Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (19514)
Vierailija kirjoitti:
Muista hyvä maku. Älä kiroile, älä huuda, älä solvaa.
Käyttöohjeita keskusteluun. Älä kopioi, älä toista, älä trollaa.
Pakko kopioida siltä varalta, että taas poistetaan kiinnostavimmat keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan, lähes 7kymppinen eläkeläinen loukkaantuisi reippaaksi nimittelystä. Mielelläni olisin reippaampi tekemisissäni.
Samaa mieltä. Reipas on oikein hyvä adjektiivi moneen tarkoitukseen.
Samaa mieltä :)
Vierailija kirjoitti:
Hirmuinen tuuli. Omenoita putoilee, haen kohta pudokkaat ja keitän hilloa. Paremmat säästän syöntiomenoiksi. Aurinkoista, mutta kalsea tuuli eilisen 20asteen jälkeen. Nyt on kai 14.
Palapelistä paljastuu kohta ihminen, luulen. Hidasta on tämä touhu. Mutta palkitsevaa. Kiva olla vapaalla maanantai, tuntuu minilomalta.
Mitäs muut? Ketjussa keskellä päivää: työtön/työssä/vapaalla/eläkkeellä? Vilkas ketju.
Mä olen työelämän ja eläkkeen välissä oloneuvoksena. Tosin äsken tuli töistä puhelu ja kysyttiin, voinko auttaa. Tietenkin voin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmuinen tuuli. Omenoita putoilee, haen kohta pudokkaat ja keitän hilloa. Paremmat säästän syöntiomenoiksi. Aurinkoista, mutta kalsea tuuli eilisen 20asteen jälkeen. Nyt on kai 14.
Palapelistä paljastuu kohta ihminen, luulen. Hidasta on tämä touhu. Mutta palkitsevaa. Kiva olla vapaalla maanantai, tuntuu minilomalta.
Mitäs muut? Ketjussa keskellä päivää: työtön/työssä/vapaalla/eläkkeellä? Vilkas ketju.
Mä olen työelämän ja eläkkeen välissä oloneuvoksena. Tosin äsken tuli töistä puhelu ja kysyttiin, voinko auttaa. Tietenkin voin.
Mistä saat tuloja?
Lukiolainen täällä. Lyhyt päivä tänään. Ei välttis vielä kotiin menossa, ehkä meen cittariin.
Mitä ihmettä te riitelette täällä? Ei tod.nykynuoret jaa keskenään sekstailujaan, ne on intiimisti omat jutut. Ihan bestiksen kaa voidaan jotain kertoo. Mut et jossain random palstalla??? No way!
Mäkin voisin kommentoida tuosta ulos menemisen vaikeudesta ja vähän toisesta näkökulmasta. Olen asunut tässä lähiössä jo yli 30 vuotta ja moni ihminen on tullut nk naamatutuksi. Pääkaupunkiseudulla ei ole tapana puhua tuntemattomille ja muutama vuosi sitten mietin, että kehtaanko moikata ihmistä, joka on tullut vastaan jo satoja kertoja. En ollut koskaan nähnyt häntä kenenkään muun seurassa ja hän lähes aina kulki katse maassa. Moikkasin ja kysyin, mitä kuuluu. Tämä mua ainakin parikymmentä vuotta nuorempi mies hämmästyi ja hymyili. Juteltiin siinä joku 10 minuuttia niitä näitä ja kun lähdettiin eri suuntiin, hän vielä sanoi, että olen kaupan kassaa lukuunottamatta ollut ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän on yli vuoteen puhunut yhtään mitään. Otin tietoisen riskin, koska olisihan hän saattanut olla sellainenkin, jolle muiden kanssa puhuminen olisi ollut ahdistavaa ja kamalaa. Silloin olisin tehnyt virheen moikatessani. Mutta sillä kertaa kävi näin ja sen jälkeen ollaan aina, kun tuolla kaduilla kohdataan, moikattu ja vaihdettu muutama sana.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirmuinen tuuli. Omenoita putoilee, haen kohta pudokkaat ja keitän hilloa. Paremmat säästän syöntiomenoiksi. Aurinkoista, mutta kalsea tuuli eilisen 20asteen jälkeen. Nyt on kai 14.
Palapelistä paljastuu kohta ihminen, luulen. Hidasta on tämä touhu. Mutta palkitsevaa. Kiva olla vapaalla maanantai, tuntuu minilomalta.
Mitäs muut? Ketjussa keskellä päivää: työtön/työssä/vapaalla/eläkkeellä? Vilkas ketju.
