Lue keskustelun säännöt.
Miten jättää ystävä? Ghostaten vai suoraan sanoen?
10.10.2022 |
Olen teininä ystävystynyt ihmisen kanssa, koska ei ollut hirveästi ystäviä ja tavallaan koin häntä kohtaan tietynlaista ihailua, koska itse olin rauhallinen ja kiltti maanläheinen, hän tulisieluinen ja kovaääninen. Oli tavallaan hauskaa, että olimme niin erilaisia.
Tässä iän karttuessa olen saanut uusia itseni kaltaisia ystäviä, joista olen ollut todella iloinen. Kuitenkin tämä teini-ajan ystävä on kulkenut myös mukana, ja ihmettelin, miksi koin hänet eri lailla ja olin totaalisen uupunut myös häntä nähdessäni.
Puhuin tästä tapauksesta toiselle ystävälle ja hän oli järkyttynyt. Olen ollut aivan liian kiltti, tyhmä ja sinisilmäinen ja nyt huomaan olleeni täysin yksipuolinen terapeutti. Hänellä ei ole muita ystäviä ympärillä.
Olen tavannut hänen koko suvun, veljiä, siskoja, serkkuja ja mummoja myöten. Tavannut kaikki hänen ex-miehensä. Auttanut muutoissa. Ostanut hänen lapsille kaverini (huom. hänen, ei lasten) toivomia joululahjoja. Tiedän hänen kaikki lapsuuden käännekohdat, traumat, entiset suhteet, suvun alkoholismin, tulevaisuuden haaveet, harrastukset, äiti- isä, sisarussuhteen kipukohdat. Ei ole mitään, mitä en tiedä hänen elämästään,. Kun näen häntä, hän oksentaa vanhan elämänsä huolet, nykyisen elämänsä huolet, tulevat suunnitelmat.
Sitten mietin, mitä hän tietää minusta. Hän ei ole nähnyt ketään sukulaistani, ei tiedä siskojeni nimiä. Ei kysele harrastuksia tai edes tiedä, mitä olen alkanut harrastamaan viimevuosina. Ei tiedä haaveistani tai lapsuudestani tai mitä ylipäätään puuhastelen. Hän ei ole käynyt edes kotonani, jossa olen kuitenkin asunut jo varmaan yli kymmenen vuotta, koska ei halua ja kokee helpommaksi, että minä menen heille tai johonkin muualle.
Mietin, miten siinä on niin päässyt käymään, mutta hän ei kysele, eikä kuuntele. Jos kerron, hän unohtaa tai edes noteeraa. Jotenkin, että hänen elämä nyt on vaan tärkeämpää ja jännempää.
Olen ollut niin idiootti, että vaikka tavallaan oon aina tuntenut jotenkin olevan oudosti, niin vasta vanhemmiten, kun olen saanut oikeat ihmiset ympärille, tajunnut, että eihän tuo ole koskaan ollutkaan ystävyyttä. Olen vain ja ainoastaan terapeutti ja kuvitellut, että olen kovinkin tärkeä ja tms tms.
Syytän tästä omaa tyhmyyttäni, se on sanomatta selvää.
Nyt olen päättänyt tehdä siitä lopun. Sanonko suoraan vai jätänkö vaan tylysti vastaamatta ja ikäänkuin ghostaten.
Onko teillä kokemuksia yksipuolisista ystävyyksistä?
Kommentit (89)
Mikä hel.vetin teini-aika?!? Opettele kirjoittamisen alkeet!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot suoraan rehellisesti miten asiat on ja toivotat hänelle hyvät jatkot ja poistat itsesi hänen elämästään.
Ei hänenkään tarvitse ihmetellä eikä varsinkaan perään kysellä.
Minäkin kannatan tuota asiasta ilmoittamista ja lyhykäistä selitystä, vaikka edes viestillä. Odottaisin viestiin jonkinlaisen vastauksen, mutta en alkaisi mihinkään dramaattiseen asioiden puintiin, vaan jos hänen reaktionsa olisi kovinkin päällekäyvä, laittaisin numerolle eston.
