Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(
09.10.2022 |
Lääkäri määräsi minulle neuroleptin psykoottisen masennuksen hoitoon, ja sen seurauksena tuli tardiivi dyskinesia joka on jäänyt pysyväksi.
Olen 23-vuotias, ja joudun elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa. Silmäni räpyttelevät korostuneen voimakkaasti, huuleni nykivät itsekseen ja naamani vääntelehtii ilman että voin sille mitään. Tekisi mieli vain kuolla pois ja nopeasti.
Kieli sentään pysyy nyt suussa, aiemmin se tuli itsestään ulos mutta lääkärit onnistuivat korjaamaan sen lääkityksellä. Se on kuitenkin laiha lohtu kun muut oireet pysyivät ennallaan.
Mikä ihmeen järki tässä oli?
Lääkäri ei kertonut tästä haitasta etukäteen vaan väitti että lääke vain normalisoisi aivojen toimintaa sekä parantaisi toimintakykyäni ja mielialaani. Paskan vitut, koko elämäni on lopullisesti pilalla eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia palata kouluun saatika mennä töihin. Pariutumisesta nyt puhumattakaan.
Että miettikää kahdesti ennen kuin haette apua psykiatreilta.
Kommentit (244)
Hae itsellesi psykologin apua ja mieti; on paljon pahempiakin vammoja ja fyysisiä rajoitteita, jotka ei estä kotoa poistumista, opiskelua ja työntekoa. Ota järki käteen äläkä mieti mitä muut ajattelevat. Tuskin kukaan edes kiinnittää noihin huomiota. Ja jos niin kerrot rehellisesti, että kyseessä on lääkehaitta. Sairauden laatua ei tarvitse sen kummemmin avata. Pää pois pensasta ja nauttimaan elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori että on täysin mahdollista että oireet helpottaa ajan kanssa. Onhan tuo järkyttävän kiusallinen haitta, mutta tosiaan niinkuin täällä on sanottu, ei se estä elämästä. Varmasti on vaikeaa mennä ihmisten ilmoille noin, se vaatii rohkeutta, mutta ei mahdotonta. Ei ole pakko antaa sen pilata elämäänsä. Suurin osa ihmisistä on ymmärtäväisiä eikä heitä haittaa tuommoinen, ja jos joku arvostelee niin se kertoo kyllä vain tästä arvostelijasta. Tsemppiä.
Ulos meneminen ja ihmisten näkeminen on oikeasti täysin mahdotonta. Näytän siltä kuin ilveisilin tahallani, ja on oikeasti hirveää joutua muiden katseiden kohteeksi.
Tiedän että ei kukaan katsoisi varsinaisesti minua vaan niitä pakkoliikkeitä, mutta en siltikään halua olla mikään muiden tuijotettavaksi tuotu sirkuseläin.
-apKyllä tuolla kuule liikkuu muitakin poikkeavasti käyttäytyviä ja vaikka minkä näköisiä tyyppejä. Ei ole mahdotonta, ellet tee siitä sellaista.
He ovat monesti joko kehitysvammaisia ja nistejä, eli eivät joko tajua omaa tilaansa tai ymmärrä miltä se muiden silmiin näyttää. Jos ei tunne häpeää niin mikäs siinä. Minulle tämän vammanaamani kanssa ihmisten meneminen tuntuisi yhtä häpeälliseltä kuin alapää paljaana kulkeminen.
-apEi kehitysvammaisten/muuten poikkeavien pidäkään hävetä itseään, ja suurin osa ihmisistä suhtautuu toisten vaikeuksiin myötätunnolla. Mutta sinä häpeät vaivaasi. Ehkä voisit saada siihen asiaan apua esim. nettiterapian kautta.
Joo, mutta minä en halua mitään myötätuntoa. Haluan tulla nähdyksi omana itsenäni enkä minään ongelmatapauksena, nykivänä ja ilveilevänä pellenä.
Nettiterapia ei tähän vaivaan auta.
-apSinun oma itsesi on tällä hetkellä nykivä marttyyri, ja sen kyllä kaikki aivan varmasti näkee.
