Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Tuli mielehe oonko jumalantähären räkynny täällä naapurikuntalaasen kans🙈 

No johanny 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen asunut aina pk-seudulla. Töiden takia jouduin/pääsin kerran Seinäjoelle. Siitä reissusta ei jäänyt muita muistoja kuin vain se, että duuniporukkaamme kuuluneet innokkaat tanssijat sekosivat verhoihin ja kaatuivat tanssiessaan. Kaikki naurettiin ihan sikana, 1980-luvulla. Siinä se. En muista hotelliravintolan nimeä edes.

Ei kai ollut vaan Sorsanpesä. Tuli se mieleen. Itse en ole käynyt. 

Vähän soittelee kelloja, mut varma en ole. Mukava paikka ja hyvä henkilökunta. Matala rakennus, sen muistan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mielehe oonko jumalantähären räkynny täällä naapurikuntalaasen kans🙈 

No johanny 😄

Mullon kans sukua Peräseinäjoella, puoliakaan en ymmärtäny, kun kummivainaa toimitti :)

Olipas ihana yhteislaulutilaisuus. Viileni sää loppulaulua kohti, voipi olla kurkku käheä aamulla, ulkotilassa laulettiin.

Itsellä ikävä tilanne lenkillä, kun eräs auto hiljensi kohdallani ja kääntyi vielä ympäri ja kuski ikävästi yritti minua kyytiin houkutella. Ehkä hyvä tarkoitus (en tarkemmin kirjoita ja epäilen kyllä), mutta pelotti kyllä hieman kun edestakaisin ajoi. Ei ollut kiva fiilis, kun minä kuitenkin kävelen aina eteenpäin ja viestitän etten tahdo kontaktia itseeni. Tämä korostuu jos syrjäinen tie niin kuin yleensä.

Välillä niin kuin tänään kaipasin koiraani. Tuskin tätäkään tilannetta olisi syntynyt jos se olisi mukana ollut. Ikinä ei oikeastaan ole tälläistä täällä asuessa ennen ollut. Toivon, ettei toistekaan. Yleensä on saanut mennä rauhassa. 

Tänään työpäivän jälkeen kävin metsästysmuseossa ja kuuntelemassa Ahtia. Noi molemmat olivat ilmaisia tänään.

Kyllä mä hyödynnän tilaisuudet, kun ilmaiseksi saa kokea. Ennen noita kävin syömässä ja hitsi, kun se vei hirveästi aikaa. Kiireellä sain liikkua paikasta paikkaan. 

Oli se Ahti hyvä friistailaamaan. 

Aamulla olin vähän hämilläni, kun olin nukahtanut sohvalle. Valot olivat kämpässäni päällä ja ruuat oli jäänyt reppuun yöksi. Olin ennenaikaisesti nukahtanut eilen. En edes eilen käynyt pesulla, joten aamulla kiireesti eiliset askareet loppuun ja aamun askareet siihen päälle. Vieläpä piti olla tavallista aikaisemmin töissä. Kiireestä huolimatta aamukin sujui hyvin. Niin sanotusti kiirepäivä.

Vierailija kirjoitti:

En muista milloin viimeeksi joku on OIKEASTI (...siis sitä tarkoittaen) kysynyt minulta "mitä kuuluu", siitä on varmasti vuosia. Tiedättekö te, miltä yksinäisyys tuntuu.

Tiedän. Lapsesta saakka olen kokenut yksinäisyyttä, vaikka en ollutkaan ainoa lapsi. Vanhempani käyttivät meihin lapsiin fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja jättivät tunnetasolla täysin yksin selviytymään omista tunteista, joita ei ollut lupaa edes ilmaista. Elimme pelon ilmapiirissä, emmekä me lapset osanneet puhua toisillemme kipeistä asioistamme. Koulussa minua kiusattiin ja koin erilaisuutta ja ulkopuolisuutta usein. Lukion jätin kesken, että pääsisin muuttamaan toiselle paikkakunnalle, kauas kotoa. Aikuisena ystävystyminen ei ole ollut helppoa. Pari hyvää ystävää minulla on, mutta kumpikaan ei asu samalla paikkakunnalla. Tunnen edelleen toisinaan olevani yksinäinen, vaikka tiedän, että ystävät kyllä ovat henkisenä tukena tarvittaessa. Ehkä se yksinäisyys kun on lapsesta saakka ollut seurana, niin tuskin se koskaan täysin katoaa minusta, luulen. Se on vähän niinkuin sisäänrakennettu minuun. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ikävä tilanne lenkillä, kun eräs auto hiljensi kohdallani ja kääntyi vielä ympäri ja kuski ikävästi yritti minua kyytiin houkutella. Ehkä hyvä tarkoitus (en tarkemmin kirjoita ja epäilen kyllä), mutta pelotti kyllä hieman kun edestakaisin ajoi. Ei ollut kiva fiilis, kun minä kuitenkin kävelen aina eteenpäin ja viestitän etten tahdo kontaktia itseeni. Tämä korostuu jos syrjäinen tie niin kuin yleensä.

