Oletteko koskaan tunteneet ihmistä, josta aistitte jonkun sortin kylmyyden?

Vierailija kirjoitti:

Olen, ystäväni lapsen. Olen pelännyt häntä siitä asti kun hän on ollut noin kaksivuotias. Nyt alakoulussa eikä hyvin mene.

Haluaisin tästä vähän yksityiskohtaisemman kuvauksen. Miten se kaksivuotias oli pelottava? Katse? Sanoiko jotain pelottavaa?

Minä itse. Kovasti haluaisin olla kuin muut ja tuntea ns. aitoja tunteita mutta en vain tunne. Siispä usein näyttelen ihan kuin tuntisin kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, ystäväni lapsen. Olen pelännyt häntä siitä asti kun hän on ollut noin kaksivuotias. Nyt alakoulussa eikä hyvin mene.

Haluaisin tästä vähän yksityiskohtaisemman kuvauksen. Miten se kaksivuotias oli pelottava? Katse? Sanoiko jotain pelottavaa?

Hänestä huokui se otsikossa mainittu "jonkin sortin kylmyys". Ei ole kuin muut lapset tai aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, ystäväni lapsen. Olen pelännyt häntä siitä asti kun hän on ollut noin kaksivuotias. Nyt alakoulussa eikä hyvin mene.

Haluaisin tästä vähän yksityiskohtaisemman kuvauksen. Miten se kaksivuotias oli pelottava? Katse? Sanoiko jotain pelottavaa?

Hänestä huokui se otsikossa mainittu "jonkin sortin kylmyys". Ei ole kuin muut lapset tai aikuiset.

Psykopatia on synnynnäistä, voi hyvinkin pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Kovasti haluaisin olla kuin muut ja tuntea ns. aitoja tunteita mutta en vain tunne. Siispä usein näyttelen ihan kuin tuntisin kuin muutkin.

Jannu on ehta tsykobaatti.

Onhan sarjamurhaajiilla usein taustalla lapsuudessa eläintenkiduttamiset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Kovasti haluaisin olla kuin muut ja tuntea ns. aitoja tunteita mutta en vain tunne. Siispä usein näyttelen ihan kuin tuntisin kuin muutkin.

Jannu on ehta tsykobaatti.

En minä psykopaatiksi itseäni sentään uskoisi. Narsisti ehkä. Mutta koskaan en ole kellekään mitään pahaa tehnyt.

Varmaan minut itseni. Toisaalta ennen olinkin hyvin empaattinen, mutta nykyään aika kylmä pohjimmiltani, vaikka osaan näytellä hyvinkin välittävää, mikä taas harmittaa itseäni, kun haluaisin kyetä rakastamaan aidosti toisia. Elättelen toivetta että tuon kylmyyden kätkössä olisikin normaalimpi ihminen. Luoja tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Kovasti haluaisin olla kuin muut ja tuntea ns. aitoja tunteita mutta en vain tunne. Siispä usein näyttelen ihan kuin tuntisin kuin muutkin.

Jannu on ehta tsykobaatti.

En minä psykopaatiksi itseäni sentään uskoisi. Narsisti ehkä. Mutta koskaan en ole kellekään mitään pahaa tehnyt.

Tsyko mikä tsyko, kyllä tuo tunteiden puuttuminen/ näyttely siihen viittaa.

Eivät kaikki psykot murhamiehiä olekaan, ainakaan vielä.

Eikö muuten elämä ilman tunteita ole melko hirveää, sitähän on kuin kone tai robotti.

Olen. Äitini.

Kävin kymmenisen vuotta sitten tutkimuksessa, jossa oli kylmyyttä huokuva lääkäri tekemässä tutkimuksen. En osaa selittää kylmyyttä sen tarkemmin, sen vain tunsi. Muutama vuosi sitten jouduin taas samaan tutkimukseen ja samaan paikkaan. Olin tutkimuspöydällä valmiina hoitajan "asettelemana" lääkärin tullessa huoneeseen ja tunnistin lääkärin välittömästi samaksi kuin aiemmin, vaikka en nähnyt häntä, koska huoneen ilmapiiri muuttui jäätäväksi. En siis etukäteen tiennyt kuka minut tutkii ja lääkäri olisi voinut olla joku muukin, enkä myöskään muistanut tutkimukseen mennessä koko lääkäriä ja hänestä huokuvaa kylmyyttä. Ihan normaalisti käyttäytyvä lääkäri mutta loi ympärilleen todella kalsean ilmapiirin.