Mä olen työelämän ja eläkkeen välissä oloneuvoksena. Tosin äsken tuli töistä puhelu ja kysyttiin, voinko auttaa. Tietenkin voin.
Mistä saat tuloja?
En mistään. Elän säästöillä.
Vierailija kirjoitti:
Ulos menemisen vaikeudesta. Toivon, ettei ketään silti pilkata näistä jutuista. Ymmärrän todella jos jollakin on nämä asiat vaikeita ja myönnän sen, että maalla on mukavampaa kävellä jopa itsellekin, kun on rauhallista.
Minulle vaikeinta oli aikoinaan ulkoilla, kun kiusaaminen paheni ja vapaa-ajallakin sattui kaikkea. Koirani kanssa ei vaan voinut jäädä sisälle ja näin ulos oli pakko mennä. Omakaan koira ei ollut mikään pieni, mutta edes se ei ollut este toisille esim seurata meitä eri kulkupeleillä ja ärsyttää koiraani. Tuolla ei paljon ollut niitä metsäpolkuja, mutta välillä kävelimme vaan siellä, kun en halunnut enää kaduilla kulkea ja sielläkin pystyi esim mopoilla seuraamaan. Ja kaduilla voi huudella autoista tai tulla pihamme viereen huutelemaan.
Stressiä tuosta kaikesta tuli itselleni ja koiralleni. Ehkä koirani ei tietyllä tapaa enää ikinä esim mopoja hyväksynyt. Minun taas oli pakko päästä pois koirani k
Kirjoitat jouhevasti, sujuvaa suomenkieltä. Harmi noista kiusaamiskuvioista, onneksi se aika on takana. Paitsi koira olis ehkä kiva lenkkiseuralainen. Jokos oot lämmityksen aloittanut, onko nuohooja käynyt?
Olikos sulla hyvä lasagneresepti tonnikalasta? Mun versio tulee jotenkin mauton ja pliisun värinen. Olen kokeillut lisätä valkopippuria ja sitruunapippuria, valkosipulia. En onnistu saamaan maukasta. Perus jauhelihaversio onnistuu kyllä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mäkin voisin kommentoida tuosta ulos menemisen vaikeudesta ja vähän toisesta näkökulmasta. Olen asunut tässä lähiössä jo yli 30 vuotta ja moni ihminen on tullut nk naamatutuksi. Pääkaupunkiseudulla ei ole tapana puhua tuntemattomille ja muutama vuosi sitten mietin, että kehtaanko moikata ihmistä, joka on tullut vastaan jo satoja kertoja. En ollut koskaan nähnyt häntä kenenkään muun seurassa ja hän lähes aina kulki katse maassa. Moikkasin ja kysyin, mitä kuuluu. Tämä mua ainakin parikymmentä vuotta nuorempi mies hämmästyi ja hymyili. Juteltiin siinä joku 10 minuuttia niitä näitä ja kun lähdettiin eri suuntiin, hän vielä sanoi, että olen kaupan kassaa lukuunottamatta ollut ensimmäinen ihminen, jonka kanssa hän on yli vuoteen puhunut yhtään mitään. Otin tietoisen riskin, koska olisihan hän saattanut olla sellainenkin, jolle muiden kanssa puhuminen olisi ollut ahdistavaa ja kamalaa. Silloin olisin tehnyt virheen moikatessani. Mutta sillä
Mukava tarina :)
Vierailija kirjoitti:
Juon nyt kahvia
Hyvä vinkki, laitankin tippumaan ja haen pyykit narulta (jossei myrskytuuli ole vienyt niitä)
Vierailija kirjoitti:
Hirmuinen tuuli. Omenoita putoilee, haen kohta pudokkaat ja keitän hilloa. Paremmat säästän syöntiomenoiksi. Aurinkoista, mutta kalsea tuuli eilisen 20asteen jälkeen. Nyt on kai 14.
Palapelistä paljastuu kohta ihminen, luulen. Hidasta on tämä touhu. Mutta palkitsevaa. Kiva olla vapaalla maanantai, tuntuu minilomalta.
Mitäs muut? Ketjussa keskellä päivää: työtön/työssä/vapaalla/eläkkeellä? Vilkas ketju.
Työtön,ikää 62 vuotta.Koko ajan haen töitä,joskus pätkätöitä ollut.Uimassa käyn usein,viimeksi tänään.Vesijumppaa ja kuntouintia.Se piristää.Sienestämistä.Lapsenlapsien hoitamista.Eläkettä odotellessa,olen jo osittaisella varhennetulla eläkkeellä.Suht koht terve,vielä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään tilannetajua. Yksinäistä on helppo lyödä. Häpeä jos osaat.
