34 vuotias nainen, lapset jo isoja. Vieläkö lähtisi toiselle kierrokselle vaipparalliin?
Jotenkin haikeaa kun lapset kasvaa ja koti hiljenee. Parasta aikaa elämässä on ollut se kun lapset on ollut pieniä. Aiemmin ajattelin että ei missään nimessä enää lisää lapsia. Nyt olen yllätyksekseni alkanutkin pohtimaan että vieläkö niitä lapsia kuitenkin tulisi meidän perheeseen.
Mies haluaisi 4 lasta. Tällä hetkellä niitä on 2. 11 ja 13 vuotiaat.
Onko muita jotka olleet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (64)
Se on vähän, että millaiset ne omat standardit ovat. Minulla 9v. lapsi ja ikää 33v. Haluan tarjota lapselle paljon matkustelua, tukea koulunkäyntiin, aikaa yhdessä, auttaa asunnon ostossa myöhemmin jne, tukea opintoaikana jne. Jos kriteeri on se, että on monta lasta ja kivaa yhdessä, mikä ettei. Yleensä lapsi on vain aikaraha resurssina pois muilta lapsilta.
Ei enää ikinä. Olen 35 ja lapsi nyt 10v.
Ei ole ikävä valvottuja öitä, saatika uhmaikää.
Minusta on ihanaa vihdoin elää taas välillä pelkästään itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Ai kamala, miten ahdistava kohtalo lapsille ja erityisesti heidän puolisoilleen. Pitää asua sinun lähelläsi tai ainakin sellaisen matkan päässä, että joka juhlapyhiksi tullaan sinun luoksesi. Viis puolison vanhemmista ja heidän tarpeistaan.
Entä jos lapsesi haluavat muuttaa uran tai rakkauden perässä maailmalle? Entä jos he muuten vain eivät halua käyttää juhlapyhiään tullakseen luoksesi vaan nauttivat esimerkiksi matkustelusta? Entä jos he haluavat jäädä sinkuiksi tai lapsettomiksi? Ymmärräthän, että luot nyt mielikuvia, joissa kaikki pyörii sinun ja sinun tarpeidesi ympärillä ja todellisuudessa lapsesi saattavat haluta elämältään jotain ihan muuta?
Vierailija kirjoitti:
Ei enää ikinä. Olen 35 ja lapsi nyt 10v.
Ei ole ikävä valvottuja öitä, saatika uhmaikää.
Minusta on ihanaa vihdoin elää taas välillä pelkästään itselleni.
Miten voit elää pelkästään itsellesi jos sulla on alakouluikäinen lapsi? Lapsi asuu jossain muualla vai?
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää tuo että " juhlapäivinä kokoonnutaan kaikki samaan pöytään". Oma äitini oli juurikin sitä mieltä että heillä pitää aina olla, samoin anoppini. Kaikki joulut ja juhannukset on ravattu pakolla näissä "oman perheen " juhlapöydissä, kun molempien perheen äidit olivat sitä mieltä että muuten ei ole oikeaa joulua/juhannusta/äitienpäivää jne. Nyt ovat molemmat jo edesmenneitä eikä mitään pahaa sanottavaa ole heistä muuten, mutta molemmat edustivat sitä perinteistä äiti-hahmoa, jossa oma perhe haluttiin aina läsnäolevaksi. Meille lapsille, joilla kaikilla oli omat puolisot ja osalla perheet, tämä oli aika raskasta.Ja jos on vaikka 4 lasta, ja kaikilla omat puolisot, myös heidän puolisoillaan on omat vanhemmat. Eli älä hyvä suurperheen äiti oleta, että kaikki kokoontuvat juuri Sinun pöytääsi. ps. ensimmäisen kerran yli 40 vuoteen lähdemme mieheni kanssa viettämään joulua Lapissa, ihan kaksistaan. Suuri helpotus.
