Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää ystävä? Ghostaten vai suoraan sanoen?
10.10.2022 |
Olen teininä ystävystynyt ihmisen kanssa, koska ei ollut hirveästi ystäviä ja tavallaan koin häntä kohtaan tietynlaista ihailua, koska itse olin rauhallinen ja kiltti maanläheinen, hän tulisieluinen ja kovaääninen. Oli tavallaan hauskaa, että olimme niin erilaisia.
Tässä iän karttuessa olen saanut uusia itseni kaltaisia ystäviä, joista olen ollut todella iloinen. Kuitenkin tämä teini-ajan ystävä on kulkenut myös mukana, ja ihmettelin, miksi koin hänet eri lailla ja olin totaalisen uupunut myös häntä nähdessäni.
Puhuin tästä tapauksesta toiselle ystävälle ja hän oli järkyttynyt. Olen ollut aivan liian kiltti, tyhmä ja sinisilmäinen ja nyt huomaan olleeni täysin yksipuolinen terapeutti. Hänellä ei ole muita ystäviä ympärillä.
Olen tavannut hänen koko suvun, veljiä, siskoja, serkkuja ja mummoja myöten. Tavannut kaikki hänen ex-miehensä. Auttanut muutoissa. Ostanut hänen lapsille kaverini (huom. hänen, ei lasten) toivomia joululahjoja. Tiedän hänen kaikki lapsuuden käännekohdat, traumat, entiset suhteet, suvun alkoholismin, tulevaisuuden haaveet, harrastukset, äiti- isä, sisarussuhteen kipukohdat. Ei ole mitään, mitä en tiedä hänen elämästään,. Kun näen häntä, hän oksentaa vanhan elämänsä huolet, nykyisen elämänsä huolet, tulevat suunnitelmat.
Sitten mietin, mitä hän tietää minusta. Hän ei ole nähnyt ketään sukulaistani, ei tiedä siskojeni nimiä. Ei kysele harrastuksia tai edes tiedä, mitä olen alkanut harrastamaan viimevuosina. Ei tiedä haaveistani tai lapsuudestani tai mitä ylipäätään puuhastelen. Hän ei ole käynyt edes kotonani, jossa olen kuitenkin asunut jo varmaan yli kymmenen vuotta, koska ei halua ja kokee helpommaksi, että minä menen heille tai johonkin muualle.
Mietin, miten siinä on niin päässyt käymään, mutta hän ei kysele, eikä kuuntele. Jos kerron, hän unohtaa tai edes noteeraa. Jotenkin, että hänen elämä nyt on vaan tärkeämpää ja jännempää.
Olen ollut niin idiootti, että vaikka tavallaan oon aina tuntenut jotenkin olevan oudosti, niin vasta vanhemmiten, kun olen saanut oikeat ihmiset ympärille, tajunnut, että eihän tuo ole koskaan ollutkaan ystävyyttä. Olen vain ja ainoastaan terapeutti ja kuvitellut, että olen kovinkin tärkeä ja tms tms.
Syytän tästä omaa tyhmyyttäni, se on sanomatta selvää.
Nyt olen päättänyt tehdä siitä lopun. Sanonko suoraan vai jätänkö vaan tylysti vastaamatta ja ikäänkuin ghostaten.
Onko teillä kokemuksia yksipuolisista ystävyyksistä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistään ihmissuhteesta ei tarvitse pitää kiinni, jos se vie enemmän kuin antaa - jos ylipäätään antaa mitään. Ainoa poikkeus on lapset, koska ne on itse hankittu ja lapsista pitää huolehtia (tarkoittaa myös sitä, että jos lapsi tarvitsee ulkopuolista apua, kuten hoitolaitoksen, siihen ollaan valmiita). Lastenkin kanssa voi pistää välit poikki, kun ovat pitkälle aikuisia ja tulevat toimeen omillaan.
Olkaa onnellisia, jos ette ole koskaan törmänneet aidosti kuluttaviin ihmissuhteisiin, joista ei ole järkevää ja aikuismaisesti hoidettavaa reittiä ulos. On vaan valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha.
Joo, pistelkää poikki vaan, eihän se mun elämään liity. Tätähän se nykyaika on. Kaikkiin ongelmiin ratkaisu: laita välit poikki.
Ei se ole onnea tuonut sekään. Kaikki silti tyylillään.
