Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Harmaan pilvinen oli päivä, illalla näkyi aurinko mutta huomenna sataa. Hyv yöt.

Sekava painajaisuni herätti jo kolmen aikaan aamuyöstä. Näin unta että ensin ulkosalla juttelin ihan hyvällä mielellä jonkun kanssa vanhoista ajoista, sitten sisällä jossain rakennuksessa se hyvä olo loppui karulla tavalla kun joku ukko alkoi tiukkaan sävyyn kyselemään että onko sulla tarpeeksi päällä kun on pakkasta. Mietin että onpa outo kysymys, eihän ulkona ole mitään pakkasta, mutta sitten alkoi tulla niin sekavaa puhetta että kävi ilmi että ukkohan on ihan seinähullu.

Aloin kävellä poispäin mutta se lähti perään, juoksin jo, suljin yhden oven, ja koetin pidellä sitä kiinni, mutta se jonkun apurin kanssa murtautui väkivalloin siitä läpi ja silloin kävi viimeistään selväksi että heillä on pahat aikeet, juoksin vielä pakoon mutta ne alkoi saavuttaa ja sitten heräsinkin sydän hakaten.

Orpon myrkyllisen tyrannihallituksen aikaansaannosta epäilemättä.

V...ttaa! Aloitin uuden harrastuksen, vasta-alkajille tarkoitetun. Ja mitä ihmettä! Kaikki ovat jo pitkään harrastaneet, ovat etten sanoisi jo puoliammattilaisia upeine välineineen. Tunsin itseni idiootiksi tässä porukassa. Voi itku.

Vierailija kirjoitti:

Sekava painajaisuni herätti jo kolmen aikaan aamuyöstä. Näin unta että ensin ulkosalla juttelin ihan hyvällä mielellä jonkun kanssa vanhoista ajoista, sitten sisällä jossain rakennuksessa se hyvä olo loppui karulla tavalla kun joku ukko alkoi tiukkaan sävyyn kyselemään että onko sulla tarpeeksi päällä kun on pakkasta. Mietin että onpa outo kysymys, eihän ulkona ole mitään pakkasta, mutta sitten alkoi tulla niin sekavaa puhetta että kävi ilmi että ukkohan on ihan seinähullu.

Aloin kävellä poispäin mutta se lähti perään, juoksin jo, suljin yhden oven, ja koetin pidellä sitä kiinni, mutta se jonkun apurin kanssa murtautui väkivalloin siitä läpi ja silloin kävi viimeistään selväksi että heillä on pahat aikeet, juoksin vielä pakoon mutta ne alkoi saavuttaa ja sitten heräsinkin sydän hakaten.

Orpon myrkyllisen tyrannihallituksen aikaansaannosta epäilemättä.

Se rakennuksessa sisällä ollut ukko olit sinä. Tai siis kuvaa sinua itseäsi, epävarmuutta jota sisimmässäsi koet tiedostamatta sitä itse. Uni antoi vinkin kiinnittää asiaan huomiota, jota kenties olet väistänyt tähän saakka - juossut karkuun. Nyt kannattaa olla kylmän realistinen ja "tunnustaa" tosiasiat.

Ei nyt pidä Orpon hallitusta ihan kaikesta syyttää. 😅

Vierailija kirjoitti:

Aamulla pyöräilin tutuksi tulleen lenkin. Sää tänään mitä parhain pyöräilemiseen ja muutenkin ulkona olemiseen.

Kirjeystävälleni kirjoitin kirjeen ja toivotin tsemppiä opiskeluun työn ohessa. Ensi viikolla 90 v. täyttävälle ystävälleni kirjoitin kortin kera onnittelurunon.

Karviaisiakin poimin ja raksin "hännät".  Osan pakastin, osasta tein kaurakarviaispaistosta.

Ihan mukava päivä oli, toivottavasti teilläkin.

Mulla on edelleen se käytäntö, että pensaasta suuhun. Olen säilönyt syöden mansikat, mustaviinimarjat ja karviaiset. Eilen oli ensimmäinen päärynä kypsynyt, kyllä oli hyvä!  Päärynöitä tulee vain yksittäisiä, joten sitäkin herkunpia. Ihmettelen, että näinkin pohjoisessa päärynäpuu kasvaa ja tuottaa edes muutaman päärämän. Viimeisenä sitten syön omenoita, eivät ole vielä täysin kypsiä ja muutenkin meilläpäin huono omenavuosi. Omenapuita kuitenkin niin monta, että ehkä juuri ja juuri niistä vähän mehuakin saa.