Olen itse kylmä tuntemattomille ihmisille. Jos joku pitää sillä perusteella häiriintyneenä, etten ole empatia-automaatti, se on hänen mielipiteensä.

En keskity tai etsi muiden olemuksesta negatiivisia asioita. En edes pysähdy tai mieti mitään sellaista. Se johtuu siitä, koska olen itse onnellinen.💛

Eipähän noille kylmille ihmisille voi oikein mitään. Yrittää jotenkin olla välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kylmä tuntemattomille ihmisille. Jos joku pitää sillä perusteella häiriintyneenä, etten ole empatia-automaatti, se on hänen mielipiteensä.

Miksi olet? Mistä se on pois?

Entäs minä sitten? Olen sisimmiltäni empaattinen enkä halua kenellekään pahaa. Välitän läheisimmistäni. En kuitenkaan juurikaan avaa itseäni uusille ihmisille, koska olen erakkomainen tyyppi ja hyvin tarkka siitä, ketä päästän elämääni. En vain koe tarvetta kovin suurelle ihmisjoukolle ympärilläni. Tuleekohan minusta tuollainen vaikutelma?

Erään tuttavan lapsi on todella creepyn kylmä. Hänellä on äidin kertomusten perusteella myös jonkinlainen asenneongelma ja ongelmia ystävyyssuhteissa, ei vaikuta ihan normaalilta esiteinin käyttäytymiseltä. Kyllä näitä aina välillä tulee vastaan työelämässäkin.

Sairaanhoitajissakin on aika paljon erilaisia psykopaatin piirteitä, VALITETTAVASTI! Ja myös tunnekylmyyttä ja on huolestuttavaa että saavat toimia ammateissaan esim. sairaaloissa ja vanhusten hoitopaikoissa!

Vierailija kirjoitti:

En keskity tai etsi muiden olemuksesta negatiivisia asioita. En edes pysähdy tai mieti mitään sellaista. Se johtuu siitä, koska olen itse onnellinen.💛

Vaikuttaa oudolle että et näe etkä koe muissa ihmisissä mitään. Eikä aloituksessa kysytty että keskitytkö tai etsitkö muista ihmisistä kylmyyttä, harva niitä etsimällä etsii. Jos on tekemisissä tunnekylmän tai muuten "oudon" tyypin kanssa niin normi ihminen kyllä huomaa ennenpitkää asian, ihan luonnostaan eikä siinä kyttäämisiä ja tarkkailuja tarvita.

Ja mäkin olen onnellinen ihminen.

Serkkuni kolmesta lapsesta yksi. Hänellä on ihan pienestä asti ollut jotenkin hyvin kylmä katse ja "energia". Muistan miten kauhistuin ajatuksiani kun näin hänet ensi kertaa vauvana, kun mieleen tuli "kuin kyyn kylmiin silmiin katsoisi". Sehän on viaton vauva, ajattelin ja lakaisin typerät ajatukseni mielestäni. 

No, tämä lapsi on ollut siitä asti hyvin vaikea temperamentti kuten äitinsä sanoo, minusta usein paha ja julma. Aloitti pikkuveljensä kiusaamisen ja rääkkäämisen heti tämän synnyttyä heti jos silmä vältti. On ollut myös jo alle kouluikäisenä hyvin juoni ja ovela, kuunnellut kohteliaasti vanhempien puheet ja ollut tottelevinaan mutta sen jälkeen tehnyt mitä sitä huvittaa, usein myös kostanut jos häntä on yritetty rajoittaa. 5-vuotiaana oli sytyttänyt metsää talon takana, koska ei saanut tahtoaan läpi. Eläinten rääkkääminen on kuulunut hänen repertuaariinsa aina, nyt vielä kouluikäisenäkin. Kesällä jäi kiinni siitä että repi hyönteisiltä siipiä irti ja laittoi ne kävelemään kuumalle grillille. On laittanut pyykkipoikia marsun korviin ja katsonut tyytyväisenä kun se paniikissa juoksee. Kerran jäi kaverinsa kiinni kun kiipesi puusta linnunpesän ja hirttivät linnunpoikasia villalangasta tehdyllä hirttosilmukalla. Saa nähdä mitä tuostakin aikuisena tulee. Koulussa on hyvä kyllä, ja ilmeisesti älykäs, mutta se luonne ja viehtymys toisten kärsimykseen huolestuttaa.