Jos suhun on useampi ihminen pistänyt välit poikki, niin kannattaisi varmaan katsoa peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistään ihmissuhteesta ei tarvitse pitää kiinni, jos se vie enemmän kuin antaa - jos ylipäätään antaa mitään. Ainoa poikkeus on lapset, koska ne on itse hankittu ja lapsista pitää huolehtia (tarkoittaa myös sitä, että jos lapsi tarvitsee ulkopuolista apua, kuten hoitolaitoksen, siihen ollaan valmiita). Lastenkin kanssa voi pistää välit poikki, kun ovat pitkälle aikuisia ja tulevat toimeen omillaan.
Olkaa onnellisia, jos ette ole koskaan törmänneet aidosti kuluttaviin ihmissuhteisiin, joista ei ole järkevää ja aikuismaisesti hoidettavaa reittiä ulos. On vaan valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha.
Joo, pistelkää poikki vaan, eihän se mun elämään liity. Tätähän se nykyaika on. Kaikkiin ongelmiin ratkaisu: laita välit poikki.
Ei se ole onnea tuonut sekään. Kaikki silti tyylillään.
Tämä. Tulisipa kunnon korona-aalto ja ydinsota. Ihmisistä ei ole yhteiselämään enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Mielestäni tuo ei ole seläntakana juoruamista kun ei kerro ihmisesti mitään mikä hänet paljastaisi. Lisäksi huoli on akuutti kun ei halua olla mulkku toista kohtaan mutta omastakin jaksamisesta täytyy pitää huolta. Toivottavasti AP teet oikean ratkaisun mihin olet itse tyytyväinen. Suosittelen todella lämpimästi tuota asian kertomista henkilölle, kirjeellä tai vaikka asiallisella ja perusteellisen rehellisellä tekstarilla. Ja harkitse vielä ( ellet ole ja uskon että oletkin jo) olisiko mahdollista että esität topakammin tälle henkilölle haluavasi tasapuolisuutta. Jos ei onnistu niin sitten sanot reilusti että valitettavasti ystävyys ei voi jatkua tälläisenä.
Huolihan alkoi todella vasta noista juoroilusessioista, joten ei ollut nyt siitä kiinni. Luepa uudelleen aloitus.
Nää itseään kiltiksi kuvailevat ihmiset on harvoin oikeasti kilttejä, mutta osaavat esittää kyllä. Siksi ap osaa valikoida hyvin sanansa, tietää mitä kannattaa sanoa, että näyttä kiltiltä. Tosiasiassa moni asia kertoo hänestä totuuden samalla.
Tämähän se on. Näennäisen ns mukavan roolin takana demoninen ihminen.
Onhan niitä aidosti kivoja ja kilttejäkin, mutta ne harvoin kuvailee itseään kiltiksi. Saati käyttäytyy kuten ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistään ihmissuhteesta ei tarvitse pitää kiinni, jos se vie enemmän kuin antaa - jos ylipäätään antaa mitään. Ainoa poikkeus on lapset, koska ne on itse hankittu ja lapsista pitää huolehtia (tarkoittaa myös sitä, että jos lapsi tarvitsee ulkopuolista apua, kuten hoitolaitoksen, siihen ollaan valmiita). Lastenkin kanssa voi pistää välit poikki, kun ovat pitkälle aikuisia ja tulevat toimeen omillaan.
Olkaa onnellisia, jos ette ole koskaan törmänneet aidosti kuluttaviin ihmissuhteisiin, joista ei ole järkevää ja aikuismaisesti hoidettavaa reittiä ulos. On vaan valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha.
Joo, pistelkää poikki vaan, eihän se mun elämään liity. Tätähän se nykyaika on. Kaikkiin ongelmiin ratkaisu: laita välit poikki.
Ei se ole onnea tuonut sekään. Kaikki silti tyylillään.Jos suhun on useampi ihminen pistänyt välit poikki, niin kannattaisi varmaan katsoa peiliin.
Ei ole. Enkä ole pistänyt. En tiedä mistä niin päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei hätää, on muitakin vastaavassa tilanteessa. Minulla tosin on ihan vilkas sosiaalinen elämä enkä ole koskaan ollut missään virhekäsityksessä tästä ihmisestä.
