Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Nousin vasta klo 11 ei kivaa. Kahvit kera sanahakujen. Tosi pilvistä, ei huvita lenkille. Mies lähti kanttarelli metsään. Saas nähdä saako saalista. Ruoka valmiina, eilinen broilerikeitto. Mieli tekisi pojan mökille, mutta kun siellä ei TV toimi. Hyvää tiistaita kaikille 🙂

Vierailija kirjoitti:

Nousin vasta klo 11 ei kivaa. Kahvit kera sanahakujen. Tosi pilvistä, ei huvita lenkille. Mies lähti kanttarelli metsään. Saas nähdä saako saalista. Ruoka valmiina, eilinen broilerikeitto. Mieli tekisi pojan mökille, mutta kun siellä ei TV toimi. Hyvää tiistaita kaikille 🙂

Eikö mökillä ole muutakin tekemistä kuin töllö?

Siivoojat kävi kesätauon jälkeen.

Lähdettiin alta pois- kirjastoon lehtiä lukemaan, kiinalaiseen syömään, kirjakauppaan.

Ostin kaksi kirjaa. Nyt on opittu viemään niitä kierrätyshyllyyn, vain mieluisimmat jää kotiin. 

Oli mukava tulla siivottuun kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nousin vasta klo 11 ei kivaa. Kahvit kera sanahakujen. Tosi pilvistä, ei huvita lenkille. Mies lähti kanttarelli metsään. Saas nähdä saako saalista. Ruoka valmiina, eilinen broilerikeitto. Mieli tekisi pojan mökille, mutta kun siellä ei TV toimi. Hyvää tiistaita kaikille 🙂

Eikö mökillä ole muutakin tekemistä kuin töllö?

Me ollaan mökillä puolet vuodesta, eikä meillä ole siellä televisiota. Kännykästä katsotaan kerran päivässä uutislähetys. Ei kaivata muuta  ollenkaan. Ollaan metsässä, tehdään metsätöitä, marjastetaan, saunotaan, jutellaan, luetaan kirjoja ja nautitaan hiljaisuudesta ja nyt jo pimeydestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nousin vasta klo 11 ei kivaa. Kahvit kera sanahakujen. Tosi pilvistä, ei huvita lenkille. Mies lähti kanttarelli metsään. Saas nähdä saako saalista. Ruoka valmiina, eilinen broilerikeitto. Mieli tekisi pojan mökille, mutta kun siellä ei TV toimi. Hyvää tiistaita kaikille 🙂

Eikö mökillä ole muutakin tekemistä kuin töllö?

 

Me ollaan mökillä puolet vuodesta, eikä meillä ole siellä televisiota. Kännykästä katsotaan kerran päivässä uutislähetys. Ei kaivata muuta  ollenkaan. Ollaan metsässä, tehdään metsätöitä, marjastetaan, saunotaan, jutellaan, luetaan kirjoja ja nautitaan hiljaisuudesta ja nyt jo pimeydestäkin.

Oi ihanaa, kynttilät sisälle, lyhdyt ulos. Kuka mökillä tosiaankaan telkkaa kaipaa??.

Kyllä meillä on mökilläkin telkkari, samoin kuin kaikki muutkin mukavuudet. Katsotaan siitä tosin lähinnä Netflixin ja Yle Areenan tarjontaa silloin  kun ei ole muuta tekemistä. Talvella enemmän, viikonloppuisin joku elokuva tms. Uutisetkin on kiva katsoa. 

Tv:stä. Itse katson täällä kämpillä hyvin vähän. Sain mummuni tv:n aikoinaan ja se toimi vuosia. Sitten hajosi. En olisi edes tv:tä ostanut, mutta isäni osti hajonneen tilalle uuden. Hyvin vähän sitä edes katson. Lähinnä urheilua joskus. 

Mökki ja mökki. Mielestäni mökki on hyvin perusjuttu vailla turhempia mukavuuksia. Sähkö voi olla, mutta mielelläni kannan vesiä ja hakkaan halkoja saunaan. 

