaan pihalla, vaan työskentelen sellaisten kanssa. Kyllä ihan pörssiyhtiön toimarikin voi tauolla soitella lapsensa asioita ja järjestellä jonkun hakemaan. Usein heittää sitten jotain small talkia lapsiin liittyen vielä. Ne on jotain vastuuttomia muka-tärkeitä tyyppejä, ketkä jättää mieluummin lapsensa heitteille päteäkseen töissä. Ei sellaista kukaan arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

No itse olen, en myyntijohtaja, mutta ostojohtaja. Ja en ole tavoitettavissa vaikka neuvottelun aikana, eikä mulla todella ole mitään sihteeriä vastaamaan puheluihini :'D Sihteerit on pantu pois pörssiyhtiöistä jo vuosikymmen sitten (ei hyvä).

Ei ehkä kannata tehdä lapsia, jos asenne on se, että duunipalaveri on tärkeämpi kuin lapsi. Tiedän useita johtoryhmätason ihmisiä, ketkä sujuvasti vastaavat lapselleen puhelimeen neuvottelujenkin aikana. Sillä tavallahan pääset luomaan varsinaisia suhteita töissä, kun pääset höpöttämään lapsistasi jne. Monessa maassa perhekeskeisyys on hyve ja tunnetusti se, että miehellä on perhe, nostaa miehen statusta työelämässäkin.

Huoh, abaut 90% ammateista on sitten sellaisia, joissa työskentelevien ei kannata tehdä lapsia. Ei se maailma sillä lailla pyöri, että kaikki yksintyöskentelee someinfluensserina tai somistajana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Ei vaan osattiin käyttää maalaisjärkeä ja ratkaista tilanteet.

Siinä kun ei mamia tarvita vaan lääkäriä, jos vaikka kaatuu luistinradalla ja käsi menee poikki.

Joka tapauksessa, lapset olivat terveitä, reippaita ja selviytymiskykyisiä. Nykyään kouluissa on kuulemma semmonen hulabaloo että siellä ei ole turvassa oppilaat eikä opettajat. Kaikki oireilevat ja uupuvat.

Siinä on sulle heitteillejättöä!

Älä nyt jauha, 90-luvulla, kun mulla murtui jalka koulussa, niin todellakin soitettiin mun äidin työpaikalle ja äiti tuli viemään päivystykseen kesken työpäivänsä.

80-luvulla luokkakaveri pyörtyi koulussa niin koulun vaksi lähti käyttämään TK:ssa.

Nykyään kouluissa ei ole vakseja.

No kyllä on, veljenikin on vaksi eräässä uudessa koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kipeänä niin eikö se ole ihan sama kumpi sen hakee, kun toisen vaan koulu kiinni saa, ihan sama kenen viikko? Vai kuinka joustamaton systeemi teillä on? Ei kai tää lapsi nyt joudu kipeänä keskelle teidän eroriitoja

näin sitä outo luulis, mutta osalle tuntuu olevan tärkeintä se, onko nyt sun viikko vai mun viikko, ei suinkaan sen sairastuneen lapsen hyvinvointi.

Miksi tässä nyt nillitetään aloittajaa, eli äitiä. Nimenomaan hänhän tässä (ja uskon että monessa muussakin asiassa), oli se, joka oli tavoitettavissa ja huolehti lapsesta. Kysehän on periaatteesta, asioista joista on sovittu oletettavasti lastenvalvojalla. Tässäkin äiti olisi kylmästi voinut olla vastaamatta puhelimeen, ja ajatellut et hoitakoon isä asia, sitten kun joskus vastaa. Koska onhan kuitenkin isän velvollisuus vuoroviikoin. Mutta ei, me äidit ollaan sellaisia, että lapset ensin. Niinkuin tässäkin tapauksessa. Tunnistan lähipiiristä tuollaisen isän mallin, kaikki muut omat jutut menee aina lasten edelle. Näissä tapauksissa yleensä äiti vielä yrittää pitää isä-lapsi suhdetta yllä puhumalla isästä lapselle hyvää, vaikka lapsi on jo alkanut itsekin näkemään mikä luuseri ja vastuunpakoilija se isä on. Ja mitkä asiat on ykkösiä.

Aika pitkälle vietyjä päätelmiä aloituksessa, jossa sanotaan vain ettei isä vastannut puhelimeen. Mielikuvitus laukalla?

