Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä kyllä pidän säästämisestä, mutta äitini sanoin elämä ei välttämättä saisi olla yhtä säästämistä. Se vie tietyn huolettomuuden siitä, että voisi joskus tehdä jotain toisenlaista.".
Edellisestä viestistä vielä tuo kohta. Eli selityksenä siihen vielä se, että sitten kun säästät esim reissua varten niin käy niin ettet kuitenkaan pysty lähtemään, kun sinulla monia muita tärkeimpiä kohteita rahalle. Näin käy usein.
Ei ole mitään tärkeämpää kuin reissu jota varten olen säästänyt😄
Ehkä ei sinulle, mutta kyllä minä olen perunut jo monta kotimaan reissua joihin olen säästänyt. Viimeksi tänä kesänä, kun tuli autoon vikaa ja piti renkaat ostaa. On parempi laittaa sen pari sataa renkaisiin kuin parin yön majoitukseen. Tätä tarkoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse puolustella/perustella omia hankintojasi kenellekään. Kuten ei muitakaan valintoja elämässäsi.
Ei kai tarvisi, mutta kun joku haluaa kysyä jotain niin minun tulee vastattua siihen. Ehkä minulta niin harvoin joku edes kysyy jotain niin innostun sitten vastaamaan.
Tiedätkö, olet ihana! Pysy tuollaisena aitona sydämellistä ihmisenä. Tv mummo
Samaa mieltä <3
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse puolustella/perustella omia hankintojasi kenellekään. Kuten ei muitakaan valintoja elämässäsi.
Ei kai tarvisi, mutta kun joku haluaa kysyä jotain niin minun tulee vastattua siihen. Ehkä minulta niin harvoin joku edes kysyy jotain niin innostun sitten vastaamaan.
Tiedätkö, olet ihana! Pysy tuollaisena aitona sydämellistä ihmisenä. Tv mummo
Samaa mieltä <3
Kiitän tästä, mutta en minäkään aina ihana ole. Perusilmeenkin on melko vakava ja hymyilen harvoin. Tai sitten minulla on hämmästynyt ilme. Toisaalta niin korkeat poskipäät, että joskus hymyilen vahingossa niin kuin viime keväänä kävi ja mietin miksi toinen minulle hymyilee ja tajusin sitten vasta, että minähän se aloittaja olin siinä asiassa.
Samalla kai te olette oikeassa etten esitä mitään. Ainoastaan hieman pirteämpää ja yritän pitää hyvää fiilistä yllä. Niin tehdessä voi illalla todeta, että onneksi tein tänäänkin eri asioita ja tuli niiden myötä parempi fiilis. Monesti käy näin.
Samalla silti viime päivinäkin olen miettinyt, että tietyt asiat elämässäni rasittavat minua ja välillä toivoisin niihin muutosta. Elämässä ei varmaan saisi vuosia olla sellaisia asioita, mitkä kuormittavat. Ei se hyvää tee ja se näkyy sitten ajoittaisen väsymisenä elämääni. Kirjoitan taas paljon, mutta olen ollut nyt paljon yksin ja se kai näkyy.
Muuten tänäänkin ihan tavallinen päivä. Ulkoilua ja sadekin yllätti. Vadelmia menen vielä poimimaan. Näin riittäköön kirjoittaminen tältä päivältä.
Parilla sadalla pääsee eestaas Tallinnaan. Yöpyminen laivalla.
Taidan alkaa käyttää peukkua minäkin, saan aikas rauhassa olla kun ihmiset ohjeistetaan kiertämään kaukaa ja pysymään pois tietyiltä alueilta. Saan siis käyttäjänä olla vapaasti, busseissakin saan matkustaa harvassa seurassa kun muita kehoitetaan olemaan nousematta bussiin jossa vaikuttaisi olevan käyttäjä. Mun järkeeni ei mahdu että käyttäjille annetaan kaikki valta, ja kunnon ihmiset joutuvat nyt suunnittelemaan esim työmatkansa uudelleen ja olemaan varuillaan. Mitä helvettiä🤬.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 C lämmintä ulkona, olipa kalsaa. Tulin just töistä, katson uutisia. Teemalta leffa 21.00, yritän pysyä hereillä. Huomenna aion nauttia Ultra Bran keikasta, televisiosta tosin.
H6vää yötä kaikille
Doris
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiseksi viimeinen työviikko takana. Tänään oli jopa ihan oikeasti töitä eikä vain peukaloiden pyörittämistä. 4 päivän vapaat taas alkoi ja ensi viikolla sitten 3 työpäivää. Ja sen jälkeen työelämä on ohi. Forever!