Toisten "mökki" on enemmänkin kakkosasunto astianpesukoneineen.

Kukin tyylillään, mutta itse tykkään, että mökillä on todellakin erilaista kuin kotona. Pysyy mielikin virkeänä erilaisissa arjen puuhissa. Ja uni on rauhaisaa, kun puuhaa ulkona raikkaassa ilmassa.

Sadeyötkin on erilaisia, kun sade ropisee unettavasti peltikattoon :)

Ja parasta mökkeilyssä on villasukat ja 'röntsövaatteet'. Eikä peiliä.

Lampaalle kysymys jota olen pohtinut. Ei todellakaan tarvitse vastata jos et tahdo ja mietinkin on ok kysyä tälläisiä.

Muistaakseni kirjoitit, että olit polvien tekonivel leikkauksessa. Kysyisin siitä miten toipuminen eteni ja menikö paljon aikaa, että pystyit kävelemään kunnolla yms? Oliko toipuminen hidasta? Äitini puolesta kyselen ja hänellä toinen lonkka siis kyseessä. Ilmeisesti aika nuori olit leikkaukseen mennessä.

Äitini ei vielä edes harkitse leikkausta, mutta myöhemmin ehkä joskus voi olla edessä. Hän tulee vaan olemaan sitten yli 70-vuotias varmaan jos leikkaukseen menisi ja toisaalta juttelimme asiasta niin kai se ajatus pelottaa, että jos leikkaus menisi pieleen eli onko huono oma nivel parempi kuin leikkaus jos se meneekin pieleen ja liikuntakyky menee täysin sen jalan osalta tai tulee jotain muuta ikävää.

Äitini ei kärsi kivuista kovin paljon ja jalka kestää vielä muutenkin. Senkin vuoksi kävellään ja se jopa auttaa kankeuteen yms. hänelle tilattiin kuntopyörä, kun sekin kuulemma hyväksi. Äitini on liikunnallinen ja tietysti tämä nivelrikko vaikuttaa ja ei hän oikein pidä ajatuksesta, että liikuntakyky heikkenee. Toisaalta jos sivullisena voin tilannetta miettiä hän pärjää vielä jalallaan melko hyvin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi rakastuminen! Muutamankin kerran on niin käynyt, mutta jossain vaiheessa onkin tullut ilmi, että se oli vain alkuhuumaa, toinen halusi antaa itsestään hyvän vaikutelman, joka sitten karisi vähitellen. Ystävät ja muut läheiset pysyvät, on onnellista saada seurata vierestä toisten kasvamista ja elämänpolkua, vaikka itse jääkin osattomaksi kestävästä rakkaudesta.

Nykyään rakastuminen tuntuu olevan vain sitä, että samat ihmiset pyörivät piirissä deittisovelluksissa ja baareissa ja hurmaavat toisiaan hetken uutuuden huumassa ja vaihtavat sitten arjen koittaessa seuraavaan, entistä pettyneempänä tarraudutaan epätoivoisesti kiinni uuteen ihmiseen ja epärealistisilla odotuksilla siinä on taas uusi huuma ja uusi katastrofi ja niin edelleen.

Ehkä ensi viikolla olen eri mieltä, kun pahin viimeisin pettymys helpottaa.

Ei se ole oikeaa Rakkautta jos sitä nettideiteistä alkaa etsimään, muistan aikaa kun olin todella rakastunut, kävelin 30 asteen pakkasessakin pitkän matkan rakkauteni luokse ja miten ihanaa oli, hänen vaatimattoman asuntonsa lämmössä rakastella. Kyllä rakkaus piristää ja laittaa tossua toisen eteen.

Ennemmin rakastunutkin kun tylsistynyttä vanhan piian elämää suu mutrulla, kyllä kerran elämässä pitää tuntea oikeaa rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Mökki ja mökki. Mielestäni mökki on hyvin perusjuttu vailla turhempia mukavuuksia. Sähkö voi olla, mutta mielelläni kannan vesiä ja hakkaan halkoja saunaan. 

