Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Pitkis: Mä kasvoin perheessä, jossa nk kusi olisi voinut nousta päähän. Joskus mun vanhempani olivat ihan empaattisiakin, mutta suurimmaksi osaksi lähinnä nousukkaita. Ulkoiset puitteet oli heille tärkeitä. He arvostivat kaikkea muuta paitsi sitä, mistä olivat itse alunperin lähtöisin. Äitini kohdalla ymmärsin sen, koska hän haluai pyyhkiä pois traumaattisen lapsuutensa ja nuoruutensa. Mä en koskaan lähtenyt siihen pintojen kiillotukseen mukaan ja varmaan sen vuoksi en ollutkaan mikään ihannetytär. 

Olen täälläkin kertonut, että olin jo 18-vuotiaana sekä rahaton, työtön että asunnoton. Niin kamalaa kuin se silloin olikin, se avasi mun silmät. Olen sittemmin elämässäni menestynyt, mutta edelleen mun ystävissäni ja kavereissani on enemmän niitä, joilla elämä ei ole mennyt ruusuilla tanssien. Itseasiassa en jaksa kovinkaan pitkään olla pintaliitoihmisten seurassa. Max 30 minuuttia jaksan kuunnella niiden jorinoita. 

Mä näen joka yö paljon unia, mitä mieheni ihmettelee. Hän ei itse kuulemma juuri koskaan näe, tai ehkä ei vain muista. 

Mieleenjäävimpiä viime aikoina ovat olleet unet, joissa olen ollut metsässä ja vastaan on tullut karhuja ja leijonia, jotka ovatkin olleet minua kohtaan kuin kilttejä koiria. Minä olin heitä ikäänkuin voimakkaampi.

Samoin näen paljon unia melko nuorena menehtyneistä vanhemmistani. Autoakin ajan usein, vaikka oikeasti minulla ei ole ajokorttia. Unessa usein pelkään jääväni kiinni kortittomuudesta, mutta ajan silti, vieläpä ihan hyvin. Paitsi kerran tuli vähän kolhittua autoa 🤭

Toivoisin näkeväni joskus jotakin kuumia eroottisia unia, mutta tilanteet eivät edes unessa etene kovin pitkälle, kun muistan niissä olevani varattu, enkä halua pettää miestäni 😄

Vierailija kirjoitti:

Mä näen joka yö paljon unia, mitä mieheni ihmettelee. Hän ei itse kuulemma juuri koskaan näe, tai ehkä ei vain muista. 

Mieleenjäävimpiä viime aikoina ovat olleet unet, joissa olen ollut metsässä ja vastaan on tullut karhuja ja leijonia, jotka ovatkin olleet minua kohtaan kuin kilttejä koiria. Minä olin heitä ikäänkuin voimakkaampi.

Samoin näen paljon unia melko nuorena menehtyneistä vanhemmistani. Autoakin ajan usein, vaikka oikeasti minulla ei ole ajokorttia. Unessa usein pelkään jääväni kiinni kortittomuudesta, mutta ajan silti, vieläpä ihan hyvin. Paitsi kerran tuli vähän kolhittua autoa 🤭

Toivoisin näkeväni joskus jotakin kuumia eroottisia unia, mutta tilanteet eivät edes unessa etene kovin pitkälle, kun muistan niissä olevani varattu, enkä halua pettää miestäni 😄

 

Luulen, että 100 % sinut seksuaalisuutesi kanssa. Oletkohan myös hyvin omapäinen seisot omilla jaloillasi, vaikka parisuhteessa silti itsenäinen ja vahva. Tiedät mikä ja mitä olet, onnittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo huvittaa Pitkis tuo ostaminen!

Vaikka halvalla saisitkin noita puita ym niin kyllä jo satasista kyse yhteensä.

Kaipa saat niistä iloa vaikka muuten joutunet sitten jostakin tähdellisemmästä tinkimään. 

Ostaa itselleen töitä, tekemistä. Että tuntisi olevansa hyödyllinen. Muutenhan aika menee kävelemässä, maisemia tutkimassa ja perhosia ihmettelemässä. Työssäkäyvän äitinsä sairauksien selvittely kuuluu myös hänelle jostain syystä. Itsellään ei ole työpaikkaa.

