Lue keskustelun säännöt.
34 vuotias nainen, lapset jo isoja. Vieläkö lähtisi toiselle kierrokselle vaipparalliin?
09.10.2022 |
Jotenkin haikeaa kun lapset kasvaa ja koti hiljenee. Parasta aikaa elämässä on ollut se kun lapset on ollut pieniä. Aiemmin ajattelin että ei missään nimessä enää lisää lapsia. Nyt olen yllätyksekseni alkanutkin pohtimaan että vieläkö niitä lapsia kuitenkin tulisi meidän perheeseen.
Mies haluaisi 4 lasta. Tällä hetkellä niitä on 2. 11 ja 13 vuotiaat.
Onko muita jotka olleet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kannattaa jo ihan vanhuutta ajatellen. Sitten kun olet 90 + ja tarvit todennäköisesti apua, niin sun nykyiset lapset on jo 7-kymppisiä eli itsekin vanhoja jo eikä jaksa enää nostella tai työntää pyörätuolillakaan. 5-kymppiset jaksaa paljon paremmin.
Unohdat lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.
Ei suvun vanhimmat ole ikinä olleet vain lastensa harteilla, nuoret vetreät suvun jäsenet voi hoitaa fyysisemmät hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta isoäidistä.
Tämä on kehitysmaa. Afrikassa tehdään keskimäärin 4 lasta. Afrikkalainen elintaso on aikalailla enemmän sopusoinnussa luonnonvarojen riittävyyden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Tämä just on minun mielestä ihaninta isossa perheessä. Ja se ilo kertaantuu kun lapset tuo mukanaan ensin kaverit ja sitten seurustelukumppanit. Iso perhe on rikkaus.
T: se neljän lapsen äiti joka olis ehkä halunnut vielä lisääkin lapsia
Mieti vielä uudestaan, jaksatko sitä vauvanhoitoA.
Minulle ei olisi sopinut. Isompi koti ja enemmän rahaa olisi tarvittu ja työssäkäynti olisi ollut liian raskasta ison perheen äitinä, kun kun kotiinkaan ei olisi voinut vuosikausiksi jäädä. Tyytyväinen nyt olen realismiini vauvakuumeenkin aikana aikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vauvakuume, jos on elänyt vain lapsilleen ja lasten kautta.
Nyt kun ne ovat isompia, ei tiedäkään, mitä sillä vapaa-ajalla.Ja jos työkään ei ole haasteellista, eikä ole mitään harrastuksia, ei yksin eikä miehen kanssa, niin ap:lla on halju olo, että mitäs täss nyt iltaisin ja vapaa-ajalla ja lomilla hommailisi.
Lapsi on kyllä on viimeinen vaihtoehto siihen, että juuri se antaisi sisältöä ja tekemistä elämään.
Vaan jos muutoin on lapsirakas ja jo alunperin haaveillutkin suuremmasta perheestä, silloinhan on ok, oottaa vastaan uusi vauva.
Itse asiassa mä olen tässä ehtinyt työn saralla ja yksityiselämässäkin "itseäni toteuttaa". On ollut mielenkiintoisia työprojekteja ja jopa sivutoimisen yrityksen olen perustanut. Monta tämmöistä unelmaa siis saavuttanut, joita en ehtinyt silloin kun olin kiinni lapsissa.
Mutta nyt on tämäkin oma elämä koettu. Ja siksi nämä omat ajatukset on hieman yllättäneet. Mikään ei ole antanut niin suurta onnen ja täyttymyksen tunnetta kuin tää jälkikasvu ja perhe-elämä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Kaksi riskiä. 1) Isommat eivät mitenkään välttämättä ihastuneena hoida pienempiä, heillä on kuitenkin oikeus nuorten elämään ja vastuu pienistä vain vanhemmilla 2) isoilla sisaruksilla ei ison ikäeron vuoksi välttämättä tule olemaan mitään yhteistä pienen kanssa. Jos nämä asiat ovat ok, go for it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Mistäs sinä sen tiedät, että se sun vanhuutesi tulis just tuollaista olemaan.
Lapsoset kasvaa, muuttaa pois.
Nykyisin moni muuttaa jopa ulkomaille töihin. Näitä lapsia näkee kerran pari vuoteen.
