Lapsi oksensi koulussa, koulusta soitettiin mulle vaikka lapsi on taas isällään viikon koska eksä ei vastaa puhelimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Tai sitten ap vain olettaa näin, koska ei oikeasti hahmota, mitä se toinen tekee työkseen, vaikka periaatteessa ammatin tietääkin. Tässäkin ketjussa on hyvin huomannut, että ihmiset, jotka omassa työssään pystyvät aina vastaamaan puhelimeen, pitävät suorastaan valehtelijoita niitä, jotka yrittävät selittää, että moni tavallinenkin ammatti kirurgin ja palomiehen lisäksi on sellainen, ettei aina puhelimeen pääse. Mutta sieltä omasta kuplasta on aina niin vaikea nähdä sen toisen todellisuutta, niin helpompi on vain kuvitella, että se valehtelee ja luistelee vastuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun kouluaikaan tulin jostain syystä kesken päivän huonovointiseksi. Kaitpa olin jotain syöny sopimatonta tms.  Opettaja kävi heittämässä mut välitunnilla himaan. Tosi kova juttu. Mutsi oli kotona, mutta asuttiin etäällä koulusta. Faija oli töissä.

  nykyään ei kuskata kotiin

  Sitäkö tässä kysyttiin? -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua, kun nää miehet on niin tajuttoman vastuuttomia. Mun exä ei vastaa ollenkaan lapselle puhelimeen, jos lapsi on mun luona, ellei hänellä juuri satu olemaan hyvä aika. Musta se on aika hirveä ajatus, koska jos vaikka mulle sattuis jotain, niin tottakai lapsi soittais isälleen, että äiti ei herää. Ja ihan siis mietin lapsen kannalta tilannetta, että lapsihan (6v) on ihan heitteillä sitten.

Mut ei, esimerkiksi kerran lapsi koittaa soittaa isälleen aamulla (ei ollut mikään hätä, mutta eihän isänsä sitä voinut tietää, vaikka olisi ollutkin). Isä ei vastannut ja myöhemmin valitti mulle, ettei lapsi saisi soitella hänelle siihen aikaan. Justiinsa. Ei paljoa käy edes mielessä hänellä, että entäs jos lapsella on joku hätä. Ei tunne mitään vastuuta lapsesta.

Yksinkertaisesti hän ei ole halunnut lasta alun perinkään. On vaan suostunut, että suhde jatkuu ja seksiä vielä saa. 

Mahdollisesti, mutta se se vasta vastuutonta onkin ryhtyä lapsentekoon (oli ihan suunniteltu lapsi) ja kusettaa haluavansa sitä, jos näin ei ole. Noh, ei jatkunut suhde tuolla taktiikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

Christiiina kirjoitti:

Mun työkaverini oli aamuvuorossa, kun hän lähti viemään 16_vuotiasta lastaan tk:n lääkärille ja hän oli sen takia yhteensä melkein pari tuntia poissa, kun lääkärikin oli puoli tuntia myöhässä. Mietin vaan, että mitä hittoa huoltaja tekee melkein aikuisen lapsen lääkärikäynnillä? Ja tämä siis tapahtui kaupunkialueella, että se lapsi varmaan pääsi sinne lääkäriin ihan omin päin fillarilla tai bussilla.

Työkaveris meni omille asioilleen ja 16vee kuorsasi himassa lintsaten koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

Miten niin eivät ole? Kyllä firman hierarkiassa ne ylimmät esimiehet toimarin alla nimenomaan ovat ne, jotka voivat todellakin olla niin tärkeissä kokouksissa firman tuloksen kannalta, että sieltä ei yhden vatsataudin takia todellakaan poistuta. Taidat olla todella pihalla esim. Yksityisen sektorin pörssiyhtiöiden toiminnasta ja työtehtävistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

Tämä vastaus on oikein malliesimerkki siitä, ettei ymmärretä toisten työtehtäviä, vaikka teoriassa tiedetään, mitä he työkseen tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Vaikuttaa kyllä melko huolestuttavalta lähtökohdalta hankkia lapsia jos ei sitä toista osapuolta tunne senkään vertaa että tietäisi onko hänen ammatinsa sellainen jossa voi olla saatavilla aina vai joutuuko vastuut jakamaan muuten kun halutaan kuitenkin yhteishuoltajuus.