Toisten "mökki" on enemmänkin kakkosasunto astianpesukoneineen.

Kukin tyylillään, mutta itse tykkään, että mökillä on todellakin erilaista kuin kotona. Pysyy mielikin virkeänä erilaisissa arjen puuhissa. Ja uni on rauhaisaa, kun puuhaa ulkona raikkaassa ilmassa.

Sadeyötkin on erilaisia, kun sade ropisee unettavasti peltikattoon :)

Ja parasta mökkeilyssä on villasukat ja 'röntsövaatteet'. Eikä peiliä.

Jos mietin tätä kämppää niin tämä on kuin mökillä asuisi ympäri vuoden. Toisaalta tämä on pieni okt, mutta ympäristö ja piha on kuin mökillä olisi. Perusmukavuudet on. Mielellä silti asun sellaisessa kämpässä missä on sähköt, juokseva vesi ja sisävessa. Puusaunaa arvostan. Eräässä aiemmassa kämpässä oli ja sitä tuli lämmitettyä paljon. 

Olen asunut täällä kolmessa kämpässä. Ensimmäinen oli tuo pikkutalo joka oli minulle ja koiralleni pelastus. Oli onni, että se saatiin vuokralle. Siinä puusauna ja muutenkin tosi hyvät tilat. Se mikä harmitti oli sijainti. Melko levoton ja ei hyvä koirani kanssa. Sen vuoksi etsin muuta vaihtoehtoa myöhemmin.

Oli melko stressi yrittää löytää toista kämppää. Sattumalta erästä kautta sitten löytyi toinen jonka sijainti parempi ja melko  syrjässä. Se tiloiltaan liiankin hieno meille ja vuokrakin isompi. Joskus kaduin muuttoa, mutta koirani sai viettää siellä rauhallista elämää. Sijaitsi järven rannalla ja koirani pääsi uimaan ns omaan rantaan. Itse en muuten rantaa tarvinnut. Siellä paljon lomamökkejä ja myöhemmin tämä kaikki toi oman levottomuutensa. Koirani eläessä vielä rauhallisempaa, mutta kaikki muuttui myöhemmin. Naapurit siellä ok, mutta muuten levotonta kesäisin ja pitkälle syksyyn.

Tavallaan opin sen, että mökki järven rannalla ei ole välttämättä hyvä vaihtoehto varsinkaan jos ympäri vuoden asuu siellä. Näin minä päätin, että nyt tuo kaikki loppuu ja täytyy päästä muualle. Sitten sain vielä mahdollisuuden muuttaa tähän missä nyt asun. Ei järveä lähellä ja vain yksi lähinaapuri. Ehkä hieman syrjemmässä kuin edellinen. Ollut rauhallista ja tavallaan helpotus päästä muuttamaan tänne. Sen vuoksi, vaikka kirjoitan muutosta niin en minä tästä nyt vuosiin mihinkään muuta.

Samalla viestini varmaan kertoo siitä, etten ole kaupunkiasuja luonteeltani. Joskus mietin miten voisin asua jossain keskustassa, kun kaupungissa ollessa vaan mietin koska pääsen pois. Jatkossa noudatan varmaan samaa ajatusta eli etsin vuokralle kämpän syrjämmässä ja kuljen sieltä kaupunkiin jos tämä vaan on mahdollista.

Toisaalta tiedostan sen, ettei niitä halpoja kämppiä ja mökkejä ole vuokralle missään kaupunkien läheisyydessä vaan täällä maaseudulla. Näin ei minun varallisuuteni riittäisi siihen kaikkeen. On ollut muuten reilut vuokranantajat näinä vuosina. Pitkästi tästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mökki ja mökki. Mielestäni mökki on hyvin perusjuttu vailla turhempia mukavuuksia. Sähkö voi olla, mutta mielelläni kannan vesiä ja hakkaan halkoja saunaan. 

