Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni laittoi vähän aikaa sitten viestiä, että on tulossa mökiltä kohti kotia. Kysyi, lähtisinkö hnen kanssaan tohon paikalliseen syömään. Olin muutenkin ollut vähän mietteliäs, että kun tossa lähiravintolassa vaihtui omistaja maanantaina ja tänään on avajaiset - ilmainen ruoka myös - niin olisin jokatapauksessa mennyt. Siskontytön kanssa tuossa myös viestittelin, kun mun kissan ja koiran hoitajalla ei sitten ole autoa, niin mitä jos jotain sattuukin mun Irlannin matkan aikana. Että jos pitäisikin saada joko haukku tai mauku eläinlääkäriin. Mulla on luottoeläinlääkäri, joka tekee kotikäyntejä, mutta kaikkeahan ei voi kotona hoitaa. Siskontyttö sanoi, että hän miehensä kanssa voi sitten autoineen tulla apuun, jos tarvitaan. Ja samalla tulin maininneeksi, että tuutteko te kans sinne ravinteliin syömään :) 

Nyt on kovasti varoiteltu rhinovirus

Hyvin olen välttynyt kaikilta ylimääräisiltä pöpöiltä jo yli 10 vuotta. No tossa vähän aikaa sitten oli pitkästä aikaa yksi flunssa, mutta löytyy multa lääkekaapista droppia, joita voi pumpata sieraimet täyteen. Jos siis sattuisin sairastumaan ennen reissua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Mun vanhemmat oli naimisissa yli 70 vuotta, mutta kun äidin muistisairaus alkoi pahenemaan, niin ei isälle sitten kumminkaan enää riittänyt seuraksi se sahajauhopäinen sohvallle pissaileva vaimo. Sinänsä kyllä ajattelen niin, että mun vanhemmillani oli sellainen vuosisadan rakkaustarina. 75 vuotta yhdessä ja siitä yli 70 vuotta naimisissakin. Mutta tuli sitten sekin päivä, ettei se puoliso enää riittänyt hyvään elämään. Ja nyt, kun äiti on poissa, niin isällä ei ole muuta kuin itsensä. Tai jotain harvoja kavereita. Toki lapsensa ja lapsenlapsensa, mutta ei niilläkään ole isälle sillä tavalla aikaa kuin isä haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Kylläpä olet ilkeä!  

Se koira älähti, johon takiaispallo osui.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Mun vanhemmat oli naimisissa yli 70 vuotta, mutta kun äidin mu

Mutta mikä onni kohdata elämänsä rakkaus ja saada pitää se noin pitkään! Se, että kohtaa ylipäätään rakkauden on jo sattumanvaraista. Onnekkaat vanhempasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Sepä se, kun meitä on erilaisia. Minä kaipaan yksin oloa. Todellakin. Olen puhelias ja on paljon ystäviä, rakas puoliso ja laaja suku. Töissä respassa, jatkuva ihmistulva. Ihan kivaa tuokin.

Vastapainona nautin yksin metsässä samoilemisesta, kirjan luvusta, hiljaisuudesta. Leffankin katson mielelläni yksin.

 

Eli annat itsestäsi kaiken töissä ja vieraille juttelemalla, mutta oman puolison jätät olemaan yksin, koska sinä tarvitset

Mistä tässä viestissä nyt pitäisi olla kateellinen? Takiaispalloista vai mistä? Opetelkaa siteeraamaan, jos koko viestiletka ei tule näkyviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Harrastavatko noin vanhat vielä seksiä? Takiaisseksiä.

Kyllä on voittaja fiilis kun tuli lähdettyä metsään 🌲🌳 lenkille. Voitin siis laiskuuteni. Ja ah' kuinka aromaattiset tuoksut siellä on: suopursut, tukkipuut, metsän tuoksut. Kuuma ilma +23 piti riisua ainut paitakin pois ja olla vain rintsikoilla. Kumpa nämä kesäiset säät jatkuisi pitkään. 

Minä olen tyytyväinen että miehelläni on kaveripiiri jonka kanssa viettää silloin tällöin viikon mökillä. Ei tulisi mieleenikään kieltää menemästä.

Omat ystäväsuhteeni ovat ikävä kyllä kuihtuneet mutta ei mies minuakaan kieltäisi menemästä.

Ei pidä olla liian takertuva.

Nro 17446: "Mutta mikä onni kohdata elämänsä rakkaus ja saada pitää se noin pitkään! Se, että kohtaa ylipäätään rakkauden on jo sattumanvaraista. Onnekkaat vanhempasi."

