Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu kuin päässäni olisi vanne, Jota kiristetäään jatkuvasti !

Aiheuttaako jokin asia paineita elämässä?

Onko migreenityyppistä? Näköhäiriöitä tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis istuttaa päärynäpuu mutta jouduttiin lähteen mökiltä pois sunnuntaina, toivottavasti se pärjää mökin verannalla vesisangossa muutaman päivän. Millaista kokemusta teillä on voiko sen istuttaa kosteaan savimaahan, hukkuuko juuret veteen ilman salaojitusta?

Ainakin (isoon) istutuskuoppaan laittaisin hyvää puutarhamultaa. Kun puu pääsee juurtumaan hyvin, kestää liikaa kosteuttakin paremmin.

Kiitos, samaa ajattelin. Meillä on vaan tuolla istutustavalla menehtynyt jo kaksi puuta pihassa että sen vuoksi arkailen kuinka tällä kertaa tämän puun käy. Voi olla että myyrät olleet asialla edellisille menetyksille.

Päärynäpuu olisi hyvä istuttaa esim. loivaan rinteeseen. Meillä päärynä puu on täysin savimaassa ollut oman onnensa nojassa ei häävisti ole voinut koskaan. Ollaan ehkä liian pohjoisessakin.

Sairasloma jatkuu. Vointi ei ole korjaantunut. Yritän pitää toivoa yllä ja olla masentumatta liikaa. Vaikka kyllähän se luonnolle ottaa, ettei pysty enää siihen mihin ennen. Näin meitä riisutaan omista voimista pikkuhiljaa.  

Tänään istutin aamulla jo omenapuun. Itselläkin on nyt montaa lajiketta ja pölytystä mietin, kun jotkut lajikkeet pölyttävät toisiaan paremmin kuin jotkut muut. Itselläkin osa tälläisiä hyvin yhteen sopivia ja osasta ei taas löydy mitään tietoa, että mikä juuri sen kaveriksi sopisi. No, ehkä se riittää, kun puita on monia.

Istutusasioita kyllä  itsekin mietin ja katsotaan sitten miten käy. Tuossa on tuo niitty tms johon niitä olen istuttanut. Ei ole oikein muuta paikkaa ja tässä pieni "siisti" piha ja loppu tuollaista niittyä enemmänkin.

Kävelin äitini kanssa lenkin maisemissa missä käydään nykyisin harvemmin. Vadelmia oli tarkoitus sieltä katsoa, mutta myöhässä oltiin ja maahan olivat pudonneet. Muistin myös, että siellä on villejä punaisia viinimarjapensaita ja karviaista myös. Näin otin pusseja mukaan niitä varten ja keräsin matkalla.

Tosin liian vähän pusseja mihin kerätä ja näin keräsin taskutkin karvaisia täyteen. Nämä todella hyviä ja lajike vielä itselle tuntematon. Vähän sekavärisiä. Löytyy punaista ja vihreää samasta pensaasta. Näin ei varmaan sama lajike kuin omassa pihassa olevat. Täytyy varmaan toinen reissu sinne vielä tehdä, kun muutenkin käydään harmevnmin ja poimittavaalin kyllä jäi vielä. Sade ikävästi yllätti ja se hieman lyhensi lenkkiämme.

Ilmat on täällä vaihdelleet paljon. Aamulla kuuma ja aurinkoista ja illalla taas pilvistä ja kylmää. Illalla kävin katsomassa yhdessä paikkaa mustikkaa, mutta siellä ei ollut enää. Täytyy huomenna palata tuttuun paikkaan. Mehua olen keittänyt näistä tämän päivän marjoista. Lisäksi on vielä mustaherukkaa poimittavana. 

Isäni sukulainen täyttää vuosia ja kutsui isäni kylään ja isäni mietti sinne lähtemistä. Matkaa on. Toisaalta isäni olisi halunnut esim minut tai äitini mukaan, mutta äitini ei välitä lähteä ja jos totta puhutaan niin en itsekään oikein pidä ajatuksesta. Ei minulla ole näitä sukulaisia mitään vastaan. Ovat ns vanhempaa polvea ja ainoita mitkä pitävät isääni yhteyttä hänen suvustaan. Oikeastaan ainoa joka soittelee nykyisin, kun osa jo yhteyttä pitävistä jo kuollut .