Sinulla on tavattoman vastenmielinen asenne muita ihmisiä kohtaan. On todella paljon älyllisesti normaaleja ihmisiä, joilla esim. cp-vamma, Tourette tms. aiheuttaa ties millaista nykimistä ja jopa tahdonvastaista rivouksien puhumista. Kaikki nämä ihmiset määrätietoisesti pyrkivät silti elämään hyvää, normaalia elämää.
Sinulla nykii pelkkä naama, etkä muuta osaa kuin sääliä itseäsi.
Ap lienee hyväksynyt varsinaisen sairautensa kun ei siitä puhu, sen sijaan lääkehaitta on aiheutettu vaurio josta hoitavan tahon pitäisi varoittaa ainakin heti siinä vaiheessa kun on toipunut psykoosista sen verran että osaa arvioida riskejä.
Auttaisi ymmärtämään jos ap avaisi sairautensa syntyä, nyt jää arveluttamaan että oliko pakotettu menemään hoitoon vai hakeutuiko itse harkitsemattomasti päästäkseen pälkähästä, sillä vaikuttaa kuitenkin varsin vakaalta psykoosin läpikäyneeksi.
Ap, sinulla on täysi oikeus olla vihainen ja katkera. Mutta jossain kohtaa tuo helpottaa ja aika korjaa. Itse kannattaa tehdä haitta-ilmoitus. Pitkällä aika välillä kannattaa myös työstää noita negatiivisia tunteita tietoisesti itse tai ammattilaisen kanssa koska loppuelämä katkeruudessa on kovin raskasta.
Tämä ei varmasti juuri nyt lohduta mutta sä selviät tästä kyllä ja elämä voittaa. Minulla juuri 18 vuotta täyttänyt lapseni sairastui niin vakavasti että on alkuvuonna kaksi kertaa ollut jo kuolema lähellä ja on edelleen kuolemansairas kunnes saa elinsiirron. Tuon jälkeen omat murheet tuntuneet pieneltä.
Vierailija kirjoitti:
"Mulla on tällainen ongelma, joten voin olla just niin veemäinen ja tyhmä kuin haluan, vää, vää, vää!"
"Mikään ei oo mun syytä, olen UHRI, vää, vää, vää!"
Muillakin on (vakavia) ongelmia, mutta ei niistä tarvitse rakentaa identiteettiä. Naapurissani asuu nuori mies, jolla on ALS. Hän käyttäytyy kivasti ja käy pyörätuolilla töissä. Tietää kuolevansa aika piankin mutta ei ole poteroitunut sairauteensa.Itsellänikin on parantumaton perinnöllinen sairaus, johon noin 66% kuolee ennen aikojaan. Minä päätin olla tekemättä niin. Jos kuitenkin kuolen, yritinpä ainakin.
Kaikella rakkaudella ap, koeta saada pääsi kuntoon vaikka nykisit miten. Se on ongelma vain sulle itsellesi, ei meille muille.
Vaikutat heittäneen roskikseen kaikki hoitosuositukset, koska on kivempi olla passiivinen sattuman uhri.
Tietynlaiset ihmiset reagoivat juuri näin eli vihastumalla kuullessaan jonkun valittavan jotain vakavaa/ vakavahkoa ongelmaa. Liekö se että itse torppaa itseltään negatiiviset tunteet eikä sitten salli niitä muillekaan. Hämmentävää on se että tällaisia kommentteja harvemmin on niissä kevyemmistä asioista vinkumisissa joita tääkin palsta on pullollaan mutta sitten mitä vakavampi vaiva, sitä varmemmin sinne eksyy joku joka käskee ap:ta olemaan valittamatta.
Kyllä minä ymmärrän ap:ta. On 23-vuotias, sairastunut psyykkisesti ja lääkkeistä tulee sivuvaikutuksena kasvojen nykimistä. Kyllä on oikeus olla turhautunut ja purkaa sitä turhautumista edes jonnekin netin vauva palstalle.
Lucy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnekas kun olin järkevä.