Juuri sama että ei vieraile muiden luona, puhuu omia asioitaan jne. Jos yritän sanoa jotain omaa niin keskustelu menee jotenkin näin
Minä sanon
munkin sisko
ystävä sanoo
Ai sulla on sisko!! sisko siis aijaa ei oo koskaan ystävä kävelee toiseen huoneeseen jatka vaan mä pesen täällä..
minä sanon
niin munkin sisko on tehnyt saman
ystävä kävelee takas ja kiihtyen , aivan kuin yli-innokkaasti puhuu päälle ja hymyilee vaikka kuin hullu
NII? Nii? aijaa aijaa AIJAA??
yritän siihen ahdistavaan puheripuliväliin taas sanoa
Niin munkin sisko on tehnyt saman opintokokonaisuuden
ystävä häärää häslää kävelee ei kato suhun puhuu kuin itselleen
joo aijaa okei ei oo koskaan tullu puheeksi?? Aijaa no siis silti mä kuitenkin ja juttu jatkuuJos edes yrität sanoa jotain väliin itsestäsi niin tilanteeseen tulee hirveä lataus ja säätöä, ja tuntuu että tämä ihminen suorastaan pelkää tietoa minusta ja muista ihmisistä. Hän mielellään ajattelee että minulla ei ole sosiaalista elämää ja ystäviä. Somen kautta ja vaikka whatsup viesteillä hän on saanut käsiteltyä asioita minussa jota hän ei keskustelulla pysty. Lapsuuden traumatisoima, kateellinen, menestysnälkäinen vertailija suojelee itseään kateudelta muita ihmisiä kohtaan.
Toinen iso ongelma on minun ja lapsuudenperheeni suhteet, omaisuus ja menestys. Sama muiden hänen ystävien kanssa joita ei juuri ole. Kun hän ei kuuntele tai halua ottaa vastaan muista ihmisistä tietoa, niin hän voi kertoa heistä negatiivisia itselle helppoja tarinoita itselleen ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Joku voi kysyä miksi olen tekemisissä tällaisten kanssa. Se o. pidempi tarina. Voin sanoa että se on helpompaa kun ymmärtää että toinen ei ole terve. Itseään hän ei uskalla katsoa peiliin enkä minä uskalla sitä hänelle näyttää, muiden ihmisten osuvat kommentit hänestä aiheuttaa suunnatonta raivoa ja haukkumista, muut on kateellisia, ei yhtään hänen tasollaan elämänkokemuksessa lapsellisia jne.
Minusta sinä väsäät nyt täysin kummallista analyysiä. Suoraan sanottuna ystäväsi käytös on malliesimerkki ADHD-ihmisen toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Samaa mieltä kanssasi. Mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta nk poltella siltoja takanani. Pidän ihan normaalina, että ihmissuhteita tulee ja niitä hiipuu pois. Olen palstalla kirjoittanut ennenkin, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja vanhainkodissa. Elämäntilanteet muttuvat, ihmiset muuttuvat, elämään tulee uusia ihmisiä jne. Joskus käy niin, että joku lapsuuden tai nuoruuden aikainen ystävä putkahtaakin vuosikymmenten jälkeen uudelleen elämään.
Minä kiinnitin huomiota eniten ap.n kuvaukseen tavatessaan nykyään ystäväänsä. Tämä kertoo (oksentaa) vanhat ja nykyiset huolensa ja tulevaisuuden suunnitelmat.
Aina samat jutut?
Pitkää ystävyyttä, vai sanoisinko kaveruutta, tuttavuutta, en jättäisi itse kertaheitolla. Se olisi aika ilkeää.
Yrittäisin jutella hänen kanssaan rauhallisessa tilanteessa ja kertoa että en enää voi, jaksa tai halua kuunnella noita. Kertoisit sitten, mitä toivot jatkossa ystävyydeltänne ja millaista yhteydenpitoa.
Ainakin hän saisi tietää sinun todelliset ajatukset, menipä jatko miten tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei hätää, on muitakin vastaavassa tilanteessa. Minulla tosin on ihan vilkas sosiaalinen elämä enkä ole koskaan ollut missään virhekäsityksessä tästä ihmisestä.