No hohhoijaa. Eiköhän ap lapsen isän ammatin tiedä. Nämä kommentoijat täällä vaan eivät tiedä ja spekuloivat kaikkea kirurgista rekkamieheen. Kuitenkin ilmeisesti ko. herran ammatti on sellainen, jossa olisi pitänyt voida vastata puhelimeen tai vähintään soittaa melko pian takaisin, kun ap kerran harmistui, ettei lapsen isä näin tehnyt.

Jos haluaa tehdä työnsä hyvin ja keskittyä siihen niin et välttämättä aina voi vastata puhelimeen, olit sitten missä ammatissa tahansa.

Ap tuskin tietää mitä Exänsä sillä hetkellä teki niin ihan turha syyllistää.

Lapsi on lapsi vaikka olisi toisellaan vanhemmallaan, jos ei tätä tajua niin kannattaa luopua huoltajuudestaan.

Jos minä saisin tietää että lapsellaan on hätä niin ihan sama kumman vanhemman viikko on, auttaisin enkä kitisi somessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

Älä puhu paskaa. Meinaat että esim. lääkäri jättää leikkauksen kesken ja lähtee pillit ulvoen noutamaan lasta koulusta?

Kyllä koululainen osaa kävellä omin jaloin. Jos ei pysty, niin opettaja vie lääkäriin.

Tykkääjiä kommentillasi on 54. Niin moniko täällä todella luulee, että opettaja vie sairaita lapsia lääkäriin. Omalla autollako vielä? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Ei vaan osattiin käyttää maalaisjärkeä ja ratkaista tilanteet.

Siinä kun ei mamia tarvita vaan lääkäriä, jos vaikka kaatuu luistinradalla ja käsi menee poikki.

Joka tapauksessa, lapset olivat terveitä, reippaita ja selviytymiskykyisiä. Nykyään kouluissa on kuulemma semmonen hulabaloo että siellä ei ole turvassa oppilaat eikä opettajat. Kaikki oireilevat ja uupuvat.

Siinä on sulle heitteillejättöä!

Älä nyt jauha, 90-luvulla, kun mulla murtui jalka koulussa, niin todellakin soitettiin mun äidin työpaikalle ja äiti tuli viemään päivystykseen kesken työpäivänsä.

80-luvulla luokkakaveri pyörtyi koulussa niin koulun vaksi lähti käyttämään TK:ssa.

Jos lapsi on kipeänä niin eikö se ole ihan sama kumpi sen hakee, kun toisen vaan koulu kiinni saa, ihan sama kenen viikko? Vai kuinka joustamaton systeemi teillä on? Ei kai tää lapsi nyt joudu kipeänä keskelle teidän eroriitoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Oikeastiko luulet, että siellä firman yleisessä numerossa vastasi silloin joku esimiestason ihminen :D.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on kipeänä niin eikö se ole ihan sama kumpi sen hakee, kun toisen vaan koulu kiinni saa, ihan sama kenen viikko? Vai kuinka joustamaton systeemi teillä on? Ei kai tää lapsi nyt joudu kipeänä keskelle teidän eroriitoja

näin sitä outo luulis, mutta osalle tuntuu olevan tärkeintä se, onko nyt sun viikko vai mun viikko, ei suinkaan sen sairastuneen lapsen hyvinvointi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun kouluaikaan tulin jostain syystä kesken päivän huonovointiseksi. Kaitpa olin jotain syöny sopimatonta tms.  Opettaja kävi heittämässä mut välitunnilla himaan. Tosi kova juttu. Mutsi oli kotona, mutta asuttiin etäällä koulusta. Faija oli töissä.

