Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisia jouluperinteitä lapselle?
09.10.2022 |
En haluaisi jouluista toisintoa oman lapsuuteni jouluista ja perinteistä, sillä sattuu olemaan vähän huonoja muistoja omasta lapsuudenperheestä. Joulusta kuitenkin tykkään todella paljon. Meillä on neljävuotias lapsi, ja haluaisin rakentaa hänelle ihanan ja tunnelmallisen lapsen joulun, niin että samat perinteet toistuisivat tulevinakin vuosina. Miehestä ei saa oikein mitään tietoa irti, että mitä perinteitä heillä oli. Joten on keksittävä uudet. Vinkatkaa mitä teillä on?
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme stressin aiheita jaksat kehittää. Perinteet syntyy itsestään, mikä tuntuu hyvältä.
Outo väite, että perinteet syntyvät itsestään. Jos perinteitä ei tule kummankaan vanhemman puolelta kuten aloittajalla, niin nimenomaan ne perinteet pitää itse synnyttää. Jos ei tee mitään ja odottelee että perinteet vaan tulevat jostain, niin helposti joulun aika menee normaaliin arkeen ja jouluaattokin näyttää vain viikonlopulta, jolloin jaetaan paketteja.
Voivat ne syntyä itsestään sillä tavalla, että lapsi kertoo mitä tahtoo ja aikuinen ottaa sen tavaksi.
Suoraan sanoen kuulostaa ihan kamalalta lapsen vastuuttamiselta ja historiattomuudelta. Tulen surulliselsi siitä, että jonkun muutaman vuoden maapallolla eläneen ihmistaimen pitäisi keksiä perheensä jouluperinteetkin sen sijaan, että vanhemmat loisivat perheelle joulun. On kiva ajatus, että lapsikin saa jotenkin vaikuttaa joulupyhien viettoon, mutta tämä ajatus siitä, ettei perinteitä tarvitsisi tai kannattaisi miettiä, on tosi ihmeellinen itselleni. Mielestäni me aikuiset ja vanhemmat olemme ensisijaisesti vastuussa perheen perinteiden rakentamisesta.
Ei se sen kummempaa vastuuttamista ole. Kuuntelee vaan tarkasti mitä lapsi pyytää ja mistä hän tykkää ja toteuttaa ne mitä pystyy. Suureimmalla osalla lapsista on tapana kertoa oma-alotteisesti mitä haluavat. Kaverilla sitä, miks ei meillä, kaupassa/lehdessä/tik tokissa jne. näin, minäki haluan... Siitä vain poimii sitä mitä lasta miellyttää. Surkeampaa on pysyä tiukasti siinä mitä omassa lapsuudenkodissa tehtiin, vaikka oma lapsi ei tykkäisi niistä pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille äiti teki joulukalenteriksi aarrekarttoja. Niiden perusteella etsittiin päivän ylläri. Ihan parasta!
Minulle olisi ollut iso juttu, jos olisi yhdessä tehty jotain. Ja nimenomaan tehty, eikä vaan oltu.
Äiti ei jostain syystä koskaan halunnut tehdä lasten kanssa mitään, hyvä kun istui alas syömään samaan aikaan, joten kaikki yhteiset piparinpaistot, lumiukot tai vaikka joulusiivoukset olisivat olleet iso juttu. Tai niitä ainakin jäin kaipaamaan, ja aion oman lapsen kanssa sitten puuhailla yhdessä. Sellaiset perinteet on kaikista kivoimpia. Puolisoni kanssa ollaan joka jouluaattoaamu lähdetty kävelylle metsään, ja sitä aina odotta innolla ja kotiin päästyä riisipuuro maistuu :)
Lahjat kuuluu joka tapauksessa (lasten) jouluun, joten itse noissa perinteissä tosiaan panostaisin tekemiseen ja kokemuksiin. Ne jättävät ihanan muistijäljen :)
Vierailija kirjoitti:
Puolisollakin voi olla joitain perinteitä, vaikkei osaa niitä nyt nimetä. Entä puolison vanhemmat? Haluavatko he ehkä teidät kylään jouluna? Miettikää yhdessä puolison kanssa mitkä asiat tekevät joulun. Ne ovat niitä perinteitä.
Itse olisin tosi varovainen siinä, että joulun perinteeksi muodostuu kyläily jossain. Yleensä aina kun kysellään joulun stressin aiheuttajia, niin esille nousee autossa istuminen ja paikasta toiseen suhaaminen. Usein ne on myös aina lapset ja lapsen lapset, jotka liikkuvat, isovanhemmat ovat kotonaan. Kuten äitini totesi, joulu kotona on niin mukava niinpä.
Itse miettisin myös, onko jotain jonka voi tehdä jo aaton aattona, voiko jotain jättää joulupäivälle tai tapanille. Turha yrittää tunkea kaikkea yhteen päivään.
Pipareiden leipominen ja koristelu yhdessä ja kirje joulupukille
Perinteiset jouluherkut, lapsille maistuu karjalanpiirakat ja munavoi melko usein ja riisipuuro.