Toisten "mökki" on enemmänkin kakkosasunto astianpesukoneineen.

Kukin tyylillään, mutta itse tykkään, että mökillä on todellakin erilaista kuin kotona. Pysyy mielikin virkeänä erilaisissa arjen puuhissa. Ja uni on rauhaisaa, kun puuhaa ulkona raikkaassa ilmassa.

Sadeyötkin on erilaisia, kun sade ropisee unettavasti peltikattoon :)

Ja parasta mökkeilyssä on villasukat ja 'röntsövaatteet'. Eikä peiliä.

Jos mietin tätä kämppää niin tämä on kuin mökillä asuisi ympäri vuoden. Toisaalta tämä on pieni okt, mutta ympäristö ja piha on kuin mökillä olisi. Perusmukavuudet on. Mielellä silti asun sellaisessa kämpässä missä on sähköt, juokseva vesi ja sisävessa. Puusaunaa

Katselen joskus huvikseni vuokra-asuntoja ns puutalo-osakkeista esim vanhoista kouluista. On joskus tosi viihtyisiä asuntoja satavuotiaissa hirsirakennuksissa. Johonkin sellaiseen tahtoisin sitten joskus loppuelämääni viettämään, varsinkin jos yksin jään. Omaisuus myydään pois, lapsia ei ole.

Pitkis

Kerrotko, mistä sulle koira aikoinaan tuli? Vai hommasitko ihan vaan itsellesi. Oli rakas seuralainen sinulle kirjoituksistasi päätellen. Joskus oli kirjoittelua uudesta koirasta, muttet ymmärtääkseni halunnut semmoista sitoumusta. 

Doris

Vierailija kirjoitti:

Siivoojat kävi kesätauon jälkeen.

Lähdettiin alta pois- kirjastoon lehtiä lukemaan, kiinalaiseen syömään, kirjakauppaan.

Ostin kaksi kirjaa. Nyt on opittu viemään niitä kierrätyshyllyyn, vain mieluisimmat jää kotiin. 

Oli mukava tulla siivottuun kotiin.

Tein 2014 kotisiivouksia. Hirveimpiä kohteita oli sellainen kohde jossa asukas koko ajan seurasi, neuvoi ja vahti. Väitti viskoosista tehtyä kynnysmattoa aidoksi silkkimatoksi ja joka kerta se muka hajoitettiin toimestamme. Asiakas pyysi joka kerta 20€ korvausta.

Voi, asiakkaita oli monenlaisia, todella mukaviakin. Voisin alkaa tekemään kotisiivouksia ihan omaan nimeeni, mutta taitaa olla jo liian raskasta. Ikkunan pesusta tykkään. Olisi varmaan raskasta roudata linja-autolla siivouskamppeet kohteisiin.

Kuuluu sitä, mitä satun tekemään tai kuuntelemaan netistä tai telkusta.

Vierailija kirjoitti:

Mökki ja mökki. Mielestäni mökki on hyvin perusjuttu vailla turhempia mukavuuksia. Sähkö voi olla, mutta mielelläni kannan vesiä ja hakkaan halkoja saunaan. 

Toisten "mökki" on enemmänkin kakkosasunto astianpesukoneineen.

Kukin tyylillään, mutta itse tykkään, että mökillä on todellakin erilaista kuin kotona. Pysyy mielikin virkeänä erilaisissa arjen puuhissa. Ja uni on rauhaisaa, kun puuhaa ulkona raikkaassa ilmassa.

Sadeyötkin on erilaisia, kun sade ropisee unettavasti peltikattoon :)

Ja parasta mökkeilyssä on villasukat ja 'röntsövaatteet'. Eikä peiliä.