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tosiaan nykyään olemassa tämmöstä osa-aikavanhemmuutta? Että on joka toinen viikko vanhempi ja joka toinen ei? Eihän se mitenkään voi mennä noin. Vanhemmuus on joko tai, koska lapsi on koko ajan olemassa ja tarvitsemassa.

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen sen tarkemmin, niin jos on lapsia, niistä huolehditaan ja ollaan lapsen tavoitettavissa ihan joka päivä, ei vain sillä viikolla kun on exän kanssa sovittu. 

Miksi sen lapsen toisen vanhemman ei tarvitsisi samaan tapaan olla? Eli taas edellytät tuota vain äidiltä, etkä ollenkaan ihmettele, että miksi se isä ei hoitanut, vaikka ko. päivä oli sovittu isän hoidettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

Miten niin eivät ole? Kyllä firman hierarkiassa ne ylimmät esimiehet toimarin alla nimenomaan ovat ne, jotka voivat todellakin olla niin tärkeissä kokouksissa firman tuloksen kannalta, että sieltä ei yhden vatsataudin takia todellakaan poistuta. Taidat olla todella pihalla esim. Yksityisen sektorin pörssiyhtiöiden toiminnasta ja työtehtävistä.

En ole todellakaan pihalla, vaan työskentelen sellaisten kanssa. Kyllä ihan pörssiyhtiön toimarikin voi tauolla soitella lapsensa asioita ja järjestellä jonkun hakemaan. Usein heittää sitten jotain small talkia lapsiin liittyen vielä. Ne on jotain vastuuttomia muka-tärkeitä tyyppejä, ketkä jättää mieluummin lapsensa heitteille päteäkseen töissä. Ei sellaista kukaan arvosta.

Juu, Martti vähän juttelee välillä opettajan kanssa ja Jukka sopii vaimon kanssa kuka kuskaa tytön luistelutreeniin. Minnan täytyy jonottaa palaverin ajan hammashoitolan ajanvarausnumeroon kun pikku-Eelillä on reikiä. Sitten kaikki rupatellaan kevyesti perhejuttuja ja sovitaan uusi palaveri kolmen viikon päähän kun Leena ei voi venyttää yhtään yli kahteen, koska koulusta soitettiin, että pojalla on taas vatsa kipeä (kolmatta kertaa kahden viikon sisällä)... Näinhän se menee näissä 'pörssiyhtiöissä' :'D

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa ihan konkreettisen esimerkin niille, jotka eivät usko, että ihan aina ei voi tai kannata vastata kesken työtehtävän siihen puhelimeen. Joitain vuosia sitten olimme palaverissa ison asiakkaan kanssa, joka oli tekemässä laitehankintoja tuotantoonsa. Meiltä oli palaverissa myyntijohtaja sekä kolme tuotepäällikköä, joista yksi vielä viimeisiä viikkoja koeajalla. Tämä koeajalla ollut katsoi asialliseksi vastata puhelimeen ja poistua neuvotteluhuoneesta, koska päiväkodista soitettiin, samanaikaisesti kuin neukkarissa yritettiin sorvata sopimusta, joka toisi firmalle noin 12 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana. Jostain kumman syystä kyseisen ihmisen sopimusta ei vakinaistettu koeajan jälkeen, vaikka sopimus asiakkaan kanssa saatiinkin tehtyä. Mutta olisittepa olleet näkemässä niiden asiakkaan edustajien ilmeet, kun yksi rouva vastaa puhelimeen kesken kaiken ja alkaa kysellä, että niin mikä Nicolla on, ja oota kun siirryn tästä neukkarista rauhallisempaan paikkaan.

Niin, sopii siis taas kysyä, että miksei tuotakaan Nicon asiaa voinut hoitaa Nicon isä, jos äidillä oli jotain menossa. Mutta kun ei miehiltä voi mitään vaatia. Äidiltä voi vaatia mitä vain. Mutta joo, tuskin tuo äiti mitään menetti, selvästi ei ollut lähelläkään moderni työpaikka, jossa hyvä ilmapiiri.