Jotkut lapsistasi voivat olla niitä, jotka eivät itse halua lisääntyä ollenkaan. Eikä muutenkaan sitoutua.
Vanhuuden päiviä ei voi laskea sen varaan, että lapset käy usein entisessä kodissaan. Tai yleensä edes tervehtimässä vanhempiaan usein. Ei voi olettaa että joulut ja juhannukset ja pääsiäiset merkkipäivät vietetään suurella joukolla omien lasten ja lastenlasten kanssa aina yhdessä.
Lapset ovat tosiaankin meillä vain lainassa, ne tietyt vuodet elämästään.
Sen jälkeen he elävät omaa itsenäistä elämäänsä, niinkuin vain he itse sitä haluavat elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta isoäidistä.
Tämä on kehitysmaa. Afrikassa tehdään keskimäärin 4 lasta. Afrikkalainen elintaso on aikalailla enemmän sopusoinnussa luonnonvarojen riittävyyden kanssa.
Voihan ap muuttaa Afrikkaan kaltaistensa joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän näihin mitään oikeita vastauksia ole. Kaikki voi mennä hienosti ja lapsipäätös olla paras päätös ikinä tai sitten tuleekin jotain mutkia matkaan ja kaikki onkin hankalaa ja raskasta. Sen takia näitä lapsipäätöksiä aika usein tehdään tunteella eikä järjellä, meni syteen tai saveen. Liikaa muuttuvia osia mihinkään järkiratkaisuihin. Iän puolestahan teillä on vielä hyvin aikaa, jos päätätte hypätä tuntemattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vauvakuume, jos on elänyt vain lapsilleen ja lasten kautta.
Nyt kun ne ovat isompia, ei tiedäkään, mitä sillä vapaa-ajalla.Ja jos työkään ei ole haasteellista, eikä ole mitään harrastuksia, ei yksin eikä miehen kanssa, niin ap:lla on halju olo, että mitäs täss nyt iltaisin ja vapaa-ajalla ja lomilla hommailisi.
Lapsi on kyllä on viimeinen vaihtoehto siihen, että juuri se antaisi sisältöä ja tekemistä elämään.
Vaan jos muutoin on lapsirakas ja jo alunperin haaveillutkin suuremmasta perheestä, silloinhan on ok, oottaa vastaan uusi vauva.
Itse asiassa mä olen tässä ehtinyt työn saralla ja yksityiselämässäkin "itseäni toteuttaa". On ollut mielenkiintoisia työprojekteja ja jopa sivutoimisen yrityksen olen perustanut. Monta tämmöistä unelmaa siis saavuttanut, joita en ehtinyt silloin kun olin kiinni lapsissa.
Mutta nyt on tämäkin oma elämä koettu. Ja siksi nämä omat ajatukset on hieman yllättäneet. Mikään ei ole antanut niin suurta onnen ja täyttymyksen tunnetta kuin tää jälkikasvu ja perhe-elämä.
-ap
Miksi ne omat projektit oli niin nopeasti nähty? Kyllähän jotkut yliopistokoulutukset kestää lähemmäs 10v, vaikka ydinvoimaloiden suunnittelu.
Kyllä naiset joskus pystyvät muuhunkin kuin synnyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mieti vielä uudestaan, jaksatko sitä vauvanhoitoA.
No jos on 34 v niin surkeassa kunnossa, että ei jaksa vauvaa hoitamaan, niin ei kannata tehdä tietenkään. Silloin on aika suuria ongelmia, kun 34 v on vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo kannattaa jo ihan vanhuutta ajatellen. Sitten kun olet 90 + ja tarvit todennäköisesti apua, niin sun nykyiset lapset on jo 7-kymppisiä eli itsekin vanhoja jo eikä jaksa enää nostella tai työntää pyörätuolillakaan. 5-kymppiset jaksaa paljon paremmin.
Unohdat lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset.
Ei suvun vanhimmat ole ikinä olleet vain lastensa harteilla, nuoret vetreät suvun jäsenet voi hoitaa fyysisemmät hommat.