Tuosta olen ihan samaa mieltä. Kukaan mies ei ole koskaan rakastanut mua kuten isä rakasti äitiä enkä minä rakastanut ketään miestä kuten äiti rakasti isää. Siksi en ole koskaan naimisiin mennytkään, vaikka mua on kosittukin. En halunnut tyytyä vähempään. Tiedän, että isä tuntee itsensä nyt yksinäiseksi. Tunsi jo silloin, kun äidin muistisairaus paheni. Äidin vielä eläessä mä vielä juoksin siellä monta kertaa viikossa, mutta en enää. Mun puolesta isä saa nyt elää muistojensa kanssa siellä ihan keskenään. Soitelkoon niille, joita hänen olemisensa vielä kiinnostaa. 

Mun orastava tuttavuus loppui tuohon takertumiseen. Tämä oli seurustelukumppanin näkemys rakkaudesta. Hänellä ei ollut muuta elämää, kuin kytätä mua, se oli muka huomioimista. Lisäksi oli vielä työtön, eikä näyttänyt työhaluja olevan. Kaikki huomio minussa.

Lahjoi minua jatkuvasti tavaroilla. Lähetteli jatkuvasti tekstiviestejä, vartin välein. Aina piti kävellä käsikädessä, nukkua piti samassa sängyssä vaikka potki minua nukkuessaan ja kuorsasi niin etten nukkumaan pystynyt. Jatkuvasti piti olla ihan naamatusten. Vessassa sain olla sentään rauhassa. Suihkuun piti mennä sentään samaan aikaan. Veti hirveät pultit jos olin eri mieltä..

Niin, oliko tuo nyt sitten sellaista rakkautta, jota tuo yksi "takiaispallo" täällä hehkuttaa? Minulle EI ainakaan. Se oli mielestäni rakkaudeksi puettua itsekkyyttä.

Olipa kiva päivä.Käytiin tytön ja tytöntytön kanssa kylpylässä uimassa.Tein virtuaalivesijumpan ,uin hetken ja liikuttiin porealtaassa.Sen jälkeen hyvää ruokaa käytiin syömässä.Mummokin otti pienet päiväunet rakkaan 4 vuotiaan kanssa.Kohta ootellaan pikkuveljen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva päivä.Käytiin tytön ja tytöntytön kanssa kylpylässä uimassa.Tein virtuaalivesijumpan ,uin hetken ja liikuttiin porealtaassa.Sen jälkeen hyvää ruokaa käytiin syömässä.Mummokin otti pienet päiväunet rakkaan 4 vuotiaan kanssa.Kohta ootellaan pikkuveljen syntymää.

Voi, kun kuulostaa ihanalta, teillä ihana perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva päivä.Käytiin tytön ja tytöntytön kanssa kylpylässä uimassa.Tein virtuaalivesijumpan ,uin hetken ja liikuttiin porealtaassa.Sen jälkeen hyvää ruokaa käytiin syömässä.Mummokin otti pienet päiväunet rakkaan 4 vuotiaan kanssa.Kohta ootellaan pikkuveljen syntymää.

Voi, kun kuulostaa ihanalta, teillä ihana perhe.

On meilläkin virheemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva päivä.Käytiin tytön ja tytöntytön kanssa kylpylässä uimassa.Tein virtuaalivesijumpan ,uin hetken ja liikuttiin porealtaassa.Sen jälkeen hyvää ruokaa käytiin syömässä.Mummokin otti pienet päiväunet rakkaan 4 vuotiaan kanssa.Kohta ootellaan pikkuveljen syntymää.

Voi, kun kuulostaa ihanalta, teillä ihana perhe.

On meilläkin virheemme.

Pojan kanssa ei mitään keskustelua.En tullut miniän kanssa juttuun,kaksi lasta heillä on.Pakko vaan sopeutua.

Sain aikaseksi käydä tervehtimässä vanhaa äitiä joka on nyt palvelukodissa ollut kuukauden, olikin ihan pirteänä. paluumatkalla kävin kaupassa ja ostin taco bellistä guesedillan. Join just tulokahvit sen kera. Mukavan lämmin päivä.

Vierailija kirjoitti:

Mun orastava tuttavuus loppui tuohon takertumiseen. Tämä oli seurustelukumppanin näkemys rakkaudesta. Hänellä ei ollut muuta elämää, kuin kytätä mua, se oli muka huomioimista. Lisäksi oli vielä työtön, eikä näyttänyt työhaluja olevan. Kaikki huomio minussa.

