Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on pilalla nöyryyttävän ja pysyvän lääkehaitan takia :(
09.10.2022 |
Lääkäri määräsi minulle neuroleptin psykoottisen masennuksen hoitoon, ja sen seurauksena tuli tardiivi dyskinesia joka on jäänyt pysyväksi.
Olen 23-vuotias, ja joudun elämään koko loppuelämäni tämän vaivan kanssa. Silmäni räpyttelevät korostuneen voimakkaasti, huuleni nykivät itsekseen ja naamani vääntelehtii ilman että voin sille mitään. Tekisi mieli vain kuolla pois ja nopeasti.
Kieli sentään pysyy nyt suussa, aiemmin se tuli itsestään ulos mutta lääkärit onnistuivat korjaamaan sen lääkityksellä. Se on kuitenkin laiha lohtu kun muut oireet pysyivät ennallaan.
Mikä ihmeen järki tässä oli?
Lääkäri ei kertonut tästä haitasta etukäteen vaan väitti että lääke vain normalisoisi aivojen toimintaa sekä parantaisi toimintakykyäni ja mielialaani. Paskan vitut, koko elämäni on lopullisesti pilalla eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia palata kouluun saatika mennä töihin. Pariutumisesta nyt puhumattakaan.
Että miettikää kahdesti ennen kuin haette apua psykiatreilta.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Jeesus pystyy parantamaan sellaisetkin, joita mikään muu ei paranna.
Miksi Jeesus ei paranna kaikkia? Miksi monista rukouksista huolimatta lapseni kuoli 7-vuotiaana etäispesäkkeitä lähettäneeseen neuroblastoomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani ap, en voi kuin kuvitella. Voisiko nyt olla IS hereillä ja nostaa tämän esiin??
Niin pilkkaavia, myötätunnottomia ja syyllistäviä kommentteja täälläkin ja sitten oletetaan että mielenterveysongelmaiset pystyy parantumaan mielen ongelmistaan tällaisessa vihamielisten ja halveksuvien ihmisten kansoittamassa sairaassa yhteiskunnassa.
Toiset hokee että älä ole marttyyripaska, ei kukaan huomaa tai ihmettele sun nykimisiä, vaikka täälläkin aikuiset kirjoittavat v*ttuilevia ja lällätteleviä kommentteja asiasta.
Olen pahoillani ap:n ja muiden psykoosilääkkeiden haittavaikutusten uhrien puolesta, ette ansaitse kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi vielä lisää ahdistusta ja kärsimystä aiheuttavia lääkehaittoja.
Kyllä tuntuvat nämä psykiatrit ja psyk.sairaanhoitajat suhtautuvan alentavasti potilaisiin, vähätellään mahdollisia lääkkeiden haittavaikutuksia eikä kerrota niistä etukäteen ,pidetään potilasta lääkevastaisena hörhönä ja uhkaillaan b-lausuntojen kirjoittamattomuudella ja kelalla jos ei noita vahingollisia myrkkyjä suostu syömään.
Onneksi itse pidin pääni enkä suostunut kymmenistä psykoosilääketuputuksista huolimatta niitä käyttämään. Lopulta sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen ja vointini on ollut jo paljon parempi siitä lähtien, kun ei ole tarvinnut enää asioida potilaan mielipiteistä tai itsemääräämisoikeudesta välittämättömien psykiatrien luona tai stressata psyykelääkepakottamisista.
Tämän yhteiskunnan ongelma on se että oletetaan ja vaaditaan kaikkien parantuvan mielenterveysongelmista työkykyisiksi tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi joidenkin paskojen pillerien avulla. Totuus on että mielen ongelmat ovat pikkuisen monimutkaisempia kuin fyysiset ,eikä kuntoutuminen työelämään ole välttämättä tietyille yksilöille koskaan mahdollista varsinkaan jos ongelmat ovat syvällä mielessä ja jatkuneet jo kauan. Onkin väärin että potilaan olisi pakko syödä ja kokeilla monia mahdollisesti loppuelämän haittavaikutuksilla pilaavia vaarallisia lääkkeitä vain sen takia että jos se nyt sattuisi parantamaan kaikki mielen ongelmat kuin taikasauvalla. työkyvyttömyyseläkettä pantataan vaikka se juuri olisi ratkaisu että potilas kokisi elämisen edes jossain määrin mielekkääksi ja elämisen arvoiseksi kun saa viimein vapautuksen kaikista vaatimuksista joiden kanssa ei kumminkaan pystyisi oman mielensä kanssa elämään.
Lucy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnekas kun olin järkevä.