Jokaiselle joulupöytään hyvää mielekästä syötävää ja jotain lempiherkkua jälkiruoalle/kahville kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä alotettiin joulu aattona klo 12:
Radio auki, kuunneltiin joulurauhan julistus ja samalla syötiin uunissa valmistettua riispuuroa ja juotiin glögiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisollakin voi olla joitain perinteitä, vaikkei osaa niitä nyt nimetä. Entä puolison vanhemmat? Haluavatko he ehkä teidät kylään jouluna? Miettikää yhdessä puolison kanssa mitkä asiat tekevät joulun. Ne ovat niitä perinteitä.
Itse olisin tosi varovainen siinä, että joulun perinteeksi muodostuu kyläily jossain. Yleensä aina kun kysellään joulun stressin aiheuttajia, niin esille nousee autossa istuminen ja paikasta toiseen suhaaminen. Usein ne on myös aina lapset ja lapsen lapset, jotka liikkuvat, isovanhemmat ovat kotonaan. Kuten äitini totesi, joulu kotona on niin mukava niinpä.
Itse miettisin myös, onko jotain jonka voi tehdä jo aaton aattona, voiko jotain jättää joulupäivälle tai tapanille. Turha yrittää tunkea kaikkea yhteen päivään.
Musta taas on ihana mennä isovanhemmille. Joulu ois aika tylsä jos oltais vaan kotona keskenämme.
Isovanhempien on helpompi kuin meidän käydä kaupassa jouluostokset ja valmistella kaikki rauhassa. Lasten kanssa ois jouluruuhkissa shoppailu kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan vietetty jo useampi Joulu mökillä Lapissa. Joulun perinteet siis keskittyvät siihen, että vietetään aikaa yhdessä ja viihdytään yhdessä. Kelkkaillaan, hiihdetään jne... Kullekin lapselle yksi lahja.
Olen joskus miettinyt tätä asiaa. En asu Suomessa, ja mieheni on kotoisin käytännössä uskonnottomasta juutalaistaustaisesta perheestä. Hänen perheessään ei ole vietetty minkään uskonnon mukaisia perinnejuhlia, vaan ainoastaan syntymäpäivät ovat olleet tärkeitä ja niitä on juhlittu isommin.
Minun perheessäni joulut ovat aina olleet tärkeitä, ja niihin on panostettu. Olen maaseudulta kotoisin, ja meillä on aina ollut omasta metsästä haettu kuusi, kaikki jouluruoat on tehty itse imellettyä perunalaatikkoa myöten, aattona on käyty haudoilla ja joulusaunassa jne.
Välillä olen miettinyt, että kun meillä on lapsia, niin miten ylläpidän jouluperinteitä, jos mies on niiden suhteen täysin välinpitämätön. Hänellä ei ole mitään joulua vastaan, ja syö ihan mielellään jouluruokaa jne. Mutta hän on sanonut, ettei hänellä ole jouluun minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä, joten asialla ei ole juuri painoarvoa.
Mielestäni ei ole oikein vaatia toista panostamaan johonkin sellaiseen joka ei kuulu hänen kulttuuriinsa lainkaan, mutta toisaalta haluaisin varmaankin joulun kuuluvan jollain tavalla lapseni elämään. Olen tosin sen tyyppinen ihminen, että inhoan kaikenlaista hössötystä. Epäilen, että kehittäisin joulusta helposti ihanan juhlan sijaan stressinaiheen, tai sitten se typistyisi joksikin epäjuhlaksi varsinkin kun olisin yksin vastuussa kaiken järkkäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt tätä asiaa. En asu Suomessa, ja mieheni on kotoisin käytännössä uskonnottomasta juutalaistaustaisesta perheestä. Hänen perheessään ei ole vietetty minkään uskonnon mukaisia perinnejuhlia, vaan ainoastaan syntymäpäivät ovat olleet tärkeitä ja niitä on juhlittu isommin.
Minun perheessäni joulut ovat aina olleet tärkeitä, ja niihin on panostettu. Olen maaseudulta kotoisin, ja meillä on aina ollut omasta metsästä haettu kuusi, kaikki jouluruoat on tehty itse imellettyä perunalaatikkoa myöten, aattona on käyty haudoilla ja joulusaunassa jne.
Välillä olen miettinyt, että kun meillä on lapsia, niin miten ylläpidän jouluperinteitä, jos mies on niiden suhteen täysin välinpitämätön. Hänellä ei ole mitään joulua vastaan, ja syö ihan mielellään jouluruokaa jne. Mutta hän on sanonut, ettei hänellä ole jouluun minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä, joten asialla ei ole juuri painoarvoa.
Mielestäni ei ole oikein vaatia toista panostamaan johonkin sellaiseen joka ei kuulu hänen kulttuuriinsa lainkaan, mutta toisaalta haluaisin varmaankin joulun kuuluvan jollain tavalla lapseni elämään. Olen tosin sen tyyppinen ihminen, että inhoan kaikenlaista hössötystä. Epäilen, että kehittäisin joulusta helposti ihanan juhlan sijaan stressinaiheen, tai sitten se typistyisi joksikin epäjuhlaksi varsinkin kun olisin yksin vastuussa kaiken järkkäämisestä.