Niin. Tällaisessa maailmantilanteessa tuollaisilla asioilla ei ole enää minkään valtakunnan merkitystä - kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Mielestäni tuo ei ole seläntakana juoruamista kun ei kerro ihmisesti mitään mikä hänet paljastaisi. Lisäksi huoli on akuutti kun ei halua olla mulkku toista kohtaan mutta omastakin jaksamisesta täytyy pitää huolta. Toivottavasti AP teet oikean ratkaisun mihin olet itse tyytyväinen. Suosittelen todella lämpimästi tuota asian kertomista henkilölle, kirjeellä tai vaikka asiallisella ja perusteellisen rehellisellä tekstarilla. Ja harkitse vielä ( ellet ole ja uskon että oletkin jo) olisiko mahdollista että esität topakammin tälle henkilölle haluavasi tasapuolisuutta. Jos ei onnistu niin sitten sanot reilusti että valitettavasti ystävyys ei voi jatkua tälläisenä.
Huolihan alkoi todella vasta noista juoroilusessioista, joten ei ollut nyt siitä kiinni. Luepa uudelleen aloitus.
Nää itseään kiltiksi kuvailevat ihmiset on harvoin oikeasti kilttejä, mutta osaavat esittää kyllä. Siksi ap osaa valikoida hyvin sanansa, tietää mitä kannattaa sanoa, että näyttä kiltiltä. Tosiasiassa moni asia kertoo hänestä totuuden samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Mielestäni tuo ei ole seläntakana juoruamista kun ei kerro ihmisesti mitään mikä hänet paljastaisi. Lisäksi huoli on akuutti kun ei halua olla mulkku toista kohtaan mutta omastakin jaksamisesta täytyy pitää huolta. Toivottavasti AP teet oikean ratkaisun mihin olet itse tyytyväinen. Suosittelen todella lämpimästi tuota asian kertomista henkilölle, kirjeellä tai vaikka asiallisella ja perusteellisen rehellisellä tekstarilla. Ja harkitse vielä ( ellet ole ja uskon että oletkin jo) olisiko mahdollista että esität topakammin tälle henkilölle haluavasi tasapuolisuutta. Jos ei onnistu niin sitten sanot reilusti että valitettavasti ystävyys ei voi jatkua tälläisenä.
Huolihan alkoi todella vasta noista juoroilusessioista, joten ei ollut nyt siitä kiinni. Luepa uudelleen aloitus.
Nää itseään kiltiksi kuvailevat ihmiset on harvoin oikeasti kilttejä, mutta osaavat esittää kyllä. Siksi ap osaa valikoida hyvin sanansa, tietää mitä kannattaa sanoa, että näyttä kiltiltä. Tosiasiassa moni asia kertoo hänestä totuuden samalla.
Tämähän se on. Näennäisen ns mukavan roolin takana demoninen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille kommentoijille. Ymmärrän, että keskusteluni aiheuttaa suurta hämmennystä ja pakostikin pohtii, että ap ei ole vielä täysin tervejärkinenja miksei ole puhaltanut peliä poikki jo vuosia sitten.
Nyt sitten aika on puhaltaa peli poikki, aion hänelle kertoa sen suoraan, että musta tuntuu tältä ja etten saa ystävyyssuhteesta enää mitään. Ollaan liian erilaisia.
Hänellä ei ole muita ystäviä tästä samaisesta syystä, mutta en minäkään enää.
Joo eikä tuo selän takana juoruaminen susta hyvää kuvaa anna.
Se on totta, selän takana juoruaminen ei anna ihmisistä koskaan hyvää kuvaa, eikä anna minustakaan.
Mielestäni tuo ei ole seläntakana juoruamista kun ei kerro ihmisesti mitään mikä hänet paljastaisi. Lisäksi huoli on akuutti kun ei halua olla mulkku toista kohtaan mutta omastakin jaksamisesta täytyy pitää huolta. Toivottavasti AP teet oikean ratkaisun mihin olet itse tyytyväinen. Suosittelen todella lämpimästi tuota asian kertomista henkilölle, kirjeellä tai vaikka asiallisella ja perusteellisen rehellisellä tekstarilla. Ja harkitse vielä ( ellet ole ja uskon että oletkin jo) olisiko mahdollista että esität topakammin tälle henkilölle haluavasi tasapuolisuutta. Jos ei onnistu niin sitten sanot reilusti että valitettavasti ystävyys ei voi jatkua tälläisenä.
Mistä sinä tiedät millä tavalla ap ystävästä puhui?
