Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö
12.11.2026 |
Aihe otsikossa. Onko muita täällä, jotka on samanlaisessa tilanteessa? Miehellä epävakaa ja on välillä todella raskasta.
Meni taas monta viikkoa hyvin, mutta taas yhtenä päivänä kun tulin töistä kotiin tuntui kuin ilma olisi jäätynyt, mies oli taas "tuulella". Ei sano mikä vialla mutta vit tuilee ja samalla takertuu eikä suostu olemaan edes viittä minuuttia erossa, sitten räjähtelee muista asioista kun vietetään aikaa yhdessä, lopulta loukkaantuu suhteettomasti pienestä kritiikistä ja ilmoittaa ettei haluakaan nähdä sovittuna hetkenä seuraavaksi ja että me olemme nyt molemmat ärsyyntyneitä toisiimme. Koitat siinä sitten sanoa että en minä ollut mutta jaaha, taas mennään ja sitten selvitelläänkin pari tuntia tätä keissiä, minä itken kun mies onnistuu tökkimään minun kipupisteitäni, jonka jälkeen mies itkee lohduttomasti, ettei osaa olla rakastavassa suhteessa kun hänestä minä en vain rakastanut häntä tarpeeksi ja hän ajatteli että kyllästyn häneen. Sitten selittää miten paljon häntä hävettää, ettei hänellä ole töitä ja itkee sitä, miten surullista elämänsä on.
Olen vain niin väsynyt välillä tähän, että monta viikkoa voi mennä ihan hyvin, mutta heti kun alan keskittyä enemmän joihin omiin juttuihin ja "otan hänet itsestäänselvyytenä" eli oletan että nyt saa huokaista ja keskittyä omiin hommiin, niin sitten tulee taas joku tällainen saa tanan tuuliviiripäivä.
Muita? Jakakaa vinkkejä miten jaksatte omanne kanssa? Rakastan miestä kovasti mutta sylettää kun per seilee tolleen.
Kommentit (17)
Teki niin paljon mieli alkaa vitsailla, kun mies siis loukkaantui siitä, että sanoin että hän syö kaikki jugurtit kaapista ja mietin mihin ne aina katoavat kun ostamme niitä. Tuli ihan mieleen se vauva.fi:n mies syö lasten vanukkaat ja meinasin siitä vitsailla, mutta mies ei olisi varmasti sitä ottanut hyvin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkki ------> Muuttoauto jomman kumman kamppeille.
On kokemusta.
Ei ikinä enää. Jouduin itse alkaa käyttämään masennuslääkettä ja rauhoittavaa, että siedin sitä elämää.
Olisin varmaan aiemmin kirjoittanut kuten sinä "ihana mies on, mutta..."
Ja ilman hoitoa nuo vaan pahenee.
On aika paljon vaadittua elää elämäänsä tuollainen henkilön kanssa.
Mistä tiedät, ettei mies ole salaa vielä voidellut mieltään alkolla sinun poissaollessasi? Alkon käytön ammattilaiset osaavat piilottaa alkon hajun ja aika harvalla on kotona pätevää alkometria, jolla tilanteen voisi todentaa. Ja ainahan voisi kieltäytyä vaan puhaltamasta.
Saatoin ehkä päätyä suhteeseen tuollaisen kanssa ja voin sanoa, että superraskasta on ollut vaikka eteenpäinkin on päästy.
Mitä jos teillä olisi omat asunnot ja tapaatte toisianne vaan sen verran, mitä jaksatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda skitsofreenikkoon, liivijengiläiseen, narkkariin tai väkivaltarikolliseen.
Ei edes asuta yhdessä. Mies tajusi vasta meidän seurustelun alettua kunnolla tuon häiriönsä laajuuden ja käy terapiassa ja ollaan myös pariterapiassa. Tekee myös omahoito-ohjelmaa netistä ja lukee asiaan liittyvää paljon. On sanonut, että tajuaa kyllä että itse siinä mokaa ja pitkissä keskusteluissa aina jossain vaiheessa tajuaa lakata syyttämästä mua ja ymmärtää kun jankkaan, että hän siinä nyt taas törttöili. Mutta meni taas fiilikset!