Alkuillasta kävi puutarhaliikkeen tyyppi ottamassa vielä viimeisimmät mitat mun pihasta. Tekee siis mulle pihasuunnitelman. Huomenna tulee leikkaamaan omenapuusta oksia. Siskonikin palasi just hetki sitten mökiltä ja lähdetään huomenna aamusta yhdessä kaupparessulle. Hyvä ystävänikin, esikoiseni kummisetä, soitti reilu tunti sitten ja puhuttiin pitkään. Hän jäi vuodenvaihteessa eläkkeelle ja nyt, kun mullakin työelämä on kohta ohi, voidaan pitkästä aikaa tavata.
9 vuotta sitten mun polvinivelet alkoi mennä nopeaa vauhtia huonoksi. Asia ei kyllä tullut yllätyksenä, koska tiesin, että useat kortisonipistokset niveliin haurastuttaa niveliä. Mutta kun polvinivelet alkoi mennä lukkoon ja jalka pettämään alta, ei oikein viitsinyt edes lähteä kotinurkkia kauemmas. Sitten tuli tekonivelet ja niistä kun olin kuntoutunut, tulikin pandemia. Pandemia ei olisi mun elämääni muuten haitannut, mutta koko lähisuku katsoi, että koska mulla oli sairaanhoitajan koulutus taustalla ja olin jo aiemminkin tehnyt etätöitä, päälle 90v vanhemmistani kaikki vastuu jäi mulle. Kukaan ei tietty halunnut viedä heille virusta ja mä olin ainoa, joka pystyin 100%:n varmasti virukselta suojautumaan. Kun vanhempani olivat saaneet kaikki rokotuksensa, äidin muistisairaus paheni. Ja edelleen mä olin nalkissa. Vasta tänä vuonna on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että mulla on omakin elämä. Onneksi tein päätöksen irtisanoutua töistä ja viikon päästä tähän aikaan mä olen vapaa kuin taivaan lintu. Tosin Mr Murphy ei ole vielä sanonut viimeistä sanaansa, joten voihan olla, että viikon päästä tähän aikaan olenkin pudonnut noissa rappusissa ja halvaantunut kaulasta alaspäin :D
Vierailija kirjoitti:
Menen saunaan.
Sauna on kyl miellyttävän lämmin, mut meille kyöpelille vähän niiku roplemaattinen, ku sinne tarvii suomalaisen saunatavan mukaan riisuu. Meil ku ei oo muuta kledjua ku lakana, nii jos sen ainoon riisuu, ei sit jää muuta ku handut ja mimmut. Ei sillei voi mennä aineskaan yleiseen bastuun, kun ne muut kamaloituu ja juoksee kirkuen pois.
Ja meillä kyöpeleillä kun on tunnetusti kitsaasti mammonaa, eikä meil oo varaa rakentaa omaakaan. t. Kyöpeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunasta. Tässäkin kämpässä on sähkösauna. Tosi harvoin sitä silti säästösyistä lämmitän. Ei itsellä oikein jalat enää tykkää niin lämpimästä ja voivat kipeytyä. Eräässä aiemmassa kämpässä oli puusauna josta pidin kyllä paljon. Puita sai silloin ostaa melko halvalla ja näin lämmitin saunaa usein. Arvostan puusaunaa oli ldukrk. Lapsuudessa yhdessä kämpässämme oli sellainen.
Tässä kämpässä on myös takka, mutta viime talvena en vielä lämmittänyt. Pitäisi nuohotakin ensin ja tämä takka on todella suuri tähän pieneen huoneeseen. Vie paljon tilaakin. Jos nyt kokeilisi lämmittää tämä talvena. Puita kyllä olisi. Olkoon se tämän syksyn toteutettava asia.
Syksyistä kyllä on ja ehkä viime vuoteen nähden ollaan jo kuin lokakuun alussa lämpötilojen suhteen. Ulkona paljon olevat ehkä arvostaisivat hieman lämpimämpää. Itsekin. Vadelmia poimin äsken melko paljon ja hirvikärpäsiäkin muutamia.
Olen viime aikoina katsonut yhden elokuvan (Hyvä ihminen nimeltään) ja minusta ihan ok. Lisäksi aloitin Toivon revontulet sarjan katsomisen. Minusta sekin ihan ok, mutta hieman rasittavat päähenkilöt. Melko harvoin silti katson mitään.
Kirjoja olen lukenut nyt varmaan 15, kun viime kesänä on yhtään. Mukavaa keskittyä lukemiseen taas. Ja ei pitänyt enää tänään kirjoittaa, mutta sekin lupaus taas jäi pitämättä.