Miksi siihen ystävyyteen pitää suhtautua niin intohimoisesti? Hän on tuollainen ja that's it. Hänen ei tarvitse olla sydänystävä, eikä sinun tarvitse hypätä hänen luonaan, jos se ei kerran sinulle sovi. Aloit itse ystävyyteen ollaksesi kapinallinen ja koska hän on -tadaa- erilainen. Et ole koskaan ollut ystävä, jos et hyväksy hänen erilaisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi siihen ystävyyteen pitää suhtautua niin intohimoisesti? Hän on tuollainen ja that's it. Hänen ei tarvitse olla sydänystävä, eikä sinun tarvitse hypätä hänen luonaan, jos se ei kerran sinulle sovi. Aloit itse ystävyyteen ollaksesi kapinallinen ja koska hän on -tadaa- erilainen. Et ole koskaan ollut ystävä, jos et hyväksy hänen erilaisuuttaan.
Niinpä! Samoilla ihmisillä on yleensä vaikeuksia parisuhteessa, kun kokee koko ajan ongelmia siitä, miten erilaisia ollaan tms.
Milloin erilaisuudesta tuli niin pelottava asia?
En ihan ymmärtänyt sitä kohtaa kirjoituksessasi, että uusi ystäväsi määrittelee millaisia ovat olleet vanhat ystävyyssuhteesi? Uusi ystäväsi ei ottanut huomioon sitä seikkaa, miten me ihmiset muutumme ja tarvitsemme erilaisia ihmisiä elämämme eri tilanteissa.
Niin kuin jo itse kirjoitit ns hyväksi käyttävä ystäväsi oli mielenkiintoista ja hauskaa seuraa silloin joskus. Kyllä sinä sait siitä ystävyydestä juuri sen, mitä halusitkin. Se, että ystävyytenne perustuin sinun myötätuntoon ja kuuntelemiseen ei sinun omien tarpeittesi muuttuessa tunnukaan enää nyt hyvältä. Nyt sinä haluat puhua ja sinulla on selkeästi uusi ystävä, joka kuuntelee sinua.
Et voi syyttää ja arvostella itseäsi siitä, millainen olit ennen. Et voi myöskään antaa uusien ystäviesi tuomita vanhoja, elämästäsi pois jääviä ystäviä. Jos käytät nimitystä ystävä se on todella paljon sanottu kenestä tahansa. Joten oliko vanha ystäväsi ihan niin karsea kuin nyt uskot?
Niinkin pitkäaikaisessa ystävyydessä on hyvä kertoa edes osittainen totuus. Jos et halua suoraa loukata voit ainakin yrittää diplomaattisesti kertoa, miten sinulla on nyt paljon mietittävää ja et jaksa auttaa häntä tällä hetkellä. Anna vanhalle ystävällesi mahdollisuus sanoa oma sanansa ja mahdollisesti jopa muuttuakin, Koeta myös oppia siihen, ettei kukaan muu määrittele kuka sinä olet ja millaiset ihmissuhteet sinulla oli /on. Älä siirry manipuloijasta toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ghostasin vähän vastaavassa tilanteessa, ja jälkikäteen mua on välillä harmittanut, etten sanonut suoraan, miksi en enää halunnut olla yhteydessä. Olisi sitten ainakin tullut asia selväksi ja ehkä tämä ns. ystävä olisi voinut oppia jotain.
Olet surkea, narsistinen paska itse ja kehtaat puhua muiden oppimisesta 😅
Öö, okei? Taattua av:tä! 😁 Tilanne oli siis se, että kaverini puhui aina vain itsestään ja jos minä yritin kertoa jotain omista asioistani, niin hän alkoi puhua päälle ja vaihtoi puheenaiheen takaisin itseensä. Kaduttaa, etten sanonut hänelle, että hei, tulevat kaverisuhteet voisivat sujua paremmin, jos joskus kuuntelisit sitä kaveriakin etkä vain puhuisi itsestäsi.
Älä ainakaan lopeta kaikkea yhteydenpitoa yhtäkkiä kertomatta mitään syytä. Se ei olle reillua, jos kaverisi on ollut vain ajattelematon ja ymmärtämätön (esim. Asperger-tyyppisten vaikeuksen takia) eikä ole tietoisesti hyväksikäyttänyt sinua ilmaisena terapeuttina.
Mielestäni kuvaamassasi tilanteessa on lähinnä 2 vaihtoehtoa joista vallita:
Voit nostaa kissan pöydälle ja kertoa kaverillesi, millaisena koet kaveruutenne ja ettet tahdo jatkaa sitä enää, ellei asiat muutu. Ainahan on mahdollista, ettei kaverisi ole ymmärtänyt että hauat ja odotat ystävyydeltänne jotain muuta, ja pyytää anteeksi ja haluaa muuttaa käytöstään.
