Uusi tuttavuus kysyy: Mitä sä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Opettele kertomaan, että työsi on X ja pidät asiasta Y. Mitä vaikeaa siinä on? Miksi työpaikka olisi liian henkilökohtainen tai tutustumiskysymys, jos juuri sanoit, ettei työpaikka kerro vapaa-ajastasi? Miksi koet, että laitapuolen kulkija olisi ihminen, joka kysyy työstäsi? Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?

Jos mä sanon, että työni on X ja pidä asiasta Y, niin miten keskustelu sitten jatkuu? Hyvin todennäköisesti toinen kysyy, mitä X pitää sisällään. Ja nimenomaan mä en halua vapaa-ajallani puhua työstäni. Siihen sitten vastaan, että en halua käyttää vapaa-aikaani työstäni puhumiseen. Kertomalla pitäväni asiasta Y ei johda todennäköisesti sekään mihinkään muuhun kuin lisäkysymyksiin. Toki voin heittää pallon takaisin ja alkaa esittää toiselle kysymyksiä. 

Mä otin laitapuolenkulkijat esille sen vuoksi, että mulle on täysin yhdentekevää, millainen ihminen on juttukaverinani. Ei ole väliä, onko laitapuolenkulkija vai  pääministeri. Mä suhtaudun juttukavereina kaikkiin samalla tavalla. Mutta sun vastauksestasi tulikin esille se, mihin monet ovat ketjussa  jo arvelleetkin kysymyksen ammatista liittyvän: "Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?" Ammatista ja työstä siis kysellään siksi, että sen perusteella laitetaan ihmisiä arvojärjestykseen. M.O.T.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Opettele kertomaan, että työsi on X ja pidät asiasta Y. Mitä vaikeaa siinä on? Miksi työpaikka olisi liian henkilökohtainen tai tutustumiskysymys, jos juuri sanoit, ettei työpaikka kerro vapaa-ajastasi? Miksi koet, että laitapuolen kulkija olisi ihminen, joka kysyy työstäsi? Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?

Jos mä sanon, että työni on X ja pidä asiasta Y, niin miten keskustelu sitten jatkuu? Hyvin todennäköisesti toinen kysyy, mitä X pitää sisällään. Ja nimenomaan mä en halua vapaa-ajallani puhua työstäni. Siihen sitten vastaan, että en halua käyttää vapaa-aikaani työstäni puhumiseen. Kertomalla pitäväni asiasta Y ei johda todennäköisesti sekään mihinkään muuhun kuin lisäkysymyksiin. Toki voin heittää pallon takaisin ja alkaa esittää toiselle kysymyksiä. 

Mä otin laitapuolenkulkijat esille sen vuoksi, että mulle on täysin yhdentekevää, millainen ihminen on juttukaverinani. Ei ole väliä, onko laitapuolenkulkija vai  pääministeri. Mä suhtaudun juttukavereina kaikkiin samalla tavalla. Mutta sun vastauksestasi tulikin esille se, mihin monet ovat ketjussa  jo arvelleetkin kysymyksen ammatista liittyvän: "Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?" Ammatista ja työstä siis kysellään siksi, että sen perusteella laitetaan ihmisiä arvojärjestykseen. M.O.T.

No oletpa sinä hieno ihminen! Tuonhan halusit kuulla. Päteä, mutta eri tavalla.

Minä kyllä valikoin seurani vähän tarkemmin, pääministeri ei tarvitse olla muttei joku narkki sekakäyttäjäkään. 

Riippuisi tavasta, millä kysyy. Yksi esimerkki vaivaannuttavasta tilanteesta oli, kun lapsen kaverin isä sai kuulla, missä asutaan ja minkä kokoisessa asunnossa ja että se on vieläpä omistusasunto eikä vuokralla (enkä näitä siis oma-aloitteisesti kertonut, vaan vastasin hänen kysymyksiinsä). Sen jälkeen hänen spontaani kysymyksensä oli, että mitä te teettekään työksenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Opettele kertomaan, että työsi on X ja pidät asiasta Y. Mitä vaikeaa siinä on? Miksi työpaikka olisi liian henkilökohtainen tai tutustumiskysymys, jos juuri sanoit, ettei työpaikka kerro vapaa-ajastasi? Miksi koet, että laitapuolen kulkija olisi ihminen, joka kysyy työstäsi? Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?

