Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
On kamalaa katsoa miesystävän rapistumista ja alkoholismin syventymistä.
09.10.2022 |
Hän ei jaksa mitään. Töissä käy mutta oikeasti ei saa enää mitään omia asioitaan eteenpäin. Olisin apuna mutta mies ei mene mihinkään päin.
On masentunut, puhuu kuolemasta. On lihonut todella paljon muutamassa vuodessa, sairastunut ja syö lääkkeitä vaivoihinsa.
Juo päivittäin. Muutaman aina arkisin illalla ja viikonloppuisin paljon, viinaa.
Olen ollut itsekin aika rento ja annan tilaa. Juon itsekin mutta en niin paljoa. Molemmat yrittävät olla toistensa tukena mutta se ei tuota tulosta.
Aivan kun kaikki olisi sortunut ympäriltä. Ns hyvien juhlien jälkeen onkin vain tullut tyhjää ja kaaos, kaikki on repeytynyt liitoksistaan. Ennen oli hauskaa ja unelmia, enää ei.
Pahinta on, että samalla kun olemme parhaita ystäviä niin me myös tuhoamme toisiamme näköjään.
Olemme puhuneet avoimesti. Olen myös ehdottanut että menisimne vaikka yhdessä hoitoon tai muita ratkaisuja ja tekemistä.
On vain kun puhuisi henkisesti kuolleelle ihnislle, mikään ei vain sytytä.
Tätä on jotenkin epätodellista katsoa. Kunpa vain voisi mennä ajassa taaksepäin, en tiedä miten ihmeessä kaikki meni tähän pisteeseen. Olen huolissani ja surullinen, omasta elämästäni ja hänen.
En ehkä pyydä neuvoja mutta pakko avautua. Tämä vain on sisällä vaikka yritän sulkea silmiäni. Pelkään, että hän menehtyy.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInkä ikäinen mies?
40-vuotias. Itse 30v.
AP
Olettekin nuoria vielä. Aloituksesta minulle muodostui kuva viisi-kuusikymppisestä pariskunnasta.
Voisitte hyötyä ulkopuolisen avusta, koska keskeisenä ongelmana varmaan on näköalattomuus. Miesystävälläsi enemmän kuin sinulla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selityksiä ja analysoimisia voi toki jatkaa vaikka loppuelämänsä, ne vaan eivät johda mihinkään
Jos en analysoisi niin jatkaisin kuten ennenkin. Ihmisen on pakko myös analysoida ja kuunnella itseään, eri puolia ja ymmärtää. Eihän muuten pystyisi henkisesti kasvamaan.
Minä pohdin tätä nyt ja ymmärrän paremmin, että minun täytyy vain päästää irti ja aloittaa muutostyöt. Pakko vain hyväksyä tilanne ja lähteä pois, jos se olisi oikea ratkaisu.
AP
Ymmärrät vasta kun tulet pois tuosta tilanteesta ja katsot sitä menneessä muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on menossa pohjalle ja kovaa. Jos itse pystyt vielä muuttamaan suuntaa, tee se. Hän ei muutu sinun pyynnöstäsi, sen täytyy lähteä itsestä. Lähde ja pelasta itsesi.
Niin. Tuntuu pahalta jättää ihmistä joka on selvästi hädässä. En vain tiedä mitä voisin tehdä. Tämä on vain kovin surullista. En edes osaa sanoittaa tätä tilannetta kunnolla, edes itselleni. Minäkin tarvitsen terapiaa ja sinne menossa vuoden sisällä kunhan saan vain b-lausunnon ensin kelaa varten.
Tavallaan tuntuu, että kun pidän hänestä kiinni niin valun itsekin pohjalle. Jos päästän irti niin ehkä pääsen taas elämään kiinni. Ajatus on kuitenkin vaikea, että jätän toisen kårsimään. Samalla minulla on jokin haave, että jos lähden niin toivon, että hänkin reipastuu ja löytää tasapainoa elämäänsä, olisi onnellinen. Se olisi ihanaa.
Jollain tavalla syytän tästä tilanteesta itseäni.