Toinen vaihtoehto on vähentää yhteydenpitoa vähitellen kiireisiin vedoten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ghostasin vähän vastaavassa tilanteessa, ja jälkikäteen mua on välillä harmittanut, etten sanonut suoraan, miksi en enää halunnut olla yhteydessä. Olisi sitten ainakin tullut asia selväksi ja ehkä tämä ns. ystävä olisi voinut oppia jotain.
Olet surkea, narsistinen paska itse ja kehtaat puhua muiden oppimisesta 😅
Öö, okei? Taattua av:tä! 😁 Tilanne oli siis se, että kaverini puhui aina vain itsestään ja jos minä yritin kertoa jotain omista asioistani, niin hän alkoi puhua päälle ja vaihtoi puheenaiheen takaisin itseensä. Kaduttaa, etten sanonut hänelle, että hei, tulevat kaverisuhteet voisivat sujua paremmin, jos joskus kuuntelisit sitä kaveriakin etkä vain puhuisi itsestäsi.
Kun sinulle kertoo totuuden itsestäsi, se on av:tä? Sinä sen sijaan jauhat täällä scheissea ystäväsi selän takana ja uhriudut. Narsisti ei koskaan näe vikaa itsessään. Olet malliesimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Ootpa törkeä ja itsekeskeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ystävyyksiä on vain kuihtunut pois. Olen ajatellut että en enää viihdy jonkun seurassa juurikaan ja sitten olen vähentänyt yhteydenpitoa. Tai sitten toisesta ei ole kuulunut.Mielestäni näihin ei liity mitään kummallista, jos nähtäisiin kaupungilla voitaisiin hyvin jutella.
En halua olla ystäväsi on mielestäni enemmän loukkaava ja jatkon poissulkeva. Jos joku haluaa olla ystävä, hän ottaa yhteyttä. Sen useimmat osaavat tulkita toisen käytöksestä.
Ootpa törkeä ja itsekeskeinen.
Ihmisyys on suurimmaksi osaksi tuollaista. Varjoista, itsekästä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi siihen ystävyyteen pitää suhtautua niin intohimoisesti? Hän on tuollainen ja that's it. Hänen ei tarvitse olla sydänystävä, eikä sinun tarvitse hypätä hänen luonaan, jos se ei kerran sinulle sovi. Aloit itse ystävyyteen ollaksesi kapinallinen ja koska hän on -tadaa- erilainen. Et ole koskaan ollut ystävä, jos et hyväksy hänen erilaisuuttaan.
Niinpä! Samoilla ihmisillä on yleensä vaikeuksia parisuhteessa, kun kokee koko ajan ongelmia siitä, miten erilaisia ollaan tms.
Milloin erilaisuudesta tuli niin pelottava asia?
Eihän se nyt pelkästään erilaisuuden piikkiin mene, jos ystävyyssuhde on aivan yksipuolinen. Itsekin olen tällaisesta teini-iässä alkaneesta ystävyydestä hiljalleen päästämässä irti, kun ymmärsin, että ystävä tosiaan ei kuuntele, jos kerron jotakin itsestäni. Kysyy elämästäni joskus vain näön vuoksi ja alkaa sitten kesken jutun puhua omia asioitaan päälle. Ei kenenkään tarvitse antaa itsestään suhteeseen, josta ei itse saa takaisin ystävyyttä. Ei, vaikka kuinka sanotaan, että pitkäaikaisista ystävistä kannattaa pitää kiinni. Ei kannata, jos ystävyys ainoastaan vie voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ghostasin vähän vastaavassa tilanteessa, ja jälkikäteen mua on välillä harmittanut, etten sanonut suoraan, miksi en enää halunnut olla yhteydessä. Olisi sitten ainakin tullut asia selväksi ja ehkä tämä ns. ystävä olisi voinut oppia jotain.
Olet surkea, narsistinen paska itse ja kehtaat puhua muiden oppimisesta 😅
Öö, okei? Taattua av:tä! 😁 Tilanne oli siis se, että kaverini puhui aina vain itsestään ja jos minä yritin kertoa jotain omista asioistani, niin hän alkoi puhua päälle ja vaihtoi puheenaiheen takaisin itseensä. Kaduttaa, etten sanonut hänelle, että hei, tulevat kaverisuhteet voisivat sujua paremmin, jos joskus kuuntelisit sitä kaveriakin etkä vain puhuisi itsestäsi.
