Uusi tuttavuus kysyy: Mitä sä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten se toinen joutuu sen kysymyksen jälkeen joka tapauksessa miettimään jonkun muun aiheen, mistä keskustella. 

Mikset sinä keksi itse jotain juteltavaa?

Jos mä haluan jutella Maijan kanssa, mä aloitankin juttelemisen. En kyselemisen vaan juttelemisen. Jos taas Maija haluaa jutella mun kanssa, mutta aloittaa kyselemällä, mä tiedän jo sillä sekunnilla, että mua ei kiinnosta jutella Maijan kanssa. Joskus on kuitenkin kohteliasta jutella, jos Maija älyää siirtyä kyselemisestä keskusteluun.

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lähestyy mua ensimmäistä kertaa, ei hänen tarvitse kysyä multa yhtään mitään. Hän voi alkaa kertoa jostain itseään kiinnostavasta asiasta ja mä sitten otan kopin hänen sanomisistaan, jos tilanne on sellainen, että mun nyt ylipäätään olisi tarpeellista tai edes kohteliasta alkaa keskustella hänen kanssaan. 

Ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi hieman outoa, jos joku lähestyisi minua yllättäen ja alkaisi puhua torvisoittokunnista, mutta hyvä homma, jos sinä tykkäät sellaisesta keskustelun aloituksesta.  

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Ok kysymys, neutraali.

Perus mammalta ei saa kysyä mitään töistä. Mammalta kysytään mt-lääkkeistä/hoidosta.

Omaa mielipidettään ei voi sanoa, ettei mamma loukkaannu ja vedä hernettä nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Kannattaako sellaisiin juhliin sitten mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku lähestyy mua ensimmäistä kertaa, ei hänen tarvitse kysyä multa yhtään mitään. Hän voi alkaa kertoa jostain itseään kiinnostavasta asiasta ja mä sitten otan kopin hänen sanomisistaan, jos tilanne on sellainen, että mun nyt ylipäätään olisi tarpeellista tai edes kohteliasta alkaa keskustella hänen kanssaan. 

Ihmiset ovat erilaisia. Minusta olisi hieman outoa, jos joku lähestyisi minua yllättäen ja alkaisi puhua torvisoittokunnista, mutta hyvä homma, jos sinä tykkäät sellaisesta keskustelun aloituksesta.  

Mun mielestä olisi aika virkistävää puhua torvisoittokunnista. Noin yleisesti keskustelu kyllä alkaa muiden kuin "kyselyikäisten" siitä tilaisuudesta, jossa sillä hetkellä ollaan. Olipa se sitten jonkun yhteisen tutun juhlat tai mikä tahansa. Bussipysäkillä on useinkin alkanut keskustelu tuntemattoman kanssa siitä, että bussi on taas myöhässä tai on sellainen lumipyry, että on pohdittu, mahtaako bussi tulla ajoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Kannattaako sellaisiin juhliin sitten mennä?

Joskus se juhlien järjestäjä voi olla itselle läheinen ja tärkeä, joten menee hänen vuokseen juhliin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Häpeätkö työtäsi? Työ nyt on jonkinlaisessa osassa aika monen elämässä ja näin ollen asia, joka jossain määrin yhdistää monia ihmisiä.. Joten sinänsä ihan looginen piste jään rikkomiselle.

Mitä haluaisit että sinulta kysytään jos joku lähestyy ensimmäistä kertaa?

Miksi oletus on heti, että häpeää työtään jos ei heti ensimmäisenä halua keskustella siitä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Minua ei oikein kiinnosta kertoa mitä teen työkseni, koska työni ei ole kovin yksiselitteisesti kerrottu (vrt poliisi, opettaja, juristi). Sellaista perinteistä työnimikettä minulla ei ole. Töissäni käytetty työnimikkeeni ei sano muille työpaikan ulkopuolella mitään. Enkä oikein jaksaisi tuntemattomille alkaa työni sisältöä juurta jaksain selittää esim jossain juhlissa. Se ei ole kovin viihdyttävää ja juhlissa on muutakin ja paljon mielenkiintoisempaa juteltavaa. Ainakin minulla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan tavallinen small talk. Mitä teet työksesi, millainen perhe sinulla, missä päin asut ja oletko sieltä kotoisin, mitä harrastat jne. Jostainhan se jutustelu pitää aloittaa. Mahdollisesti aloittaja on tullut keskusteluun paikalle sattumalta, kun on puhuttu töistä ja kysyjä on yrittänyt osallistaa häntä.

Eli sun kanssasi keskustelu menee esim näin:

Sinä: Mikä sun nimi on?

Minä: Maija.

Sinä: Mitä teet työksesi?

Minä: Olen projektipäällikkö.

Sinä: Millainen perhe sulla on?

Minä: Aikuiset lapset, kaksi kissaa ja koira.

Sinä: Missä asut?

Minä: Helsingissä.

Sinä: Oletko sieltä kotoisin?

Minä: Olen. 

Sinä: Mitä harrastat?

Minä: Koodaamista. 

Jne jne jne

 

Minäkään en pidä siitä, että joku uusi tuttavuus alkaa kyselemään mitä teen, mutta en silti näe sitä törkeänä. Aika perus small talkia mielestäni.