Vierailija kirjoitti:

Mullon ikävä aikuisia lapsiani. Käyvät harvoin ku asuvat kaukana. 

 

Niin mullakin. Viimeksi nähty kesällä, seuraavan kerran taas ensi kesänä. Toinen onneksi soittelee viikoittain, toinen paristi vuodessa. Niin ikävä myös heidän lapsiaan, joita näen yhtä harvoin.

Juu, kyllä mekin syödään paljon marjoja pensaasta suoraan ja myös omenia tuoreeltaan.  Niitä vaan on joskus niin paljon, että pelkästään tällä tavalla menee osa pilalle.  Eikä vatsakaan kestä, jos paljon marjoja syö kerrallaan. 

Jokainen tyylillään tässäkin asiassa. 

On kyllä ankeaa. Yritän kolmatta päivää tottua elämään ilman kesäheilaa. Monta viikkoa hän viesteili minulle aamuin illoin pitkin päivää, joskus niin paljon, että piti pyytää hetki aikaa keskittyä omiin asioihin ja sanoa etten vain voi aina olla saatavilla, mutta nyt ei kuulu enää mitään. Täällä vain töihin lähtö. 

Uskomatonta että koko homma kesti vain reilun kuukauden. Mutta tuntuu kuin olisi käynyt joku tornado elämässä, tornado joka yhtäkkiä vain kyllästyi minuun.

Unien selittäjä, mitä sanot minun viimeöisestäni:  Kuljin vanhan nuoruuskotini ohi, se on myyty pois vuosi sitten ja on ennallaan. Unessa se oli yhtäkkiä maan tasalle purettu ja joku kertoi että uusi omistaja rakentaa tilalle uuden. ( Niin ei hän kuitenkaan ole tekemässä.)

Herätty 6.30. Pitäisi laittaa verhot takaisin tuohon vierashuoneeksi muuttuneen makkarin ikkunoihin, ei millään jaksaisi silittää. Voipi siirtyä viikonlopulle. Olin ennen kausiverho-ihminen tummaa talveksi, kukkia kesäksi. Sitten päätin ostaa valkoiset verhot joka huoneeseen, on ollut hyvä ratkaisu.

Kiinnitin eilen huomioita paistopisteiden riisipiirakka-uutisointiin. Olen kyllä kotona tarkka riisin kanssa, jos keitetään, niin syödään heti tai sitten jämät jääkaappiin ja paistan sen seuraavana päivänä. Tämä juontuu siitä, että vanhus haluaa usein kaupasta tuotavan Vuoksen piirakoita, jotka jättää sitten kehotuksesta huolimatta laittamatta jääkaappiin. Eipä nyt silti ole mitään tapahtunut, vaikka niitä on syöty vuosikaudet. Kaikki on niin vaarallista nykyään😂.

 

"Jätä nyt Lammas rauhaan. Juuri jäänyt eläkkeelle ja vielä tuli tämä hankaluus sukulaisen kanssa. Jo pelkkä eläkkeelle jääminen on iso muutos elämässä ja nyt hänen pitäisi sulle ja äidillesi olla apuna. Ei ole oikein fiksua käytöstä nyt yrittää hyötyä hänestä. Katso napasi ympärille ja mieti onko järkevää kysellä mutu-asioita vieraalta ihmiseltä netissä.

Ei liene yllätys, että jokainen niveljuttu on omansa eikä niitä voi keskustelupalstan kautta diagnosoida. Lääkäriin vain tilannetta arvioittamaan! Tutki asiaa Googlesta. 

Hävettää puolestasi."

En minä halua hyötyä kenestäkään. Lähinnä tämä asia ollut nyt mielessä ja mietin, että olisi kiva kuulla samaa kokeneelta hänen ajatuksiaan. Jos hän siis haluaisi kertoa. Hän on itsekin kirjoittanut aiheesta. Näin mietin silti, että onko ok kysellä. En halua ikäviä viestejä kirjoittaa tänne. Oikeastaan tämä on varmaan ainoita kertoja täällä, kun kyselen joiltain jotain. Minulta taas itseltäni on kyselty senkin edestä välillä.

Hän itse myös muutamia kertoja on neuvonut minua ja vastannut viestiini, jossa olen näistä asiosta kirjoittanut. Viimeksikin, kun lääkärissä olimme ja kirjoitin aiheesta niin hän antoi neuvoja tilanteeseen. Näin mietin, että onko ok nytkin kysyä asiaa. En tarkoittanut viestiä pahalla. 