Vierailija kirjoitti:
Lukiolainen täällä. Lyhyt päivä tänään. Ei välttis vielä kotiin menossa, ehkä meen cittariin.
Mitä ihmettä te riitelette täällä? Ei tod.nykynuoret jaa keskenään sekstailujaan, ne on intiimisti omat jutut. Ihan bestiksen kaa voidaan jotain kertoo. Mut et jossain random palstalla??? No way!
Miten sun kurssivalinnat onnistui. Mitä sä oot ottanut? Vanhojen tanssipari varaukset meillä menossa, mites sulla?
Vierailija kirjoitti:
Ulos menemisen vaikeudesta. Toivon, ettei ketään silti pilkata näistä jutuista. Ymmärrän todella jos jollakin on nämä asiat vaikeita ja myönnän sen, että maalla on mukavampaa kävellä jopa itsellekin, kun on rauhallista.
Minulle vaikeinta oli aikoinaan ulkoilla, kun kiusaaminen paheni ja vapaa-ajallakin sattui kaikkea. Koirani kanssa ei vaan voinut jäädä sisälle ja näin ulos oli pakko mennä. Omakaan koira ei ollut mikään pieni, mutta edes se ei ollut este toisille esim seurata meitä eri kulkupeleillä ja ärsyttää koiraani. Tuolla ei paljon ollut niitä metsäpolkuja, mutta välillä kävelimme vaan siellä, kun en halunnut enää kaduilla kulkea ja sielläkin pystyi esim mopoilla seuraamaan. Ja kaduilla voi huudella autoista tai tulla pihamme viereen huutelemaan.
Stressiä tuosta kaikesta tuli itselleni ja koiralleni. Ehkä koirani ei tietyllä tapaa enää ikinä esim mopoja hyväksynyt. Minun taas oli pakko päästä pois koirani k
Kiitos kun vastaat. Sulla on kuitenkin äiti ja isäkin. On niitä, joilla ei ole ketään. Ei ketään puhekaveria. Arkuuden ja itseinhon vuoksi ei uskalla katsokaan muita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee DorisAnonyymi-ikuisestiDrolliPoisto-PirjoEinsteinilla tunteisiin. Ollaanko vähän ärripurrina siellä...
Tuo edellinen nimittelysi oli vain pieni osa täällä harrastamastasi sääntöjen rikkomisesta. Tiedätkö? Hyvin suuri osa viesteistäsi lähti pysyvästi lainvastaisina. Myös hyvin suuri osa viesteistäsi ilmoitettiin näin; spämmää omia sääntöjään keskustelun sääntöjä vastaan.
Niin, ja lisäksi kohdistit viestisi toistuvasti yhteen keskustelijaan. Vaikka anonyymillä ollaankin, oli käytöksesi jo hyvinkin vainoamiseen verrattavaa.
Anonyymia ei voi vainota tai maalittaa. Eihän hammaskeijua tai joulupukkiakaan. Aloittaja on vaan joku aloittaja, hän ei ole sen jälkeen mitään muuta kuin yksi osallistuja anonyymissa keskustelussa. Jos joku ottaa kirjoitukset itseensä, se on hänen virheensä. Ne on tarkoitettu anonyymille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole mitään tilannetajua. Yksinäistä on helppo lyödä. Häpeä jos osaat.
Kellehän tämä on osoitettu?
"Kiitos kun vastaat. Sulla on kuitenkin äiti ja isäkin. On niitä, joilla ei ole ketään. Ei ketään puhekaveria. Arkuuden ja itseinhon vuoksi ei uskalla katsokaan muita ihmisiä."
Kiitos itsellesi viestistäsi. Ehkä senkin vuoksi kirjoitan, että ihmiset miettisivät, että jokaisella on oma tarinansa. En minäkään joskus aikoja sitten miettinyt, että tulen esim muuttamaan näin syrjään asumaan tai, että minun elämäni menee näin jos tähän mennessä miettii.
Niin minulla on äiti ja isä. Äitini kanssa ihan ok välit. Silti ei hänkään auttanut kiusaamisen yms kanssa aikoinaan. On näin täytynyt tavallaan yrittää antaa se kaikki anteeksi, että välimme pysyvät kunnossa. Emme ikinä puhu tästä kaikesta. Isäni kanssa monesti vaikeutensa. Hän haluaa määräillä asioissa ja toisaalta on välinpitämätön. Oikeastaan molemmille vanhemmille oli koko kiusaamisasia ihan se ja sama jos reaktioita miettii silloin ja nyt.