Psykiatri määräsi minulle olanzapiinia unettomuuteen. Aluksi lääke vaikuttikin ihan ok. Sain nukuttua ja arki rullasi. Muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta kuitenkin tuli ongelmat takaisin. Arki ei enää rullannut edes siihen tahtiin kuin mitä ennen lääkkeen aloittamista ja nukkumisestakaan ei taas tullut mitään. Lääkärin ratkaisu on kirjoittaa isompi annos. Entistä enemmän zompie olo ja entistä hurjempia uniongelmia.
Sitten tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. Menin internetiin ja aloin tutkia, mikä lääke tuollainen oikein on. Varsinkin englantilaisilta sivuilta löytyi aivan kammottavia tarinoita lääkkeestä. Mikä pahempaa, myös sen lopettamisesta.
Eli minulle on annettu myrkkyä, joka ei auta asiaan ja sen lisäksi sen lopettaminen tulee olemaan todella hankalaa ja aiheuttaa valtavasti hankaluuksia. Mutta lääkkeessä näytti olevan vielä pahempi puoli. Se voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Varsinkin jos sitä syö pitkään ja isoja annoksia.
Lopetin lääkkeen heti. Enkä suostunut enää ottamaan uutta vastaan. Kärsin totaalisesta unettomuudesta noin kuukauden ajan. En siis pystynyt oikeasti nukkumaan kuin yhden tunnin yössä. Ihme ja kumma, tuon pystyi kuitenkin hanskaamaan. Minä kuvittelin kuolevani pelkkään unettomuuteen. Sitten alkoi pikkuhiljaa unet palautua takaisin ja muutenkin voimat muuhunkin elämään. Zompiemaisuuskin haihtui pois. Kesti noin puoli vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen kun ainakin se vanha elämä palasi takaisin. Ei se unen saanti edelleen täydellistä ole, mutta sen pystyy jotenkin hanskaamaan vain nukkumalla pätkittäin. Ainakin palasissa saa sen seittemän tuntia "yössä" nukuttua, vaikka välillä yöllä tunnin pari saattaa valvoa kukkuakin.
Enkä voi koskaan enää luottaa lääkäreihin. Kun kyselin koko asian järjettömyyttä, minut lytättiin täysin.
Mun mielestä nykytilanne psykiatriassa on ihan yhtä hirveä kuin joskus sata vuotta sittenkin. Ei lobotomiaa sentään suoraan kalloa poraamalla enää tehdä mutta onko sillä väliä, jos se tehdään myrkkypillereillä sama asia?
Lääkäri ei sitten ihan oikeita unilääkkeitä kirjoittanut? Vaan pelkästään tuota moskaa?
Tuota se lääkäri määräsi, enkä minä tiedä mitä mielenliikkeitä sillä oli. Ei se koskaan mitään selittänyt. Siitä huolimatta, vaikka minäkin yritin asiaa tuoda esille, että tuo lääke ei auta asiaan ja aiheuttaa lisäksi valtavasti muita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lucy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnekas kun olin järkevä.
Psykiatri määräsi minulle olanzapiinia unettomuuteen. Aluksi lääke vaikuttikin ihan ok. Sain nukuttua ja arki rullasi. Muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta kuitenkin tuli ongelmat takaisin. Arki ei enää rullannut edes siihen tahtiin kuin mitä ennen lääkkeen aloittamista ja nukkumisestakaan ei taas tullut mitään. Lääkärin ratkaisu on kirjoittaa isompi annos. Entistä enemmän zompie olo ja entistä hurjempia uniongelmia.
Sitten tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. Menin internetiin ja aloin tutkia, mikä lääke tuollainen oikein on. Varsinkin englantilaisilta sivuilta löytyi aivan kammottavia tarinoita lääkkeestä. Mikä pahempaa, myös sen lopettamisesta.
Eli minulle on annettu myrkkyä, joka ei auta asiaan ja sen lisäksi sen lopettaminen tulee olemaan todella hankalaa ja aiheuttaa valtavasti hankaluuksia. Mutta lääkkeessä näytti olevan vielä pahempi puoli. Se voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Varsinkin jos sitä syö pitkään ja isoja annoksia.