Juuri sama että ei vieraile muiden luona, puhuu omia asioitaan jne. Jos yritän sanoa jotain omaa niin keskustelu menee jotenkin näin
Minä sanon
munkin sisko
ystävä sanoo
Ai sulla on sisko!! sisko siis aijaa ei oo koskaan ystävä kävelee toiseen huoneeseen jatka vaan mä pesen täällä..
minä sanon
niin munkin sisko on tehnyt saman
ystävä kävelee takas ja kiihtyen , aivan kuin yli-innokkaasti puhuu päälle ja hymyilee vaikka kuin hullu
NII? Nii? aijaa aijaa AIJAA??
yritän siihen ahdistavaan puheripuliväliin taas sanoa
Niin munkin sisko on tehnyt saman opintokokonaisuuden
ystävä häärää häslää kävelee ei kato suhun puhuu kuin itselleen
joo aijaa okei ei oo koskaan tullu puheeksi?? Aijaa no siis silti mä kuitenkin ja juttu jatkuuJos edes yrität sanoa jotain väliin itsestäsi niin tilanteeseen tulee hirveä lataus ja säätöä, ja tuntuu että tämä ihminen suorastaan pelkää tietoa minusta ja muista ihmisistä. Hän mielellään ajattelee että minulla ei ole sosiaalista elämää ja ystäviä. Somen kautta ja vaikka whatsup viesteillä hän on saanut käsiteltyä asioita minussa jota hän ei keskustelulla pysty. Lapsuuden traumatisoima, kateellinen, menestysnälkäinen vertailija suojelee itseään kateudelta muita ihmisiä kohtaan.
Toinen iso ongelma on minun ja lapsuudenperheeni suhteet, omaisuus ja menestys. Sama muiden hänen ystävien kanssa joita ei juuri ole. Kun hän ei kuuntele tai halua ottaa vastaan muista ihmisistä tietoa, niin hän voi kertoa heistä negatiivisia itselle helppoja tarinoita itselleen ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Joku voi kysyä miksi olen tekemisissä tällaisten kanssa. Se o. pidempi tarina. Voin sanoa että se on helpompaa kun ymmärtää että toinen ei ole terve. Itseään hän ei uskalla katsoa peiliin enkä minä uskalla sitä hänelle näyttää, muiden ihmisten osuvat kommentit hänestä aiheuttaa suunnatonta raivoa ja haukkumista, muut on kateellisia, ei yhtään hänen tasollaan elämänkokemuksessa lapsellisia jne.
Minusta sinä väsäät nyt täysin kummallista analyysiä. Suoraan sanottuna ystäväsi käytös on malliesimerkki ADHD-ihmisen toiminnasta.
Onko adhd-ihmiselle tyypillistä esittää että ei tiedä tai muista mitään perheestäsi 10 vuoden tuntemisen jälkeen, paitsi silloin kuin sanot että veljesi hankki hienon mökin niin vastaus on hermostunut poiskävely jonka aikana sönkötetään nii nii kiva tosi hienoa ja varmaan kun se on vaan amis niin on semmosta näyttämisenhalua onhan ihmisllä noita mökkejä hohhoi kun tässä omakotitalossa on niin paljon hommaa ja sitte viime viikolla
En jaksanut koko tämän ihmisen persoonaa selittää mutta siihen kuuluu tämä täydellinen tietämättömyys jostain asiasta jota ei pysty käsittelemään paitsi kun sen pystyy selittämään negatiiviseksi. Tämä lähinnä muistisairaalta vaikuttava ihminen löytää kyllä aivoistaan nopeasti että veljeni on amis jos se helpottaa hänen kateuttaan.
Tee itsenäinen pätös jos olet jo aikuinen.Ihan turhaasylistää ystävä muille ja sen varjolla lopetaa ystävyys mitä ystävät kehotaa sanomaan. Juri pätin suhteni 8 vuotta vanhemapaan varaksen siskoni. Varalisuus tullut puolison kautta. Hänellä ei mitään hyvää sanottavaa ollut koskaan minulle minusta itsestä tai muille minusta suvussamme. Sanoin et tarvitse minua mihinkään.Moikatanaan vaan missä nähdään. Itselläni luokkavaeri meneisydetä otti kontaktin vuosien takaa,jo hälytys merkki.Aikuisilla pitäisi olla jo omat ystävät eikä penkoa koulkaverita ajalta kun olty 15-17v.Katkasin välti sanomalla et koskaan iloitse ilojani. Kaikessa otat yhteyttä kun sinulle tapahtuu jotain ulkoman matkoja ymm. Nekin mahdolistaa toinen aviolitto.Mies myy metsän puita,on sit mahdollisuus matkat ymm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Samaa mieltä kanssasi. Mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta nk poltella siltoja takanani. Pidän ihan normaalina, että ihmissuhteita tulee ja niitä hiipuu pois. Olen palstalla kirjoittanut ennenkin, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja vanhainkodissa. Elämäntilanteet muttuvat, ihmiset muuttuvat, elämään tulee uusia ihmisiä jne. Joskus käy niin, että joku lapsuuden tai nuoruuden aikainen ystävä putkahtaakin vuosikymmenten jälkeen uudelleen elämään.
