Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää ystävä? Ghostaten vai suoraan sanoen?
10.10.2022 |
Olen teininä ystävystynyt ihmisen kanssa, koska ei ollut hirveästi ystäviä ja tavallaan koin häntä kohtaan tietynlaista ihailua, koska itse olin rauhallinen ja kiltti maanläheinen, hän tulisieluinen ja kovaääninen. Oli tavallaan hauskaa, että olimme niin erilaisia.
Tässä iän karttuessa olen saanut uusia itseni kaltaisia ystäviä, joista olen ollut todella iloinen. Kuitenkin tämä teini-ajan ystävä on kulkenut myös mukana, ja ihmettelin, miksi koin hänet eri lailla ja olin totaalisen uupunut myös häntä nähdessäni.
Puhuin tästä tapauksesta toiselle ystävälle ja hän oli järkyttynyt. Olen ollut aivan liian kiltti, tyhmä ja sinisilmäinen ja nyt huomaan olleeni täysin yksipuolinen terapeutti. Hänellä ei ole muita ystäviä ympärillä.
Olen tavannut hänen koko suvun, veljiä, siskoja, serkkuja ja mummoja myöten. Tavannut kaikki hänen ex-miehensä. Auttanut muutoissa. Ostanut hänen lapsille kaverini (huom. hänen, ei lasten) toivomia joululahjoja. Tiedän hänen kaikki lapsuuden käännekohdat, traumat, entiset suhteet, suvun alkoholismin, tulevaisuuden haaveet, harrastukset, äiti- isä, sisarussuhteen kipukohdat. Ei ole mitään, mitä en tiedä hänen elämästään,. Kun näen häntä, hän oksentaa vanhan elämänsä huolet, nykyisen elämänsä huolet, tulevat suunnitelmat.
Sitten mietin, mitä hän tietää minusta. Hän ei ole nähnyt ketään sukulaistani, ei tiedä siskojeni nimiä. Ei kysele harrastuksia tai edes tiedä, mitä olen alkanut harrastamaan viimevuosina. Ei tiedä haaveistani tai lapsuudestani tai mitä ylipäätään puuhastelen. Hän ei ole käynyt edes kotonani, jossa olen kuitenkin asunut jo varmaan yli kymmenen vuotta, koska ei halua ja kokee helpommaksi, että minä menen heille tai johonkin muualle.
Mietin, miten siinä on niin päässyt käymään, mutta hän ei kysele, eikä kuuntele. Jos kerron, hän unohtaa tai edes noteeraa. Jotenkin, että hänen elämä nyt on vaan tärkeämpää ja jännempää.
Olen ollut niin idiootti, että vaikka tavallaan oon aina tuntenut jotenkin olevan oudosti, niin vasta vanhemmiten, kun olen saanut oikeat ihmiset ympärille, tajunnut, että eihän tuo ole koskaan ollutkaan ystävyyttä. Olen vain ja ainoastaan terapeutti ja kuvitellut, että olen kovinkin tärkeä ja tms tms.
Syytän tästä omaa tyhmyyttäni, se on sanomatta selvää.
Nyt olen päättänyt tehdä siitä lopun. Sanonko suoraan vai jätänkö vaan tylysti vastaamatta ja ikäänkuin ghostaten.
Onko teillä kokemuksia yksipuolisista ystävyyksistä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
@14 Puhut ihan täysin asiaa. Vasta nyt olen ymmärtänyt tuon, miten hölmö olen ollut ja mahdollistanut tuon.
Mutta kuten sanoin, nyt tämä aika on ohi ja tämä suhde saa loppua.
Siis mistä te puhuitte teininä? Et koskaan kertonut, että käytiin Maija siskon kanssa siellä ja täällä. Et koskaan kertonut tekemisistäsi ja puhunut siskoistasi nimillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä kaveri ei ole tehnyt mitään väärää, kun olet tilanteen tuohon tilanteeseen päästänyt. Hän on tuollainen luonteeltaan ja sinun olisi pitänyt ajoissa laittaa välit poikki, jos hän ei sitten ollut oikeanlainen kaveri sinulle.
Ghostaaminen on kyllä ihan persuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti sanot suoraan. En kyllä ymmärrä, että olette teinistä asti tunteneet, mutta et ole edes siskojesi nimiä saanut kerrottua hänelle. Miten tuo on edes mahdollsita, ettet ole jakanut omasta elämästäsi yhtään mitään näiden vuosien aikana. Ei tuokaan sinulta osalta ole normaalia käytöstä.
