Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (17558)
Leivoin tänään pullaa. Toinen kerta näin varmaan vuosikymmenen jälkeen. Tavallisia pullia ovat. Tämäkin leipominen onnistui ja täällä kämpässä nyt lämpimämpää niin taikina kohosi hyvin. Tästä tulee nyt varmaan itselleni tapa. Äitini saa puolet näistä. Muuten olenkin sitten leiponut kaikkia muuta. Mehua keitin myös ja linssisoppaa.
Pyöräilyllä olin kaksi kertaa ja kävelyllä monia kertoja. Oli niin hieno päiväkin ja lämmintä. Näin yhdellä lenkillä suon vieressä kulkevalla metsätiellä karhun jäljet. Olivat painuneet märkään kohtaan tiessä. Selvitin asiaa kuvista ja kyllä jäljet niin isot, ettei voinut olla ahma kyseessä. Tuolla paljon kuljen ja en toivoisi karhua tulevan vastaan.
Olen myös miettinyt elämääni. Kai jokaisella on omat vaikeutensa. Äitini kertoi yhdestä hänelle tutusta ihmisestä jolla nyt vaikeaa ja ikävä tilanne. En minä kenenkään asioista muille puhu jos joku sitä miettii. Pidän nämä omana tietonani. Mietin vain sitä kuinka elämä voi muuttua hetkessä huonoon suuntaan. Ja kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talomme yli Etelä-Pohjanmaalla lensi tänään illalla poikkeuksellisen alhaalla matkustajakone. Sen neljä moottoriakin erottui selvästi, olisko ollut laskeutumassa jollekin kentälle mutta koskaan en ole meillä vastaavaa nähnyt kun kenttää ei ole lähellä, aina koneet lentäneet korkealla ja hyvä kun silmällä erottanut.
Huomenna lauantai ja viikonloppu jee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin iltapäivällä pellon pientareella ja maasta alkoi kuulua matalaa tasaista hurinaa joka voimistui. Katsoin alas enkä kunnolla saappaitani nähnyt koska olin astunut ampiasten maapesään ja porukka vihaisena. Siihen putosi sahani seisoin suorana ja paikallani kuin rautakanki. Varoin huitomasta, hengitin takin kauluksen sisään ja eleettömän rauhallisesti poistuin pelipaikalta. Ei tullut pistoakaan. Amppareiden maapesät ennustaa kuivaa syksyä. Olkaahan varovaisia luonnossa liikkuessa.
Maa-ampiaiset ovat ihan oma "rotunsa" tai oikeastaan niitä on kahta eri "rotua" Vespula Vulgaris ja Vespula Germanica. Maa-ampiaisen pesä maassa ei ennusta mitään, se kun pesii nimensä mukaisti maassa!
Ja tyhmänkin pitäisi tietää, että vain ampiaskuningatar talvehtii!
Ei tullut mieleen siinä parven keskellä seisoessani että missähän niiden kuningatar talvehtii🤣. Olin viisas kun osasin siinä tilanteessa olla siten, etteivät oitis pistäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seisoin iltapäivällä pellon pientareella ja maasta alkoi kuulua matalaa tasaista hurinaa joka voimistui. Katsoin alas enkä kunnolla saappaitani nähnyt koska olin astunut ampiasten maapesään ja porukka vihaisena. Siihen putosi sahani seisoin suorana ja paikallani kuin rautakanki. Varoin huitomasta, hengitin takin kauluksen sisään ja eleettömän rauhallisesti poistuin pelipaikalta. Ei tullut pistoakaan. Amppareiden maapesät ennustaa kuivaa syksyä. Olkaahan varovaisia luonnossa liikkuessa.
Maa-ampiaiset ovat ihan oma "rotunsa" tai oikeastaan niitä on kahta eri "rotua" Vespula Vulgaris ja Vespula Germanica. Maa-ampiaisen pesä maassa ei ennusta mitään, se kun pesii nimensä mukaisti maassa!
Ja tyhmänkin pitäisi tietää, että vain ampiaskuningatar talvehtii!