Lääkärissä olemme käyneet paljon. Taas lähdetään yhteen reissuun. Lääkärit tekevät parhaansa, mutta ei tämä kaikki ole kovin sujuvasti mennyt. Välillä äitiäkin harmittaa nämä asiat. Lähinnä lääkityksen kanssa juttunsa. Ei kukaan haluaisi syödä paljon lääkkeitä, mutta jos arvot eivät vaan pysy hyvinä niin sitten on pakko syödä ja pitkään mikä ei taas ole elimistölle hyväksi. Äitinikin kuitenkin terveellisesti elänyt ihminen niin ei kivaa kuormittaa elimistöä jos milläkin lääkkeellä.

En minä viestiäni häpeä, kun ei ole paha tarkoitus minulla sen suhteen. Lähinnä vaan huolissani kirjoitin asiasta, kun tuli nämä asiat mieleen. Muuten olen sitten varmaan puolet elämästäni hävennytkin itseäni milloin mistäkin asiasta. Näin häpeän jo muutenkin ilman sanojasi. 

Ei mitään hävettävää 🌸

Kamalan levoton yö, ruokaa, tupakkaa, nappeja, vielä aamu 5 valveilla. Huh, pitäis mennä tänään elokuviin kattoo Elämä on juhlaa.

Kysyjille: Mä en ole oikeastaan vieläkään antanut isälle anteeksi. Otin aikoinaan yhteyttä vanhempiini vain äidin vuoksi. Äitini elämän alkuvuodet eivät olleet helppoja. Sattui sotien aikaan vielä asumaan paikkakunnalla, jota pommitettiin oikein kunnolla. Hänen lapsuuteensa liittyi siis paljon huolta ja pelkoa ja äidistä tuli hyvin nk turvallisuushakuinen. Silloin aikoinaan sen puolisen vuotta mietittyäni ajattelin, että en halua aiheuttaa äidille enempää huolta. Ja siksi soitin äidille. Miksi sitten edelleen - ädin kuoleman jälkeen - olen käynyt kerran viikossa isän luona? Koska ajattelin, että jos on tietty päivä ja kellonaika, isä ei soittele mulle milloin mistäkin asiasta. Ja tämähän toimikin aluksi ihan hyvin. Mutta nyt, kun en ole enää töissä, mutta en myöskään enää halunnut mitään kiveen kirjoitettua ajankohtaa, jolloin menisin käymään, niin kaikenlainen "avuntarve" on taas lisääntynyt. 99% näistä on asoita, jotka voisin tehdä sitten, KUN menen seuraavan kerran käymään. 

Sutoväsymyspäivinä eli tiistaisin en halua mennä minnekään muualle kuin käyttää koiran ulkona. Tänään menen käymään stadissa asioilla ja huomenna mulla on lääkäriaika. Ensi viikolla on koiralle eläinlääkäriaika. Mä olen nyt alkanut tekemään kaikkia niitä asioita, jotka on monen vuoden ajalta jäänyt tekemättä. Olin siis ajatellut, että käyn isän luona silloin, kun se mulle sopii. Mutta tämähän ei sopinutkaan isälle. En aio ottaa häneen yhteyttä, ottakoon itse, jos haluaa. 

Pitkis: Polven tekonivelleikkauksissa 2 ekaa viikkoa oli pahimmat. Kun sai haavasta hakaset pois, alkoi helpottamaan. Ihmiset kuntoutuvat siitä hyvin eri tavoin. Mulla oli ennen leikkauksia lihasvoimat jaloissa aika heikot, mikä oli kuntoutumisen kannalta huono juttu. Asuntoni on kuiutenkin 2-kerroksinen ja itseasiass akolmessa tasossa, niin portaita oli pakko kulkea edestakaisin joka päivä. Koiralle mulla oli ulkoiluttaja ja varsinkin toisen pokven leikkauksen jälkeen, kun oli helmikuu ja piha ihan jäässä, jouduin olemaan 5 viikkoa neljän seinän sisällä. En päässyt viemään edes roskia. Ekan leikkauksen kohdalla oli vähän helpompaa, kun oli kesä. Molemmilla kerroilla 2 kuukautta meni toipuessa ja kuntoutuessa, kolmannen kuukauden kohdalla alkoi jo helpottaa. Puoli vuotta tokan leikkauksen jälkeen kävin jo tanssimassakin. Mulla oli noiden kahden leikkauksen välissä 6 kk. Lääkäri oli sitä mieltä, että molemmat polvet voisi leikata samalla kertaa, mutta just tän asunnon takia halusin yhden kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

V...ttaa! Aloitin uuden harrastuksen, vasta-alkajille tarkoitetun. Ja mitä ihmettä! Kaikki ovat jo pitkään harrastaneet, ovat etten sanoisi jo puoliammattilaisia upeine välineineen. Tunsin itseni idiootiksi tässä porukassa. Voi itku.