AP
Kuinka paljon sulla ap kuluu itsellä alkoholia? Ihan siksi kysyn, kun KELA on nykyään todella tarkka päihteidenkäytöstä. Ovat ihan hiljattain laatineet uudet säännöt, joiden mukaan jokaisen terapiaa hakeneen tulee tehdä selvitys päihteidenkäytöstään. Jos ei ole erityistä päihdehistoriaa, joskus sanallinen selvityskin voi riittää, mutta usein vaativat myös huumeseulan ja alkoholinkäytön kulutusta seuraavat labrat. Jos minkäänlaista alkoholin liikakäyttöä havaitaan, ohjaavat ensin päihdehoitoon ja vasta sitten myöntävät terapiaan. Kohtuullinen alkoholin käyttö ei ole ongelma.
En ole näistä linjauksista täysin samaa mieltä, mutta näin se nykyään menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Meillä jokaisella on vastuu omasta elämästä. Toista ei voi muuttaa, jos hän ei itse näe tarvetta muutokselle.
Kumpi on pahempaa kuolema vai viinanhuuruinen merkityksetön elämä?
Kun se on sen ihmisen ihan oma valinta. Sinun hyväsi ei ole jonkun toisen hyvä.
Sanoo läheisriippuvainen
Ja mikähän kommentissani on läheisriippuvaista? Päin vastoin. Jokainen päättää oman hyvänsä sitä päätöstä ei tehdä toisen puolesta. Hoida oma pääsi kuntoon jos haluat päättää muiden ihmisten tahdosta ja tavoista elää.
Ei mutta kun te tulette neuvomaan sinkkuja tyytymään samalla tavoin kuten tekin. Lakatkaa siirtämästä eteenpäin omia haitallisia suhdemalleja.
Et voi pelastaa alkoholistia. Pelasta itsesi ja lähde.
T. Alkoholistin ex
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä häntä masentaa? Jokin syy tuohon kai on, jos ei ole ollut aiemmin yhtä paljon depiksessä.
Laita aina itsellesi happinaamari ensin. Eli pelasta ensin itsesi. Kuulostaa siltä että sulla on vielä toivonkipinää, miehellä ei. Tiedän että on kamalaa sanoa näin, mutta hänellä on oikeus elämää elämäänsä miten haluaa tai myös halutessaan päättää se. Itse jouduin tuon hyväksymään silloin kun poikaystäväni päätti lähteä täältä, hänellä vain toivo sammui tai oli siis jo ollut pidempään sammuneena. Hän oli vaan liian herkkä tähän maailmaan, vaikkei mitään päälle näkyvää ongelmaa ollutkaan. Viimeisessä viestissään hän sanoi viimein olevansa onnellinen.
Minä koitin häneen puhaltaa elämäniloa, mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Ei voi toisen elämästä päättää.
Lähde pois ja löydä itsellesi oman näköinen ja merkityksellinen elämä, oot vielä nuori ja sulla on paljon mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä häntä masentaa? Jokin syy tuohon kai on, jos ei ole ollut aiemmin yhtä paljon depiksessä.
Alkoholismi on etenevä sairaus, vuosi vuodelta asiat menevät yhä enemmän perseelleen. Tuossakin jo kerätty huomattava ylipaino, on sairastuttu... Syöksykierre alaspäin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä häntä masentaa? Jokin syy tuohon kai on, jos ei ole ollut aiemmin yhtä paljon depiksessä.
Minä en tiedä. Olen yrittänyt kysyä, kuunnella ja ottaa selvää. Olen ottanut roolikseni ymmärtämisen.
Samalla minusta tuntuu, että olen syypää tähän itse ja mahdollistaja. Olen itse lasisen lapsuuden elänyt, molemmat vanhemmat alkoholisteja ja tämä kaikki ymmärrys on minun sisään iskostettua.
Itse juon viikonloppuisin "vain." Mietoja juomia ja rauhassa. Sekin on liikaa ja haluan muutosta. Haluan sitä itselle ja miehelle, hänelle ennen kaikkea. Toivon, että hän nousee ja tiedän, että minun on vain mentävä eteenpäin.
Miehessä on paljon vihaa. Hirvittävä määrä vihaa. En tiedä mistä se on peräisin. Inhoaa esimerkiksi äitiään ja. Ilmeisesti itseäänkin jostain syystä. En tiedä mistä kaikki tuo tunnelataus on peräisin. On käsitellyt vihaansa alkoholilla ja se on sillä myös käänteisesti lisääntynyt. Olen joskus myös pelännyt häntä mutta en enää koska olen nähnyt myös hänessä sen puolen jonka kova kuori murtuu. On myös itkenyt joskus lohduttomasti. Hän kaipaa jotain.