Viimeksi itse olen eräissä juhlissa yli 13 vuotta sitten nähnyt. Toisaalta minä aina mietin sitä, että mitä minullakin on elämästäni kerrottavaa. Oikeastaan minulla on salattavaa enemmän kuin kerrottavaa. Joku tietysti ajattelee, että mitä väliä, mutta minä en itsestäni ja elämästäni halua oikein puhua mitään varsinkaan juhlissa joiden ihmisistä tunnen pari ja tiedän nimeltä muutamia. Ehkä typerää miettiä tätäkin.

Ja lisäksi mitä söisin. En ehkä mitään jos lihapitoiset tarjoilut. Vai söisinkö lihaa sitten kohteliaisuudesta. Tuskin, vaikka tätäkään asiaa minun ei ole tarvinnut aiemmin miettiä, kun ei ole ruokavalion muutoksen jälkeen juuri mihinkään kutsuttu. Tosin se ole syynä kutsumattomuuteen vaan muut syyt. Eräissä juhlissa olin ja söin lihaa, kun en kehdannut jättää syömättä. Tästäkin tosin jo yli 10 vuotta. Laitetaan varmaan vain kortti ja lahja menemään, kun isäni alkoi itsekin miettiä ettei menisi. Toisaalta itselleni iski vähän ikävä olo ja mietin, että ei tämäkään toisaalta ole oikein kuitenkaan. Pitkästi ja paljon asiaa tänään.

Pitkis ennenkuin alat takan lämmityksen kutsu nuohooja. Taitaa olla lakisääteistä nuohouttaa hormit.

Ei ole kovin kallista eikä tarvitse pelätä nokipaloa sen jälkeen. Kaipa katolla on turvalliset kulkusillat?

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Herätty 6.30. Älytön väsymys päällä pari päivää. Liekö syynä se, että ennen reissua kurkku tuli kipeäksi ja lähdin matkaan sinkin ja kurkkutablettien voimalla. Nyt varmaan alan olla voiton puolella.

Täällä on oltu ahkeria puutarhureja. Itsellä on se vika, että keväällä on hirveä innostus päällä kasvihuoneen ja kukkien kanssa. Syksyä kohden innostus hiipuu. Nytkin on vielä salaattia kasvihuoneessa, kun sitä tuli liikaa. Mintun oksia pitäisi laittaa pakkaseen ja parit viimeiset porkkanat nyppäistä ylös. Kohta pitäisi kuihtuneet purkkikukat viedä kasvijäteasemalle ja keräillä koristeet varastoon. Sitä inspiraatiota odotellessa.

Neulomisen suhteen inspis palasi, käänsin englannista erikoisen huivin ohjeen ja kello taisi olla yli puolta yötä eilen ennen kuin maltoin lopettaa.

Ihmettelin jonkin aikaa kaatavaa väsymystä, kunnes huomasin thyroxinlääkkeeni päiväyksen menneen vanhaksi. Vielä mökkioloissa varmaan kostunutkin. Eiköhän tästä vielä piristytä. Mutta järkyttävää, kun on pitänyt levätä kesken aamupuuron syömisenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Herätty 6.30. Älytön väsymys päällä pari päivää. Liekö syynä se, että ennen reissua kurkku tuli kipeäksi ja lähdin matkaan sinkin ja kurkkutablettien voimalla. Nyt varmaan alan olla voiton puolella.

Täällä on oltu ahkeria puutarhureja. Itsellä on se vika, että keväällä on hirveä innostus päällä kasvihuoneen ja kukkien kanssa. Syksyä kohden innostus hiipuu. Nytkin on vielä salaattia kasvihuoneessa, kun sitä tuli liikaa. Mintun oksia pitäisi laittaa pakkaseen ja parit viimeiset porkkanat nyppäistä ylös. Kohta pitäisi kuihtuneet purkkikukat viedä kasvijäteasemalle ja keräillä koristeet varastoon. Sitä inspiraatiota odotellessa.

Neulomisen suhteen inspis palasi, käänsin englannista erikoisen huivin ohjeen ja kello taisi olla yli puolta yötä eilen ennen kuin maltoin lopettaa.

 

Minäkin innostun puutarhahommiin keväällä ja kutomiseen syksyllä, näin on mennyt jo monta vuotta. Joulun myyjäisiin kudon lapasia, sukkia ja pontsoja, pipoja ja joitain joulukoristeita. Vielä on aikaa. Ja lankoja.