Ehkä tämä ystävä ei vain kuuntele?
Arvaas kun on oikeestikin ihmisiä, jotka unohtaa asioita. Ihan oikeesti. Vaikka kuinka yrittäisivät muistaa. On minullakin sellaisia ystäviä, enkä todellakaan muista itsekään kaikkea (toki nyt sisarukset ja harrastukset ym)
Mutta sitten se vastavuoroisuus näkyy yleensä muulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
@15 tuo on myös totta, että kaikki ystävyyssuhteet ei ole ihan 50-50, jotkuthan on luonnostaan puheliaampia ja toiset kuuntelevampia. Ja on aikoja, että joskus toisella on kausia, että on huolia ja toiselle kausia, että toinen enemmän kuuntelee. Vähän vastavuoroisemmin. Kunhan kuitenkin tuntee, että ystävyys on molemminpuolista ja molemmat saavat tuntea toisensa ja itsensä tärkeiksi.
Sinä et sitä sille toiselle tehnyt selväksi eikä hän lukenut ajatuksiasi. Ehkä olet kehunut niistä asioista ystävääsi, joita hehkutit hänessä olleen alussa? Oletko antanut viestiä,
"eiiieiiee... eii siis.. kyllä mä haluan x"
"Just siistii miten sä y"
Mieti rehellisesti millasta kuvaa olet antanut ystävällesi näiden vuosien aikana.
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat sanomaan "kun on nyt kiire , tulee olemaan kiireinen aika , jne" luulisi tajuavan.
Ei voi olla täysin tervejärkinen * piti lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Ja silti pidät itseäsi kilttinä?
Minua ghostasi ns. ystävä. Yhtäkkiä oli kuin ei mitään väärää olisi tehnyt. Ei mitään selitystä. Se ihminen on nyt taakse jäänyttä elämää.
Ap, yritä puhua. Jos ei auta, niin anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sanoa suoraan kun tuosta viestistä kuitenkin välittyy että kunnioitat tätä ihmistä. Ghostaaminen on tosi keljua ja paskamaista, itselläni oli muutama ystävä jotka tätä katoamista harrasti, en ollut ainoa joille tekivät ja mielestäni kyseinen tapa liueta ja vältelllä ei kuulu perusterveelle ihmiselle. Tulee kaikille paha mieli ja jos näkee kadulla myöhemmin niin viimisetkin kunnioituksen rippeet on tipotiessään. Lisäksi kun olette kuitenkin pitkään tunteneet ja vaikutat fiksulta ja ajattelevalta niin en usko että haluat roikottaa tuota toista ihmistä tietämättömyydessä. Kirjoita hänelle vaikka kirje tai lähetä viesti missä kerrot reilusti miksi et halua olla tekemisissä.
Oot varmasti jo kysynyt tältä henkilöltä, voisiko hän kuunnella myös sua välillä mutta neuvon silti koittamaan vielä nostaa asian pöydälle ennen kun laitat välit poikki. Sanot vaikka että on tuntunut tosi yksipuoliselta ja haluat omaa aikaa- ja että toivoisit että jatkossa olisi vastavuoroisempaa. Mikäli tämä ei onnistu ja tämä henkilö, kuten kuvailit, niin oksentaa vain omaa pahaa oloaan suhun, niin sitten oot ainakin vielä yrittänyt.
Joka tapauksessa, tsemppiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Mielestäni tuo ei ole seläntakana juoruamista kun ei kerro ihmisesti mitään mikä hänet paljastaisi. Lisäksi huoli on akuutti kun ei halua olla mulkku toista kohtaan mutta omastakin jaksamisesta täytyy pitää huolta. Toivottavasti AP teet oikean ratkaisun mihin olet itse tyytyväinen. Suosittelen todella lämpimästi tuota asian kertomista henkilölle, kirjeellä tai vaikka asiallisella ja perusteellisen rehellisellä tekstarilla. Ja harkitse vielä ( ellet ole ja uskon että oletkin jo) olisiko mahdollista että esität topakammin tälle henkilölle haluavasi tasapuolisuutta. Jos ei onnistu niin sitten sanot reilusti että valitettavasti ystävyys ei voi jatkua tälläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuossa on mielestäni paha mennä mitenkään syyttämään toistä, kun ei toinen ole tehnyt varsinaisesti mitään väärää, olette vain toimineet eri tavoin toisianne kohtaan.