Jos mä sanon, että työni on X ja pidä asiasta Y, niin miten keskustelu sitten jatkuu? Hyvin todennäköisesti toinen kysyy, mitä X pitää sisällään. Ja nimenomaan mä en halua vapaa-ajallani puhua työstäni. Siihen sitten vastaan, että en halua käyttää vapaa-aikaani työstäni puhumiseen. Kertomalla pitäväni asiasta Y ei johda todennäköisesti sekään mihinkään muuhun kuin lisäkysymyksiin. Toki voin heittää pallon takaisin ja alkaa esittää toiselle kysymyksiä. 

Mä otin laitapuolenkulkijat esille sen vuoksi, että mulle on täysin yhdentekevää, millainen ihminen on juttukaverinani. Ei ole väliä, onko laitapuolenkulkija vai  pääministeri. Mä suhtaudun juttukavereina kaikkiin samalla tavalla. Mutta sun vastauksestasi tulikin esille se, mihin monet ovat ketjussa  jo arvelleetkin kysymyksen ammatista liittyvän: "Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?" Ammatista ja työstä siis kysellään siksi, että sen perusteella laitetaan ihmisiä arvojärjestykseen. M.O.T.

Ymmärrän sua erittäin hyvin, täällä samat mietteet! Enkä nyt kysy ammattiasi, mutta kerron, että itse olen lakimies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Opettele kertomaan, että työsi on X ja pidät asiasta Y. Mitä vaikeaa siinä on? Miksi työpaikka olisi liian henkilökohtainen tai tutustumiskysymys, jos juuri sanoit, ettei työpaikka kerro vapaa-ajastasi? Miksi koet, että laitapuolen kulkija olisi ihminen, joka kysyy työstäsi? Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?

Jos mä sanon, että työni on X ja pidä asiasta Y, niin miten keskustelu sitten jatkuu? Hyvin todennäköisesti toinen kysyy, mitä X pitää sisällään. Ja nimenomaan mä en halua vapaa-ajallani puhua työstäni. Siihen sitten vastaan, että en halua käyttää vapaa-aikaani työstäni puhumiseen. Kertomalla pitäväni asiasta Y ei johda todennäköisesti sekään mihinkään muuhun kuin lisäkysymyksiin. Toki voin heittää pallon takaisin ja alkaa esittää toiselle kysymyksiä. 

Mä otin laitapuolenkulkijat esille sen vuoksi, että mulle on täysin yhdentekevää, millainen ihminen on juttukaverinani. Ei ole väliä, onko laitapuolenkulkija vai  pääministeri. Mä suhtaudun juttukavereina kaikkiin samalla tavalla. Mutta sun vastauksestasi tulikin esille se, mihin monet ovat ketjussa  jo arvelleetkin kysymyksen ammatista liittyvän: "Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?" Ammatista ja työstä siis kysellään siksi, että sen perusteella laitetaan ihmisiä arvojärjestykseen. M.O.T.

No oletpa sinä hieno ihminen! Tuonhan halusit kuulla. Päteä, mutta eri tavalla.

Minä kyllä valikoin seurani vähän tarkemmin, pääministeri ei tarvitse olla muttei joku narkki sekakäyttäjäkään. 

Mutta aattele, miten hyvä juttu on, että jos me joskus törmättäisiin jossain enkä mä kertoisi sulle edes kysyessäsi mun ammattiani (vaikka kuulunkin Suomessa ylimpään tulodesiiliin), meidän ei tarvitsisi jatkaa juttelua yhtään pidempään vaan sä voisit mennä etsimään parempaa seuraa. Ja mullakin olisi todennäköisesti paljon hauskempaa jonkun narkki sekakäyttäjän kanssa. 

Mä en ole mitenkään hieno ihminen. Omat vanhempani ovat lähtöisin köyhistä oloista, lapsuutensa eläneet sotavuosina. Omalla työllään ovat vaurastuneet. Vaurastumisestaan huolimatta he opettivat lapsilleen, että jokainen on ihminen siinä missä mekin. 

Yksi hyvä vastaus on, että en käy (päivä) töissä. Voihan ihmisellä olla muitakin tuloja nykyään.