No tuosta on jo aikaa. Nykyään ei ole mitenkään sallittua, että opettaja kuskaisi oppilasta omalla autollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Niin, silloin lapset olikin heitteillä.

Ei vaan osattiin käyttää maalaisjärkeä ja ratkaista tilanteet.

Siinä kun ei mamia tarvita vaan lääkäriä, jos vaikka kaatuu luistinradalla ja käsi menee poikki.

Joka tapauksessa, lapset olivat terveitä, reippaita ja selviytymiskykyisiä. Nykyään kouluissa on kuulemma semmonen hulabaloo että siellä ei ole turvassa oppilaat eikä opettajat. Kaikki oireilevat ja uupuvat.

Siinä on sulle heitteillejättöä!

Älä nyt jauha, 90-luvulla, kun mulla murtui jalka koulussa, niin todellakin soitettiin mun äidin työpaikalle ja äiti tuli viemään päivystykseen kesken työpäivänsä.

80-luvulla luokkakaveri pyörtyi koulussa niin koulun vaksi lähti käyttämään TK:ssa.

Nykyään kouluissa ei ole vakseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Eikä läheskään kaikissa töissä ole edes mahdollista pitää omaa puhelinta mukana, tai muuten vaan vastailla yksityispuheluihin. Kyllä koulun pitäisi kyetä hoitamaan kaikki, mitä koulupäivän aika tapahtuu.

Minä esimerkiksi teen töitä puhtaassa laboratoriossa. Tänne ei todellakaan soitella, enkä todellakaan lähde kesken pois minkään tulipaloa vähäisemmän asian takia. Siitä niille tarhan tädeille ja opettajille maksetaan, että katsovat penikoiden perään että minä pääsen tienaamaan omaa palkkaani.

Sinäkö et tosiaan osaa laittaa puhelimeen vastaajaa, josta soittaja kuulee, ettet pääse puhelimeen ja että hätätapauksessa pitää soittaa siihen tai tuohon numeroon? Olen kysynyt tätä sinulta monta kertaa, jos joten jos viitsisit vastata.

en ole se keneltä kysyt, mutta kuitenkin.. en ole koskaan laittanut mitään hätätilanteessa sitä ja tätä viestiä puhelimeen. Oletus on, että työpäivän aikana on karkeasti puolet ajasta sellaista, etten vastaa puhelimeen. En pidä puhelinta äänellä kun olen palaverissa. Se on epäkunnioittavaa ja en pidä sellaisesta käytöksestä muillakaan. Edelleen oletan, että kiireellinen ilmoitus voidaan tehdä viestitse jos minua ei saa puhelimesta kiinni. Kysynkin vastaavasti: onko niin vaikeaa laittaa viestiä tai jättää ääniviestiä? Vastuu on hänen, kenellä on kiireellinen asia. Ei vastapuoli voi kokoajan odotella penkkinsä reunalla, että tuleekohan jollakin tänään hätäasia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hä? No kai koululainen osaa itsekin tulla kotiin. Joku kaveri vaan saattamaan.

On se kumma kun omana kouluaikana ei ikinä tarvinnut vaivata vanhempia.

Jos sattui onnettomuus, koulusta vietiin lääkäriin tarvittaessa.

Aika turhaa tällainen taivastelu. Nykyään jos vanhempi ei ole tunnin sisään hakemassa, tulee lasu-ilmoitus ja selvityksiä jne. Vaatimukset vanhemmille on ihan eri luokkaa kuin joskus ennen. Ja se on siis ihan viranomaisten toimintaa.

Älä puhu paskaa. Meinaat että esim. lääkäri jättää leikkauksen kesken ja lähtee pillit ulvoen noutamaan lasta koulusta?

Kyllä koululainen osaa kävellä omin jaloin. Jos ei pysty, niin opettaja vie lääkäriin.