Näin oikeastaan meilläkin puhutaan monesti sitä mitä vanhemmat toivovat. Heidän juttujaan. Välillä minä sitten väliin jotain yritän kertoa. Näin välillä mietin, että ei oikein kiinnosta elämäni heitä jos asioita, miettii.
Samoin kyllä minäkin olen arka ja en oikein itsekään tykkää edes katsoa muita silmiin, kun siitä mainitsit. En tykkää jos joku oikein tuijottaa tms. Monesti inhoan itsekin itseäni. En aikanaan pidä minustakaan jutuista. Samalla olkoon tämäkin viesti vaan kirjoittelua. En minäkään sääliä kaipaa, mutta samalla uskon, että monella voi olla samoja ajatuksia.
Lampaalle kiitos tuohon viestiin liittyen, jossa kerroit, että moikkasit tuntematonta. Tuollainen voi olla tosi tärkeä juttu. Itsekin arvostan tuollaista.
Ohiksena tähän muutama päivä sitten ajoin autolla syrjäistä tietä ja ulkolaisia marjanpoimioita oli iso ryhmä autonsa vieressä päättämässä sen päivän toimintaa ja kaikki melkein nostivat kätensä tervehdykseen. Jotenkin ilahdutti tuo kaikki, kun harvoin morjestetaan muutenkaan. Toki ehkä se on heillä tapana.
Joku ei pidä heistä, mutta itse en välitä yhtään ja muistan jo kun koirani kanssa kuljimme metsäpolkuja ja koira ihmetteli miksi metsässä on paljon porukkaa ja nämä vaan morjestivat meitä.
Ulos menemisen vaikeudesta. Toivon, ettei ketään silti pilkata näistä jutuista. Ymmärrän todella jos jollakin on nämä asiat vaikeita ja myönnän sen, että maalla on mukavampaa kävellä jopa itsellekin, kun on rauhallista.
Minulle vaikeinta oli aikoinaan ulkoilla, kun kiusaaminen paheni ja vapaa-ajallakin sattui kaikkea. Koirani kanssa ei vaan voinut jäädä sisälle ja näin ulos oli pakko mennä. Omakaan koira ei ollut mikään pieni, mutta edes se ei ollut este toisille esim seurata meitä eri kulkupeleillä ja ärsyttää koiraani. Tuolla ei paljon ollut niitä metsäpolkuja, mutta välillä kävelimme vaan siellä, kun en halunnut enää kaduilla kulkea ja sielläkin pystyi esim mopoilla seuraamaan. Ja kaduilla voi huudella autoista tai tulla pihamme viereen huutelemaan.
Stressiä tuosta kaikesta tuli itselleni ja koiralleni. Ehkä koirani ei tietyllä tapaa enää ikinä esim mopoja hyväksynyt. Minun taas oli pakko päästä pois koirani kanssa ja muutimme mutkien kautta, koska en olisi enää kestänyt ja ilman koiraani tuskin olisin enää ulkoillut.
Näin joku voi antaa minullekin vinkkejä elämääni varten, mutta tuossakin tilanteessa ei ollut vaihtoehtoja. Pois piti nopeasti päästä ja koiraani en olisi jättänyt vanhemmilleni, koska se ei ollut sille hyvä ympäristö, enkä olisi muutenkaan voinut jättää. Sitten en ikinä olisi koiraani pois antanut. Se ei myöskään sopeutunut kerrostaloon tms niin oli pakko miettiä muita vaihtoehtoja. Näin päädyttiin tänne missä asun edelleen.
Joku kai olisi ratkaissut tämänkin asian paljon paremmin, mutta minä vieläkin mietin, ettei ollut vaihtoehtoja. Ei niitä mökkejä vuokralle ole missään kaupungeissa mitkä taas olisivat voineet olla itsellä parempia vaihtoehtoja. Ihme, että edes tänne aikoinaan päästiin. Oikeastaan käytin silloin viimeiset voimat muuttoon.
Isäni hoki vuosia tuon jälkeen, että ihmisten takia muutin. Eli olin hänestä heikko, kun en kestänyt sitä kaikkea. Isovanhemmistani varsinkaan mummuni ei ikinä ynmärtänyt sitä kaikkea ja kyseli, koska tulen takaisin tai käydessäni siellä vaan puhui, kuinka mukava paikka se on. Itselle hieman kurjaa kuunnella, kun hän tiesi kokemuksistani. Ehkä tuo kaikki vaikutti, vaikka riitoja ei ollutkaan. Nykyisin, kun käyn tuolla pakosta joskus vaan.