Lopetin lääkkeen heti. Enkä suostunut enää ottamaan uutta vastaan. Kärsin totaalisesta unettomuudesta noin kuukauden ajan. En siis pystynyt oikeasti nukkumaan kuin yhden tunnin yössä. Ihme ja kumma, tuon pystyi kuitenkin hanskaamaan. Minä kuvittelin kuolevani pelkkään unettomuuteen. Sitten alkoi pikkuhiljaa unet palautua takaisin ja muutenkin voimat muuhunkin elämään. Zompiemaisuuskin haihtui pois. Kesti noin puoli vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen kun ainakin se vanha elämä palasi takaisin. Ei se unen saanti edelleen täydellistä ole, mutta sen pystyy jotenkin hanskaamaan vain nukkumalla pätkittäin. Ainakin palasissa saa sen seittemän tuntia "yössä" nukuttua, vaikka välillä yöllä tunnin pari saattaa valvoa kukkuakin.
Enkä voi koskaan enää luottaa lääkäreihin. Kun kyselin koko asian järjettömyyttä, minut lytättiin täysin.
Mun mielestä nykytilanne psykiatriassa on ihan yhtä hirveä kuin joskus sata vuotta sittenkin. Ei lobotomiaa sentään suoraan kalloa poraamalla enää tehdä mutta onko sillä väliä, jos se tehdään myrkkypillereillä sama asia?
Lääkäri ei sitten ihan oikeita unilääkkeitä kirjoittanut? Vaan pelkästään tuota moskaa?
Tuota se lääkäri määräsi, enkä minä tiedä mitä mielenliikkeitä sillä oli. Ei se koskaan mitään selittänyt. Siitä huolimatta, vaikka minäkin yritin asiaa tuoda esille, että tuo lääke ei auta asiaan ja aiheuttaa lisäksi valtavasti muita ongelmia.
Aina pitää olla kriittinen, eikä syödä lääkkeitä jotka ei sovi tai joista ei edes tiedä tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hae itsellesi psykologin apua ja mieti; on paljon pahempiakin vammoja ja fyysisiä rajoitteita, jotka ei estä kotoa poistumista, opiskelua ja työntekoa. Ota järki käteen äläkä mieti mitä muut ajattelevat. Tuskin kukaan edes kiinnittää noihin huomiota. Ja jos niin kerrot rehellisesti, että kyseessä on lääkehaitta. Sairauden laatua ei tarvitse sen kummemmin avata. Pää pois pensasta ja nauttimaan elämästä!
Osalla oireet ovat hyvin huomiota herättäviä. Lievemmät oireet voivat vaikuttaa ilmeilyltä joka sekin hankaloittaa varmasti sosiaalista vuorovaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitää pyrkiä löytämään tilanteeseen ratkaisu tai hoitokeino. Sinullehan on aiemmissa kommenteissa kerrottu, että Jenkeissä tämän vaivan hoitoon on hyväksytty 2 lääkettä. Ja tilanne voi myös itsestään vielä parantua, jos lääkkeen lopetuksesta ei ole kauaa.
Nyt etsit niitä hoitokeinoja ja painat päälle lääkärissä, että niitä pitää kokeilla.
Toinen vaihtoehto on syytellä ja vatvoa tätä loputtomiin. Tämä on sinun elämäsi.
Ymmärrän suuttumuksesi ja turhautumisen, koska haitta on vakava ja hyvin kiusallinen.
Ja ymmärrän luottamuspulan, suuttumuksen ja turhautumisen.
Miten luottaa tahoon, jonka auttamispyrkimyksistä ja välinpitämättömyydestä sait näin vakavan haitan?
Mutta kuten sanoin, tämä on sinun elämäsi ja nyt tilanne on tämä. Sinä valitset miten siihen suhtaudut, pyritkö esim. löytämään ratkaisun? Olen varma että tämä vaiva saadaan jotenkin huomattavasti lievenemään.