Psykiatri määräsi minulle olanzapiinia unettomuuteen. Aluksi lääke vaikuttikin ihan ok. Sain nukuttua ja arki rullasi. Muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta kuitenkin tuli ongelmat takaisin. Arki ei enää rullannut edes siihen tahtiin kuin mitä ennen lääkkeen aloittamista ja nukkumisestakaan ei taas tullut mitään. Lääkärin ratkaisu on kirjoittaa isompi annos. Entistä enemmän zompie olo ja entistä hurjempia uniongelmia.
Sitten tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. Menin internetiin ja aloin tutkia, mikä lääke tuollainen oikein on. Varsinkin englantilaisilta sivuilta löytyi aivan kammottavia tarinoita lääkkeestä. Mikä pahempaa, myös sen lopettamisesta.
Eli minulle on annettu myrkkyä, joka ei auta asiaan ja sen lisäksi sen lopettaminen tulee olemaan todella hankalaa ja aiheuttaa valtavasti hankaluuksia. Mutta lääkkeessä näytti olevan vielä pahempi puoli. Se voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Varsinkin jos sitä syö pitkään ja isoja annoksia.
Lopetin lääkkeen heti. Enkä suostunut enää ottamaan uutta vastaan. Kärsin totaalisesta unettomuudesta noin kuukauden ajan. En siis pystynyt oikeasti nukkumaan kuin yhden tunnin yössä. Ihme ja kumma, tuon pystyi kuitenkin hanskaamaan. Minä kuvittelin kuolevani pelkkään unettomuuteen. Sitten alkoi pikkuhiljaa unet palautua takaisin ja muutenkin voimat muuhunkin elämään. Zompiemaisuuskin haihtui pois. Kesti noin puoli vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen kun ainakin se vanha elämä palasi takaisin. Ei se unen saanti edelleen täydellistä ole, mutta sen pystyy jotenkin hanskaamaan vain nukkumalla pätkittäin. Ainakin palasissa saa sen seittemän tuntia "yössä" nukuttua, vaikka välillä yöllä tunnin pari saattaa valvoa kukkuakin.
Enkä voi koskaan enää luottaa lääkäreihin. Kun kyselin koko asian järjettömyyttä, minut lytättiin täysin.
Mun mielestä nykytilanne psykiatriassa on ihan yhtä hirveä kuin joskus sata vuotta sittenkin. Ei lobotomiaa sentään suoraan kalloa poraamalla enää tehdä mutta onko sillä väliä, jos se tehdään myrkkypillereillä sama asia?
Lääkäri ei sitten ihan oikeita unilääkkeitä kirjoittanut? Vaan pelkästään tuota moskaa?
Olisiko kirjoittajalla ollut dg. kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Lucy kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin onnekas kun olin järkevä.
Psykiatri määräsi minulle olanzapiinia unettomuuteen. Aluksi lääke vaikuttikin ihan ok. Sain nukuttua ja arki rullasi. Muutaman kuukauden kuluttua aloittamisesta kuitenkin tuli ongelmat takaisin. Arki ei enää rullannut edes siihen tahtiin kuin mitä ennen lääkkeen aloittamista ja nukkumisestakaan ei taas tullut mitään. Lääkärin ratkaisu on kirjoittaa isompi annos. Entistä enemmän zompie olo ja entistä hurjempia uniongelmia.
Sitten tein sen, mitä olisi pitänyt tehdä heti alkuun. Menin internetiin ja aloin tutkia, mikä lääke tuollainen oikein on. Varsinkin englantilaisilta sivuilta löytyi aivan kammottavia tarinoita lääkkeestä. Mikä pahempaa, myös sen lopettamisesta.
Eli minulle on annettu myrkkyä, joka ei auta asiaan ja sen lisäksi sen lopettaminen tulee olemaan todella hankalaa ja aiheuttaa valtavasti hankaluuksia. Mutta lääkkeessä näytti olevan vielä pahempi puoli. Se voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa. Varsinkin jos sitä syö pitkään ja isoja annoksia.
Lopetin lääkkeen heti. Enkä suostunut enää ottamaan uutta vastaan. Kärsin totaalisesta unettomuudesta noin kuukauden ajan. En siis pystynyt oikeasti nukkumaan kuin yhden tunnin yössä. Ihme ja kumma, tuon pystyi kuitenkin hanskaamaan. Minä kuvittelin kuolevani pelkkään unettomuuteen. Sitten alkoi pikkuhiljaa unet palautua takaisin ja muutenkin voimat muuhunkin elämään. Zompiemaisuuskin haihtui pois. Kesti noin puoli vuotta lääkkeen lopettamisen jälkeen kun ainakin se vanha elämä palasi takaisin. Ei se unen saanti edelleen täydellistä ole, mutta sen pystyy jotenkin hanskaamaan vain nukkumalla pätkittäin. Ainakin palasissa saa sen seittemän tuntia "yössä" nukuttua, vaikka välillä yöllä tunnin pari saattaa valvoa kukkuakin.
