Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Hyvää kuuluu! Ostin uuden pyörä joka tuo iloa elämääni!

Eilen illalla taas päivystykseen. Tämän päivän olen odotellut, josko keksisivät, minne tällä kertaa tuuppaavat jatkohoitoon. Huonekaveriksi tuli yöllä taas joku höpöttävä muori, josta oli kiva kun sai rauhallisen huoneen. Mun rauhani loppui siihen hetkeen. Joskus tekisi mieleni pakata rulla jesaria sairaalakassiin. Saisi edes yhden yön nukkua, kun kävisi teippaamassa suun kiinni häiriköltä. 

Aamulla pyöräilin tutuksi tulleen lenkin. Sää tänään mitä parhain pyöräilemiseen ja muutenkin ulkona olemiseen.

Kirjeystävälleni kirjoitin kirjeen ja toivotin tsemppiä opiskeluun työn ohessa. Ensi viikolla 90 v. täyttävälle ystävälleni kirjoitin kortin kera onnittelurunon.

Karviaisiakin poimin ja raksin "hännät".  Osan pakastin, osasta tein kaurakarviaispaistosta.

Ihan mukava päivä oli, toivottavasti teilläkin.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Hmm... meni sitten välit poikki isään. En kyllä ole lainkaan pahoillani. Sehän mut syyskuussa 1980 heitti rahattomana yönselkään. Olin silloin 18v. Eikä koskaan edes kysynyt, mitä mulle tapahtui. Äidin takia isää siedin. Lapsena pelkäsin isääni, mutta en nyt kyllä todellakaan enää. Lähes satavuotias pieni ukkeli, joka kiukkuaa ja kuvittelee edelleen olevansa kukko tunkiolla. Tänään isä alkoi raivoamaan ja sanoi, että kuuntele tämä ja sen jälkeen ei haluakaan mua elämäänsä. En jäänyt kuuntelemaan. Olen pelkästään helpottunut, että ei haluakaan mua elämäänsä. Koskaan eikä ikinä. Kuin myllynkivi olisi tippunut harteiltani. Laitoin siskolleni viestiä, että isä on nyt sitten loppuelämänsä ihan kokonaan sun. Sisko ei tykännyt yhtään, kun oli ajatellut, että mä huolehdin isän kuten huolehdin äidinkin. Voi voi :D  Mutta mä olen vapaampi kuin koskaan ennen! En pelkästään työelämän loppumisen takia vaan myös siksi, ettei ta

Kuulostaapa raskaalta tilanteelta ja toisaalta, pakko sanoa, isäsi myös tosi raskaalta ihmiseltä.

Onko tämä sinulle kerrasta poikki -tilanne, vai luuletko että isän iän huomioiden menet vielä käymään jos isäsi mieli muuttuu? Ja luulisin jotenkin että se muuttuu vielä, kun ei niitä kävijöitä varmaan jonoksi asti enää ole tuon ikäisellä ihmisellä.

Mietin joskus että mikä sinut sai palaamaan silloin aikanaan kasarilla yhteyteen vanhempiesi kanssa? Mutta on kyllä niin henkilökohtainen asia että varsin ymmärrettävää jos et halua palata aiheeseen.

Jäin oikein miettimään, että mitä itse tekisin tuollaisessa tilanteessa, missä sanotaan ettei vanhempi halua minua elämäänsä. Helpotus se varmasti olisi, mutta osaisinko itse olla menemättä takaisin. Ehkä en.

Minullakin oli mielessä kysyä lampaalta, että miten hän pystyi ns antamaan anteeksi isänsä käytöksen, kun oli nuori. En vaan ole kehdannut.

Ehkä asia on vähän samoin minulla kuin minulla eli annoin esim kiusaamiseen liittyvät asiat anteeksi, koska ajattelin ettei vihanpito auta mitään ja samalla vanhempani ovat minulle kuitenkin tärkeitä. Näin ajattelen, että vanhempani toimivat niin kuin itse ovat tottuneet eli ovat vahvoja ihmisiä ja miettivät että minunkin pitää kestää ja pärjätä kaikesta huolimatta. Se on ollut heidän keinonsa elämässä. 

