Miten käy parisuhteelle jos vain toinen syö mielialalääkkeitä

Tuollainen parisuhde toimii tai sitten ei toimi. Minun kohdallani ei toiminut. Siihen ei kuitenkaan sänkytouhut liittyneet mitenkään vaan toisen mielialavaihtelut lääkityksestä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia.

Jos sun täytyy kysyä ette sovi yhteen. Mielenterveys ongelma on muutakin kuin nappien vetämistä.

Olisikin varmaan maailmanhistorian ensimmäinen nainen joka "antaa" vaikkei kauheasti tekisi mieli.

Vierailija kirjoitti:

Olisikin varmaan maailmanhistorian ensimmäinen nainen joka "antaa" vaikkei kauheasti tekisi mieli.

Oletit heti ensimmäisenä, että mielialalääkkeiden käyttäjä on nainen.

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä masennus vei mieheltä halut kokonaan, mutta kun aloitti lääkityksen niin seksielämämme palautui. Ja vasta kolmannet lääkkeet ovat muuten sopineet, mutta seksielämää on ollut kaikkien lääkkeiden kanssa.

Minä syön mielialalääkkeitä, mies ei. Lääkkeet ei vaikuta mun halukkuuteen mitenkään, mies ei edelleenkään jaksa niin paljon kuin minä haluaisin :D

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä mies sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen ja nyt mies muutti pois minun ja lapsemme luota pari kuukautta sitten. Keskivaikea ja vaikea masennus on kyllä kamala sairaus. Mies piilotteli masennustaan yli vuoden kunnes romahti täysin. Yritin seistä rinnalla, antaa tilaa, rakastaa ehjäksi jne. Kellään ei enää ollut hyvä olla ja mies loittoni kokoajan enemmän. Tekee hulluna töitä ja pakonomaisesti harrastaa liikuntaa, kaikki muu sosiaalinen elämä tauolla. Surettaa, että ko. sairaus vei minulta ihmisen jota rakastan, en tiedä kuoliko miehen rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta monen ihmisen elämä muuttui.

En alkaisi edes satunnaisesti tapailla saati seurustella kyseisiä lääkkeitä käyttävän kanssa.

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Tuollainen meno on hyvin tyypillistä sen jälkeen kun mielialalääkitys aloitetaan.

Vierailija kirjoitti:

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä mies sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen ja nyt mies muutti pois minun ja lapsemme luota pari kuukautta sitten. Keskivaikea ja vaikea masennus on kyllä kamala sairaus. Mies piilotteli masennustaan yli vuoden kunnes romahti täysin. Yritin seistä rinnalla, antaa tilaa, rakastaa ehjäksi jne. Kellään ei enää ollut hyvä olla ja mies loittoni kokoajan enemmän. Tekee hulluna töitä ja pakonomaisesti harrastaa liikuntaa, kaikki muu sosiaalinen elämä tauolla. Surettaa, että ko. sairaus vei minulta ihmisen jota rakastan, en tiedä kuoliko miehen rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta monen ihmisen elämä muuttui.

Lihavoin masennuksen syyn sinulle. Kyseessä taitaa kuitenkin ennemminkin olla burnout. Varsinkaan työ ei saa koskaan olla ykkösasia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä mies sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen ja nyt mies muutti pois minun ja lapsemme luota pari kuukautta sitten. Keskivaikea ja vaikea masennus on kyllä kamala sairaus. Mies piilotteli masennustaan yli vuoden kunnes romahti täysin. Yritin seistä rinnalla, antaa tilaa, rakastaa ehjäksi jne. Kellään ei enää ollut hyvä olla ja mies loittoni kokoajan enemmän. Tekee hulluna töitä ja pakonomaisesti harrastaa liikuntaa, kaikki muu sosiaalinen elämä tauolla. Surettaa, että ko. sairaus vei minulta ihmisen jota rakastan, en tiedä kuoliko miehen rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta monen ihmisen elämä muuttui.

Lihavoin masennuksen syyn sinulle. Kyseessä taitaa kuitenkin ennemminkin olla burnout. Varsinkaan työ ei saa koskaan olla ykkösasia elämässä.

Alusta asti ollut niin, että työ on se joka pitää mieheni kasassa. Työ "tuntuu hyvältä". 7 kk mieheni on käynyt keskustelemassa ja syönyt lääkkeitä. Kaikki tämä alkoi kesäkuussa viikkoa ennen lomaa, mies perui jopa lomansa ja meni töihin. Marraskuussa (erilleen muuton yhteydessä) mieheni kävi aika pohjalla ja pakottivat parin viikon sairauslomalle ....... pikkuhiljaa oli palannut töihin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä työ on ykkönen ja kakkosena tulee urheilu. Aiemmin mies harrasti liikuntaa 1-2 kertaa viikossa, nyt vähintään 5-6.

Mies ei vienyt uuteen kotiinsa mitään, jopa suurin osa vaatteista täällä. En pysty auttamaan kun mieheni ei puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä mies sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen ja nyt mies muutti pois minun ja lapsemme luota pari kuukautta sitten. Keskivaikea ja vaikea masennus on kyllä kamala sairaus. Mies piilotteli masennustaan yli vuoden kunnes romahti täysin. Yritin seistä rinnalla, antaa tilaa, rakastaa ehjäksi jne. Kellään ei enää ollut hyvä olla ja mies loittoni kokoajan enemmän. Tekee hulluna töitä ja pakonomaisesti harrastaa liikuntaa, kaikki muu sosiaalinen elämä tauolla. Surettaa, että ko. sairaus vei minulta ihmisen jota rakastan, en tiedä kuoliko miehen rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta monen ihmisen elämä muuttui.

