Uusi tuttavuus kysyy: Mitä sä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan tavallinen small talk. Mitä teet työksesi, millainen perhe sinulla, missä päin asut ja oletko sieltä kotoisin, mitä harrastat jne. Jostainhan se jutustelu pitää aloittaa. Mahdollisesti aloittaja on tullut keskusteluun paikalle sattumalta, kun on puhuttu töistä ja kysyjä on yrittänyt osallistaa häntä.

Mä taas ajattelen, että tuollaisten kyselijä on aika tylsä ihminen. Ketjun luettuani torvisoittokunnista keskustelun aloittaminen kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta. Jos pitäisi valita, kumman seurassa viettäisin yhteisen tutun juhlissa pari tuntia, valitsisin ehdottomasti torvisoittokuntatyypin enkä kyselijätyyppiä. 

Ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Kannattaako sellaisiin juhliin sitten mennä?

Joskus se juhlien järjestäjä voi olla itselle läheinen ja tärkeä, joten menee hänen vuokseen juhliin. 

Ja käyttäytyy sitten siellä kuin idiootti muita kohtaan ja olettaa, että muut ovat itselle juuri oikeanlaisen lähestymistavan velkaa?

Ei kenenkään tuntemattoman tarvitse lähestyä mua. 

Tunkeileva kysymys. Työ on yksityisasia eikä siitä sovi udella.

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Entä sitten jos ihminen oikeasti häpeää työtään tai työttömyyttään? Onko ystävällistä tökätä suoraan kipupisteeseen?

Selviäähän siinä toki teille heti, että kannattaako jatkaa tutustumista mutta oliko se loukkauksen väärtti?

Voisitte alkaa miettiä muitakin lähestymistapoja.

Jos olisin siivooja, kaupan kassa tai lähihoitaja harmittaisi kovasti, että en saa vapaallakaan olla vain minä vaan minut heti lokeroidaan työn kautta alempaan kastiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.

Aika moni töistä kyselevä kuuluu juurikin tähän paskat keskustelijat -sarjaan eli niihin, jotka arvottavat ihmisiä töiden/titteleiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Kuulutko niihin, jotka muka huomaamattomasti vaikenee, kun toinen vastaa olevansa siivooja? Ei enää kiinnostakaan niin kovasti jutella ja udella enempää, kun ei vastauksena ollutkaan se projektipäällikkö kansainvälisessä firmassa tai opiskelemassa kauppakorkeassa.

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Asiallinen kysymys, ei ehkä heti kannata kysyä

Kysyjä, joka olettaa että naisilla voi olla kerrottavaa työstään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Kannattaako sellaisiin juhliin sitten mennä?

Joskus se juhlien järjestäjä voi olla itselle läheinen ja tärkeä, joten menee hänen vuokseen juhliin. 

Ja käyttäytyy sitten siellä kuin idiootti muita kohtaan ja olettaa, että muut ovat itselle juuri oikeanlaisen lähestymistavan velkaa?

Ei kenenkään tuntemattoman tarvitse lähestyä mua. 

Hei, jos olet minun läheiseni, niin minun vuokseni ei tarvitse juhliini vaivautua tuolla asenteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.

Aika moni töistä kyselevä kuuluu juurikin tähän paskat keskustelijat -sarjaan eli niihin, jotka arvottavat ihmisiä töiden/titteleiden perusteella.

Näin varmaan on. Itse saatan kyllä kysyä, millä alalla toinen on, mutta vasta, jos aikaisempi keskustelu on osoittanut, että hänellä on vaikkapa kiinnostavan paljon tietoa jostakin asiasta. En ikinä kylmiltään, enkä muodossa *missä olet töissä*.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.

Aika moni töistä kyselevä kuuluu juurikin tähän paskat keskustelijat -sarjaan eli niihin, jotka arvottavat ihmisiä töiden/titteleiden perusteella.

