Uusi tuttavuus kysyy: Mitä sä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Häpeätkö työtäsi? Työ nyt on jonkinlaisessa osassa aika monen elämässä ja näin ollen asia, joka jossain määrin yhdistää monia ihmisiä.. Joten sinänsä ihan looginen piste jään rikkomiselle.

Mitä haluaisit että sinulta kysytään jos joku lähestyy ensimmäistä kertaa?

Miksi oletus on heti, että häpeää työtään jos ei heti ensimmäisenä halua keskustella siitä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Minua ei oikein kiinnosta kertoa mitä teen työkseni, koska työni ei ole kovin yksiselitteisesti kerrottu (vrt poliisi, opettaja, juristi). Sellaista perinteistä työnimikettä minulla ei ole. Töissäni käytetty työnimikkeeni ei sano muille työpaikan ulkopuolella mitään. Enkä oikein jaksaisi tuntemattomille alkaa työni sisältöä juurta jaksain selittää esim jossain juhlissa. Se ei ole kovin viihdyttävää ja juhlissa on muutakin ja paljon mielenkiintoisempaa juteltavaa. Ainakin minulla.

Kuten mitä? Toisen mekon väri tai se mistä se on hankittu? Yhdentekevää.

Sinulla ei siis ole juhlissa muuta puhuttavaa kun työsi. Onko sinulla ylipäänsä muuta elämää kuin työsi?

Otan osaa ja säälin keskustelukumppaneitasi.

Tämä on sitä kuuluisaa small talkia ja tämän takia moneen yksinkertaiseen työhön on väkisin keksitty jokin hieno nimi, että sen kehtaa helpommin sanoa.

ceo

Riippuu kontekstissa. Normaalien töissä käyvien veronmaksajien juhlissa ihan normaalia, kun taas sossurottien illanvietoissa tuollaisen kysyminen on sosiaalinen harha-askel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan harmiton aloitus keskustelulle. Ethän voi kysyä sinulle vieraalta ihmiseltä, kuinka hänen vatsansa toimii aamuisin onko hänen puolisonsa hyvä sängyssä, syökö hän jotain lääkkeitä ,onko minkälaisia sairauksia tms

Etkö sä osaa aloittaa keskustelua muulla tavalla kuin kyselemällä? 

Niin, ainahan sitä voi tiirailla taivaalle ja yhdessä sitten pohtia; sataako vai paistaako tulevien tuntien aikana.

Haa, mehän päästiin asiaan heti! 😃

Vastasin aikanaan aina, että siivooja. En ollut, mutta loppuipahan kyselyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan tavallinen small talk. Mitä teet työksesi, millainen perhe sinulla, missä päin asut ja oletko sieltä kotoisin, mitä harrastat jne. Jostainhan se jutustelu pitää aloittaa. Mahdollisesti aloittaja on tullut keskusteluun paikalle sattumalta, kun on puhuttu töistä ja kysyjä on yrittänyt osallistaa häntä.

Eli sun kanssasi keskustelu menee esim näin:

Sinä: Mikä sun nimi on?

Minä: Maija.

Sinä: Mitä teet työksesi?

Minä: Olen projektipäällikkö.

Sinä: Millainen perhe sulla on?

Minä: Aikuiset lapset, kaksi kissaa ja koira.

Sinä: Missä asut?

Minä: Helsingissä.

Sinä: Oletko sieltä kotoisin?

Minä: Olen. 

Sinä: Mitä harrastat?

Minä: Koodaamista. 

Jne jne jne

 

Nyt oli niin "suomalainen" postaus että... :D

No, ehkä tuokin jurpo joku päivä hoksaa, että tuon tyylisistä kysymyksistä sitä juttua aletaan jatkamaan. Tai siis alettaisiin jos toinen ei ole tuollainen tuppisuu.

En tykkää. Kyllä muutakin small talkia voi pitää tuntemattomien ihmisten kanssa kuin työasiat. En tiedä miksi joitain kiinnostaa niin kovasti?