Välillä niin kuin tänään kaipasin koiraani. Tuskin tätäkään tilannetta olisi syntynyt jos se olisi mukana ollut. Ikinä ei oikeastaan ole tälläistä täällä asuessa ennen ollut. Toivon, ettei toistekaan. Yleensä on saanut mennä rauhassa. 

Ikinä ei kannata lähteä tuntemattomien kyytiin/matkaan. Vanhempani opettivat tuon itselleni, kun olin lapsi. Mulla, kun kerran pyörästä puhkesi rengas niin pyörää taluttaessani joku tarjosi apua, että voisi heittää mut ja pyörän haluamaani osoitteeseen. Kieltäydyin kohteliaasti. Vanhempieni sanat jääneet hyvin muistiin. Ikinä ei voi tietää mitä kelläkin on taka-ajatuksina mielessä.

"Ikinä ei kannata lähteä tuntemattomien kyytiin/matkaan. Vanhempani opettivat tuon itselleni, kun olin lapsi. Mulla, kun kerran pyörästä puhkesi rengas niin pyörää taluttaessani joku tarjosi apua, että voisi heittää mut ja pyörän haluamaani osoitteeseen. Kieltäydyin kohteliaasti. Vanhempieni sanat jääneet hyvin muistiin. Ikinä ei voi tietää mitä kelläkin on taka-ajatuksina mielessä."

Vastasit viestiini ja en minäkään kyllä kyytiin menisi. Tuli ikävä olo tästä kaikesta kyllä ja sellainen tunne, ettei ollut hyvällä ajatuksella liikkeellä. Itsekin joudun usein kulkemaan yksin ja syrjäisiä teitä ja ehkä nyt mietin hieman enemmän jatkossa, että mitä tehdä jos vastaavaa sattuisi. On melko pelottavaa jos auto seuraa ja hiljentää kohdallasi jopa kahdesti ja vielä kyselyt päälle. 

"Ehkä se yksinäisyys kun on lapsesta saakka ollut seurana, niin tuskin se koskaan täysin katoaa minusta, luulen. Se on vähän niinkuin sisäänrakennettu minuun." 

Tähän viestiin voin sanoa, että samoja ajatuksia minullakin. Olen tavallaan kasvanut siihen yksinäisyyteen tietyltä osin. 

Mua naurattaa! Lähtikö nyt keskustelu Pohjanmaalaisten kesken tuosta ' Morjens sano komiat toisillens' tervehdyksestäni 😄 Itse olen täältä aivan etelästä ja eri läänistä.

Hyvää yötä kaikille

t. Doris

Illan biisi: Laps olen köyhän, kauniin Karjalan

Mä muuten tein tänään havainnon, että aina kun näen sateenkaaria niin aina ne ovat tismalleen samoissa paikoissa.

Oli siellä metsästysmuseossa täytettyjä koiriakin. Mä tunnen siinä jotain niin väärää. Yhdessä näkemässäni kauhuelokuvassa oli myös kauhuelementtinä täytetty koira. Miten onkaan sattumaa, että jotain kun kokee/näkee niin sitä kokee toista kertaa saman jutun pienen ajan sisällä. Näyttelyn nähtyäni totesin, ettei musta olisi metsästäjäksi. Ei tuo näyttely mielestäni kovin kummoinen ollut. Pettynyt olisin, jos olisin joutunut pulittaa jotakin.

Hyvää yötä.

Yöllä luin Tuuli Salmisen kirjan Enimmäkseen käyttökelpoinen.