Ja oikeasti vaikka tuntuu epäreilulta. Ihmiset myös elävät näkyvien vammojen ja sairauksien kanssa. Ja ei kaikki ole syntyneet niiden kanssa, osalle ne tulee esim. onnettomuudesta.
Tiedän miten epäreilulta tämä voi tuntua. Mutta ensin pyri löytämään asiaan hoitokeino, lievennyskeino.
Mutta jos sellaista ei ole. Sinun pitää hyväksyä asia ja elää sen kanssa. Tämä on sinun elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lucy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnekas kun olin järkevä.
Psykiatri määräsi minulle olanzapiinia unettomuuteen. Aluksi lääke vaikuttikin ihan ok. Sain nukuttua ja arki rullasi. Muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta kuitenkin tuli ongelmat takaisin. Arki ei enää rullannut edes siihen tahtiin kuin mitä ennen lääkkeen aloittamista ja nukkumisestakaan ei taas tullut mitään. Lääkärin ratkaisu on kirjoittaa isompi annos. Entistä enemmän zompie olo ja entistä hurjempia uniongelmia.
Sitten tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. Menin internetiin ja aloin tutkia, mikä lääke tuollainen oikein on. Varsinkin englantilaisilta sivuilta löytyi aivan kammottavia tarinoita lääkkeestä. Mikä pahempaa, myös sen lopettamisesta.
Eli minulle on annettu myrkkyä, joka ei auta asiaan ja sen lisäksi sen lopettaminen tulee olemaan todella hankalaa ja aiheuttaa valtavasti hankaluuksia. Mutta lääkkeessä näytti olevan vielä pahempi puoli. Se voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Varsinkin jos sitä syö pitkään ja isoja annoksia.
Lopetin lääkkeen heti. Enkä suostunut enää ottamaan uutta vastaan. Kärsin totaalisesta unettomuudesta noin kuukauden ajan. En siis pystynyt oikeasti nukkumaan kuin yhden tunnin yössä. Ihme ja kumma, tuon pystyi kuitenkin hanskaamaan. Minä kuvittelin kuolevani pelkkään unettomuuteen. Sitten alkoi pikkuhiljaa unet palautua takaisin ja muutenkin voimat muuhunkin elämään. Zompiemaisuuskin haihtui pois. Kesti noin puoli vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen kun ainakin se vanha elämä palasi takaisin. Ei se unen saanti edelleen täydellistä ole, mutta sen pystyy jotenkin hanskaamaan vain nukkumalla pätkittäin. Ainakin palasissa saa sen seittemän tuntia "yössä" nukuttua, vaikka välillä yöllä tunnin pari saattaa valvoa kukkuakin.
Enkä voi koskaan enää luottaa lääkäreihin. Kun kyselin koko asian järjettömyyttä, minut lytättiin täysin.
Mun mielestä nykytilanne psykiatriassa on ihan yhtä hirveä kuin joskus sata vuotta sittenkin. Ei lobotomiaa sentään suoraan kalloa poraamalla enää tehdä mutta onko sillä väliä, jos se tehdään myrkkypillereillä sama asia?
Lääkäri ei sitten ihan oikeita unilääkkeitä kirjoittanut? Vaan pelkästään tuota moskaa?
Tuota se lääkäri määräsi, enkä minä tiedä mitä mielenliikkeitä sillä oli. Ei se koskaan mitään selittänyt. Siitä huolimatta, vaikka minäkin yritin asiaa tuoda esille, että tuo lääke ei auta asiaan ja aiheuttaa lisäksi valtavasti muita ongelmia.
Aina pitää olla kriittinen, eikä syödä lääkkeitä jotka ei sovi tai joista ei edes tiedä tarpeeksi.