Jos vastaa siivooja, lähihoitaja tai vaikka työtön, niin ilme on näkemisen arvoinen. Nämä töistä kyselijät odottavat aina jotain hienompaa vastausta ja sen näkee kyllä ilmeistä ja eleistä eikä enää kysellä, että "okei, missä työskentelet lähihoitajana".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on ihan tavallinen small talk. Mitä teet työksesi, millainen perhe sinulla, missä päin asut ja oletko sieltä kotoisin, mitä harrastat jne. Jostainhan se jutustelu pitää aloittaa. Mahdollisesti aloittaja on tullut keskusteluun paikalle sattumalta, kun on puhuttu töistä ja kysyjä on yrittänyt osallistaa häntä.

Eli sun kanssasi keskustelu menee esim näin:

Sinä: Mikä sun nimi on?

Minä: Maija.

Sinä: Mitä teet työksesi?

Minä: Olen projektipäällikkö.

Sinä: Millainen perhe sulla on?

Minä: Aikuiset lapset, kaksi kissaa ja koira.

Sinä: Missä asut?

Minä: Helsingissä.

Sinä: Oletko sieltä kotoisin?

Minä: Olen. 

Sinä: Mitä harrastat?

Minä: Koodaamista. 

Jne jne jne

 

Nyt oli niin "suomalainen" postaus että... :D

No, ehkä tuokin jurpo joku päivä hoksaa, että tuon tyylisistä kysymyksistä sitä juttua aletaan jatkamaan. Tai siis alettaisiin jos toinen ei ole tuollainen tuppisuu.

Odotin jo eilen, milloin tuo kommentti tulee. No hyvä on, jatketaan kyselijöiden kaipaamaa keskustelua:

 

Sinä: Mikä sun nimi on?

Minä: Maija. Entä sun?

Sinä: Olen Riitta. Mitä teet työksesi?

Minä: Olen projektipäällikkö. Entä sinä?

Sinä: Olen lääkäri. Millainen perhe sulla on?

Minä: Aikuiset lapset, kaksi kissaa ja koira. Entä sulla?

Sinä: Mies ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Missä asut?

Minä: Helsingissä. Entä sinä?

Sinä: Espoossa. Oletko Helsingistä kotoisin?

Minä: Olen. Olet sinä kotoisin Espoosta?

Sinä: En, olen kotoisin Tampereelta. Mitä harrastat?

Minä: Koodaamista. Mitä harrastuksia sinulla on? 

Jne jne jne

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä kuuluisaa small talkia ja tämän takia moneen yksinkertaiseen työhön on väkisin keksitty jokin hieno nimi, että sen kehtaa helpommin sanoa.

"Olen Sandwich artist suuressa kansainvälisessä firmassa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ihan harmiton aloitus keskustelulle. Ethän voi kysyä sinulle vieraalta ihmiseltä, kuinka hänen vatsansa toimii aamuisin onko hänen puolisonsa hyvä sängyssä, syökö hän jotain lääkkeitä ,onko minkälaisia sairauksia tms

Etkö sä osaa aloittaa keskustelua muulla tavalla kuin kyselemällä? 

Niin, ainahan sitä voi tiirailla taivaalle ja yhdessä sitten pohtia; sataako vai paistaako tulevien tuntien aikana.

Ihan hyvä keskustelunavaus, jos ollaan ulkona järjestetyissä juhlissa tai vaikka jossain festareilla eikä tiedossa ole, että koko päiväksi olisi luvassa poutaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yleensä olette niin lähellä vieraita ihmisiä että he pääsevät kysymään jotain?

Normaalisti ei joudu olemaankaan, mutta joskus esimerkiksi juhlissa joutuu olemaan. 

Kannattaako sellaisiin juhliin sitten mennä?

Joskus se juhlien järjestäjä voi olla itselle läheinen ja tärkeä, joten menee hänen vuokseen juhliin. 