Näin varmaan on. Itse saatan kyllä kysyä, millä alalla toinen on, mutta vasta, jos aikaisempi keskustelu on osoittanut, että hänellä on vaikkapa kiinnostavan paljon tietoa jostakin asiasta. En ikinä kylmiltään, enkä muodossa *missä olet töissä*.

Itsellä on kokemusta juuri näistä, jotka tyyliin kysyvät tätä heti lähes kylmiltään. Yleensä ovat korkeasti koulutettuja ja olemuksessa paistaa tietynlainen ylimielisyys. Kun kuulevat, että ammatti on vaikka se lähihoitaja, niin muka huomaamattomasti vaikenevat ja saattavat jopa pyöräyttää silmiään teennäisellä tekohymyllä ja vaivihkaa siirtyvät toisen henkilön luo keskustelemaan. Enkä todellakaan sano, että kaikki korkeasti koulutetut ihmiset olisivat tällaisia, vaan ihan pieni osa ja ne on juurikin näitä, joilta puuttuu täysin sosiaaliset käytöstavat. He haluavat viettää aikaansa vain "paremmissa piireissä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Mä en inhoa enkä häpeä työtäni, mutta teen sitä  pääasiassa siksi, että siinä on ihan hyvä palkka. Kun työpäiväni päättyy, en halua ajatella työtäni lainkaan. Mulla on erikseen "työminä" ja erikseen "siviiliminä". Olen alalla, jossa moni palaa loppuun, koska ei osaa erottaa työaikaa ja vapaa-aikaa toisistaan. Kun olin vasta aloittelija, eräs kokenut konkari ei halunnut puhua edes lounastauolla työhön liittyvistä asioista. Vuosia myöhemmin ymmärsin hyvin, miksi.  Ja jos kerron tuntemattomalle tittelin, joka mun käyntikortissani lukee, se ei kerro edes saman alan ihmiselle, miten kulutan päiväni. 

Olet varmasti oikeassa, että joistain voi ammatin perusteella päätellä, mistä on kiinnostunut. Mun kohdallani ei kuitenkaan voi. En ole kiinnostunut asioista, joita stereotyyppisesti liitetään mun ammattiini. Mulla on kahden eri alan tutkinnot ja molempiin niistä liittyy stereotypioita. Kummankin osalta menee mun kohdallani pieleen. Toiseen näistä tutkinnoista liitetään paljon kuvitelmia, millainen olen ihmisenä. Pieleen menee. On ihan kiva, ettei työ ole mitään pakkopullaakaan, mutta en tekisi päivääkään töitä, jos saisin saman rahan tekemättäkin. Mun kiinnostukseni on ihan muissa asioissa, mutta koska niillä asioilla ei edes ammatin tekemällä makselisi asuntolainoja eikä elättäisi lapsiaan, olen valinut ammattini rahoittaakseni oman ja lasteni elämän. 

Mulla on siis kaksi syytä, miksi en pidä ammattiani koskevasta kysymyksestä. Ensiksi se, ettei mun tittelini kerro kenellekään mitään enkä vapaa-ajallani halua puhua työhöni liittyvistä asioista. Toiseksi se, että ihmiset tekevät työni perusteella oletuksia minusta (kuten se, että koska ammattini on X, olen varmaankin kiinnostunut asiasta Y tai olen luonteeltani Z). 

Ymmärrän kuitenkin sun pointtisi. Mulla ei kuitenkaan ole tarkoitus tutustua random-tyyppeihin, joihin olen vain jossain olosuhteiden pakosta sattunut törmäämään. Eikä mulla ole tarkoituskaan tavata näitä tyyppejä toista kertaa.  Olen useita kertoja jutellut laitapuolenkulkijoidenkin kanssa bussipysäkeillä tai raitiovaunussa, mutta en koskaan kysele heiltä henkilökohtaisia asioita. Jutellaan niitä näitä yleisiä ja kevyitä asioita. Hetken huomio kanssaihmiselle, lopuksi toivotetaan hyvää päivänjatkoa  ja se siitä. 