Enkä voi koskaan enää luottaa lääkäreihin. Kun kyselin koko asian järjettömyyttä, minut lytättiin täysin.
Mun mielestä nykytilanne psykiatriassa on ihan yhtä hirveä kuin joskus sata vuotta sittenkin. Ei lobotomiaa sentään suoraan kalloa poraamalla enää tehdä mutta onko sillä väliä, jos se tehdään myrkkypillereillä sama asia?
Lääkäri ei sitten ihan oikeita unilääkkeitä kirjoittanut? Vaan pelkästään tuota moskaa?
Olisiko kirjoittajalla ollut dg. kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Ei niitä oikeita unilääkkeitä enään määrätä niin helposti kuin tätä moskaa
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykoottisuus, tai psykoottinen masennus ei kestä kovin kauan. Siihenkin on olemassa lääkkeettömiä hoitoja, vaikka THL, tai terveydenhuolto ei niistä kerro.
No kerropa sinä meille muille, miten psykoosi hoidetaan lääkkeettömästi.
Lainaa vailla ensi alkuun kirjastosta kirja aalto-setälä Kognitiivinen psykoterapia, jossa on erilaisia sovelluksia mm. psykoosien hoitoon. Tai hae netistä tutkimus Bergström et al The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteenyear outcomes. Tietoa on valtavasti netti pullollaan, jos aihe yhtään kiinnostaa. Terapia- ja hoitomuotoja on paljon myös vakavien mielenterveysongelmien hoitoon. Psykoosi on hyvin laaja käsite eikä se aina tarkoita, että ihminen olisi täysin sekaisin. Jos on syvässä akuutissa psykoosissa niin ensiapuna toki rauhoittava/neurolepti voi olla hyväkin interventio, muttei se ole mikään pitkän aikavälin ratkaisu koska ei se hoida mitään sairautta, vain lamaa aivotoimintaa.
Minulle määrättiin 2000-luvun alussa vanhan polven neuroleptejä vaikeaan unettomuuteen Diacorin psykiatrin toimesta. Sain ekasta annoksesta vaikeita extrapyramidaalioireita, joissa selkä vääntyi todella korostuneeseen ojennusasentoon, sekä lisäksi pakkoliikkeitä suun alueelle, jotka aiheuttivat sen että purin kielen aivan hajalle. Psykiatrian päivystyksessä sain sitten jotain vasta-aineita piikin muodossa. Oli todella traumatisoiva kokemus... Luulen, että pidemmällä käytöllä TD olisi tullut.
Kunnallinen psykiatri sanoi jälkikäteen, ettei mulle olisi KOSKAAN saanut määrätä niitä lääkkeitä. Koskaan ei mitään psykoosiin viittaavaa ole ollut, vaan ahdistuneisuushäiriö ja unettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus pystyy parantamaan sellaisetkin, joita mikään muu ei paranna.
Miksi Jeesus ei paranna kaikkia? Miksi monista rukouksista huolimatta lapseni kuoli 7-vuotiaana etäispesäkkeitä lähettäneeseen neuroblastoomaan?
pelkkä rukoileminen (ääneen sanojen latelu) ei riitä, ainakaan kaikille. Niinhän Jeesuskin sanoi epileptisen pojan tapauksessa kun opetuslapset kysyivät miksi he eivät voineet parantaa tätä, että vain rukous ja paasto auttaa. Mutta sairas tulee viedä sellaisiin kokouksiin paikan päälle jossa vaikuttaa Jeesuksen parantava voima, eli on joko sellainen parantajaevankelista paikalla jolla on armolahja,tai sitten muuten useampi jolla on voimallinen armolahja, ja he laskevat kädet sairasten päälle ja nämä parantuvat. On siis kyse rukousen kautta tulevasta voimasta, ei pelkistä sanojen latelusta ilman voimaa. Myöskin kysyisin sinulta oletko antanut elämäsi Jeeeskuselle ja ottanut hänet vastaan elämääsi Pelastajaksi? Ilman näitä, et ole ylösnousemusvoimaan yhteydessä tai Jumalaan.
Miten tässä keskustelussa on kokonaan sivuutettu ap:n sairaus? Jos ap ei ole saanut hyvää hoitotasapainoa sairauteensa, on mahdollista, että tuo haitta on oikeasti koettua lievempää, ja eristyneisyys johtui sairaudesta. Myös hoitamaton psykoosi voi oireilla kasvojen vääntelemisellä, ja se voi myös olla osittain psykosomaattista.