Ollut koko viikon hirmuisen väsyttävä olo. On myös päätä ja jalkoja särkenyt. Ennenaikaisesti olen nukahdellut tällä viikolla iltasella.
Tänään tuli vietettyä yhden synttäreitä. Mukava ilta. Vielä leffaa tähän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lampaan viestin (16688) viimeiseen lauseeseen viitaten sanon, että kannattaa olla tarkkana mitä tilaa.
Jos jäisit edelleen polkemaan oravan pyörää, paljon suurempi mahdollisuus olisi että et koskaan pääsisi nauttimaan omasta elämästä, vapaudesta.
Olet tehnyt oikean päätöksen, vain askel enää ja olet työvelvoitteista vapaa. Murphyn lain pelikenttä on siten pienempi. Näin itse ajattelin, kun vuoden vaihteessa sanoin kevyet heipat töissä. Mitään läksiäisiä en halunnut, halusin vain painaa työpaikan oven takanani kiinni niin kuin ennenkin työpäivän päätteeksi - 31.12.2024 viimeisen kerran. Eikä mitään pahaa tapahtunut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin satumetsään olisin avannut mökistä oven aamulla. Samettinen pehmeänharmaa sumu peitti tienoon, järveä ei näkynyt. Hämähäkkien verkot kimaltelivat ja oli aivan hiljaista. Onnellinen tästä.
Sisko lähti, ensi kesänä nähdään. Riipaisevan surullista. Asutaan niin kaukana toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Sisko lähti, ensi kesänä nähdään. Riipaisevan surullista. Asutaan niin kaukana toisistamme.
Onneksi on monenmoiset yhteydenpitomahdollisuudet. No, eihän ne kasvokkain tapaamista toki korvaa. Oma siskoni perheineen asui parikymmentä vuotta ulkomailla. Silloin tavattiin kahdesti vuodessa. Nyt asuvat Suomessa, välimatkaa vajaa sata kilsaa. Nähdään ehkä kerran vuodessa...
Eilen työvuorossa oli hiukan vetoa, heräsin nenä tukossa. Laiskottaa muutenkin huonosti nukutun yön jälkeen. Eipä pakollisia askareita olekaan. Ehkä kudon jotain neljästä keskeneräisestä tekeleestäni. On kesken 3 pontsoa ja yhdet lapaset. Keksin itse mallit ja värit, kun uusi idea syntyy, pitää heti päästä testaamaan. Netistä löytyy lisävinkkejä, mitä sovellan omiini.
Lammas, milloin se teidän reissu siskon kanssa on? Onko jo matkakuumetta?
Lauantain jatkoja kaikille
Doris
Hymyilyttää kuunnella Pirkko Mannolaa radiosta, hänen naurunsa on niin tarttuva.
Pirkko Mannolaa tänään radiossa oli hauska kuunnella.
En saanut eilen illalla unen päästä kiinni, olin valveilla vielä 00.30 ja heräsin aamulla klo 6.00.
Aamulla sumuinen maisema, raikas loppukesän sää, kun kävin pyöräilemässä tutun lenkkini.
Innostuin leipomaan mustikkapiirakan ja kauralesesämpylöitä. Ihana sämpylän tuoksu leijailee keittiöstä, toinen pellillinen on vielä uunissa.
Aikomukseni on huomenna ilahduttaa erästä henkilöä leipomuksillani, jos asiat menee niin kuin suunnittelin.
Mitähän sitä loppupäivän tekisi...
Hyvää viikonloppua!
Muisteluja:
Lapsena opetettiin kaksi ruokalajia tekemään jo varhain: ruskeakastike ja keitetyt perunat. Puuhellalla oli vaikea säädellä kuumuutta, äiti ihmetteli, kun pidin valurautaista paistinpannua aivan hellan reunalla pelätessäni, että jauhoseos palaa. Olin kai kymmenen, kun väki oli heinätöissä ja oli minun vuoroni tehdä ruokaa. Ensin puuha oli tulen sytyttäminen hellaan, ei aina ihan helppo homma, kun savu tuppasi helteillä tulla tupaan. No, kastikejauhot sain ruskistettua, jauhelihamurut ja sipulit paistettuna sekaan. Perunat kiehui ja haarukalla kokeilin kypsyyttä. Kiehuva vesi kaadettiin pois ja astiapyyhkeen reuna kannen alle, että kosteus imeytyi.
Sitten kailotus ulkorappusilla: s y ö m ä ä n !
Ketju on lukittu.
Kaikki tuntemani rikkaat kulkee ryysyissä, ja jotkut heistä pummaa vielä tupakkansakin. Ehkä siksi ovat rikkaita😅.