On kokemusta niin suoraan anatomisesta kuin siitä, että antaa ystävyyden vain hiipua. Kannatan jälkimmäistä eli vastaan vain kysyttäessä ja en koskaan ehdi nähdä jne. Näin säästytään riidoilta ja kaikelta. En ghostaa sillee kerralla, vaan lopetan vain sen panostamisen tai annan vain saman verran kuin toinen osapuoli.
Kerran tuli yhden kaverin kanssa riitaa (hän suuttui ihan turhasta) ja sanoin, että en jaksa enää tätä ystävyyttä, jossa aina pitää tanssia hänen pillinsä mukaan. Siitäkös tuo toinen vasta suuttuikin ja minun piti blokata hänet kaikkialla ja lakata olemasta yhteisten kaverien kanssa. Eli jos vain pääsee hiljaa ja hissukseen pakenemaan taka vasemmalle, se on paras.
Minut on ghostattu kolmen sellaisen ihmisen toimesta, jotka joskus muinoin luin läheisimmiksi ystävikseni. Päädyimme perusopintojen jälkeen kukin ympäri Suomea ja tapaamiset harvenivat. Kuitenkin aina, kun tavattiin oli todella mukavaa. Kunnes puhelimeni meni rikki ja sen mukana katosivat kaikki yhteystietoni. Sain haalittua suurimman osan takaisin numerohaun avulla. Ystävieni numeroita en saanut takaisin sitä kautta, sillä heillä kaikilla oli salaiset yhteystiedot. Ei hätää - ajattelin. Heti kun heistä vain joku ottaa yhteyttä, saan numerot takaisin. Sitä päivää ei koskaan tullut. Aluksi hämmennyin, kun heistä ei kuulunutkaan mitään. Sitten aloin epäillä itseäni ja kävin läpi mielessäni kaikki viimeisimmät keskusteluni heidän kanssaan. Olinko loukannut jotakin? Lopulta aloin uskomaan, että he olivat porukalla päättäneet jättää minut pois kuvioista. Olisin voinut luoda tunnukset Facebookiin ja ottaa heihin sitä kautta yhteyttä, mutta siinä vaiheessa tilanne oli jatkunut jo liian pitkään ja minulla oli epätoivottu olo. En halunnut tuppautua. Vielä tänäkään päivänä en tiedä mitä tapahtui. Harmittaa, että ystävyytemme hävisi kuin tuuleen, ikään kuin sillä ei olisi ikinä mitään painoarvoa ollutkaan. Mutta en ole yksinäinen. Minulla on läheisiä ystäviä, joita sain uudelta asuinpaikkakunnaltani. Ehkä näin sitten vain kuului tapahtua, vaikka syy onkin jäänyt kalvamaan jonnekin sisimpääni. Syy oli arvatenkin minussa, mutta en tiedä mitä olen tehnyt väärin. Kun vierailen synnyinseuduillani, pelkään että törmään näihin kolmeen entiseen ystävääni. En tiedä miten siinä tilanteessa tulisi reagoida.
Toisin sanoen - älä ghostaa. Vähennä ennemmin yhteydenpitoa, pysy kohteliaana, jos mahdollista jää hyvän päivän tutuksi. Se on lempeämpi tapa kuin täydellinen yhteydenpidon lopettaminen kertalaakista. Sanoisin, että se on myös lempeämpi tapa kuin suoraan puhuminen, joka saattaa myös arpeuttaa, kun saa yllättäen kuulla miten hirveä ihminen sitä onkaan kaikki nämä vuodet ollut, ehkä jopa täysin tiedostamattaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse toivoisin, että oli tilanne mikä hyvänsä, niin minulle sanottaisiin suoraan eikä ghostattaisi. Se on ilkeää ja jättää toisen aina ihmettelemään, että miksi näin ja lisäksi jättää sen fiiliksen, että ei ollut edes selityksen arvoinen. Pätee niin tapailuun kuin muihinkin ihmissuhteisiin. Ei ole pakko olla ilkeä tai sanoa rumasti, mutta ihmissuhde tulisi päättää kypsästi, eli suoraan sanomalla ettei halua jatkaa kyseistä suhdetta.
Minusta on tylsää sanoa, ettei halua jatkaa. Etenkin ystävyyssuhteet kuolevat itsestään ja samoin uudet seurustelut. Tai niin olen kuvitellut.
Eri asia, jos ollaan seurusteltu romanttisesti jo pidemmän aikaa ja mietitty yhteistä elämää. Silloin minusta pitää tirtydti sanoa suoraan, jos haluaa lopettaa.