Tärkeää on, että ap ei menetä toivoaan. Sivuoire voi mennä ohi, ja sitä voidaan myös hoitaa lääkkeillä, fysioterapialla tai vaikka botoxilla. Tärkeintä on säilyttää hoitokontakti ja tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa. Oikeaa lääkitystä joudutaan aina hakemaan kokeilemalla, kun on kysymys vakavista sairauksista, etenkin psykoottisuudesta.
Jokaisen lääkkeen mukana tulee se lehdykkä, jossa on lueteltu haittavaikutukset. Se pitää aina lukea, ja jos jokin oire pelottaa, keskustella lääkärin kanssa. Olen niin monta hoitamatonta psykoosia nähnyt läheltä, ja tiedän, että sairauteen kuuluu usein vihamielisyys hoitotahoa kohtaan.
Paras tapa saada apua, on pyytää sitä, ja ottaa hoito vastaan. Mt sairauksista on hyvin vaikeaa toipua, jos ei edes pyri löytämään hoitokontaktia, johon luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa että psykoottisessa masennuksessako olisi sitten opiskelut ja työt sujuneet?
opiskelu tai työ eivät ole pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
Miten tässä keskustelussa on kokonaan sivuutettu ap:n sairaus? Jos ap ei ole saanut hyvää hoitotasapainoa sairauteensa, on mahdollista, että tuo haitta on oikeasti koettua lievempää, ja eristyneisyys johtui sairaudesta. Myös hoitamaton psykoosi voi oireilla kasvojen vääntelemisellä, ja se voi myös olla osittain psykosomaattista.
Tärkeää on, että ap ei menetä toivoaan. Sivuoire voi mennä ohi, ja sitä voidaan myös hoitaa lääkkeillä, fysioterapialla tai vaikka botoxilla. Tärkeintä on säilyttää hoitokontakti ja tehdä yhteistyötä lääkärin kanssa. Oikeaa lääkitystä joudutaan aina hakemaan kokeilemalla, kun on kysymys vakavista sairauksista, etenkin psykoottisuudesta.
Jokaisen lääkkeen mukana tulee se lehdykkä, jossa on lueteltu haittavaikutukset. Se pitää aina lukea, ja jos jokin oire pelottaa, keskustella lääkärin kanssa. Olen niin monta hoitamatonta psykoosia nähnyt läheltä, ja tiedän, että sairauteen kuuluu usein vihamielisyys hoitotahoa kohtaan.
Paras tapa saada apua, on pyytää sitä, ja ottaa hoito vastaan. Mt sairauksista on hyvin vaikeaa toipua, jos ei edes pyri löytämään hoitokontaktia, johon luottaa.
niin, sinulla on hoitamaton psykoosi. Suosittelen siihen tuota samaa lääkettä, oikein voimakkaalla annoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus pystyy parantamaan sellaisetkin, joita mikään muu ei paranna.
Miksi Jeesus ei paranna kaikkia? Miksi monista rukouksista huolimatta lapseni kuoli 7-vuotiaana etäispesäkkeitä lähettäneeseen neuroblastoomaan?
pelkkä rukoileminen (ääneen sanojen latelu) ei riitä, ainakaan kaikille. Niinhän Jeesuskin sanoi epileptisen pojan tapauksessa kun opetuslapset kysyivät miksi he eivät voineet parantaa tätä, että vain rukous ja paasto auttaa. Mutta sairas tulee viedä sellaisiin kokouksiin paikan päälle jossa vaikuttaa Jeesuksen parantava voima, eli on joko sellainen parantajaevankelista paikalla jolla on armolahja,tai sitten muuten useampi jolla on voimallinen armolahja, ja he laskevat kädet sairasten päälle ja nämä parantuvat. On siis kyse rukousen kautta tulevasta voimasta, ei pelkistä sanojen latelusta ilman voimaa. Myöskin kysyisin sinulta oletko antanut elämäsi Jeeeskuselle ja ottanut hänet vastaan elämääsi Pelastajaksi? Ilman näitä, et ole ylösnousemusvoimaan yhteydessä tai Jumalaan.
Mikäs tämmöinen Jeees-kusi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet niin nuori että on täysin mahdollista että oireet helpottaa ajan kanssa. Onhan tuo järkyttävän kiusallinen haitta, mutta tosiaan niinkuin täällä on sanottu, ei se estä elämästä. Varmasti on vaikeaa mennä ihmisten ilmoille noin, se vaatii rohkeutta, mutta ei mahdotonta. Ei ole pakko antaa sen pilata elämäänsä. Suurin osa ihmisistä on ymmärtäväisiä eikä heitä haittaa tuommoinen, ja jos joku arvostelee niin se kertoo kyllä vain tästä arvostelijasta. Tsemppiä.