Ihmissuhteiden hiipuminen on aivan eri asia kuin tietoisesti blokata toista pois tavalla, jota toinen ei tiedä eikä näin edes voi ymmärtää. Se on julmaa ja itsekästä. Jos et sitä ymmärrä, et voi kummoinen ystävä olla alunperinkään.
Löysin yläasteella sellaisen kirjekaverin, jota pidin pitkään hyvänä ystävänäni. Me jaettiin toisillemme monet murheet ja sallaisuudet meillä oli paljon yhdistäviä asioita, mm. yksinäisyys. Kummallakaan meistä ei ollut oikeassa elämässä yhtään todellista ystävää.
Monen vuoden kirjoittelun jälkeen tavattiin hänen luonaan ja silloin aloin tajuta, kuinka yksipuolista ystävyytemme oli aina ollut. Tavatessamme tämä ystäväni ei kysynyt multa mistään muhun itseeni liittyvästä eikä vaikuttanut muutenkaan kiinnostuneelta siitä vähästä, mitä sain kerrottua omasta elämästäni. Hän vain puhua pälpätti omasta elämästään ja kuunteli mielenkiinnolla minua silloin kun kommentoin hänen asioitaan. Kun lähdin pois, hän antoi minulle puoliväkisiin mukaani yhden viherkasveistaan vaikka olin moneen kertaan sanonut, ettei pienessä itsemurhayksiössäni ole tilaa uusille kasveille.
Tapaamisen jälkeen kävin saamiani kirjeitä uusin silmin läpi ja tajusin, että olin aina toiminut lähinnä terapeuttina ja kuuntelijana. Yritin kerätä rohkeutta sitä varten, että ottaisin asian puheeksi, kertoisin millaisena koen yhteydenpitomme ja kysyisin haluaako ystäväni muuttua. Lopetin kuitenkin kirjoittamisen jonkin ajan kuluttua mitään sanomatta. Sain vielä pari kirjettä joissa kysyttiin, onko posti hukannut jonkun kirjeen vai miksen vastaa, mutta jätin kylmästi vastaamatta niihin.
Olen myöhemmin katunut paljon omaa toimintaani. Me molemmat oltiin mietitty kirjeissä paljon, mistä johtuu että meidän on niin vaikea saada ystäviä. Tapaamisen jälkeen olisin voinut auttaa kaveriani ymmärtämään asian ja ehkä muutumaan ihmisenä. Sen sijaan satutin häntä varmasti häipymällä raukkamaisesti hänen elämästään. Voisinpa palata takaisin menneeseen ja toimia toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei hätää, on muitakin vastaavassa tilanteessa. Minulla tosin on ihan vilkas sosiaalinen elämä enkä ole koskaan ollut missään virhekäsityksessä tästä ihmisestä.
Juuri sama että ei vieraile muiden luona, puhuu omia asioitaan jne. Jos yritän sanoa jotain omaa niin keskustelu menee jotenkin näin
Minä sanon
munkin sisko
ystävä sanoo
Ai sulla on sisko!! sisko siis aijaa ei oo koskaan ystävä kävelee toiseen huoneeseen jatka vaan mä pesen täällä..
minä sanon
niin munkin sisko on tehnyt saman
ystävä kävelee takas ja kiihtyen , aivan kuin yli-innokkaasti puhuu päälle ja hymyilee vaikka kuin hullu
NII? Nii? aijaa aijaa AIJAA??
yritän siihen ahdistavaan puheripuliväliin taas sanoa
Niin munkin sisko on tehnyt saman opintokokonaisuuden
ystävä häärää häslää kävelee ei kato suhun puhuu kuin itselleen
joo aijaa okei ei oo koskaan tullu puheeksi?? Aijaa no siis silti mä kuitenkin ja juttu jatkuuJos edes yrität sanoa jotain väliin itsestäsi niin tilanteeseen tulee hirveä lataus ja säätöä, ja tuntuu että tämä ihminen suorastaan pelkää tietoa minusta ja muista ihmisistä. Hän mielellään ajattelee että minulla ei ole sosiaalista elämää ja ystäviä. Somen kautta ja vaikka whatsup viesteillä hän on saanut käsiteltyä asioita minussa jota hän ei keskustelulla pysty. Lapsuuden traumatisoima, kateellinen, menestysnälkäinen vertailija suojelee itseään kateudelta muita ihmisiä kohtaan.