Mulle kuuluu kohtalaista. Sairasloma jatkuu ja vointi edelleen voimaton, mutta jonkunlainen rauha on kuitenkin mielen tasolla. Minkäs tilanteelle voi ja elämää ei voi hallita. On siis hyväksyttävä tosiasiat ja elettävä voinnin ehdoilla mahdollisuuksien mukaan hyvää elämää. Ehkäpä olen jo enimmät itkut aiheesta itkenyt. 

Kummitätini soitti tänään. Se piristi masentuneen sairaslomalaisen mieltä. Jaksoin hoitaa myös veroasioita ja laskuja sekä hoitaa pari muuta byrokratiajuttua. Sitten vielä pakollinen kauppareissu. Sen jälkeen olikin voimat aika lailla poissa, mutta iloinen olen siitä, että jaksoin tehdä kaikki ne asiat jotka tänään halusinkin. Ja illalla nautin auringosta ja lämmöstä ulkona. Tuntui kivalta istua kasvot aurinkoon päin ja kuvitella olevansa jossain lämpimässä paikassa lomalla. No, olinkin. Suomessa sairaslomalla! 

Aika paljon pikkulintuja on tänään pörrännyt ulkona ympärillä. On näyttänyt kivalta, kun ne niin terhakkaasti pyydystävät kärpäsiä. Niin kaunis ilma ja sopivan lämmintäkin. Kyllä meidän kelpaa! Otin huomista varten lihakeittolihat valmiiksi. Nyt jo vesi kielellä odottelen, että saa syödä pitkään haudutettua lihakeittoa. Naminami. 

Ei kuulu paljon mitään. Kuulo on kyllä harmillisesti huonontunu iän myötä. En vielä haluais kuulolaitetta, mutta eipä tässä voi kauheen pitkään enää ootella. 

Mulla on soinu tänään päässä ärsyttävä korvamato: "Olen oomena, olen oomena, olen pyöreä oomena. Olen oomena, olen oomena, olen punainen oomena". 

Ja en  pääse siitä eroon! 

Mun veli ja sen aikuiset pojat tuli käymään. Oli kyllä mukava aamuylläri kun viimeksi ollaan nähty vuosi sitten. Asutaan siis 500 km päässä toisistamme. Oli mukava kuulla poikien kuulumisia. Ja hieno huomata että nuorilla miehillä on niin järkeviä ja hyviä ajatuksia elämästä ja ihmisistä. 

Pää on kuin Haminan kaupunki, yhtä sekaisin ja pyörällä päästään. Onks pakko löytää ratkaisuja jos ei taho?

Tälleen iltaa kohden huomaa että vaikka samat asiat ja murheet on päivälläkin päässä, niin illalla ne vasta pomppaakin oikein lävähtäen päähän. Ja illalla niitä ei pääse pakoon ku ei enää oo touhu päällä. Joku laittoki, että olis kiva kun olis joku nappula mistä katkaisee ajatuksia ni mulle se ois nyt tarpeen.

Mullon ikävä aikuisia lapsiani. Käyvät harvoin ku asuvat kaukana. 

Raksahommat menee eteenpäin, Jippii! Joka kerta kun meen kattoo, ni aina on tapahtunu edistystä. Tuntuu NIIIIIIIN HYVÄLTÄ, että toi haave konkretisoituu ja kohta pääsee muuttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu paljon mitään. Kuulo on kyllä harmillisesti huonontunu iän myötä. En vielä haluais kuulolaitetta, mutta eipä tässä voi kauheen pitkään enää ootella. 

Pyydä päästä kuulotestiin terveysaseman kautta. Kuulolaitteet saa maksutta ja on kyllä kätevät. Ei niitä tarvi hävetä!

Vierailija kirjoitti:

Tälleen iltaa kohden huomaa että vaikka samat asiat ja murheet on päivälläkin päässä, niin illalla ne vasta pomppaakin oikein lävähtäen päähän. Ja illalla niitä ei pääse pakoon ku ei enää oo touhu päällä. Joku laittoki, että olis kiva kun olis joku nappula mistä katkaisee ajatuksia ni mulle se ois nyt tarpeen.

Mulla menee niin, että jos herään liian aikaisin, vaikka kolmelta aamuyöstä, enkä saa unta, niin alan miettimään kaikkea huolestuttavaa ja ikäviä. No, sitten en ainakaan saa enää unta. Nytkin jännitän, heräänkö taas aamuyöstä johonkin enkä saa unta.