 

Ei tarvisi silti olla ilkeä kuitenkaan. En minä tänne sen vuoksi kirjoita, että jonkun tarvisi ilkeästi kommentoida viestejäni. Mitä iloa sinä siitä itsellesi saat. Kysyn vaan. En minäkään arvostele sinua ja sinun elämääsi. Miettisit mitä kirjoitat. Terveisin Pitkis. 

Olet liian nuori itselleni keskustelukumppaniksi. Onhan näitä yhteiskunnan elättejä useampikin Suomessa. Nuori saa kyllä töitä, jos vaivautuu muuttamaan töiden äärelle, ei valikoi ja siten  aloittaa oman elämänsä.

Näin itse tein, koska oli pakko. Yhteiskunta ei tuolloin tukenut työttömiä eikä ollut vastuussa kansalaisten mielenterveydestä. Menetät paljon työttömänä (en tarkoita rahaa), mutta sen elämän valitset. Joka kuukausi.

Hammastarkastuksessa käyty. Ei onneksi löytynyt muuta kuin hammaskiveä jonka poistoon aika parin viikon päästä.

Kylläpä tuli hieno ilma! Kohta täytyy mennä taas mustaherukoita keräämään ja kompostia huoltamaan.

Muutakin pikkuhommaa pihalta löytyy.

Minunkin vanhempani ovat vaatimattomista lähtökohdista. Kiertokoulua kävivät jonkun aikaa. Sieltä perukasta ei niin vain opintielle lähdetty sotien jälkeen. Molemmilla olisi päätä riittänyt kyllä ja omasivatkin sydämen sivistystä.

Kaikki me lapset löysimme oman leipäpuumme.

Kasvata sinä Pitkis vaan puita, niillä on merkitystä myös maapallon hyvinvointiin. Monilla on mielitekonsa ja kiinnostuksen kohteet, niillä voi tukea myös sitä omaa hyvinvointia.

6.30

Niin. Itselleni on ollut alusta pitäen selvää että koulutus ja työ. Itse pitää elämisensä kustantaa. Kun töitä tarjottiin aina otin vastaan vaikka olisin esim. Kotihoidontuella sekä työttömänä saanut lähes saman kuin joka aamu töihin lähtemällä. En ymmärrä miten joskus on saanut valita kummin tekee. Ei ole sellaista oikeutta kenelläkään, valita tukien ja työn välillä. Työ pitää aina ottaa vastaan jos sitä on tarjolla.t  entinen työkkärin täti

Vierailija kirjoitti:

Niin. Itselleni on ollut alusta pitäen selvää että koulutus ja työ. Itse pitää elämisensä kustantaa. Kun töitä tarjottiin aina otin vastaan vaikka olisin esim. Kotihoidontuella sekä työttömänä saanut lähes saman kuin joka aamu töihin lähtemällä. En ymmärrä miten joskus on saanut valita kummin tekee. Ei ole sellaista oikeutta kenelläkään, valita tukien ja työn välillä. Työ pitää aina ottaa vastaan jos sitä on tarjolla.t  entinen työkkärin täti

Mulle taas oli itsestäänselvää, että hoidin lapseni kotona niin pitkään kuin oli oikeus hoitovapaaseen. Esikoisen aikana se oli siihen asti, että lapsi oli 1v 10 kk ja kuopuksen kohdalla siihen asti, että lapsi oli 3v. Lapsillani on 5 vuotta ikäeroa ja esikoinen on monesti sanonut, että hänen lapsuutensa onnellisimmat vuodet oli ne, kun sai olla äidin ja pikkuveljen kanssa kotona. Mun äitini oli kotiäiti ja kun olin 6v, silloin oli sen ikäisille leikkikoulu (vissiin vastasi nykyistä eskaria). Olin yhden päivän ja toista kertaa en mennyt. Onneksi äiti ei pakottanut. Mieluummin olin kotona äidin kanssa ja tein vaikka minkälaisia virikkeellisiä juttuja kuin katselin sieltä leikkikoulun verkkoaidan takaa ohikulkijoita ihan kuin joku koiratarhalle viety kapinen piski. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo huvittaa Pitkis tuo ostaminen!

Vaikka halvalla saisitkin noita puita ym niin kyllä jo satasista kyse yhteensä.