Niin on meitä mökkiläisiäkin erilaisia. Aikani jaksoin sitä ulkohuussi- ja käsitiskimeininkiä, nyt on aivan ihanaa kun on rempan jälkeen vesivessa ja jopa astianpesukone. Voi vain rentoutua hirsiseinien sisällä takkatulen loimussa tai pihalla metsässä tai meren rannalla. Puuhaa riittää kyllä muutenkin niin ulkona kuin sisälläkin ja on erilaista elämää kuin kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Kerrotko, mistä sulle koira aikoinaan tuli? Vai hommasitko ihan vaan itsellesi. Oli rakas seuralainen sinulle kirjoituksistasi päätellen. Joskus oli kirjoittelua uudesta koirasta, muttet ymmärtääkseni halunnut semmoista sitoumusta. 

Doris

Koira otettiin minulle, kun olin 15 v. Se oli vähän kuin vanhempieni päätös, koska voin huonosti tuolloin ja varmasti pahinta aikaa elämässäni tähän mennessä. Vanhemmat eivät muuten osanneet tai halunneet minua auttaa. Eivät ymmärtäneet miten esim kiusaaminen vaikutti minuun tai kuinka yksin olin tai miten jo pelkkä koulussa käyminen oli välillä sinnittelyä. Ahdistus toi omat juttunsa.

Näin koirani otettiin melko huonoon hetkeen. Toki olen aina pitänyt eläimistä, mutta tuona hetkenä en kokenut olevani hyvässä kunnossa koirasta huolehtiakseni. No, kuitenkin se lähes pelasti minut ja minä voin paremmin sen myötä. Elämäni ei muuttunut muuten ja ikävät asiat jatkuivat. Silti koirani kanssa elämäni parantui ja fiilis parempi.

Toisaalta tässä kaikessa olisi voinut käydä huonosti jos en olisi jaksanut koirani kanssa. Nyt kävin koulutuksissa ja opetin koiraani ja totutin sen muihin koiriin yms tarpeellista asiaa. Keskityin oikeastaan monina hetkinä vain siihen.

Elämässäni oli järjestys eli koirani tuli aina ensin. Koulukin vasta sen jälkeen. Ainoat kerrat, kun äitini oli lenkkivastuussa koirastani oli varmaan viikot, kun luin yo-kokeisiin. Muuten olin aina lenkittämässä sitä. Toki äitinikin monesti mukana kuitenkin.

Myöhemmin elämäni meni sitten niin, että meidän oli pakko muuttaa. Äitini oli muutenkin itsekin lähdössä muualle ja näin koirani lähti matkaani. Joskus tietysti mietin, että olisin tarvinnut aikaa esim asunnon löytämiseen. Unohtuikin tuosta aiemmasta kirjoittaa, kuinka koirani ja minun lyhyt rivarielämä ei oikein onnistunut. Eli jos lasketaan se mukaan niin neljässä kämpässä olen täällä seudulla jo asunut.

Koirani rotu valikoitui sen mukaan, että pidän isoista koirista joilla ns luonnetta ja energiaa. Minulla oli kokemista hoitokoirista ja halua kouluttaa koiraa sekä olin liikunnallinen. Halusin ns kunnon koiran joka jaksaa kävellä paljon. Olihan tässä muitakin syitä, mutta olisihan voinut huonosti käydä kuitenkin. Ensimmäinen koirani kuitenkin ja rotu ei ollut helpoin. Paitsi oma koirani oli helppo luonteeltaan. Hyvin kiltti muille koirillekin. Koirapuistossakin käytiin sen ollessa nuorempi ja tuli kaikkien kanssa toimeen.

Oli tärkeä minulle ja vaikka elämämme ei ollut helppoa asumiskuvioiden yms takia niin olin sen velkaa sille, että järjestin asiat ja hoisin koirani hyvin. 

Kaveri toi syyssatoa palstaltaan,  ison kesäkurpitsan ja salaattia. Rupattelimme parvekkeellani mukavia. 

Hyvää kuuluu! Ostin uuden pyörä joka tuo iloa elämääni!