Opettele kertomaan, että työsi on X ja pidät asiasta Y. Mitä vaikeaa siinä on? Miksi työpaikka olisi liian henkilökohtainen tai tutustumiskysymys, jos juuri sanoit, ettei työpaikka kerro vapaa-ajastasi? Miksi koet, että laitapuolen kulkija olisi ihminen, joka kysyy työstäsi? Etkö tapaa mielestäsi itsesi kanssa samanarvoisia ihmisiä missään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Häpeätkö työtäsi? Työ nyt on jonkinlaisessa osassa aika monen elämässä ja näin ollen asia, joka jossain määrin yhdistää monia ihmisiä.. Joten sinänsä ihan looginen piste jään rikkomiselle.

Mitä haluaisit että sinulta kysytään jos joku lähestyy ensimmäistä kertaa?

Miksi oletus on heti, että häpeää työtään jos ei heti ensimmäisenä halua keskustella siitä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Minua ei oikein kiinnosta kertoa mitä teen työkseni, koska työni ei ole kovin yksiselitteisesti kerrottu (vrt poliisi, opettaja, juristi). Sellaista perinteistä työnimikettä minulla ei ole. Töissäni käytetty työnimikkeeni ei sano muille työpaikan ulkopuolella mitään. Enkä oikein jaksaisi tuntemattomille alkaa työni sisältöä juurta jaksain selittää esim jossain juhlissa. Se ei ole kovin viihdyttävää ja juhlissa on muutakin ja paljon mielenkiintoisempaa juteltavaa. Ainakin minulla.

Kuten mitä? Toisen mekon väri tai se mistä se on hankittu? Yhdentekevää.

Sinulla ei siis ole juhlissa muuta puhuttavaa kun työsi. Onko sinulla ylipäänsä muuta elämää kuin työsi?

Otan osaa ja säälin keskustelukumppaneitasi.

Sinä sinä eikä kukaan muukaan ole esittänyt mikä olisi sopiva puheenaihe.

Tai olihan ääriesimerkkinä torvisoittokunta. Siitä aika harvalla on puhuttavaa. Aika selvä vastaus, ettei kiinnosta keskustella.

Useimmilla on kuitenkin ammatti, useimmat on joskus olleet töissä. Koen sen neutraalikso aiheeksi. Se ei ole kovin henkilökohtainen kysymys. Sitäpaitsi olen työtön. Siinä sitä meillä kahdella työttömällä olisi puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Sen kyselijän seuraava kysymys olisikin mitä teet/harrastat vapaa-ajalla?

Jos ei joku vastaa työkysymykseen, tuskin sellaisesta yrityksestä tutustua toiseen mitään tuleekaan vaan kuihtuu samantien. Toiset tekevät työkseen elämänsä haavehommaa ja lähes koko elämä voi liittyä siihen mitä tekee työkseen. Minä päättelisin että tyyppi jokoo inhoaa tai häpeää työtään, ellei voi tai halua sanoa siitä yhtään mitään. Ammatti ja työ kertoo ihmisestä sen, miten hän päiväänsä kuluttaa, mitä hän osaa, mistä hän on mahdollisesti kiinnostunut.

Kun nyt muistetaan, että kyseessä on vain suhteellisen lyhytaikainen hetki eikä toista ihmistä ole tarkoituskaan enää sen jälkeen tavata, mitä merkitystä sulle on noilla em asioilla? Siis siinä hetkessä, joka maksimissaan kestää muutaman tunnin? Miten ne vaikuttavat siihen teidän parin tunnin yhdessäoloonne? Miten siihen parin tunnin yhdessäoloonne vaikuttaa se, miten toinen kuluttaa päivänsä tai mitä hän osaa? Jos hän osaa vaikka rakentaa talon, siirtää ihmiselle maksan, sammuttaa tulipaloja tai siivota leikkaussaleja, miten tuo vaikuttaa parin tunnin yhdessäoloonne? Ei hän rakenna taloa, siirrä maksaa,  sammuta tulipaloa eikä siivoa leikkaussalia sen parin tunnin aikana. Sitäpaitsi sanoipa hän mitä tahansa, et voi tietää, pitääkö se edes paikkansa. Tai no jos sanoo olevansa astronautti, ehkä sitten voit tietää. 