Kaipa saat niistä iloa vaikka muuten joutunet sitten jostakin tähdellisemmästä tinkimään. 

Ostaa itselleen töitä, tekemistä. Että tuntisi olevansa hyödyllinen. Muutenhan aika menee kävelemässä, maisemia tutkimassa ja perhosia ihmettelemässä. Työssäkäyvän äitinsä sairauksien selvittely kuuluu myös hänelle jostain syystä. Itsellään ei ole työpaikkaa.

 

Ei tarvisi silti olla ilkeä kuitenkaan. En minä tänne sen vuoksi kirjoita, että jonkun tarvisi ilkeästi kommentoida viestejäni. Mitä iloa sinä siitä itsellesi saat. Kysyn vaan. En minäkään arvostele sinua ja sinun elämääsi. Miettisi

Tuo lause: "Olet liian nuori minulle keskustelukumppaniksi" kyllä kertoo, että olet sementoinut mielipiteesi, etkä halua muuttaa niitä tai edes kuunnella toisenlaista näkökulmaa. Sääli. Koskaan ei ole liian vanha kehittymään ja muuttamaan mielipidettään. Olen itse 70-vuotias ja miten ihanaa on keskustella lastenlasteni kanssa, teinien, joilla on raikkaita mielipiteitä. Olen muuttanut käsityksiäni monesta asiasta lasteni ja nuorten kanssa keskustellessani. Ja aion vastakin olla avoin erilaisille mielipiteille. 

Lisään vielä tuohon aiempaan kotihoidontukea koskevaan kommenttiini, että kyllä muuten 1986 suretti, kun katselin kauppojen ilmoitustauluilla ja lyhtypylväissä valokuvia vauvoista, joille vanhemmat epätoivoisesti etsi hoitajaa. Ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja osa vanhemmista oli varmaan juuri näitä, joiden mielestä töissä piti käydä, vaikka se sitten tarkoittikin, että vielä kävelemään oppimaton pienokainen piti tunkea kenelle tahansa hoitoon, kuka vaan lapsen rahaa vastaan oli valmis ottamaan. Monestihan noita heittopussilapsia otti sellaiset äidit, jotka itse hoiti lapsiaan kotona ja halusivat vain vähän lisätienestiä. Sen vuoden ja 10 kuukauden aikana, kun olin esikoisen kanssa kotona, mun siskoni kaksi kertaa joutui turvautumaan mun apuuni, kun hänen lapsensa hoitaja olikin edellisenä päivänä ilmoittanut, että ei jaksakaan ottaa siskonpoika enää huomenna. Yks harvoja asioita, mistä olen yhteiskunnalle kiitollinen, on just tuo, että sain hoitaa lapseni kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä välillä hieman ihmeissäni  jos mietin tätä kaikkea. Jotain ärsyttää työttömyyteni, toisia puiden istutus ja osto, kolmatta perhosista kirjoittaminen, neljättä kävely ja maisemien kuvaus, viidettä äidistäni kirjoittaminen, kuudetta musiikki, seitsemättä liian pitkät viestit, kahdeksatta se, kun joskus surullisena erehdyn valittamaan jne. Mitä vielä.

Lopputuloksena en voisi kirjoittaa mistään jos miettisin mikä kenenkin hermoille milloinkin ottaa. Tai sitten jotkut tietyt ihmiset ovat vastuussa puolesta näistä asiosta mitkä kutakin näyttävät ärsyttävän. Jotenkin hakemalla haetaan taas joku asia mihin tarttua. En itse ole arvostellut muiden elämää ja hyvin vähän olen kysellyt mitään muilta. Muutamia juttuja joskus. 

On mahdollista, että yks ärsyyntyy yhdestä ja toinen toisesta. Sitten on myös mahdollista, että on vain yksi, joka ärsyyntyy ihan kaikesta. Ei kannata välittää tuntemattomista ärsyyntyjistä. He eivät kuulu sun elämääsi, joten he ja heidän mielipiteensä ovat sulle merkityksettömiä. 

Pitkis,  älä välitä! Miehet savustetaan kokonaan pois täältä, ei saa kirjoittaa mitä kuuluu. Seksistä ei saa puhuakaan tai muistakaan miesten harrastuksista. Aina on näitä nipoja kaktus perseessä kirjoittajia. Ole oma itsesi vaan. Älä lannistu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jo huvittaa Pitkis tuo ostaminen!