Tämä on selvää miksi olemme ajautuneet yhteen, omien traumojemme vuoksi. Se on se kliimaksi suhteessa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitatte korkin kiinni vaikka kuukaudeksi ja aloitatte jonkun liikuntaharrastuksen yhdessä. Reipas kävelykin on ihan hyvä. Aivot ja keho tuulettuu.
😂
Tuhoudut itse. Mieti sitä. Alkoholismi, oli se syy eli seuraus, ei toisen kielloilla lopu. Masennus taas on lääkärin hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu kyllä oikeasti, että teen miehelle palveluksen jos lähden. Ajattelen sen niin, että hän ehtii ajattelemaan yksin omaa elämäänsä eikä ole sitä tavallista tukiverkkoa ja ymmärtäjää aina saatavilla. Ehkä hän nousee, ehkä ei mutta ainakin antaisin mahdollisuuden itsekin näin. Hän ehkä alkaisi prosessoimaan kaikkea eri tavalla.
Hän sanoo rakastavansa ja on kovin lojaali minulle tietyllä tavalla. On minussa kiinni. Ehkä ero olisi ainoa vaihtoehto saada jotain aikaan, jonkinlaisen herätyksen.
Luulen näin.
AP
Kyllä. Lähdön syy -jos siihen päädyt- on hyvä kertoa selkeästi.
Ei se siitä enää...mies juo kunnes noutaja saapuu, samalla pilaa sunkin elämän, ehkä alkoholisoidut itse kun yrität juoda viinoja pois, että hän jois vähemmän. Juokse ja lujaa, sulla on paljon parempi elämä ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannarras mitata ferritiini, ja voihan se olla stressiä niin on lihonut.
Käy lukemassa tää ketju läheisriippuvaisuudesta, sen AP oli samantyyppisessä tilanteessa.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3876335/laheisriippuvuudesta-eroon
Olet arvokas <3
Pystyn samaistumaan tilanteeseen. Itselläni oli kesällä tilanne, jossa alkoholia kului joka viikonloppu about 6-8 annosta. Ei kuulosta paljolta, mutta näin keski-ikäisenä kunto ei ole ihan sama kuin parikymppisenä. Tästä ei tullut mitään kovaa krapulaa, mutta seuraava päivä oli aina matala-energinen. Ei oikein jaksanut tehdä mitään, joka ei ollut ehdottoman välttämätöntä. Oli vetämätön olo ja tuntui että mieli oli matalana. Viikolla tuntui, että sitä perjantaita oikein odotti, kun voi ottaa hieman bissee tai viiniä ja poltella savukkeita, että saisi vähän sitä kivaa fiilistä, joka oli parikymmentä vuotta sitten kun vietti kavereiden kanssa illat ja yöt kivassa seurassa. Töissä ei oikein mitään uutta jaksanut tehdä Hyvä että sen normaalin verran. Ja perjantaina juodessa se fiilis ei oikein koskaan tullut ja se nousuhumala ei oikein koskaan nostanut siihen tunnelmaan kuin ennen. Ja sitten on painoakin oli tullut. Ei tolkuttomasti, mutta joku 10+ kiloa ylimääräistä. Enkä oikein enää jaksanut ottaa juoksuaskelia vaikka pari vuotta sitten kävin 5km juoksulenkeillä. Nyt on vähän jalka sitä ja selkä tätä, niin pitää tyytyä kävelemiseen.
Sitten loman jälkeen kävin työpaikan terveystarkastuksessa. Tiesin, että en ollut hyvässä kunnossa, mutta jos olisi koira, piikin olisin saanut saman tien. Maksa-arvot eivät olleet koholla, mutta sisäelinrasvaa oli tullut. Ja hapenottokyky erittäin heikko. Säikähdin. Jäi viina ja tupakka per-heti. Aamupalaksi kaurapuuroa ja marjoja. Pizzat ja einekset jäävät pääosin hyllyyn. Välillä pikkuisen suklaata, kun tupakanhimo vielä yllättää. Mutta ei liian usein. Vain sen verran että pääsee tiukasta paikasta. Teen viikonloppuisin pitkiä kävelylenkkejä.