Toinen iso ongelma on minun ja lapsuudenperheeni suhteet, omaisuus ja menestys. Sama muiden hänen ystävien kanssa joita ei juuri ole. Kun hän ei kuuntele tai halua ottaa vastaan muista ihmisistä tietoa, niin hän voi kertoa heistä negatiivisia itselle helppoja tarinoita itselleen ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Joku voi kysyä miksi olen tekemisissä tällaisten kanssa. Se o. pidempi tarina. Voin sanoa että se on helpompaa kun ymmärtää että toinen ei ole terve. Itseään hän ei uskalla katsoa peiliin enkä minä uskalla sitä hänelle näyttää, muiden ihmisten osuvat kommentit hänestä aiheuttaa suunnatonta raivoa ja haukkumista, muut on kateellisia, ei yhtään hänen tasollaan elämänkokemuksessa lapsellisia jne.
Minusta sinä väsäät nyt täysin kummallista analyysiä. Suoraan sanottuna ystäväsi käytös on malliesimerkki ADHD-ihmisen toiminnasta.
Onko adhd-ihmiselle tyypillistä esittää että ei tiedä tai muista mitään perheestäsi 10 vuoden tuntemisen jälkeen, paitsi silloin kuin sanot että veljesi hankki hienon mökin niin vastaus on hermostunut poiskävely jonka aikana sönkötetään nii nii kiva tosi hienoa ja varmaan kun se on vaan amis niin on semmosta näyttämisenhalua onhan ihmisllä noita mökkejä hohhoi kun tässä omakotitalossa on niin paljon hommaa ja sitte viime viikolla
En jaksanut koko tämän ihmisen persoonaa selittää mutta siihen kuuluu tämä täydellinen tietämättömyys jostain asiasta jota ei pysty käsittelemään paitsi kun sen pystyy selittämään negatiiviseksi. Tämä lähinnä muistisairaalta vaikuttava ihminen löytää kyllä aivoistaan nopeasti että veljeni on amis jos se helpottaa hänen kateuttaan.
Ja koko ajan arvellaan että muut on kateellisia. Muista ihmisistä kerrotaan jos ne ovat kehuneet tätä ystävääni tai ovat yhteiskunnassa merkittäviä ja hän on heidän kanssaan tekemisissä. Todella lähellä asuva, mutta hienommassa talossa ja kalliilla alueella, ystäväpariskunta ei ole olemassa. Omasta talosta, remonteista ja talotekniikasta puhutaan ummet ja lammet, mutta jos kysyn tästä toisen talon pariskunnasta että onko heillä jotain vastaavaa ja jos he voisi auttaaa niin hapan ilme ja eteenpäin. Hän kokee tämän parin kilpailijakseen eikä pysty kertomaan heidän kuulumisiaan vaikka ovat tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Samaa mieltä kanssasi. Mulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta nk poltella siltoja takanani. Pidän ihan normaalina, että ihmissuhteita tulee ja niitä hiipuu pois. Olen palstalla kirjoittanut ennenkin, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja vanhainkodissa. Elämäntilanteet muttuvat, ihmiset muuttuvat, elämään tulee uusia ihmisiä jne. Joskus käy niin, että joku lapsuuden tai nuoruuden aikainen ystävä putkahtaakin vuosikymmenten jälkeen uudelleen elämään.
Ihmissuhteiden hiipuminen on aivan eri asia kuin tietoisesti blokata toista pois tavalla, jota toinen ei tiedä eikä näin edes voi ymmärtää. Se on julmaa ja itsekästä. Jos et sitä ymmärrä, et voi kummoinen ystävä olla alunperinkään.
No siitähän tässä threadissa minä ja aiempi kommentoija just kirjoitti. Ensimmäinen käytti termiä "kuihtua pois" ja minä "hiipua pois". Kumpikaan meistä ei puhunut blokkaamisesta ja ensimmäisen kirjoittajan mielestä "En halua olla ystäväsi" on enemmän loukkaavaa ja jatkon poissulkevaa kuin antaa ystävyyssuhteen vain kuihtua pois. Olen tästäkin hänen kanssaan samaa mieltä. Jos päättää ystävyyssuhteen sanomalla "En halua olla ystäväsi", se on just siltojen polttelemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole kertonut hänelle elämästäsi?