Nyt laiskottaa, heräsin monta kertaa outoihin liikenteen ääniin. Maalaislapsi olen, siellä nukun rauhallisesti. Juon aamukohvit ja lähden ajelemaan. Asiat isolla kirkolla on hoidettu. Ajelen pieniä teitä pitkin, katselen maisemia. Puimiset meneillään pelloilla, viljat kypsyneet kultaan

Terveisin Doris

Vierailija kirjoitti:

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Niin millon?

Minusta tuntuu, että en ole koskaan ollut onnellinen, ehkä joskus iloinen, on ollut sen verran vaikea elämä eikä helpotusta tunnu olevan tulossakaan.

"Nää yöt ei anna armoo" soi radiossa just...

Siitä siis musiikkia päivälle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Niin millon?

Minusta tuntuu, että en ole koskaan ollut onnellinen, ehkä joskus iloinen, on ollut sen verran vaikea elämä eikä helpotusta tunnu olevan tulossakaan.

En tiedä sinun tilannettasi, mutta itse koen onnea ja tyytyväisyyttä pienistä asioista. Hymystä, hyvästä ruoasta, takan lämmöstä, pihasaunasta... jos odottaisin onnea tuomaan lottovoittoa tai unelmien prinssiä valkoisella ratsulla, saisin odottaa loputtomiin.

Tänään iloitsen pellavaisista vaatteistani, kirpputorilla voi tehdä uskomattomia löytöjä :)

Nukuin aamulla poikkeuksellisen pitkään eli puoli yhdeksään. Silti väsyttää. Iltapäivällä taas isän luokse kahville. Onneksi ensi viikolla voin valita jonkun muun päivän kahvitteluun kuin just sytoväsymyspäivän. Muutenkin tänään pitää isän kanssa jutella siitä, että jatkossa ei enää mitään täsmälleen samana päivänä ja samaan kellonaikaan tapahtuvia kahvitteluita vaan vähän sen mukaan, miten ehdin ja jaksan. Ei välttämättä edes joka viikko. 

Tunnen yhden eläkkeellä olevan pariskunnan, joita aina välillä näen täällä ulkoilemassa ja jäädään aina hetkeksi juttelemaan. Viimeksi juteltiin siitä, miten ikääntyessä vaan kaikki sujuu paljon hitaammin kuin nuorena. Aivot sanoo, että eihän tossa hommassa mene kuin vartti ja kun alkaa tekemään, niin meneekin 2 tuntia. Mä olen itsestäni huomannut viime vuosina sen, että mua ei huvita edes aloittaa, jos tiedän tai on edes syytä olettaa, että en saa tehtyä hommaa loppuun asti vaan tulee jokin keskeytys. Koiran ulkoilutukset tietenkin keskeyttää mun päiväni, mutta se on kuitenkin eri juttu, koska voin olla omissa ajatuksissani ja vaikka suunnitella sitä, miten jatkan kesken jäänyttä hommaa eteenpäin. Mutta jos keskeytys on jotain sellaista, missä mun pitää keskittyä toiseen ihmiseen, niin sellaisia keskytyksiä en mielelläni ota. Ei suinkaan tarkoita, että en haluaisi muita ihmisiä tavata, mutta haluan vaan itse päättää, milloin ja ketä. Ensi viikon keskiviikkonakin olen menossa yhden kaverini kanssa stadiin ravintolaan syömään ja se on oikein mukavaa. Sitten torstaista eteenpäin voinkin taas keskittyä kotihommiin. Jos vaikka saisi tuulikaapin lattianpäällysteet asennettua. Tai ehkä teen sen vasta sitten, kun taloyhtiö on laittanut laatoituksen mun pihaani eikä kuraa ja hiekkaa tule enää sisälle kuten nyt tulee. Vielä kukkii kesäkukat ruukuissa, mutta jossain vaiheessa nekin pitää tyhjentää, pestä ruukut ja laittaa ne varastoon odottamaan ensi kesää. Kaikenlaista tällaista pientäkin hommaa olisi vaikka kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Niin millon?

Minusta tuntuu, että en ole koskaan ollut onnellinen, ehkä joskus iloinen, on ollut sen verran vaikea elämä eikä helpotusta tunnu olevan tulossakaan.

Minä olen onnellinen, kun saan käteeni uuden kirjan, kun sataa ja saan olla sisällä, kun illalla menen lämpimään vuoteeseeni, kun kahvi porisee keittimessä ja alkaa tuoksua, kun olen pessyt hampaani ja ne tuntuvat sileiltä. Satoja onnellisuuden aiheita, vaikka yksin elänkin eikä ole kenen kanssa niitä jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Niin millon?