Sanooko ap jossain niin? Itse käsitin asian siten, että mukavaa kun pöydässä on paljon porukkaa - siis silloin kun kaikki lapset asuu vielä kotona.
Tuskin hän ketään pakottaa sinne pöytään sitten kun on jo omat perheet ym.
Vierailija kirjoitti:
No ne on isoja vasta, kun ovat 18, ei vielä 2 vuotiaana.
2-vuotiaalla alkaa olla jo oma tahto. Se ei ole hauskaa.
Itse sain kuopukseni 34-vuotiaana (esikoisen 31-vuotiaana). Mammajutuissa (vauvavuoden aikaiset jumpat jne.) koin olevani aika tavallisen ikäinen äiti. En nuori, enkä vanha. Että ihan hyvin voit vielä tehdä lapsen. Varoitan kuitenkin, että jaksamisesi yövalvomisiin jne. on todennäköisesti heikompaa kuin nuorempana. Mulla otti vauvavuodet todella koville ja noiden kahden jälkeen en todellakaan tekisi lisää. Erokin tuli noiden raskaiden vauva- ja pikkulapsiaikojen jälkeen, vaikka ennen lapsia oltiin oltu monta vuotta lasten isän kanssa yhdessä. Mutta tiedät itse oman tilanteesi. Mä en ehkä muutenkaan ole mikään kovin lämmin äiti-ihminen, vaan enemmänkin tällainen uraäiti.
Kerkeette tehdä vielä vaikka kaksikin vaipparallia ikänne puolesta. Kaksi nyt ja vielä pari lasta myöhemmin.
Lapset on rikkaus :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää tuo että " juhlapäivinä kokoonnutaan kaikki samaan pöytään". Oma äitini oli juurikin sitä mieltä että heillä pitää aina olla, samoin anoppini. Kaikki joulut ja juhannukset on ravattu pakolla näissä "oman perheen " juhlapöydissä, kun molempien perheen äidit olivat sitä mieltä että muuten ei ole oikeaa joulua/juhannusta/äitienpäivää jne. Nyt ovat molemmat jo edesmenneitä eikä mitään pahaa sanottavaa ole heistä muuten, mutta molemmat edustivat sitä perinteistä äiti-hahmoa, jossa oma perhe haluttiin aina läsnäolevaksi. Meille lapsille, joilla kaikilla oli omat puolisot ja osalla perheet, tämä oli aika raskasta.Ja jos on vaikka 4 lasta, ja kaikilla omat puolisot, myös heidän puolisoillaan on omat vanhemmat. Eli älä hyvä suurperheen äiti oleta, että kaikki kokoontuvat juuri Sinun pöytääsi. ps. ensimmäisen kerran yli 40 vuoteen lähdemme mieheni kanssa viettämään joulua Lapissa, ihan kaksistaan. Suuri helpotus.
Sanooko ap jossain niin? Itse käsitin asian siten, että mukavaa kun pöydässä on paljon porukkaa - siis silloin kun kaikki lapset asuu vielä kotona.
Tuskin hän ketään pakottaa sinne pöytään sitten kun on jo omat perheet ym.
Sanoi: "Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee." En usko, että hän vanhenemisella viittasi siihen, kun on nelikymppinen eli kotona asuvat vielä ne kaksi vanhempaa lasta ja mahdollinen kolmas.
Mulle sanottiin 36-vuotiaana, ettei lapsena kannata lisääntyä ja että minun kuuluu ensin elää nuoruuteni.
Vierailija kirjoitti:
Kerkeette tehdä vielä vaikka kaksikin vaipparallia ikänne puolesta. Kaksi nyt ja vielä pari lasta myöhemmin.
Lapset on rikkaus :)
Tämä. Lapset ovat hankittavaa omaisuutta vanhemmille. Heitä voi hyödyntää vaikka seurana jos on muuten vaikeuksia saada ihmissuhteita.