Mietin, onko maailma nyt muuttunut tällaiseksi, että kaikki pitää sanoa suoraan, koska olen aika vanha, eikä ainakaan omassa nuoruudessa kukaan miettinyt tällaisia asioita. Toimimattomat ystävyyssuhteet vain kuivuivat kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti sanot suoraan. En kyllä ymmärrä, että olette teinistä asti tunteneet, mutta et ole edes siskojesi nimiä saanut kerrottua hänelle. Miten tuo on edes mahdollsita, ettet ole jakanut omasta elämästäsi yhtään mitään näiden vuosien aikana. Ei tuokaan sinulta osalta ole normaalia käytöstä.
Hei haloo nyt, ei missään tapauksessa suoraa puhetta. Ap saa vaan pa skat niskaan, hirveän syyttelyn.
Noi on niin nähty. Kun ei ole tähän asti ottanut kantaakseen omaa kuormaa vaan syyttänyt apn päälle niin mitä oikeasti tapahtuu kun puhuu suoraan?
Niinpä niin.
Ghoustaa vaan. Ei se huomaa sitä kuitenkaan kun on niin itseään täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Minut on ghostattu kolmen sellaisen ihmisen toimesta, jotka joskus muinoin luin läheisimmiksi ystävikseni. Päädyimme perusopintojen jälkeen kukin ympäri Suomea ja tapaamiset harvenivat. Kuitenkin aina, kun tavattiin oli todella mukavaa. Kunnes puhelimeni meni rikki ja sen mukana katosivat kaikki yhteystietoni. Sain haalittua suurimman osan takaisin numerohaun avulla. Ystävieni numeroita en saanut takaisin sitä kautta, sillä heillä kaikilla oli salaiset yhteystiedot. Ei hätää - ajattelin. Heti kun heistä vain joku ottaa yhteyttä, saan numerot takaisin. Sitä päivää ei koskaan tullut. Aluksi hämmennyin, kun heistä ei kuulunutkaan mitään. Sitten aloin epäillä itseäni ja kävin läpi mielessäni kaikki viimeisimmät keskusteluni heidän kanssaan. Olinko loukannut jotakin? Lopulta aloin uskomaan, että he olivat porukalla päättäneet jättää minut pois kuvioista. Olisin voinut luoda tunnukset Facebookiin ja ottaa heihin sitä kautta yhteyttä, mutta siinä vaiheessa tilanne oli jatkunut jo liian pitkään ja minulla oli epätoivottu olo. En halunnut tuppautua. Vielä tänäkään päivänä en tiedä mitä tapahtui. Harmittaa, että ystävyytemme hävisi kuin tuuleen, ikään kuin sillä ei olisi ikinä mitään painoarvoa ollutkaan. Mutta en ole yksinäinen. Minulla on läheisiä ystäviä, joita sain uudelta asuinpaikkakunnaltani. Ehkä näin sitten vain kuului tapahtua, vaikka syy onkin jäänyt kalvamaan jonnekin sisimpääni. Syy oli arvatenkin minussa, mutta en tiedä mitä olen tehnyt väärin. Kun vierailen synnyinseuduillani, pelkään että törmään näihin kolmeen entiseen ystävääni. En tiedä miten siinä tilanteessa tulisi reagoida.
Toisin sanoen - älä ghostaa. Vähennä ennemmin yhteydenpitoa, pysy kohteliaana, jos mahdollista jää hyvän päivän tutuksi. Se on lempeämpi tapa kuin täydellinen yhteydenpidon lopettaminen kertalaakista. Sanoisin, että se on myös lempeämpi tapa kuin suoraan puhuminen, joka saattaa myös arpeuttaa, kun saa yllättäen kuulla miten hirveä ihminen sitä onkaan kaikki nämä vuodet ollut, ehkä jopa täysin tiedostamattaan.
Minä ainakin haluaisin kuulla suoraan ettei jäisi vaivaamaan, että miksi ei pidä enää yhteyttä. Mulle suoraan puhuminen olisi lempeämpää kuin tuollainen ghostaaminen. Silloin ainakin tietää, että missä mennään eikä tarvitse turhia ihmetellä.
@15 tuo on myös totta, että kaikki ystävyyssuhteet ei ole ihan 50-50, jotkuthan on luonnostaan puheliaampia ja toiset kuuntelevampia. Ja on aikoja, että joskus toisella on kausia, että on huolia ja toiselle kausia, että toinen enemmän kuuntelee. Vähän vastavuoroisemmin. Kunhan kuitenkin tuntee, että ystävyys on molemminpuolista ja molemmat saavat tuntea toisensa ja itsensä tärkeiksi.