Minusta tuntuu, että en ole koskaan ollut onnellinen, ehkä joskus iloinen, on ollut sen verran vaikea elämä eikä helpotusta tunnu olevan tulossakaan.

En tiedä sinun tilannettasi, mutta itse koen onnea ja tyytyväisyyttä pienistä asioista. Hymystä, hyvästä ruoasta, takan lämmöstä, pihasaunasta... jos odottaisin onnea tuomaan lottovoittoa tai unelmien prinssiä valkoisella ratsulla, saisin odottaa loputtomiin.

Tänään iloitsen pellavaisista vaatteistani, kirpputorilla voi tehdä uskomattomia löytöjä :)

Tuli mieleen, että ihmisille onnellisuus voi merkitä hyvinkin erilaisia asioita. Mulle onnellisuus merkitsee lähinnä tyytyväisyyttä siihen, että mikään asia ei ole äärettömän huonostikaan. Varsinaisia onnen hypehetkiä mullakin on elämässäni ollut aika vähän. Lasteni syntymät, se kun selvisinkin valtimorepeämästä hengissä ja se, kun pystyin kävelemään ilman kyynärsauvoja. Joskus muulloinkin, kun esimerkiksi olen sattunut olemaan hyvin aikaisin aamulla koiran kanssa lenkillä ja joutsenet saapuvat tuohon lähellä olevalle lammelle. Mutta näitä hypehetkiä on tosi harvoin. Tyytyväisimmilläni olen silloin, kun kukaan ei tarvitse mua yhtään mihinkään tai ainakin tarvitsijoiden määrä ja se tarve on mahdollisimman vähäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ellemme ole iloisia ja onnellisia nyt, niin milloin sitten.

Niin millon?

Minusta tuntuu, että en ole koskaan ollut onnellinen, ehkä joskus iloinen, on ollut sen verran vaikea elämä eikä helpotusta tunnu olevan tulossakaan.

 

Minä olen onnellinen, kun saan käteeni uuden kirjan, kun sataa ja saan olla sisällä, kun illalla menen lämpimään vuoteeseeni, kun kahvi porisee keittimessä ja alkaa tuoksua, kun olen pessyt hampaani ja ne tuntuvat sileiltä. Satoja onnellisuuden aiheita, vaikka yksin elänkin eikä ole kenen kanssa niitä jakaa.

Tätä minä kutsuisin hyvän mielen kommentiksi, kiitos, kun jaoit tämän meille :)

Hymyilyttää tuo hammasjuttu: joskus, kun laiskottaa, eikä hotsittais hampaiden pesu, pesun jälkeen tulee todellakin tuo mukava sileyden tuntu hampaisiin palkitsevana.

Minäkin iloitsen ja tulen onnelliseksi pienistä arkipäivän asioista.  Joskus ne pienetkin asiat voivat olla suuria. Kuten esimerkiksi se, että iloitsen juuri tekemästäni kävelylenkistä, kun ei tuntunut kipuja jaloissa. 

Ehkä elämäni kolhuista johtuen olen oppinut iloitsemaan pienistä asioista.  Kun iloitsee pienistä, on paljon ilonaiheita.

Minäkin iloitsisin vaikka mistä asiasta jos olisi yksikin ihminen kenelle edes kertoa siitä tai se nyt kaukainen haave, että vielä tehdä jotain toisen ihmisen kanssa, vaikka juoda ne kahvit. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin iloitsisin vaikka mistä asiasta jos olisi yksikin ihminen kenelle edes kertoa siitä tai se nyt kaukainen haave, että vielä tehdä jotain toisen ihmisen kanssa, vaikka juoda ne kahvit. 

Tämä on kyllä aika surullista :(  Mutta se, että sulla olisi elämässäsi ihmisiä, ei suinkaan tarkoita, että voisit kertoa heille iloisista asioistasi. Just tänään mietin, että tällä hetkellä ketään mun lähelläni olevaa ihmistä ei kiinnosta mun iloni. Olisin halunnut kertoa ystävälleni yhden kivan asian, mutta ennenkuin ehdin edes aloittaa, hän kertoikin kaiken, mikä hänen elämässään on taas päin persettä. Joten se siitä iloisen asiani kertomisesta.