Niin, se vaan ei ole noin simppeliä, jos toinen ei kuuntele. Vaihtaa aiheen samantien. Mulla oli tommonen kaveri. Kertoi omistaan ja kun ajattelin tämän olevan vastavuoroista, niin ei se ollutkaan.
Oikeasti ei ottanut vastaan minun juttujani. Se oli kummallinen tunne.
Mietin sitten myöhemmin, että ei meistä olisi ystäviä tullut. Ehkä liian rankkoja taustoja. Selviytymiskeinot ja luonteet erilaiset.
Toisaalta minulla on hyviä ystäviä joiden kanssa on vastavuoroista puhe ja kuuntelu. Sen kyllä tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei hätää, on muitakin vastaavassa tilanteessa. Minulla tosin on ihan vilkas sosiaalinen elämä enkä ole koskaan ollut missään virhekäsityksessä tästä ihmisestä.
Juuri sama että ei vieraile muiden luona, puhuu omia asioitaan jne. Jos yritän sanoa jotain omaa niin keskustelu menee jotenkin näin
Minä sanon
munkin sisko
ystävä sanoo
Ai sulla on sisko!! sisko siis aijaa ei oo koskaan ystävä kävelee toiseen huoneeseen jatka vaan mä pesen täällä..
minä sanon
niin munkin sisko on tehnyt saman
ystävä kävelee takas ja kiihtyen , aivan kuin yli-innokkaasti puhuu päälle ja hymyilee vaikka kuin hullu
NII? Nii? aijaa aijaa AIJAA??
yritän siihen ahdistavaan puheripuliväliin taas sanoa
Niin munkin sisko on tehnyt saman opintokokonaisuuden
ystävä häärää häslää kävelee ei kato suhun puhuu kuin itselleen
joo aijaa okei ei oo koskaan tullu puheeksi?? Aijaa no siis silti mä kuitenkin ja juttu jatkuuJos edes yrität sanoa jotain väliin itsestäsi niin tilanteeseen tulee hirveä lataus ja säätöä, ja tuntuu että tämä ihminen suorastaan pelkää tietoa minusta ja muista ihmisistä. Hän mielellään ajattelee että minulla ei ole sosiaalista elämää ja ystäviä. Somen kautta ja vaikka whatsup viesteillä hän on saanut käsiteltyä asioita minussa jota hän ei keskustelulla pysty. Lapsuuden traumatisoima, kateellinen, menestysnälkäinen vertailija suojelee itseään kateudelta muita ihmisiä kohtaan.
Toinen iso ongelma on minun ja lapsuudenperheeni suhteet, omaisuus ja menestys. Sama muiden hänen ystävien kanssa joita ei juuri ole. Kun hän ei kuuntele tai halua ottaa vastaan muista ihmisistä tietoa, niin hän voi kertoa heistä negatiivisia itselle helppoja tarinoita itselleen ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Joku voi kysyä miksi olen tekemisissä tällaisten kanssa. Se o. pidempi tarina. Voin sanoa että se on helpompaa kun ymmärtää että toinen ei ole terve. Itseään hän ei uskalla katsoa peiliin enkä minä uskalla sitä hänelle näyttää, muiden ihmisten osuvat kommentit hänestä aiheuttaa suunnatonta raivoa ja haukkumista, muut on kateellisia, ei yhtään hänen tasollaan elämänkokemuksessa lapsellisia jne.
Minusta sinä väsäät nyt täysin kummallista analyysiä. Suoraan sanottuna ystäväsi käytös on malliesimerkki ADHD-ihmisen toiminnasta.
Onko adhd-ihmiselle tyypillistä esittää että ei tiedä tai muista mitään perheestäsi 10 vuoden tuntemisen jälkeen, paitsi silloin kuin sanot että veljesi hankki hienon mökin niin vastaus on hermostunut poiskävely jonka aikana sönkötetään nii nii kiva tosi hienoa ja varmaan kun se on vaan amis niin on semmosta näyttämisenhalua onhan ihmisllä noita mökkejä hohhoi kun tässä omakotitalossa on niin paljon hommaa ja sitte viime viikolla
En jaksanut koko tämän ihmisen persoonaa selittää mutta siihen kuuluu tämä täydellinen tietämättömyys jostain asiasta jota ei pysty käsittelemään paitsi kun sen pystyy selittämään negatiiviseksi. Tämä lähinnä muistisairaalta vaikuttava ihminen löytää kyllä aivoistaan nopeasti että veljeni on amis jos se helpottaa hänen kateuttaan.