Ollaan mietitty myös. Ja tosiaan tähän asti ollaan oltu täysin varmoja että lapsia ei enää tehdä. Meillä on ajatuksiin vaikuttanut monta asiaa. Talo on rakennettu ja on vakkarityöt. Muutettiin maalle ja elämä on melko leppoisaa kun lapset jo yläasteella. Täällä myös on aika yleistä että perheissä on se kolme lasta vähintään. Kaupungissa oli eri juttu.
Afrikassa on yleistä se 4 lasta, sivistyksen parissa eri juttu.
Pelkään kuolemaa ja väsyn oravanpyörässä. En ikinä anna emälleni anteeksi ettei osannut käyttää ehkäisyä, kuten ei mitään muutakaan niin monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Kuinka monta sukupolvea ja henkeä teillä nykyisin on koolla juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina? Kumman vanhempien tai isovanhempien luona, sinun vai puolisosi?
Toki ehdit, itsellä toinen aalto (kaksi lasta) kun täytin 39 ja 40 ja tätä en ole koskaan katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Kuinka monta sukupolvea ja henkeä teillä nykyisin on koolla juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina? Kumman vanhempien tai isovanhempien luona, sinun vai puolisosi?
Vastaan AP:n puolesta. Meillä pöydässä istuu meidän vanhempien lisäksi joka viikonloppu neljä kotona asuvaa lasta ja 2 opiskelijaa jotka käy vielä viikonloppuisin kotona. Tosi usein on mukana myös näiden vanhimpien seurustelukumppanit tai ystäviä.
On iso talo ja tosiaan aina paljon porukkaa.
Toivottavasti jossain vaiheessa on sitten lapsenlapsia myös . Meillä nämä opiskelija nuorukaiset on tulossa takaisin kotiseudulle töihin kun opinnot on purkissa. Halutaan asua toistemme lähellä ja ollaan aina oltu tiiviisti yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen jotenkin alkanut miettiä mielessäni sellaista isoa perhettä, piha täynnä polkupyöriä ja lasten leluja. Pulkat ja rattaat ja kotona semmoinen kodikas hälinä.
Luin joskus myös jonkun lehtijutun miten monilta nykyajan vanhemmilta jää kokematta sellainen perhemalli, missä isommat hoitaa pienempiä sisaruksia ja ollaan semmoista yhtä suurta perhettä.
Tuo ajatus oli mun mielestä todella ihana. Että olisi paljon rakkautta ympärillä kun vanhenee. Iso pöytä täynnä porukkaa juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina. Lapset on parasta mitä olen elämässäni kokenut. Vaikka tietysti raskastakin on ollut.
-ap
Kuinka monta sukupolvea ja henkeä teillä nykyisin on koolla juhlapyhinä ja tavallisina viikonloppuina? Kumman vanhempien tai isovanhempien luona, sinun vai puolisosi?
Vastaan AP:n puolesta. Meillä pöydässä istuu meidän vanhempien lisäksi joka viikonloppu neljä kotona asuvaa lasta ja 2 opiskelijaa jotka käy vielä viikonloppuisin kotona. Tosi usein on mukana myös näiden vanhimpien seurustelukumppanit tai ystäviä.
On iso talo ja tosiaan aina paljon porukkaa.Toivottavasti jossain vaiheessa on sitten lapsenlapsia myös . Meillä nämä opiskelija nuorukaiset on tulossa takaisin kotiseudulle töihin kun opinnot on purkissa. Halutaan asua toistemme lähellä ja ollaan aina oltu tiiviisti yhdessä.
Niiden opiskelemassa olevien nuorten seurustelukumppaneiden ja tulevien puolisoiden vanhempien tarpeilla ja toiveilla ei ole mitään merkitystä?
On jo itsessään todella itsekästä väkisin synnyttää toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan. Tietenkin se häiritsee ettei jälkeläinen ole enää tyydyttämässä emän tarpeita, mitä varten hänet alun alkaen hankittiin.