Ulos meneminen ja ihmisten näkeminen on oikeasti täysin mahdotonta. Näytän siltä kuin ilveisilin tahallani, ja on oikeasti hirveää joutua muiden katseiden kohteeksi.
Tiedän että ei kukaan katsoisi varsinaisesti minua vaan niitä pakkoliikkeitä, mutta en siltikään halua olla mikään muiden tuijotettavaksi tuotu sirkuseläin.
-apKyllä tuolla kuule liikkuu muitakin poikkeavasti käyttäytyviä ja vaikka minkä näköisiä tyyppejä. Ei ole mahdotonta, ellet tee siitä sellaista.
He ovat monesti joko kehitysvammaisia ja nistejä, eli eivät joko tajua omaa tilaansa tai ymmärrä miltä se muiden silmiin näyttää. Jos ei tunne häpeää niin mikäs siinä. Minulle tämän vammanaamani kanssa ihmisten meneminen tuntuisi yhtä häpeälliseltä kuin alapää paljaana kulkeminen.
-apEi kehitysvammaisten/muuten poikkeavien pidäkään hävetä itseään, ja suurin osa ihmisistä suhtautuu toisten vaikeuksiin myötätunnolla. Mutta sinä häpeät vaivaasi. Ehkä voisit saada siihen asiaan apua esim. nettiterapian kautta.
Joo, mutta minä en halua mitään myötätuntoa. Haluan tulla nähdyksi omana itsenäni enkä minään ongelmatapauksena, nykivänä ja ilveilevänä pellenä.
Nettiterapia ei tähän vaivaan auta.
-apMyötätunto tarkoittaa sitä, ettei määrittele/tuomitse ketään sairauden/vamman perusteella, vaan nimenomaan ymmärtää, että jokainen haluaa tulla kohdatuksi ja kohdelluksi omana itsenään vammoista huolimatta. Et kai sinäkään ajattele toisista samasta vaivasta kärsivistä, että ovat "nykiviä pellejä"?
Terapia voi auttaa häpeään, jotta pystyt alkaa elämään vaivan kanssa.
Minä nimenomaan haluan tulla kohdatuksi ja kohdelluksi omana itsenäni enkä poikkeavana vammaisena.
Mutta tardiivi dyskinesia saa minut näyttämään täysin naurettavalta, suorastaan eläimelliseltä. Ei ole mistään Billie Eilish -tyylisestä lievästä Tourette-oireluista kyse, vaan minäni, persoonani ja välillä jopa ihmisyyteni jää näiden pakkoliikkeiden alle. Sitä ei mikään määrä myötätuntoa tai terapiaa korjaa.
-apOletko kokeillut kovaa liikuntaa terapiana? Terve mieli terveessä ruumiissa?
Ei kovaa liikuntaa, vaan kävelyä syksyisessä metsässä jos suinkin mahdollista.
T. Metsäpoluilla lenkkeilevä ex-masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen aikaan vouhkattiin onnellisuus pillereistä. Mitähän ne on tai oli?
siis SSRI lääkkeetkin aiheuttaa tätä. Oon itsekin siis ymmärtämättä altistamut itseni tällaiselle!
Aika moni muukin lääke voi aiheuttaa tuota, mm antihistamiinin suuri annos (?)
aikamoninen lista lääkkeitä voi aiheuttaa tuota. Oon itekin ottanut joitain ymmärtämättä. Ilmeisesti joku nuhalääke jne...Selittää bruksismini, ja levottomat jalat...
tuolla on listaa lääkkeistä:
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5472076/#s6title
Myös kahvi. Caffeine has not been shown to directly cause TD, but very high doses of caffeine (1,000+ mg) can exacerbate TD symptoms.102 Low doses (100 mg) of caffeine are reported to be effective at reducing dyskinetic and freezing gait movements.103
Onko hampaiden narskuttelukin yksi sivuvaikutus?
Vierailija kirjoitti:
Yhteen aikaan vouhkattiin onnellisuus pillereistä. Mitähän ne on tai oli?
Prozacia. Myöhemmin myös muita SSRI:tä.
Suomessa lähes puolimiljoonaa ihmistä syö masennuslääkkeitä. Ei ilmeisesti haittoja tuoda julki helposti.
No kerropa sinä meille muille, miten psykoosi hoidetaan lääkkeettömästi.