Olen jo virkeämpi. Paino ei ole vielä laskenut. Tavoitteena puolittaa sisäelinrasva kevään seurantamittaukseen. Alkoholin käytön myötä masennuksen tunteet poistuivat. Tosin vielä on jokin "muistireaktio", kun tulee perjantai, että maistuisi olut tai viisi. Mutta se menee ohi, kun laitan itseni puuhaamaan jotakin hetkeksi.
Onneksi ei ollut ketään "ymmärtämässä" kotona. Olisi ollut kiva juoda seurassa, vaikka toinen olisi ollut selvin päin. Mutta joku joka olisi ymmärtänyt. Masis kaipaa seuraa. Erityisesti empaattista seuraa. Silloin voi juoda, kun joku ymmärtää. Ja krapula ei ole niin paha. Tekee ruokaa ja siivoaa, kun itse ei jaksa. Ei tarvitse tehdä itse muutosta.
AP. En tiedä tilannettanne, mutta kuulostaa että miesystäväsi on paljon syvemmällä kuin itse. En ehtinyt mennä vielä kovin syvälle. Mitä syvemmällä joku on, sen kovempi shokki pitää herättää. Empatia, sympatia ja myötätunto on juomisen mahdollistaja. Jos lähdet, hän saattaa menetyksestä raitistua tai sitten ei. Jos raitistuu, voitte miettiä suhteen lämmittelyä uudestaan. Jos ei raitistu, niin teit sen minkä voit. Minä en käynyt pohjalla. En ainakaan vielä.
Ymmärrän nyt sen verran, että kun tuntee että on pohjalla, se on valheellinen tunne. Pohjaa ei ole.
Kiitos näistä, jokaisesta viestistä.
Tässä on nyt risteys. Tiedän kyllä miten tässä täytyy edetä. En halua olla mahdollistaja tässä. Syytän itseäni aina jos mies joutuu hautaan tämän vuoksi.
AP
Laita hänen eteensä Jellinekin käyrä ja pyydä rehellisesti laittamaan merkki sille kohtaa, missä omasta mielestään on menossa. Jos ei halua pohtia eikä myöntää asiaa, on sinun syytä valaista ettet halua enää hänen juomistaan katsella, etkä pysty häntä myöskään auttamaan.
Mutta jos hän on halukas selvittämään asiaa ja hakeutumaan hoitoon, lupaa olla hänen tukenaan. Seuraava askel voisi olla osallistua AA- kerhoon yhdessä. Siellä voi käydä myös kuunteluoppilaana, jos ongelman tunnustaminen pelottaa. Kaiken tulee kuitenkin tähdätä ongelman ja oman avuttomuuden tunnustamiseen ja viime kädessä raitistumiseen ja raittiina pysymiseen.
Jellinekin käyrä on hyvä väline myös katsoa, mitä kaikkea on tulossa, jos juominen jatkuu.
Sen kehityksen voi päättää mihin kohtaa tahansa ja hakeutua avun piiriin, jos ei itse pysty ongelmasta irtautumaan.
Miestä älä jätä, jos hän pyrkii raitistumaan. Mutta jos ei, on aika ajatella oman elämän laatua.
Vierailija kirjoitti:
Hoida sinä vain omat asiasi ja anna ihmisten juoda rauhassa!
Tylyä, mutta totta. Oletko Ap miettinyt sitä, että aika paljon puutut tämän miesystäväsi elämään ja tiedät häntä paremmin, miten hänen pitäisi elää?
Mitä jos antaisit hänelle omaa rauhaa ja tilaa. Ei se ole sinun duuni miettiä hänen puolestaan, mitä hän elämältään haluaa.
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
Molemmilla alkoholismi ja läheisriippuvuus.
En usko, että jos menette yhdessä jonnekkin katkaisuun, niin se auttaisi.
Olisi jo paremmat mahdollisuudet, jos alkoholistin puoliso olisi raivoraitis, mutta kun ei ole. Helposti lipsahtaa siihen, että otetaan vain yhdet.
Erikseen voitte molemmat parantua.
Yhteydenpitokin voi olla mahdollistamista.
Terv. Alkoholistiniehen haudannut.