Meillä kyllä hoiti mummon nuorin poika (syntyi kun mummo oli 37) Lapsenlapsia ei kiinnostanut, niillä oli oman elämän kanssa kiirettä. Pieni osa kävi kylässä jouluna ja syntymäpäivinä. Eikä etenkään lapsenlapsenlapsia kiinnostanut, hyvä kun kävivät koskaan edes kylässä. Vanhimmista lapsista ei enää ollut avuksi (vanhin syntyi kun mummo oli 18) Mummo eli siis 98-vuotiaaksi ja tarvi n. 85+ ikäisestä asti paljon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se vauvakuume, jos on elänyt vain lapsilleen ja lasten kautta.
Nyt kun ne ovat isompia, ei tiedäkään, mitä sillä vapaa-ajalla.Ja jos työkään ei ole haasteellista, eikä ole mitään harrastuksia, ei yksin eikä miehen kanssa, niin ap:lla on halju olo, että mitäs täss nyt iltaisin ja vapaa-ajalla ja lomilla hommailisi.
Lapsi on kyllä on viimeinen vaihtoehto siihen, että juuri se antaisi sisältöä ja tekemistä elämään.
Vaan jos muutoin on lapsirakas ja jo alunperin haaveillutkin suuremmasta perheestä, silloinhan on ok, oottaa vastaan uusi vauva.
Itse asiassa mä olen tässä ehtinyt työn saralla ja yksityiselämässäkin "itseäni toteuttaa". On ollut mielenkiintoisia työprojekteja ja jopa sivutoimisen yrityksen olen perustanut. Monta tämmöistä unelmaa siis saavuttanut, joita en ehtinyt silloin kun olin kiinni lapsissa.
Mutta nyt on tämäkin oma elämä koettu. Ja siksi nämä omat ajatukset on hieman yllättäneet. Mikään ei ole antanut niin suurta onnen ja täyttymyksen tunnetta kuin tää jälkikasvu ja perhe-elämä.
-ap
Miksi ne omat projektit oli niin nopeasti nähty? Kyllähän jotkut yliopistokoulutukset kestää lähemmäs 10v, vaikka ydinvoimaloiden suunnittelu.
Kyllä naiset joskus pystyvät muuhunkin kuin synnyttämiseen.
Kyllä ne unelmat ja projektit yhä jatkuu. Ei ole mihinkään kadonneet .
-ap
Jos nyt teet vielä yhden, niin kun se on iso, olet vieläkin aika nuori.
Itse tein lapset kun olin 20, 22 ja 32v. Kyllä kannatti.
Kuulostaa siltä että ap on ihana äiti ja lapset saa paljon rakkautta. Antakaa mennä vaan!
Omani oli 9-vuotias, kun olin 34, eikä olisi tullut pieneen mieleenikään enää aloittaa alusta.
Lisäksi tekisi mieli arvata (en ole lukenut ketjua): mies pitää itsestäänselvänä, että sinä jäät (taas) kotiin ja kannat isomman vastuun ja otat isomman osuman tulokehitykseesi ja tulevaan eläkkeeseesi?
No ne on isoja vasta, kun ovat 18, ei vielä 2 vuotiaana.
Minuakin ärsyttää tuo että " juhlapäivinä kokoonnutaan kaikki samaan pöytään". Oma äitini oli juurikin sitä mieltä että heillä pitää aina olla, samoin anoppini. Kaikki joulut ja juhannukset on ravattu pakolla näissä "oman perheen " juhlapöydissä, kun molempien perheen äidit olivat sitä mieltä että muuten ei ole oikeaa joulua/juhannusta/äitienpäivää jne. Nyt ovat molemmat jo edesmenneitä eikä mitään pahaa sanottavaa ole heistä muuten, mutta molemmat edustivat sitä perinteistä äiti-hahmoa, jossa oma perhe haluttiin aina läsnäolevaksi. Meille lapsille, joilla kaikilla oli omat puolisot ja osalla perheet, tämä oli aika raskasta.Ja jos on vaikka 4 lasta, ja kaikilla omat puolisot, myös heidän puolisoillaan on omat vanhemmat. Eli älä hyvä suurperheen äiti oleta, että kaikki kokoontuvat juuri Sinun pöytääsi. ps. ensimmäisen kerran yli 40 vuoteen lähdemme mieheni kanssa viettämään joulua Lapissa, ihan kaksistaan. Suuri helpotus.
Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta isoäidistä.