Minusta ihan harmiton aloitus keskustelulle. Ethän voi kysyä sinulle vieraalta ihmiseltä, kuinka hänen vatsansa toimii aamuisin onko hänen puolisonsa hyvä sängyssä, syökö hän jotain lääkkeitä ,onko minkälaisia sairauksia tms

Kaikki tuota kysyy. Ja kyllähän se näin elämässä epäonnistuneena pitkäaikaistyöttömänä harmittaa. Ei musta voi päältäpäin tai jutuista päätellä sosiaalista statustani tai elämäntilannettani, mutta ikävästi silti niitä aina tentataan. Yleensä vain vastaan jotain ylimalkaista tai sitten sanon suoraan. Muuttuu mukavasti ihmisten ilmeet ja suhtautuminen, kun tapaavat aidon luuserin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan harmiton aloitus keskustelulle. Ethän voi kysyä sinulle vieraalta ihmiseltä, kuinka hänen vatsansa toimii aamuisin onko hänen puolisonsa hyvä sängyssä, syökö hän jotain lääkkeitä ,onko minkälaisia sairauksia tms

Etkö sä osaa aloittaa keskustelua muulla tavalla kuin kyselemällä? 

Siis häh? Mistä nykyään saa puhua? Antakaa esimerkkejä.

Olen ollut pitkään työtön ja enemmän koen itse kyykyttäväni muita, kun vastaan tuohon kysymykseen todenmukaisesti. Järkevämpää on vasta tyyliin "Olen myyjä mutta just nyt en ole töissä missään. Entäs sä?" En ole siis kokenut vieraiden tai puolituttujen kysymystä ahdistavana. Vasta sitten se alkaa sitä olla, jos sama henkilö joka kerta utelee samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Häpeätkö työtäsi? Työ nyt on jonkinlaisessa osassa aika monen elämässä ja näin ollen asia, joka jossain määrin yhdistää monia ihmisiä.. Joten sinänsä ihan looginen piste jään rikkomiselle.

Mitä haluaisit että sinulta kysytään jos joku lähestyy ensimmäistä kertaa?

Miksi oletus on heti, että häpeää työtään jos ei heti ensimmäisenä halua keskustella siitä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Minua ei oikein kiinnosta kertoa mitä teen työkseni, koska työni ei ole kovin yksiselitteisesti kerrottu (vrt poliisi, opettaja, juristi). Sellaista perinteistä työnimikettä minulla ei ole. Töissäni käytetty työnimikkeeni ei sano muille työpaikan ulkopuolella mitään. Enkä oikein jaksaisi tuntemattomille alkaa työni sisältöä juurta jaksain selittää esim jossain juhlissa. Se ei ole kovin viihdyttävää ja juhlissa on muutakin ja paljon mielenkiintoisempaa juteltavaa. Ainakin minulla.

Kuten mitä? Toisen mekon väri tai se mistä se on hankittu? Yhdentekevää.

Ei se minusta kauhean ihmeellinen kysymys ole, mutta varmaan esittämistapa oli nyt jotenkin liian suora?

Jos ei ole jotain ilmeistä aihetta, niin keskustelu menee helposti johonkin töihin liittyvään. Se on monesti myös melko persoonaton aihe, niin siksi sopii yleisaiheeksi sen jälkeen kun säät ja sellaiset yleisläpät käyty. Esim teetkö etätöitä, tai vastaava, on ollut näin pandemia-aikana hyvin suosittu small talk aihe.

Ja kyllä, asiaa kysytään pääosin sen takia, että ihmiset arvottavat näin toisia ihmisiä. Samasta syystä kysellään koulutuksesta, perheestä, asuinpaikoista ja matkoista. Yritetään myös saada tietoa kuka on ryhmässä se paras ja arvostetuin henkilö, ja miten itse tuohon hierarkiaan asettuu.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä, asiaa kysytään pääosin sen takia, että ihmiset arvottavat näin toisia ihmisiä. Samasta syystä kysellään koulutuksesta, perheestä, asuinpaikoista ja matkoista. Yritetään myös saada tietoa kuka on ryhmässä se paras ja arvostetuin henkilö, ja miten itse tuohon hierarkiaan asettuu.

Ja lisäksi halutaan tietää, oisko toisen osaamisesta itselle jotain hyötyä. Mulla on kaksi koulutusta: sairaahoitaja koulutus ja it-alan koulutus. Hyvin usein, jos kerron olevani sairaanhoitaja, toinen alkaa puhua mulle omista, lastensa tai vaikka anoppinsa sairauksista. Ihan kuin mua kiinnostaisi vapaa-ajallani puhua asioista, joiden kuuntelusta normaalisti maksettaisiin palkkaa. Tai jos kerron olevani it-alalla, alkaa kertomukset omista tietokoneongelmista. Boooooooooooring!

Vierailija kirjoitti:

Ei se minusta kauhean ihmeellinen kysymys ole, mutta varmaan esittämistapa oli nyt jotenkin liian suora?

Jos ei ole jotain ilmeistä aihetta, niin keskustelu menee helposti johonkin töihin liittyvään. Se on monesti myös melko persoonaton aihe, niin siksi sopii yleisaiheeksi sen jälkeen kun säät ja sellaiset yleisläpät käyty. Esim teetkö etätöitä, tai vastaava, on ollut näin pandemia-aikana hyvin suosittu small talk aihe.

Jos sä haluat vapaa-ajallasi puhua tuntemattoman kanssa omasta työstäsi, etätyöstä yms, niin miksi et vain yksinkertaisesti ala kertomaan omasta työstäsi? Mitä väliä sillä on, mitä se toinen tekee työkseen? Jos se toinenkin on halukas puhumaan omasta työstään, kyllä se alkaa kertoa. Ja jos ei ole halukas, se voi kysellä sulta lisää sun työstäsi, koska on selvää, että sä tykkäät puhua työstäsi.