Vierailija kirjoitti:

Lampaalle kysymys jota olen pohtinut. Ei todellakaan tarvitse vastata jos et tahdo ja mietinkin on ok kysyä tälläisiä.

Muistaakseni kirjoitit, että olit polvien tekonivel leikkauksessa. Kysyisin siitä miten toipuminen eteni ja menikö paljon aikaa, että pystyit kävelemään kunnolla yms? Oliko toipuminen hidasta? Äitini puolesta kyselen ja hänellä toinen lonkka siis kyseessä. Ilmeisesti aika nuori olit leikkaukseen mennessä.

Äitini ei vielä edes harkitse leikkausta, mutta myöhemmin ehkä joskus voi olla edessä. Hän tulee vaan olemaan sitten yli 70-vuotias varmaan jos leikkaukseen menisi ja toisaalta juttelimme asiasta niin kai se ajatus pelottaa, että jos leikkaus menisi pieleen eli onko huono oma nivel parempi kuin leikkaus jos se meneekin pieleen ja liikuntakyky menee täysin sen jalan osalta tai tulee jotain muuta ikävää.

Äitini ei kärsi kivuista kovin paljon ja jalka kestää vielä muutenkin. Senkin vuoksi kävellään ja se

Jätä nyt Lammas rauhaan. Juuri jäänyt eläkkeelle ja vielä tuli tämä hankaluus sukulaisen kanssa. Jo pelkkä eläkkeelle jääminen on iso muutos elämässä ja nyt hänen pitäisi sulle ja äidillesi olla apuna. Ei ole oikein fiksua käytöstä nyt yrittää hyötyä hänestä. Katso napasi ympärille ja mieti onko järkevää kysellä mutu-asioita vieraalta ihmiseltä netissä.

Ei liene yllätys, että jokainen niveljuttu on omansa eikä niitä voi keskustelupalstan kautta diagnosoida. Lääkäriin vain tilannetta arvioittamaan! Tutki asiaa Googlesta. 

Hävettää puolestasi.

Nyt menen nukkuun, hyvää yötä.

En jaksanutkaan tänään enää kaivaa ja istutus jäi varmaan huomiseen tai lähipäiviin. Selkä ei tykännyt kiven kanssa kamppailusta. Muuten poimin viimeiset mustaherukat ja ehkä mehua taas keitän tai sitten syön loput heti. Äitinikin pitää näistä ja pitäisi olla enemmänkin pensaita. Tosin en minä sentään kaikkea voi tänne istuttaa.

Kävelyllä olin moneen kertaan. Pilvinen ja vähän viileämpi päivä eilisen jälkeen. Löysin taas yhden loukkaantuneen amiraalin tien varresta. Oli niin hyväkuntoisen oloinen ja siivet ehjät, että mietin sen olevan vaan pökkyrässä jotenkin tai kylmettynyt. Nimettäin eilen eräs suruvaippa oli hetken lähes lehtokyvytön, mutta hetken päästä tointui. Näin mietin jospa nytkin kävisi niin. Amiraali joi perhosbaarissa ja jäi siihen pöydälle. Ei kuitenkaan toipunut lentokykyiseksi. Laitoin pienen rasian kallelleen sateen suojaksi sille, ettei kastuisi ja kuolisi ainakaan siipien kastumiseen.

Muistan vaan erään kerran, kun eräs amiraali oli jäänyt perhosbaariin siivistään kiinni ja päätynyt selälleen siihen kiinni ja oli päiviä ollut siellä pinteessä, kun olin ollut poissa kotoa. Löysin sen sieltä ja oli elossa ja sain irroitettua, mutta huonosti siinä kävi ja ei toipunut. Jäi se mieleen.

Huomenna on äitini lääkärireissu taas ja mietimme mitä kysyä lääkärissä. Kun nyt pysyisi tulehdusarvot alhaalla edes jotenkin. Kortisonia ei voi vähentää tällä menolla, kun aina jos laskesketaan enemmän niin tuo arvo nousee. Muuten opiskelua pitäisi nyt alkaa aloittamaan ja heti yksi haastavampi juttu tulossa. Kai se tähän menee, että sitä mukaa kuin kurssit etenee niin vaikeammaksi menee. No, kai se monesti on opinnoissa niin. Ihan hyvä päivä ollut tämäkin ja äitini lomapäivinä paljon käveltiin yhdessä ja hän ihan ok kunnossa nyt. Tämäkin ollut nyt hyvä asia.