Kun sinulle kertoo totuuden itsestäsi, se on av:tä? Sinä sen sijaan jauhat täällä scheissea ystäväsi selän takana ja uhriudut. Narsisti ei koskaan näe vikaa itsessään. Olet malliesimerkki.
Meneepä sinulla tunteisiin se, että joku saa irroittauduttua toksisesta kaveristaan. Syitä voi jokainen vain arvailla. Hyvää päivänjatkoa!
Mistään ihmissuhteesta ei tarvitse pitää kiinni, jos se vie enemmän kuin antaa - jos ylipäätään antaa mitään. Ainoa poikkeus on lapset, koska ne on itse hankittu ja lapsista pitää huolehtia (tarkoittaa myös sitä, että jos lapsi tarvitsee ulkopuolista apua, kuten hoitolaitoksen, siihen ollaan valmiita). Lastenkin kanssa voi pistää välit poikki, kun ovat pitkälle aikuisia ja tulevat toimeen omillaan.
Olkaa onnellisia, jos ette ole koskaan törmänneet aidosti kuluttaviin ihmissuhteisiin, joista ei ole järkevää ja aikuismaisesti hoidettavaa reittiä ulos. On vaan valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha.
Ap, ei hätää, on muitakin vastaavassa tilanteessa. Minulla tosin on ihan vilkas sosiaalinen elämä enkä ole koskaan ollut missään virhekäsityksessä tästä ihmisestä.
Juuri sama että ei vieraile muiden luona, puhuu omia asioitaan jne. Jos yritän sanoa jotain omaa niin keskustelu menee jotenkin näin
Minä sanon
munkin sisko
ystävä sanoo
Ai sulla on sisko!! sisko siis aijaa ei oo koskaan ystävä kävelee toiseen huoneeseen jatka vaan mä pesen täällä..
minä sanon
niin munkin sisko on tehnyt saman
ystävä kävelee takas ja kiihtyen , aivan kuin yli-innokkaasti puhuu päälle ja hymyilee vaikka kuin hullu
NII? Nii? aijaa aijaa AIJAA??
yritän siihen ahdistavaan puheripuliväliin taas sanoa
Niin munkin sisko on tehnyt saman opintokokonaisuuden
ystävä häärää häslää kävelee ei kato suhun puhuu kuin itselleen
joo aijaa okei ei oo koskaan tullu puheeksi?? Aijaa no siis silti mä kuitenkin ja juttu jatkuu
Jos edes yrität sanoa jotain väliin itsestäsi niin tilanteeseen tulee hirveä lataus ja säätöä, ja tuntuu että tämä ihminen suorastaan pelkää tietoa minusta ja muista ihmisistä. Hän mielellään ajattelee että minulla ei ole sosiaalista elämää ja ystäviä. Somen kautta ja vaikka whatsup viesteillä hän on saanut käsiteltyä asioita minussa jota hän ei keskustelulla pysty. Lapsuuden traumatisoima, kateellinen, menestysnälkäinen vertailija suojelee itseään kateudelta muita ihmisiä kohtaan.
Toinen iso ongelma on minun ja lapsuudenperheeni suhteet, omaisuus ja menestys. Sama muiden hänen ystävien kanssa joita ei juuri ole. Kun hän ei kuuntele tai halua ottaa vastaan muista ihmisistä tietoa, niin hän voi kertoa heistä negatiivisia itselle helppoja tarinoita itselleen ja pitää itseään muiden yläpuolella.
Joku voi kysyä miksi olen tekemisissä tällaisten kanssa. Se o. pidempi tarina. Voin sanoa että se on helpompaa kun ymmärtää että toinen ei ole terve. Itseään hän ei uskalla katsoa peiliin enkä minä uskalla sitä hänelle näyttää, muiden ihmisten osuvat kommentit hänestä aiheuttaa suunnatonta raivoa ja haukkumista, muut on kateellisia, ei yhtään hänen tasollaan elämänkokemuksessa lapsellisia jne.
Mä ghostasin vähän vastaavassa tilanteessa, ja jälkikäteen mua on välillä harmittanut, etten sanonut suoraan, miksi en enää halunnut olla yhteydessä. Olisi sitten ainakin tullut asia selväksi ja ehkä tämä ns. ystävä olisi voinut oppia jotain.