Lihavoin masennuksen syyn sinulle. Kyseessä taitaa kuitenkin ennemminkin olla burnout. Varsinkaan työ ei saa koskaan olla ykkösasia elämässä.

Alusta asti ollut niin, että työ on se joka pitää mieheni kasassa. Työ "tuntuu hyvältä". 7 kk mieheni on käynyt keskustelemassa ja syönyt lääkkeitä. Kaikki tämä alkoi kesäkuussa viikkoa ennen lomaa, mies perui jopa lomansa ja meni töihin. Marraskuussa (erilleen muuton yhteydessä) mieheni kävi aika pohjalla ja pakottivat parin viikon sairauslomalle ....... pikkuhiljaa oli palannut töihin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä työ on ykkönen ja kakkosena tulee urheilu. Aiemmin mies harrasti liikuntaa 1-2 kertaa viikossa, nyt vähintään 5-6.

Mies ei vienyt uuteen kotiinsa mitään, jopa suurin osa vaatteista täällä. En pysty auttamaan kun mieheni ei puhu.

Eiköhän se niin kuitenkin ole, että jatkuva työn tekeminen on hänet tuohon tilanteeseen vienyt. Nyt hän, ja ilmeisesti läheisetkin, kuvittelevat, että työ pitää hänet jotenkin kasassa. Hän on tällä hetkellä sekaisin ja "pakenee" asioita tekemällä jatkuvasti jotain.

Hyvin menee niin kauan kuin kumpikaan ei mene syömään mielilopetalääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.,. kirjoitti:

Meillä ainakin parisuhde koetuksella. Masennus ja siitä seurannut lääkitys niin nyt voikin jo sanoa et on yhdessä eri naisen kanssa kuin aiemmin. Pitkä suhde, lapsi ja tuo lääkitys niin varmasti vaikuttaa. Mutta väittäisin että lääkityksellä iso rooli siinä ettei naista välillä omakseen tunnista. Ylipainoa kertynyt/ jäänyt raskaudesta se plus 20kg ja aiemmin itsevarma ja sähäkkä nainen muuttunut kaapuihin pukeutuvaksi mielensäpahoittajaksi.

Se ettei hän itse käy missään tai tapaa kavereita tuntuu koskevan nyt minuakin. Ei ole helppoa ja tuntuu että hitaasti jos ollenkaan asiat paranee.

Meillä mies sairastui masennukseen 28 yhteisen vuoden jälkeen ja nyt mies muutti pois minun ja lapsemme luota pari kuukautta sitten. Keskivaikea ja vaikea masennus on kyllä kamala sairaus. Mies piilotteli masennustaan yli vuoden kunnes romahti täysin. Yritin seistä rinnalla, antaa tilaa, rakastaa ehjäksi jne. Kellään ei enää ollut hyvä olla ja mies loittoni kokoajan enemmän. Tekee hulluna töitä ja pakonomaisesti harrastaa liikuntaa, kaikki muu sosiaalinen elämä tauolla. Surettaa, että ko. sairaus vei minulta ihmisen jota rakastan, en tiedä kuoliko miehen rakkaus ensin ja tuli masennus vai toistepäin, mutta monen ihmisen elämä muuttui.

Lihavoin masennuksen syyn sinulle. Kyseessä taitaa kuitenkin ennemminkin olla burnout. Varsinkaan työ ei saa koskaan olla ykkösasia elämässä.

Alusta asti ollut niin, että työ on se joka pitää mieheni kasassa. Työ "tuntuu hyvältä". 7 kk mieheni on käynyt keskustelemassa ja syönyt lääkkeitä. Kaikki tämä alkoi kesäkuussa viikkoa ennen lomaa, mies perui jopa lomansa ja meni töihin. Marraskuussa (erilleen muuton yhteydessä) mieheni kävi aika pohjalla ja pakottivat parin viikon sairauslomalle ....... pikkuhiljaa oli palannut töihin ekan viikon jälkeen. Tällä hetkellä työ on ykkönen ja kakkosena tulee urheilu. Aiemmin mies harrasti liikuntaa 1-2 kertaa viikossa, nyt vähintään 5-6.

Mies ei vienyt uuteen kotiinsa mitään, jopa suurin osa vaatteista täällä. En pysty auttamaan kun mieheni ei puhu.

Eiköhän se niin kuitenkin ole, että jatkuva työn tekeminen on hänet tuohon tilanteeseen vienyt. Nyt hän, ja ilmeisesti läheisetkin, kuvittelevat, että työ pitää hänet jotenkin kasassa. Hän on tällä hetkellä sekaisin ja "pakenee" asioita tekemällä jatkuvasti jotain.

Kiitos Sinulle. Olen mieheni kanssa elänyt 28 vuotta ja olen kanssasi täysin samaa mieltä. Työt alkoivat lisääntymään jo puolisen vuotta ennen kuin koko masennus tietooni tuli ja sama homma jatkuu. Näen, että on sekaisin ja pakenee asioita. En tiedä mitä pakenee. Olen kyllä yrittänyt päästää kokonaan irti, jos kyseessä on rakkauden loppuminen näin pitkän suhteen jälkeen. Itkuni olen itkenyt pitkälti salaa, olisi kyllä mieheltäni erittäin reilua päästää irti minusta jos näin on. Kun mieheni muutti toiseen kotiin 2 kk sitten niin pidin sitä erona ja kaksi viikkoa oltiin näkemättä en soitellut en mitään ja sitten mies ilmestyi elämääni vaivihkaan takaisin. Itse rakastan edelleen ..... Tilanne ei ole helppo. En vaan pysty toista parantamaan. Enkä ymmärrä mistä masennus tullut. Sukurasite on tosin vahva.