Vaikka halvalla saisitkin noita puita ym niin kyllä jo satasista kyse yhteensä.

Kaipa saat niistä iloa vaikka muuten joutunet sitten jostakin tähdellisemmästä tinkimään. 

Ostaa itselleen töitä, tekemistä. Että tuntisi olevansa hyödyllinen. Muutenhan aika menee kävelemässä, maisemia tutkimassa ja perhosia ihmettelemässä. Työssäkäyvän äitinsä sairauksien selvittely kuuluu myös hänelle jostain syystä. Itsellään ei ole työpaikkaa.

 

Ei tarvisi silti olla ilkeä kuitenkaan. En minä tänne sen vuoksi kirjoita, että jonkun tarvisi ilkeästi kommentoida viestejäni. Mitä iloa sinä siitä itsellesi saat. Kysyn vaan. En minäk

Miten on toisen näkökulman kirjoittajan laita, hyökkäävästi puolustaa omaa tapaansa elää että joku uskaltaakin arvostella hänen tapaansa elää ja olla! 

T.Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä välillä hieman ihmeissäni  jos mietin tätä kaikkea. Jotain ärsyttää työttömyyteni, toisia puiden istutus ja osto, kolmatta perhosista kirjoittaminen, neljättä kävely ja maisemien kuvaus, viidettä äidistäni kirjoittaminen, kuudetta musiikki, seitsemättä liian pitkät viestit, kahdeksatta se, kun joskus surullisena erehdyn valittamaan jne. Mitä vielä.

Lopputuloksena en voisi kirjoittaa mistään jos miettisin mikä kenenkin hermoille milloinkin ottaa. Tai sitten jotkut tietyt ihmiset ovat vastuussa puolesta näistä asiosta mitkä kutakin näyttävät ärsyttävän. Jotenkin hakemalla haetaan taas joku asia mihin tarttua. En itse ole arvostellut muiden elämää ja hyvin vähän olen kysellyt mitään muilta. Muutamia juttuja joskus. 

Se, että hyvin vähän kyselet keltään mitään yhdistettynä perusteelliseen avautumiseen on joskus liikaa, lukija ärsyntyy ja kokee sellaisen itsekkäänä käytöksenä ryhmässä. Kun joku kommentoi, puolustaudut melkein vihaisesti vaikka voisi ärhentelemättäkin kirjoittaa.T.Eri

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lisään vielä tuohon aiempaan kotihoidontukea koskevaan kommenttiini, että kyllä muuten 1986 suretti, kun katselin kauppojen ilmoitustauluilla ja lyhtypylväissä valokuvia vauvoista, joille vanhemmat epätoivoisesti etsi hoitajaa. Ei ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta ja osa vanhemmista oli varmaan juuri näitä, joiden mielestä töissä piti käydä, vaikka se sitten tarkoittikin, että vielä kävelemään oppimaton pienokainen piti tunkea kenelle tahansa hoitoon, kuka vaan lapsen rahaa vastaan oli valmis ottamaan. Monestihan noita heittopussilapsia otti sellaiset äidit, jotka itse hoiti lapsiaan kotona ja halusivat vain vähän lisätienestiä. Sen vuoden ja 10 kuukauden aikana, kun olin esikoisen kanssa kotona, mun siskoni kaksi kertaa joutui turvautumaan mun apuuni, kun hänen lapsensa hoitaja olikin edellisenä päivänä ilmoittanut, että ei jaksakaan ottaa siskonpoika enää huomenna. Yks harvoja asioita, mistä olen yhteiskunnalle kiitollinen, on just

Piti tehdä töitä että saatiin talo maksuun. Toki äitiysloman jälkeen olin vielä 2 kk kotihoidontuella+työnhakijana ja sitten tuli kutsu töihin. Ajattelin että pitkällä tähtäyksellä viisaampaa on ottaa työ vastaan.  Mummo hoiti pari vuotta jonka jälkeen lapsi perhepäivähoitoon hän on jo aikuinen eikä näytä kärsineen siitä ajasta, työssä hänkin ollut jo vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä välillä hieman ihmeissäni  jos mietin tätä kaikkea. Jotain ärsyttää työttömyyteni, toisia puiden istutus ja osto, kolmatta perhosista kirjoittaminen, neljättä kävely ja maisemien kuvaus, viidettä äidistäni kirjoittaminen, kuudetta musiikki, seitsemättä liian pitkät viestit, kahdeksatta se, kun joskus surullisena erehdyn valittamaan jne. Mitä vielä.