Ei tullut mieleen siinä parven keskellä seisoessani että missähän niiden kuningatar talvehtii🤣. Olin viisas kun osasin siinä tilanteessa olla siten, etteivät oitis pistäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kunpa tähän joskus voisi liittää valokuvan - miten ihana usva järvellä ja aamuaurinko paistaa sen läpi, kultaakin kalliinpi maisema minulle.
Vierailija kirjoitti:
Sain vaikean masennuksen diagnoosin. Huhhuh.
Voi sua. Tsemppiä :) Saman olen kokenut ja siitä toipunut. Vertaistuki on tärkeää, ei oikein voi muut ymmärtää. Toivottavasti sulla hyvähoitosuhde ja muukin hoito. Mulla ei lukuisat lääkekokeilut tepsiny, ect toi värit takaisin elämään. Ja minut.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sain vuosia sitten masisdg. Ja lääkereseptin sekä riittävän pitkän saikun. En hakenut lääkeitä. Suorittamisesta sekä velvoitteista vapaa aika ja ulkoilu,valokuvaus, leipominen, pää tyhjeni työhön liittyvistä ajatuksista ja sain nukuttua yöt. Se auttoi. Lääkkeet olisi saattanut saada mut ihan flegmaattiseksi ja alussahan ne vaan pahentaa oloa. Ilman lääkkeitä saatoin seurata paremmin vointiani.
Ystävämies sai myös masennusdiagnoosin, lääkkeet huimasivat pahasti ja hän jätti ne pois. Hän alkoi hikiliikkua, juosta, hiihtää, polkea crosstraineria ja kävellä luonnossa paljon. Se auttoi. Nyt hän käy joka toinen päivä juoksemassa ja toinen päivä kävelee pitkään luonnossa. Ne ovat hänen lääkkeensä. Hoikka mies nykyään, rauhallinen ja onnellinen. Liikunta on lääke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kunpa tähän joskus voisi liittää valokuvan - miten ihana usva järvellä ja aamuaurinko paistaa sen läpi, kultaakin kalliinpi maisema minulle.
Samaa maisemataulua katsoin, taivaallakin upeita pilvenhaituvia. Eipä kuvissa saa sitä kauneutta, herkkyyttä esiin. Usva - niin kevyt, kuin haihtumaisillaan ja silti - pysyy
Masennuksesta:
Liike varmaankin on lääke, mutta syvässä masennuksessa et nuku, et syö. Tuskin jaksat suihkuun, saati lenkkipolulle. Ahdistaa, et osaa kuvailla mikä. On mustaakin mustempaa. Eipä siinä lohduta luonto tai ystävät, kun Ei Mikään Tunnu Miltään. Paitsi syvältä kaivolta tai upottavalta suolta.
Lievempään masennukseen voi auttaa, mutta vaikeassa 'ei vaan oteta itseä niskasta kiinni', kun kokeillaan epätoivoisena keittiöveitsen terävyyttä tai mietitään, missä joki on sula, juna-aikatauluja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olen yksin kotona niin iskee kauhea syötätys- koko ajan pitäisi jotakin etsiä kaapeista suuhunsa.
Tänä iltana sain itseni hillittyä. Jätskiä kipollinen ja hiljattain keksimämme herkku: juustorinkilä halkaistuna paahtimeen, väliin voita, juustoa ja omenahilloa. Nami!
Nyt pötkötän lukemassa. Ovet tarkistin pari kertaa että varmasti ovat lukossa.
Hyvää yötä kaikille!
Mulla auttoi tuohon iltasyömiseen, että pesen hampaat jo klo 16.00 enkä syö mitään enää sen jälkeen. Eli pätkäpaasto. Paino on pudonnut liki 20 kiloa vuosia sitten ja se pysyy samana tällä systeemillä. Illalla ei ole nälkä, keho tottuu, että vasta aamupuuro on seuraavana. Viisi vuotta takana tätä enkä enää palaa iltasyömiseen koskaan.
Kylläpä nukuin hyvin! Usein yksin ollessani heräilen vanhan talomme rasahduksiin ja ääniin- ihan kuin joku hiippailisi
sisällä.
Kohta ulos, pätkimään kuivia oksia polttopuiksi. Aika ohuetkin oksanpätkät poltamme takassa. Loput herukat ehkä saavat
jäädä linnuille vaikka näköjään mustista eivät niin välitä.