Kriittisyys ei auta, jos mielesi ei ole terve lääkärin mielestä tekemään arviota lääkkeen hyödyistä ja haitoista. Jos olet psykoositason diagnoosilla hoidossa, et enää omista oikeutta omaan kehoosi, omiin tulkintoihisi etkä omiin tunteisiisi. Lääkäri joka näkee sinut kerran puolessa vuodessa tietää paremmin, kuinka pahoja haittavaikutuksia saat suhteessa lääkkeistä saataviin hyötyihin ja ylipäätään tietää paremmin, onko esimerkiksi tunteiden latistuminen sairautta vai lääkityksen vaikutusta, vaikket koskaan ole elämässäsi kokenut tunteiden latistumista ennen lääkityksen aloittamista.
https://madinfinland.org/mielenterveyspotilaan-itsemaaraamisoikeudesta/
Lääkärit ovat hysteerisiä psykoosin uusiutumisriskin kanssa, vaikka kaupallisesti rahoitetut tutkimukset suunnattomasti liiottelevat relapsin riskejä suhteessa pitkäaikaislääkityksen tuottamiin haittoihin. Erään tutkimuksen mukaan jo pelkästään relapsin määritelmiä oli 51 kpl yhteensä 84 tutkimuksesta, ja niistä vain kuusi oli sekä luotettava että kliinisesti relevantti eli kriteerit edellyttivät kliinisesti merkitsevää psykoosia. Käytännössä noissa tutkimuksissa on mahdollista käyttää relapsin määritelmää muutaman päivän kestävistä vieroitusoireista, joita takuulla syntyy kun vieroitat potilaan keskimäärin alle kahdessa viikossa neuroleptiltä, jota hän on syönyt usein vuosikausia.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31604607/
Hidas vieroittaminen lääkkeistä vähentää tutkitusti sekä kliinisesti relevantteja relapseja ja näitä muita "relapseja", jotka eivät edes ennusta luotettavasti tulevaa psykoosia: "abrupt stopping led to relapse in 77% of patients; stopping over 1–2 weeks to relapse in 57%; 3–10 weeks to 47%; and stopping over longer than 10 weeks led to a relapse rate of 31%.4"
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8266572/
Lopettamiseen ei luonnollisesti saa mitään apua. Jos voit huonosti neuroleptilääkityksellä, lääkäri iskee vaan uuden lääkkeen siihen päälle, jotta olisit vielä pahemmin sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että ap tekee meille kaikille palveluksen pysyttelemällä neljän seinän sisällä. Ei suinkaan tardiivin dyskinesiansa, vaan v*ttumaisen, vastuutapakoilevan marttyyriuhri-asenteensa vuoksi.
Ap:llä on masennus, eikä se vinoilemalla haihdu mihinkään. Sairas ihminen tarvitsee tukea ja ymmärrystä osakseen ja sitä, että nähdään hänessä hyviä puolia, ei vikaa tai oiretta.
Joskus on myös oikeasti hyvä pitää peiliä sairaan naaman edessä, ja herätellä hänet haluamaan parantumista. Loputon ymmärrys ja tuki vain mahdollistaa tilanteen jatkumisen, vähän kuin päihdeaddiktiossa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö psykoottinen masennus enää olekaan mitään verrattuna nykiviin kasvoihin?
Ikävä juttu mutta nykyään ollaan tietoisia Tourettesta sun muista sairauksista niin tuskin sinun tarvitsee edes selitellä kenellekään mistä vaivasi johtuu.
Luulisi psykoottisen masennuksen olevan suurempi este luettelemillesi asioille.
Ei se haitta ole muille ongelma, itselle kyllä kun sattuu kohdalle, Luvataan et loppuu kun lääke vaihdetaan tai lopetetaan , mutta aina ei näin käy. Joskus jää pysyväksi, mutta on yksilöllistä miten sen itse kokee, mutta älä nyt heti itsemurhaa mieti, kokeile mitä elämä tuo tullessaan, ei meillä muillakaan aina mene niin kuin toivomme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että nyt puhuu masennuksesi. Et sinä.
Olen pahoillani puolestasi. Kai haitallinen lääke on lopetettu tai vaihdettu toiseen? Toivottavasti lääkärisi tietää, miten vaivaa voi hoitaa. Jos ei, niin vaihda kiireesti lääkäriä. Hermostollisiin oireisiin on kuitenkin hoitoa saatavilla.