Entä jos rakentaisitte joulun nimenomaan perhesiteen ja yhdessätekemisen ympärille? Silloin mieskin osallistuisi kympillä. Yhdessä pulkkamäkeen, rekiajelulle, hiitämään, nuotiolle, joku peli koko perheen pelattavaksi, yhteinen päivällinen jne. teidän omien kiinnostuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.
Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.
Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,
Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.
Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.
Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.
Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.
Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,
Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.
Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.
Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...
Sanoisin myös, että nämä tietyt omalla tavalla (tai lainatulla tavalla) tehdyt tietyt asiat, jotka liittyvät tiettyyn aikaan ovat se juttu. Ei niiden tarvitse olla kalliita tai kummoisia. Ihan vaikka leikkaa lapsen kanssa lumihiutaleita ja kiinnittää ne ikkunaan. Tai jos haluaa vaihtelua niin lapsen iän mukaan ikkunaväreillä, leikkaamalla, vaikka kirjomalla, maalaamalla tai helmikoristeina. Kenties legohiutale tai valohiutale valohimmelin sijaan. Meillä tehtiin mummolassa itse kuuseen nauhakoristeita. Oli suomenlippua, olkea, käpyä, paperia ja ruoka-aineita. Mummon kanssa oli kivaa käydä ruokkimassa lintuja.
Tehkää sitä mikä tuntuu hyvälle ja mistä tulee onnellinen ja lämmin olo. Joulu = sisäinen lämpö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan myös lukea kuvauksia vanhanajan joulusta, joulusta ennen kristinuskoa ja katsoa löytyykö sieltä mieleistä.
Itse tykkään tehdä joulukranssin. Aina erilaisen ja käytän materiaaleja uudelleen. Yksi mitä lapsena rakastin oli askartelulaatikko. Äiti nosti sen aina esiin ja sieltä löytyvistä sekalaisista tarvikkeista sai tehdä mitä tahtoi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.
Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.
Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,
Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.
Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.
Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...
Hämäryys, en ollut edes ennen mieltänyt sen merkitystä, kunnes vietettiin joulua paikassa, missä olivat aattona kaikkien huoneiden kattolamput ja muut valaisimet päällä. Tuntui oudolta. Joulun tunnelman vei tehokkaasti.
Ja joululaatikko! Voiko ihanampaa olla kuin joululaatikko, joka tuoksuu itse tehdyille jouluntuoksurasioille, siellä on aniksia, joulutähdet, kynttelikkö jne. Se tunne lapsena kun äiti kiipesi tuolille nostamaan joululaatikkoa alas ylälaapista ja alettiin nostelemaan tarvikkeita :D
Ja joku "haetko Hanna reseptikirjan joulukakkuun tuolta alahyllyltä" - lausahdus. Se tietää herkkuja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.
Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.
Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,
Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.
Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.
Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...
Hämäryys, en ollut edes ennen mieltänyt sen merkitystä, kunnes vietettiin joulua paikassa, missä olivat aattona kaikkien huoneiden kattolamput ja muut valaisimet päällä. Tuntui oudolta. Joulun tunnelman vei tehokkaasti.
Me katsottiin mummolassa aina talvisin sinistä hetkeä; hämäränhyssyä ikkunasta (muulloinkin kun jouluna). Siis miten hienoa, oma pieni hetki oman mummon kanssa ikkunasta ulos tuijotellen. Milloin koittaa maaginen hetki ja lumi ja ilma käy sinisenä ennen kuin muuttuu iltahämäräksi. Aivan mahtava olotila ja sitä aitoa kotimaista "hyggeä". Ollaan tässä hetkessä ja nautitaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä alotettiin joulu aattona klo 12:
Radio auki, kuunneltiin joulurauhan julistus ja samalla syötiin uunissa valmistettua riispuuroa ja juotiin glögiä.
Tämä. Joulurauhan julistus. Radiosta. Sen jälkeen soi aina: Taas kaikki kauniit muistot, mun tulee mielehen🎶...
Tämä tuo itselle Joulun.
Alue: Aihe vapaa
Meillä lapsesta ihan paras juttu on ns. "tontun paketti", joka on aattoaamuna kuusen alla. Esim. Lego-paketti, joka auttaa odottamaan illan lahjojenjakoa.
Toinen juttu, joka huomattu hyväksi. Jouluna laitetaan osin perinteisiä jouluruokia, jotka meistä vanhemmista hyviä, mutta suurelta osin ei juniorille uppoa. Laitetaan muutenkin ruokia, joista tykätään. On sitten päätetty, että myös lapsen herkkuruokia laitetaan tarjolle ja tällä hetkellä se on hunajamaustetut kanansiivet eli niitä on parina jouluna ollut ja laitetaan varmaan nytkin. Eli tästä sanoisin, että kysykää, mitä itse kukin haluaa ja koostakaa joulupöytä niistä, ne mummon karjalanpaistit voi syödä vaikka tapanina. Meillä ei esim. isoa kinkkua kannata hankkia, on sitten erilaisia lihoja pieniä määriä.
Jouluksi leivotaan myös toiveleivonnaisia, kaikille jotain tyylillä.