Sumuinen aamu täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut?
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut?
Sepä se, kun meitä on erilaisia. Minä kaipaan yksin oloa. Todellakin. Olen puhelias ja on paljon ystäviä, rakas puoliso ja laaja suku. Töissä respassa, jatkuva ihmistulva. Ihan kivaa tuokin.
Vastapainona nautin yksin metsässä samoilemisesta, kirjan luvusta, hiljaisuudesta. Leffankin katson mielelläni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut?
Sepä se, kun meitä on erilaisia. Minä kaipaan yksin oloa. Todellakin. Olen puhelias ja on paljon ystäviä, rakas puoliso ja laaja suku. Töissä respassa, jatkuva ihmistulva. Ihan kivaa tuokin.
Vastapainona nautin yksin metsässä samoilemisesta, kirjan luvusta, hiljaisuudesta. Leffankin katson mielelläni yksin.
Eli annat itsestäsi kaiken töissä ja vieraille juttelemalla, mutta oman puolison jätät olemaan yksin, koska sinä tarvitset hiljaisuutta. Olet väärässä työssä, jos se kuluttaa sinun läheisyyden tarpeesi kokonaan. Entä seksi? Jääkö sille tilaa puolison kanssa? Olisiko paras päästää puoliso vapaaksi ja siten hän saa etsiä ihmisen, joka haluaa olla hänen kanssaan? Oletko itsekäs?
-Suomessa on paljon meitä hylättyjä miehiä, vaimo liipottaa harrastuksissa, tyttöjen illoissa, netissä jne. Minä yritän sinnitellä ja kaipaan vaimon aikaa ja yhteistä tekemistä.
Näin jutteli minulle sukulaismies, kun kysyin mitä kuuluu. Naurahti ja sanoi: -Yritän tottua yksinäisyyteen. Onhan minulla tuo koira onneksi.
Tuli niin surullinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut?
Sepä se, kun meitä on erilaisia. Minä kaipaan yksin oloa. Todellakin. Olen puhelias ja on paljon ystäviä, rakas puoliso ja laaja suku. Töissä respassa, jatkuva ihmistulva. Ihan kivaa tuokin.
Vastapainona nautin yksin metsässä samoilemisesta, kirjan luvusta, hiljaisuudesta. Leffankin katson mielelläni yksin.
Eli annat itsestäsi kaiken töissä ja vieraille juttelemalla, mutta oman puolison jätät olemaan yksin, koska sinä tarvitset hiljaisuutta. Olet väärässä työssä, jos se kuluttaa sinun läheisyyden tarpeesi kokonaan. Entä s
Luitko 'rivien välistä' jotain, mitä siellä ei ole? "Kuluttaa sinun läheisyyden tarpeesi kokonaan". Missään ei lukenut noin. Toki olemme yhdessä puolison kanssa paljonkin, mutta sen lisäksi nautin joskus yksin olosta...
ehkä vänkäättkin vain vänkäämisen ilosta, jatka keskenäs
Vierailija kirjoitti:
-Suomessa on paljon meitä hylättyjä miehiä, vaimo liipottaa harrastuksissa, tyttöjen illoissa, netissä jne. Minä yritän sinnitellä ja kaipaan vaimon aikaa ja yhteistä tekemistä.
Näin jutteli minulle sukulaismies, kun kysyin mitä kuuluu. Naurahti ja sanoi: -Yritän tottua yksinäisyyteen. Onhan minulla tuo koira onneksi.
Tuli niin surullinen olo.
Surulliselta tuo minustakin kuulostaa. Siis jos vaimo on ainoa ihmissuhde ja ystävä, mitä miehellä on. En ikinä haluaisi rakentaa elämääni yhden ihmisen varaan. Mitä jos se ainoa ihminen kuolee? Johonkin sairauteen tai vaikka liikenneonnettomuudessa? Mun mielestä parisuhteen ja ystävyyssuhteen ainoa ero on, että ensimmäiseen kuuluu seksi ja jälkimmäiseen ei. Ja yksinäisyyden poistaa toinen ihminen, ei paneminen.
Sain vaikean masennuksen diagnoosin. Huhhuh.