Tunnen tällaisen henkilön myös. Hyvin raskas.
Olen yksi niistä, jotka leimataan helposti huonoksi kaveriksi, kun en välttämättä muista siskojen nimiä tai edes olemassaoloa, vaikka niistä olisi kerrottu jo moneen kertaan. En ole tällainen tahallani. En vaan jostain syytä osaa keskittyä kuuntelemaan kunnolla, vaikka kuinka yrittäisin, vaan ajatukseni lähtee helposti harhailemaan. Lisäksi mulla on huono muisti ja itsetuntoni on tosi huono. En helposti kehtaa kysyä kymmenettä kertaa, kuka se Sirpa nyt taas olikaan, josta on puhuttu jo aiemmin monen monta kertaa.
En ole paha enkä välinpitämätön ihminen, omasta mielestäni en edes itsekäs, vaikka puhunkin lähinnä itsetäni ja omista asioistani. Mulla on vaan huonot sosiaaliset taidot ja monia muitakin ongelmia. Joskus mietin, pitäisikö luovuttaa ja vetäytyä yksinäisyyteen, kun en pysty suoriutumaan ihmissuhteista läheskään niin hyvin kuin tahtoisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi niistä, jotka leimataan helposti huonoksi kaveriksi, kun en välttämättä muista siskojen nimiä tai edes olemassaoloa, vaikka niistä olisi kerrottu jo moneen kertaan. En ole tällainen tahallani. En vaan jostain syytä osaa keskittyä kuuntelemaan kunnolla, vaikka kuinka yrittäisin, vaan ajatukseni lähtee helposti harhailemaan. Lisäksi mulla on huono muisti ja itsetuntoni on tosi huono. En helposti kehtaa kysyä kymmenettä kertaa, kuka se Sirpa nyt taas olikaan, josta on puhuttu jo aiemmin monen monta kertaa.
En ole paha enkä välinpitämätön ihminen, omasta mielestäni en edes itsekäs, vaikka puhunkin lähinnä itsetäni ja omista asioistani. Mulla on vaan huonot sosiaaliset taidot ja monia muitakin ongelmia. Joskus mietin, pitäisikö luovuttaa ja vetäytyä yksinäisyyteen, kun en pysty suoriutumaan ihmissuhteista läheskään niin hyvin kuin tahtoisin.
Sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Lopeta itsestäsi puhuminen ja kysy toiselta mitä hänelle kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Ghostaa
Ghostaaminen on kyllä heikkojen luuserikusipäiden tapa jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi niistä, jotka leimataan helposti huonoksi kaveriksi, kun en välttämättä muista siskojen nimiä tai edes olemassaoloa, vaikka niistä olisi kerrottu jo moneen kertaan. En ole tällainen tahallani. En vaan jostain syytä osaa keskittyä kuuntelemaan kunnolla, vaikka kuinka yrittäisin, vaan ajatukseni lähtee helposti harhailemaan. Lisäksi mulla on huono muisti ja itsetuntoni on tosi huono. En helposti kehtaa kysyä kymmenettä kertaa, kuka se Sirpa nyt taas olikaan, josta on puhuttu jo aiemmin monen monta kertaa.
En ole paha enkä välinpitämätön ihminen, omasta mielestäni en edes itsekäs, vaikka puhunkin lähinnä itsetäni ja omista asioistani. Mulla on vaan huonot sosiaaliset taidot ja monia muitakin ongelmia. Joskus mietin, pitäisikö luovuttaa ja vetäytyä yksinäisyyteen, kun en pysty suoriutumaan ihmissuhteista läheskään niin hyvin kuin tahtoisin.
Sosiaalisia taitoja voi harjoitella. Lopeta itsestäsi puhuminen ja kysy toiselta mitä hänelle kuuluu.
Joillekin oppiminen on vaikeampaa kuin toisille.
Jos keskityn kovasti siihen, etten puhu itsestäni vaan kysyn muilta kuulumisia yms., olen niin keskittynyt omiin ajatuksiini ja jännitän niin paljon että muiden kertomat asiat menee yleensä kokonaan ohi. Ja se vasta huonoa onkin.
Joo, pistelkää poikki vaan, eihän se mun elämään liity. Tätähän se nykyaika on. Kaikkiin ongelmiin ratkaisu: laita välit poikki.
Ei se ole onnea tuonut sekään. Kaikki silti tyylillään.