Ihan teollisuudessakin on yrityksiä, joissa ollaan perhemyönteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Miten se palkan suuruus tähän vaikuttaa. Ei se palkka sitä kerro, voiko työtehtävistä irroittautua helposti vai ei. Ja ei sen äidinkään tarvitse vastata, jos ei pysty. Mutta se, että ap vastasi, kertonee meille sen, että hänellä ei sillä hetkellä ollut tilannetta, jossa ei voinut vastata. Joten todellakin hänen lapsen äitinä tuli vastata ja toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tosiaan nykyään olemassa tämmöstä osa-aikavanhemmuutta? Että on joka toinen viikko vanhempi ja joka toinen ei? Eihän se mitenkään voi mennä noin. Vanhemmuus on joko tai, koska lapsi on koko ajan olemassa ja tarvitsemassa.

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen sen tarkemmin, niin jos on lapsia, niistä huolehditaan ja ollaan lapsen tavoitettavissa ihan joka päivä, ei vain sillä viikolla kun on exän kanssa sovittu. 

Miksi sen lapsen toisen vanhemman ei tarvitsisi samaan tapaan olla? Eli taas edellytät tuota vain äidiltä, etkä ollenkaan ihmettele, että miksi se isä ei hoitanut, vaikka ko. päivä oli sovittu isän hoidettavaksi.

vastaaja sanoi exä. Eiköhän tässä ole kaksi henkilöä, kumpikin toistensa exä. Kumpikin vanhempia 24/7/365

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Huomaatko viestisi kaksinaismoralismin. Ap oli myös töissä, ei pelkästään lapsen isä. Samaan aikaan puolustelet, että lapsen isä nyt vaan halusi tehdä työnsä hyvin, mutta edellytät, että lapsen äidin kuuluu kuitenkin heti tiputtaa hanskat ja mukisematta hakea lapsi, vaikka lapsi on ko. päivänä isällään. Eri säännöt isälle ja äidille?

Esim. minä (nainen) tienaan enemmän kuin lasteni isä, joten ei todellakaan ole niin, että isän työ olisi jotenkin tärkeämpää kuin äidin työ.

Tärkeintä tässä pitäisi olla se kipeä lapsi, eikä se kenen työ on tärkeämpi. Lapsen hakee se, joka pääsee hakemaan.

Kuitenkin äidin voi haukkua pataluhaksi, jos ei ole mukisematta hakemassa lasta työpäivän aikana, mutta isää vaan taputellaan olalle, että on se hyvä, että teet työsi hyvin, ei sun lapsen asioita tartte hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin kertoa ihan konkreettisen esimerkin niille, jotka eivät usko, että ihan aina ei voi tai kannata vastata kesken työtehtävän siihen puhelimeen. Joitain vuosia sitten olimme palaverissa ison asiakkaan kanssa, joka oli tekemässä laitehankintoja tuotantoonsa. Meiltä oli palaverissa myyntijohtaja sekä kolme tuotepäällikköä, joista yksi vielä viimeisiä viikkoja koeajalla. Tämä koeajalla ollut katsoi asialliseksi vastata puhelimeen ja poistua neuvotteluhuoneesta, koska päiväkodista soitettiin, samanaikaisesti kuin neukkarissa yritettiin sorvata sopimusta, joka toisi firmalle noin 12 miljoonaa euroa seuraavan kolmen vuoden aikana. Jostain kumman syystä kyseisen ihmisen sopimusta ei vakinaistettu koeajan jälkeen, vaikka sopimus asiakkaan kanssa saatiinkin tehtyä. Mutta olisittepa olleet näkemässä niiden asiakkaan edustajien ilmeet, kun yksi rouva vastaa puhelimeen kesken kaiken ja alkaa kysellä, että niin mikä Nicolla on, ja oota kun siirryn tästä neukkarista rauhallisempaan paikkaan.

Niin, sopii siis taas kysyä, että miksei tuotakaan Nicon asiaa voinut hoitaa Nicon isä, jos äidillä oli jotain menossa. Mutta kun ei miehiltä voi mitään vaatia. Äidiltä voi vaatia mitä vain. Mutta joo, tuskin tuo äiti mitään menetti, selvästi ei ollut lähelläkään moderni työpaikka, jossa hyvä ilmapiiri.

Ihan teollisuudessakin on yrityksiä, joissa ollaan perhemyönteisiä.

No mitäpä luulet, että päiväkodista olisi tehty, jos äiti ei olisi vastannut? Sieltä olisi soitettu sille isälle. Nyt isälle ei soitettu, kun äiti ei tajunnut, että hän todellakin oli tilanteessa, jossa yksityispuheluihin ei vaan vastata.