Ja käyttäytyy sitten siellä kuin idiootti muita kohtaan ja olettaa, että muut ovat itselle juuri oikeanlaisen lähestymistavan velkaa?

Mitä.kuuluu?

Hyvää!

(Ei näy; keskustelu loppuu siihen) vaan sanot:

Loistavaa!; Jatkat esim.

kävin vaimon/ miehen ( nais-tai miesystävän tai jonkun muun) kanssa jo heti aamusta Cittarissa ja samalla ajeltiin vähän pitemmän reitin kautta kotiin.

Tästä on helppo jatkaa....

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeellistä tuossa on? Häpeätkö työtäsi? Työ nyt on jonkinlaisessa osassa aika monen elämässä ja näin ollen asia, joka jossain määrin yhdistää monia ihmisiä.. Joten sinänsä ihan looginen piste jään rikkomiselle.

Mitä haluaisit että sinulta kysytään jos joku lähestyy ensimmäistä kertaa?

Miksi oletus on heti, että häpeää työtään jos ei heti ensimmäisenä halua keskustella siitä tuntemattomien ihmisten kanssa.

Minua ei oikein kiinnosta kertoa mitä teen työkseni, koska työni ei ole kovin yksiselitteisesti kerrottu (vrt poliisi, opettaja, juristi). Sellaista perinteistä työnimikettä minulla ei ole. Töissäni käytetty työnimikkeeni ei sano muille työpaikan ulkopuolella mitään. Enkä oikein jaksaisi tuntemattomille alkaa työni sisältöä juurta jaksain selittää esim jossain juhlissa. Se ei ole kovin viihdyttävää ja juhlissa on muutakin ja paljon mielenkiintoisempaa juteltavaa. Ainakin minulla.

-Työskentelen tiedonkäsittelyn/puhdasvesiprosessien/vuokaavioanalyysin parissa. Tämä valkoviini on muuten Toscanan alueelta. Oletko koskaan käynyt? blablablaa

***

Asia hoidettu ja voit jatkaa juhlia vetämättä poroja nokkaan.

Tosi tylsää, jos jossain juhlissa aletaan kysyä työasioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika työorientoitunut ihminen. Arvottaa myös ihmisiä tittelin mukaan.

Tällainen pikainen analyysi.

Lisäksi miettisin myös, onko henkilöllä sosiaalinen tilannetaju ihan hanskassa. Kysymys on aika suora ja henkilökohtainen.

Näen asian niin, että ammatin ja työn valinta kertoo paljon ihmisestä. On aivan erilainen ihminen, päiväkodin hoitajana tai bussin kuljettajana. Ei tuo työn kysyminen mikään huono valinta ole. Jollakin ihmisen on elätettävä itsensä. Se on realismia jalat maassa.

Mutta kyllähän sen nyt huomaa, että utelu ja kiinnostuneisuus tyssää siihen, kun vastaa vaikka lähihoitaja eikä sairaanhoitaja. Se on vaan fakta. Ei näitä töistä utelijoita kiinnosta missä palvelutalossa joku lähäri työskentelee ja hienompaa olisi kuulla vaikka jonkun teho-osastolla työskentelevän sairaanhoitajan työstä. Se on fakta. Se on nimenomaan sitä ihmisten arvottamista.

Ovat tosiaan paskoja keskustelijoita, jos näin on. Tuohon on aivan helppo vastata jotain tyyliin wau, tuossa varmaan näkee kaikenlaisia puolia ihmiselämästä, sitten voi jatkaa siitä ihmiselämästä tai tosiaan vaikka torvisoittokunnista.

Minulla on hieman erikoinen ammatti, ja monesti ihmiset kysyvät, elänkö sillä oikeasti. Kyllä elän, mutta se ei oikeastaan kuulu kysyjälle. Olen kehitellyt sarjan erilaisia vastauksia, jotka ohjaavat keskustelun pois kuulustelumoodista, jossa minun pitäisi selittää, miten tuloni rakentuvat. Tutummalle voin senkin toki kertoa.