Uskon, että tämä vaiva saadaan kuriin. Sulla on mieli musta tällä hetkellä ja siksi valoa voi olla vaikea nähdä tunnelin päässä. Et voi kuitenkaan tietää, kuinka valoisa tulevaisuus sua odottaa. Pidä se mielessä.
Enkä halua vähätellä sun ongelmaa, varmasti se tuntuu tällä hetkellä ylitsepääsemättömältä, mutta kyllähän esim touretten syndroomasta ja pahoista tic-oireistakin kärsivät löytävät puolison ja pystyvät opiskelemaan, löytävät töitäkin. Voit avoimesti kertoa, että oireet johtuvat lääkkeen haittavaikutuksesta. Ei sinun tarvi kotiin linnoittautua tuollaisen takia.
Ihmiset ovat empaattisempia kuin kuvittelet, vaikka mukaan varmaan mahtuukin ain ne muutamat pölvästit. Samat tyypit, jotka haukkuvat v*mm*isia ja muuten poikkeavia. Mutta niille voi haistattaa pitkät, miksi sellaista ihmistä kukaan edes haluaisi elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykoottinen masennus enää olekaan mitään verrattuna nykiviin kasvoihin?
Ikävä juttu mutta nykyään ollaan tietoisia Tourettesta sun muista sairauksista niin tuskin sinun tarvitsee edes selitellä kenellekään mistä vaivasi johtuu.
Luulisi psykoottisen masennuksen olevan suurempi este luettelemillesi asioille.
Täysin totta. T. Psykoottisen masennuksen kokenut
Ikävää, että myös uuden polven neurolepteillä on riski tardiiviin dyskinesiaan, vaikkakin pienempi riski kuin ns. vanhan polven neurolepteillä. Eivätkä lääkärit yleensä mainitse kuin yleisimmät haittavaikutukset, varmaan siksi että potilas sitoutuu lääkehoitoon... Totta on sekin, että kaikki eivät haittoja saa tai ne häviävät alkuvaiheen jälkeen.
Joka tapauksessa tsemppiä ap:lle, toivottavasti oireet saadaan lievennettyä tai kuriin kokonaan 👍 Hyviä ehdotuksia on tullutkin verkko-opinnoista, jossa ei tarvitse olla kasvokkain. Ja jos joku kysyy, voit halutessasi sanoa vaikka, että koneessa ei ole kameraa tai se ei toimi.
Toivottavasti sinulla on myös läheisiä ja ystäviä, joilta saada tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykoottinen masennus enää olekaan mitään verrattuna nykiviin kasvoihin?
Ikävä juttu mutta nykyään ollaan tietoisia Tourettesta sun muista sairauksista niin tuskin sinun tarvitsee edes selitellä kenellekään mistä vaivasi johtuu.
Luulisi psykoottisen masennuksen olevan suurempi este luettelemillesi asioille.
Täysin totta. T. Psykoottisen masennuksen kokenut
Psykoottinen masennus menee ohi. Jos ei ole niin paha tilanne, että ehtii tappaa itsensä masentuneena.
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykoottinen masennus enää olekaan mitään verrattuna nykiviin kasvoihin?
Ikävä juttu mutta nykyään ollaan tietoisia Tourettesta sun muista sairauksista niin tuskin sinun tarvitsee edes selitellä kenellekään mistä vaivasi johtuu.
Luulisi psykoottisen masennuksen olevan suurempi este luettelemillesi asioille.
Luuletko että psykoottinen masennus paranee kun aiheutetaan näkyvä ja toimintakykyä rajoittava vamma? Eiköhän se ole pahentunut.
Järkyttävä kommentti. Mene itseesi. Se, että sinä reagoit sairaisiin ja vammoihin, ei tarkoita sitä että heidät täytyisi siivota näkyviltä pois. Etkö ymmärrä että sinä itse olet se ongelma? Myös sinulle tulee diagnoosit ja ongelmat ennemmin tai myöhemmin, joten tuskin toivot pakkoeristäytymistä hoidoksi siinä vaiheessa? Kukaan meistä ei terveenä pysy ikuisesti.