Tykkääjiä kommentillasi on 54. Niin moniko täällä todella luulee, että opettaja vie sairaita lapsia lääkäriin. Omalla autollako vielä? 😂

Jos lapsi tarvitsee välitöntä hoitoa kutsutaan ambulanssi. Jos ei, koitetaan saada huoltajaa kiinni. Jos ei saada, lapsi voi levätä hetken yleensä terkkarin huoneessa. Ei ole niin vaikeaa, ei ole ainakaan minun lapsuudessa tai nyt vanhempana ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän en pysty vastaamaan työpäivän aikana ollenkaan puhelimeen. Joskus käyn ruokiksella vilkaisemassa puhelimen, en todellakaan joka päivä. Lapset ja opettajat tietää tämän kyllä. Jos hätäasiaa, niin esimiehen numeron olen antanut.

Ihan kuten omassa lapsuudessa. Ei tehdasduunareillekaan soiteltu noineen vaan. Esimiehen kautta meni puhelut. Vain hätätilanteissa sai soittaa. Kuten veli kaatui pyörällä, veli tippui sillalta, veli otti lapaansa vallinherrassa, kun veli hiihtomäessä jalan katkas - näitähän piisas. Aina sain yhdellä soitolla kummatkin vanhemmat kiinni.

Tää on muuten hyvä pointti, että niissäkin ammateissa, joissa ei voi pitää puhelinta mukana, usein voisi antaa koululle esimiehen numeron, joka voi tuoda viestin vanhemmalle ja järjestää sijaisen tarvittaessa. Eli tekosyy se on sekin. Ehkä joku kirurgi, lentäjä tms. on ammatteja, joista ei oikeasti voi poistua, mutta sellainen nyt olisi kyllä lapsen toisen huoltajan tiedossa.

Että ylilääkäri tai toimitusjohtaja siellä sitten vastailee puhelimeen ja alkaa sumplia sijaisia, kun Idalla on oksutauti ja äiskän pitäis nyt lähteä kesken leikkauksen hakemaan, tai iskän kesken tärkeimpien sopimusneuvotteluiden. Asia selvä. Poliisiylojohtajakin voisi pistää pystyyn jonkun sellaisen näppärän sijaistusringin, jos kesken pidätystilanteen Veetin käsi murtuu tai paloesimies, jos teollisuuspalo ja Jeminan menkkojen alku sattuu just sopivasti samalle päivälle.

Vanhemmista korkeintaan 2 % on tuollaisessa asemassa, joten esimerkkisi oli typerä.

No ei kyllä oikeasti nyt ole yhdenkään esimiehen tehtävä vastailla puhelimeen ja välittää viestejä koululta vanhemmille ja järjestää sijaisia noudon ajaksi. Vähän nyt taas siellä lapsiperhekuplassa niitä valoja päälle. Ei ole koko muu maailma olemassa lapsiperheiden tarpeiden palvelemista varten. Ihan on kädet täynnä työtä niille esimiehillä siellä ilman, että toimivat iskän ja äiskän juoksupoikina ja -tyttöinä.

Sori vaan, mutta todellakin on sellaisia ammatteja, joissa vanhemman saa kiinni esimiehen kautta. Ja aikana ennen kännyköitä aina toimittiin näin, että soitettiin firman yleiseen numeroon.

Ennen soitettiin sihteerille, ei esimiehelle. Ei ole toimarin tai myyntijohtajan tai laatujohtajan tai markkinointipäällikön tehtävä vastata puhelimeen, jos alaisen lapsi on sairaana ja alainen tärkeässä liikeneuvottelussa.

Harvemminpa ne sellaisessa työssä, missä ei voi vastata puhelimeen, olevat ovatkaan mitään toimarin suoria alaisia. Ihan turhaa saivartelua. Ovat tyyliin kaupan kassoja tai vaikka metsureita, joka on jossain, missä ei ole kenttää ja joku voi mennä etsimään, jos on kotona tilanne päällä jne.

No itse olen, en myyntijohtaja, mutta ostojohtaja. Ja en ole tavoitettavissa vaikka neuvottelun aikana, eikä mulla todella ole mitään sihteeriä vastaamaan puheluihini :'D Sihteerit on pantu pois pörssiyhtiöistä jo vuosikymmen sitten (ei hyvä).