Mulle toisen ihmisen seurassa viihtymiseen vaikuttaa hänen tarinankerrontataitonsa sekä huumorintaju. Ei lainkaan se, miten hän päivänsä kuluttaa. Olen tavannut useita ihmisiä, joiden jutuille on saanut nauraa vedet silmissä, eikä mulla ole aavistustakaan, mitä nämä ihmiset ovat tehneet työkseen, missä asuneet, ovatko olleet perheellisiä, mitä harrastaneet jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.

Aika moni töistä kyselevä kuuluu juurikin tähän paskat keskustelijat -sarjaan eli niihin, jotka arvottavat ihmisiä töiden/titteleiden perusteella.

Näin varmaan on. Itse saatan kyllä kysyä, millä alalla toinen on, mutta vasta, jos aikaisempi keskustelu on osoittanut, että hänellä on vaikkapa kiinnostavan paljon tietoa jostakin asiasta. En ikinä kylmiltään, enkä muodossa *missä olet töissä*.

Itsellä on kokemusta juuri näistä, jotka tyyliin kysyvät tätä heti lähes kylmiltään. Yleensä ovat korkeasti koulutettuja ja olemuksessa paistaa tietynlainen ylimielisyys. Kun kuulevat, että ammatti on vaikka se lähihoitaja, niin muka huomaamattomasti vaikenevat ja saattavat jopa pyöräyttää silmiään teennäisellä tekohymyllä ja vaivihkaa siirtyvät toisen henkilön luo keskustelemaan. Enkä todellakaan sano, että kaikki korkeasti koulutetut ihmiset olisivat tällaisia, vaan ihan pieni osa ja ne on juurikin näitä, joilta puuttuu täysin sosiaaliset käytöstavat. He haluavat viettää aikaansa vain "paremmissa piireissä".

Onpa ihmisillä nykyisin alhainen ammattiylpeys, jos tällaisella viattomalla kysymyksellä saadaan jo rakenneltua epäreilu ja arvottava tilanne. Toki kouluttamattomuus on valtava kipupiste useimmille joilla koulut on jääneet käymättä, mutta ei kannattaisi heti olla noin puolustuskannalla. Itseäni kiinnostaa toisten työ aivan aidosti ihan siitäkin syystä, että tuttavapiiriini kuuluu kaikenlaista porukkaa maanviljelijöistä toimitusjohtajiin, ja on aina kiva icebreaker jos sattuu löytymään yhteisiä tuttuja. Ja lähihoitajalta todellakin kysyisin, että millaista todellisuus on julkisuudessa esitetyn kuvan rinnalla! Turvallisimpia kysymyksiä nuo töihin liittyvät. Harrastukset ovat jo paljon henkilökohtaisempia ja hankalampia. Ei mulla ole yhtäkään kommenttia alamäkipyöräilystä eikä golf saati cosplay herätä keskustelua eloon mun kanssani. Saako kysyä: "luetko paljon?" vai onko sekin kamala arvottava kysymys? Vähän nyt alkoi arveluttamaan kaikki aiheet paitsi sää. Kaikkien kanssa ei vaan luonnistu, tästäkin keskustelusta sen näkee.

Sanoin aikoinaan baarissa velattoman 330 000€ asunnon omistajana olevani työtön. Eipä kiinnostanut kundeja enää tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.

Aika moni töistä kyselevä kuuluu juurikin tähän paskat keskustelijat -sarjaan eli niihin, jotka arvottavat ihmisiä töiden/titteleiden perusteella.

Millä perusteella pitäisi arvottaa? Joku elämäntapatyötön nyt vaan ei ole yhteiskunnalle hyödyllinen, kun taas mitä työtä tahansa tekevä on. Työ/ammatti kertoo paljon ihmisen arvoista.