Noin minullekin on käynyt muutaman kerran. Viimeksi olin kurssilla, jonne saapuessa suurin osa oli jo työn touhussa ennen kuin ohjaaja oli edes jakanut ohjelappusia. Jutellessa selvisi, että moni tulee aloituskurssille yhä uudestaan kun siellä on hyvät välineet ja edulliset materiaalit. Tosin pysyin hyvin tahdissa kun nämä useasti käyneet antoivat hyviä vinkkejä. Viihtyminen johtuu paljon ohjaajan opeista, kaikkia pitää tukea tasapuolisesti. Kävin keväällä lyhytkurssin pitsineuleista, ohjaaja hoputti ja huuteli koko illan, että onko jo kaikki kohdassa se ja se. En tietenkään ollut, koska asia oli uusi, jätin viimeisen kerran menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Unien selittäjä, mitä sanot minun viimeöisestäni:  Kuljin vanhan nuoruuskotini ohi, se on myyty pois vuosi sitten ja on ennallaan. Unessa se oli yhtäkkiä maan tasalle purettu ja joku kertoi että uusi omistaja rakentaa tilalle uuden. ( Niin ei hän kuitenkaan ole tekemässä.)

Olet kasvanut nyt myös henkisesti  aikuiseksi  (se voi tulla sinulle yllätyksenä). Olet rakentumassa oman elämäsi herraksi kenties uuden edessä.

Kiitos lammas, kun vastasit tuohon tekonivel asiaan josta, kysyin. Arvelinkin, ettei ole mikään helppo ja nopea toipuminen. Ortopedi sanoi äidilleni, että melko iso leikkaus kuitenkin ja toipumiseen voi mennä aikaa. Mietittiin sitäkin, että jos esim minä en asu enää täällä silloin niin kuka äitiä auttaisi yms. Vaikeita juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Herätty 6.30. Pitäisi laittaa verhot takaisin tuohon vierashuoneeksi muuttuneen makkarin ikkunoihin, ei millään jaksaisi silittää. Voipi siirtyä viikonlopulle. Olin ennen kausiverho-ihminen tummaa talveksi, kukkia kesäksi. Sitten päätin ostaa valkoiset verhot joka huoneeseen, on ollut hyvä ratkaisu.

Kiinnitin eilen huomioita paistopisteiden riisipiirakka-uutisointiin. Olen kyllä kotona tarkka riisin kanssa, jos keitetään, niin syödään heti tai sitten jämät jääkaappiin ja paistan sen seuraavana päivänä. Tämä juontuu siitä, että vanhus haluaa usein kaupasta tuotavan Vuoksen piirakoita, jotka jättää sitten kehotuksesta huolimatta laittamatta jääkaappiin. Eipä nyt silti ole mitään tapahtunut, vaikka niitä on syöty vuosikaudet. Kaikki on niin vaarallista nykyään😂.

 

Meillä vanhukselle tuli ripulia ja vatsakipua, kun keitti riisipuuron ja söi sitä monena päivänä. Ei uskonut siitä johtuvan, mutta niin jäi vatsavaivat, kun lopetti tämän tavan.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos lammas, kun vastasit tuohon tekonivel asiaan josta, kysyin. Arvelinkin, ettei ole mikään helppo ja nopea toipuminen. Ortopedi sanoi äidilleni, että melko iso leikkaus kuitenkin ja toipumiseen voi mennä aikaa. Mietittiin sitäkin, että jos esim minä en asu enää täällä silloin niin kuka äitiä auttaisi yms. Vaikeita juttuja. 

Polven tekonivelleikkauksen jälkeen on tärkeää ottaa määrätyt kipulääkkeet. Ei pidä ajatella, että no kyllä mä kestän tän kivun. Koska se kipu estää tekemästä tarvittavia jumppaliikkeitä ja kuntoutuminen hidastuu. Mulla asuu seinänapaurina ortopedi, joka työkseen tekee tekonivelleikkauksia. Ennen ekaa leikkaustani hän sanoi, että niitä kipulääkkeitä  pitää syödä "kaksin käsin". Vaikka ne onkin opiaatteja, ei niihin riippuvuutta ehdi syntyä. Mä söin molempien leikkausten jälkeen niitä 3 viikkoa ja niiden ansiosta pystyin kuntouttamaan polviani.