Siellä oli Irinan ohje: "Minä sanon tämän kaikille vanheneville naisille. Kun täytät kuusikymmentä, lopeta kaikenlainen herttaisuus ja positiivisuus. Ala riivinraudaksi. Se on vanhoille naisille ainoa keino pärjätä tässä maailmassa, ja piste."

Muutama tällainen hauska kohta, mutta muuten kirja ei sävähdyttänyt, vaikka vanha nainen olenkin. 🤭😊

Elettiin 80-lukua. Olin parikymppinen, sain työpaikan Kelasta. Syrjäkylällä kun asuin enkä halunnut muuttaa keskustaan, eikä ajokorttiakaan niin ollut ongelmaksi nousi miten pääsisin töihin klo 8.

En ollut aiemmin liftannut, en uskaltanut. Mutta nyt oli pakko, joten tienvarteen - pakkasta oli -30. Pääsin kyytiin ja olin töissä ajallaan. Tätä hyvää tuuria jatkui koko talven. Eräänä kevät-talven aamuna  seisoin jälleen tienposkessa peukalo pystyssä, auto pysähtyi. Kuski avasi oven ja kysyi uskallanko tulla kyytiin. Kun kertoi syöneensä leipää ja puukon (mora)  jääneen etupenkille. Kellon viisarit oli jo siinä asennossa että pakko oli hypätä kyytiin että ehdin kahdeksaksi töihin. Kuljettaja siirsi puukon selkänojani taakse, istahdin etupenkille. Matkaa oli edessä parikymmentä kilometriä ja puhuin koko ajan, hiljaisuudessa olisi vaaran tunne isompi. Kun tultiin työpaikkani lähelle, sanoin että jään tässä pois. Ei pysähtynyt, vaan vei vielä kilometrin eteenpäin. Kiitin kyydistä ja poistuin. Tuo reissu oli sen verran kuumottava, että siihen loppui tämän likan liftireissut - mutta työ jatkui :D

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa! Lähtikö nyt keskustelu Pohjanmaalaisten kesken tuosta ' Morjens sano komiat toisillens' tervehdyksestäni 😄 Itse olen täältä aivan etelästä ja eri läänistä.

Ehkäpä se lähti Komiat -bändin lämppärikeikasta, jota hehkutin täällä ja kehuin Aleksin komeutta :D 

Tämä onkin tärkeätä tietää, kuka saa kunnian keskustelun aloittamisesta etelä-pohjalaisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Yöllä luin Tuuli Salmisen kirjan Enimmäkseen käyttökelpoinen.

Siellä oli Irinan ohje: "Minä sanon tämän kaikille vanheneville naisille. Kun täytät kuusikymmentä, lopeta kaikenlainen herttaisuus ja positiivisuus. Ala riivinraudaksi. Se on vanhoille naisille ainoa keino pärjätä tässä maailmassa, ja piste."

Muutama tällainen hauska kohta, mutta muuten kirja ei sävähdyttänyt, vaikka vanha nainen olenkin. 🤭😊

Aika kamala ohje. En tosiaan allekirjoita. Ihan potaskaa tällainen "voimaantuminen". Miksi meidän aikamme tuottaa tällaista ilmiötä? Tämä ei tuota kunniaa vanheneville naisille. Älkää uskoko tällaista, vaikka viihteen keinoin tässä esitetään, mutta on nähtävissä muuallakin yhteiskunnassamme.

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa! Lähtikö nyt keskustelu Pohjanmaalaisten kesken tuosta ' Morjens sano komiat toisillens' tervehdyksestäni 😄 Itse olen täältä aivan etelästä ja eri läänistä.

Nauroin ääneen teidän 'komioiden' viesteille. Omien serkkujen puhe on hauskaa kuultavaa, omanlaisella nuotilla murresanat.

Sämpylätaikina nousee. Sit vielä mustikkapiirakkaa teen. Joku päivä on touhukkaanpi :). Puolukat alkaa aurinkoisilla paikoilla olla kypsiä, kerään ekat viikonloppuna, saan hyytelömäistä survosta, kun seassa on raakojakin.

Aurinkoista päivää

t. Doris

Liftaamisesta: nuorena liftattiin paljonkin. Kerran jätettiin siskon kanssa kyyti väliin, kun kuski avasi oven ja sanoi: jompikumpi.