Olen koittanut sanoa, ettei ole turvallinen olo kun tulee tällaisia ja ymmärtää itsekin että impulssikontrolli pettää kun masistelee omia juttujaan, mutta vitsi että jaksaa ärsyttää välillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: jos sinun ystävä kertoisi miten hänen miehensä on yhtä "ihana" kun mitä sinä kerroit, niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Teki niin paljon mieli alkaa vitsailla, kun mies siis loukkaantui siitä, että sanoin että hän syö kaikki jugurtit kaapista ja mietin mihin ne aina katoavat kun ostamme niitä. Tuli ihan mieleen se vauva.fi:n mies syö lasten vanukkaat ja meinasin siitä vitsailla, mutta mies ei olisi varmasti sitä ottanut hyvin..
Niin siis joudut pelkäämään kaikkea sanomaasi ja tekemääsi?
Kun teet ja sanot mitä vaan, et ikinä tee oikein.
Välillä oot se, jonka takia sen elämä ja kaikki on pilalla ja välillä se odottaa että olet joku Jeesus, kuka aina pelastaa ja on kärsivällinen.
Oon ollut elämäni pisimmän ajan sinkkuna epävakaan jälkeen, niin paljon tuhoa se teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisiköhän AP:lle helpompia miehiä Tinderistä tai vaikka täältä. En minä ainakaan jaksaisi saapua töistä kotiin jännittäen että mistä päin tänään tuulee. Joko lääkkeitä ukolle tai vaihtoon. Vaihdon jälkeen, osoite, puh numero ym. salaisiksi, ettei käy köpelösti. Luultavimmin nimittäin alkaa vainoaminen!
Mitä muuta elämältäsi haluat?
Tuohon tilanteeseen en lapsia toivoisi syntyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kokemusta.
Ei ikinä enää. Jouduin itse alkaa käyttämään masennuslääkettä ja rauhoittavaa, että siedin sitä elämää.
Olisin varmaan aiemmin kirjoittanut kuten sinä "ihana mies on, mutta..."
Ja ilman hoitoa nuo vaan pahenee.
Ei siihe oo lääkettä
Mies on ihan hirmu ihana suurimman osan aikaa ja meillä on paljon normaalia arkea. Hän on paljon muuttunut ja toivon että se on pysyvää nyt kun hoitoakin menossa.
Mutta onhan se tuota että saa varoa mitä sanoo. Toisaalta kyllä ripitän häntä välillä ihan olan takaa että nyt on ihan älytöntä menoa. Hänellä ei oikein ole ollut kunnollisia parisuhteita ja haluaa nyt yrittää tosissaan. Mutta kyllä tässä vielä hetki menee, ennenkuin voi ajatella että on pysyvää muutosta. Sen verran tuhoa tosiaan aiheutti tämäkin tuossa aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti montako elämää sinulla on tuhlattavaksi täysin turhaan suhteeseen? Vain yksi! Yllätyitkö? Luuletko tosiaan voivasi vakuuttaa miehen elämään tasapainoista parisuhdetta? Et voi. Mieti asiaa joka kantilta ja toimi sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap: jos sinun ystävä kertoisi miten hänen miehensä on yhtä "ihana" kun mitä sinä kerroit, niin minkä neuvon antaisit hänelle?
Paksu muna ihana
Vierailija kirjoitti:
Ei edes asuta yhdessä. Mies tajusi vasta meidän seurustelun alettua kunnolla tuon häiriönsä laajuuden ja käy terapiassa ja ollaan myös pariterapiassa. Tekee myös omahoito-ohjelmaa netistä ja lukee asiaan liittyvää paljon. On sanonut, että tajuaa kyllä että itse siinä mokaa ja pitkissä keskusteluissa aina jossain vaiheessa tajuaa lakata syyttämästä mua ja ymmärtää kun jankkaan, että hän siinä nyt taas törttöili. Mutta meni taas fiilikset!
Olen koittanut sanoa, ettei ole turvallinen olo kun tulee tällaisia ja ymmärtää itsekin että impulssikontrolli pettää kun masistelee omia juttujaan, mutta vitsi että jaksaa ärsyttää välillä!
Se ihminen ei tule olemaan vuosiin aikuinen ja vakaa käytökseltään, jos koskaan. Ei tuollaisesta tule yhtään mitään. Olen pahoillani.
Miksi haluat käyttää elämäsi tuollaiseen?