Lahjoi minua jatkuvasti tavaroilla. Lähetteli jatkuvasti tekstiviestejä, vartin välein. Aina piti kävellä käsikädessä, nukkua piti samassa sängyssä vaikka potki minua nukkuessaan ja kuorsasi niin etten nukkumaan pystynyt. Jatkuvasti piti olla ihan naamatusten. Vessassa sain olla sentään rauhassa. Suihkuun piti mennä sentään samaan aikaan. Veti hirveät pultit jos olin eri mieltä..

Niin, oliko tuo nyt sitten sellaista rakkautta, jota tuo yksi "takiaispallo" täällä hehkuttaa? Minulle EI ainakaan. Se oli mielestäni rakkaudeksi puettua itsekkyyttä.

Tosi hyvä, että pääsit liimasta eroon. Kuullostaa siltä, että meni sairaalloiseksi. Ei tosta olis voinut mitään hyvää seurata. Olen itse myös todennut kolmen avoliiton jälkeen, että ei taida olla mun laji. Missään nimessä en asuisi yhdessä kenenkään kanssa enää, mutta mukava seuralainen kyllä kelpaisi muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun orastava tuttavuus loppui tuohon takertumiseen. Tämä oli seurustelukumppanin näkemys rakkaudesta. Hänellä ei ollut muuta elämää, kuin kytätä mua, se oli muka huomioimista. Lisäksi oli vielä työtön, eikä näyttänyt työhaluja olevan. Kaikki huomio minussa.

Lahjoi minua jatkuvasti tavaroilla. Lähetteli jatkuvasti tekstiviestejä, vartin välein. Aina piti kävellä käsikädessä, nukkua piti samassa sängyssä vaikka potki minua nukkuessaan ja kuorsasi niin etten nukkumaan pystynyt. Jatkuvasti piti olla ihan naamatusten. Vessassa sain olla sentään rauhassa. Suihkuun piti mennä sentään samaan aikaan. Veti hirveät pultit jos olin eri mieltä..

Niin, oliko tuo nyt sitten sellaista rakkautta, jota tuo yksi "takiaispallo" täällä hehkuttaa? Minulle EI ainakaan. Se oli mielestäni rakkaudeksi puettua itsekkyyttä.

Tosi hyvä, että pääsit liimasta eroon. Kuullosta

Näin mäkin ajattelen. Mitään väärää en häntä kohtaan tehnyt, pettänyt tai valehdellut, mutta tuntui, kuin olisin jo valmiiksi syyllinen johonkin. Selvisi, että hänellä takanaan pettymyksiä rakkaudessa, mutta ei se oikeuta käsittelemään pettymyksiään minuun tuolla tavoin.

Juu, onnellisempi olisin myös suhteessa, jossa asutaan erikseen. Aika sitten näyttäisi, onko yhteen muutto mahdollista. Hyvä suhde voi kyllä kaatua yhteenmuuttoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Harrastavatko noin vanhat vielä seksiä? Takiaisseksiä.

Kyllä, kahdesti viikossa ja välipäivinä lusikassa nakkena makoilua. Se pitää terveenä. Nyt on niin hyvä, kun lapset on maailmalla ja ollaan eläkkeellä, on aikaa ja halua. Ruuhkavuosina oli hankalampaa, varsinkin kun teinit valvoivat myöhään.  Nyt on hyvä. Takiaisseksiä takaapäinkin. Kiitos uudesta vinkistä.🤭😋

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en voisi olla viikonloppua erossa puolisostani kuin aivan pakosta. Puuttuu kaikki rentouttavat asiat, seksi, läheisyys, rauhallinen juttelu, yhdessä oleminen. En ymmärrä, miten joku voi kaivata yksinoloa rakkaastaan. Ehkä ei olekaan niin rakastunut? 

Onko puolisosi samanlainen takiainen kuin sinä? Kaksi takiaispalloa yhdessä 🤭

 

Jos on rakastunut ja onnellinen puolisonsa seurassa, haluaa olla yhdessä. Et taida olla kokenut aitoa rakkautta ja kiintymystä, jos koet sen tarrautumisena. Minä toivon kuolevani yhtäaikaa mieheni kanssa, olenhan jo 50 vuotta hänen kanssaan elänyt. Jos se on tarrautumista, olen onnellinen, että olen saanut elää takiaispallona.

Te voitte ottaa perinteisen arkkuhautauksen, niin pääsette vielä hautaankin päällekkäin. Mitä sitten teette, jos ukkosi tykkää olla päällä ja hän kuolee ensin?

Onpas taas ilkeitä kirjoituksia. Mikä ihmisiä vaivaa?