Lopputuloksena en voisi kirjoittaa mistään jos miettisin mikä kenenkin hermoille milloinkin ottaa. Tai sitten jotkut tietyt ihmiset ovat vastuussa puolesta näistä asiosta mitkä kutakin näyttävät ärsyttävän. Jotenkin hakemalla haetaan taas joku asia mihin tarttua. En itse ole arvostellut muiden elämää ja hyvin vähän olen kysellyt mitään muilta. Muutamia juttuja joskus. 

Se, että hyvin vähän kyselet keltään mitään yhdistettynä perusteelliseen avautumiseen on joskus liikaa, lukija ärsyn

Nimenomaan näin. Tarvitsisit oman elämän, joka voisi löytyä muuton ja töiden kautta. Asenteesi on nyt passiivinen. Olet nuori, mutta olet jo nostanut kätesi pystyyn elämän suhteen.

Nousin ylös vaivalloisesti vasta klo 11. Ei mitään suunnitelmia päivälle. Ehkä nyt päikkärien jälkeen lähdetään viimeisen kerran kiertämään leirintäalue. Sulkeutuu sunnuntaina. Jännä nähdä onko siellä vielä elämää. 

Kysyn: oletteko näin syksyn tullen enemmän aikaa vaakatasossa kuin muutoin? Lepäättekö paljon?

"Se, että hyvin vähän kyselet keltään mitään yhdistettynä perusteelliseen avautumiseen on joskus liikaa, lukija ärsyntyy ja kokee sellaisen itsekkäänä käytöksenä ryhmässä. Kun joku kommentoi, puolustaudut melkein vihaisesti vaikka voisi ärhentelemättäkin kirjoittaa.T.Eri"

Minä taas näen asiat niin, että otan muut huomioon sillä etten kysele asiosta tai yritäkään neuvoa muita elämässään. Näen sen etten puutu näin muiden tilanteeseen.

En ole viime aikoina ainakaan kirjoittanut elämästäni sen enempää kuin tavallisia kuulumisia. No tietysti moni täällä tietää, että olen työtön ja tietää esim äitini asiosta yms. Tämä, vaikka en mainitsisi näitä asioita sen enempää. Joskus sitten olen kirjoittanut enemmän. Lähinnä ajatuksia purkaakseni. 

En vaan vieläkään tajua sitä miten olen itsekäs jos tavallaan koen etten toivo esim viestejä itseeni liittyen. On niin vaikeaa edes pukea tätä kaikkea sanoiksi. Miten olen itsekäs jos kirjoitan vaan elämästäni ja en muita halua sillä vaivata tai muilta kysele liian vaikeita juttuja yms.

Kyllä minä olen välillä vihainen jos esim työttömyyteni on ongelma jollekin ja johonkin tälläiseen asiaan tartutaan. Sen vuoksi olenkin ärsyyntynyt nyt. En voisi sitten kirjoittaa mitään jos silti osin katsotaan. Niinkuin sanoin, että kirjoitan elämästäni niin kuin se on. En ole kysellyt muiden töistä tai rahoista mitään. 

Jatkakaa sitten vaan jos minun elämäni on teidän tärkein ajatuksenne nyt. 

Samoja kysymyksiä teille sitten vastineeksi. Onko paljon rahaa ja miten tulette toimeen? Oletteko olleet työttömiä ja kuinka pitkään? Millainen elintaso teillä on ja onko kalliitkin harrastukset?

Elämänne surut ja ilot. Onko läheisiä ja kuinka paljon jne. Vastauksia kiitos.

Osallistun nyt analyysiin ja keskusteluun sitten itsekin kyselemällä. Ja en ole arvostelut ketään. Vain sitä, että jos joku näkee minut jo lähtökohtaisesti työttömänä elättinä niin ehkä minun ei tarvitse sietää hänen viestiään.