Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22099)
Vierailija kirjoitti:
Lammas hyvä, anna nyt itsesi toipua! Minua hengästyttää jo lukea sinun projektejasi.
Käytiin ostamassa uusi kaapelimodeemi kun vanha hidasteli ja pätki yhteyksiä. Nyt pitäis toimia. Kyllä jos asuisin yksin niin olisin ihan avuton näitten kanssa. Onneksi mies ymmärtää ja osaa asentaa.
Tosi kolea tuuli! Valkovuokot kukkii ja ojissa näkyy jo rentukoitakin. Puut isoilla hiirenkorvilla.
Lapsuuteni luonnossa ei ollut valkovuokkoja vaan metsätähtiä. Kauniita!
Mukavaa kevään jatkoa kaikille💐
Eeva Heilala: Siitä on kauan, kun minuun meni metsätähti ja yhä se kukkii
:)
Upea runo nuoruudestani, paljon on kauniita runoja tältä hiljakkoin menehtyneeltä runoilijalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakeita satoi tänään. Kävin tänään pizzeriassa ja muuten on ollut möllöttelyä. Täti tuli tänään kylään.
Aloitin rakennuspuuhat.
Tasoittelin pohjaperustukset tasaiseksi.
Siihen hellästi valoin betonialustan johon upotin teräksisen rasian. Kovan kuin ikiroudan. Murtumattoman.
Vielä varovaisemmin asetin rasiaan hippusen kerrallaan pienen pieniä
miltei olemattomia
haituvankeveitä
ihmisyyden sydänmurusia.
Helposti laskettavissa olevat kuitenkin.
Hitsasin teräskannen kiinni.
Valutin päälle mustaakin mustemman ajatukset tunteet halvauttavan kerroksen betonia.
Ja asetin koko komeuden kylkiluideni suojaan kehoraaskun vasemmalle puolelle.
Jossa joskus oli
sydän.
Ja kyllä. Sattuu se.
Sitä sanotaan
elämäksi.
Sitä sanotaan
rakkaudeksi.
Hieno kirjoitus edellisessä viestissä. Itse kirjoitin nuorempana runoja. Monesti hyvin surullisiakin. Ehkä nykyisin puran vaan ajatuksiani biisin sanoihin ja kuuntelen fiiliksen mukaan erilaisia biisejä. Runoilu on jäänyt. Jos kuitenkin yhden nuoruudestani poimisin edellisen innostamana. Yksinäisyyteen ja siihen oloon pohjautuva, ettei kukaan välitä.
Henkäys pimeydessä,
tuskin kuuluva,
mutta tiedän,
että joku sen kuuli.
Minä opettelen vasta hengittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitin rakennuspuuhat.
Tasoittelin pohjaperustukset tasaiseksi.
Siihen hellästi valoin betonialustan johon upotin teräksisen rasian. Kovan kuin ikiroudan. Murtumattoman.
Vielä varovaisemmin asetin rasiaan hippusen kerrallaan pienen pieniä
miltei olemattomia
haituvankeveitä
ihmisyyden sydänmurusia.
Helposti laskettavissa olevat kuitenkin.
Hitsasin teräskannen kiinni.
Valutin päälle mustaakin mustemman ajatukset tunteet halvauttavan kerroksen betonia.
Ja asetin koko komeuden kylkiluideni suojaan kehoraaskun vasemmalle puolelle.
Jossa joskus oli
sydän.
Ja kyllä. Sattuu se.
Sitä sanotaan
elämäksi.
Sitä sanotaan
rakkaudeksi.
Oi, miten upea kirjoitus :)
N64
Rakeita satoi täälläkin. Kohta alkaa Pitääkö olla huolissaan?
Siis: Hyvää yötä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvää yötä kaikille. Nukkukaa hyvin. Olette tärkeitä minulle.
Hyvää huomenta ja hyvää alkanutta viikkoa! Jostain syystä mulla pyörii päässä Hassisen koneen vanha biisi Reippaina käymme rekkain alle :D Ehkä siksi, että aamtuimaan auringonpaisteessa - vaikkakin aika kylmässä säässä - tehtiin koiran kanssa vähän tavallista pidempi aamulenkki. Mulla oli jäänyt joululta jääkaappiin purkinjämät Pirkan rommi-kirsikkamarmeladia ja sepäs sopikin yllättävän hyvin kaurapuuron sekaan. Aamiainen syöty ja nyt vartti aikaa työpäivän alkuun. Ylen aamu-teeveetä katselen.
Eilen maalasin kuin maalasinkin tuulikaapin seinät ja katon. Ensimmäinen kerros siis maalia, vaatii toisenkin. Ehkä tänään töiden jälkeen toinen kerros tai sitten joskus myöhemmin. Tänään pitäisi kyllä käydä kauppakeskuksessakin tai ei ole mikään pakko, mutta jos innostunkin laittamaan uuden lattianpäällysteenkin jo viikolla, niin tarvitsen sitä varten vielä vähän tarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta kaikelle ihanaan ? Maanantaihin :)
Nykyään maanantai on mahdollisuuksia täynnä, koko viikko edessä touhuineen, reissuineen, tapaamisineen yms mitä viikko nyt tuokin tullessaan...
Eilen innostuin kylvöpuuhiin, kun löysin keräämäni ja tallettamani tageteksen siemenet, lajike on siis arvoitus, samoin väri. Nää on just kivoja kokeiluja, ihanaa jos onnistuu. Eipä hirveästi haittaa, jos pieleen menee. Multaostoksille lähden joku päivä, ehkä siemeniäkin ostan. Ja jonkun ruukkuyrtin, minkä voi istuttaa maahan tai isompaan ruukkuun. Keväällä on kiva kokeilla kaikenlaista.
Ulos istutuksilla ei vielä ole kiire, eiliset rakeet ja tulevat yöhallat hillitsee intoa. Kyllä kattelin kaupassa jo lumoavan värisiä pelargonioita, pelakuita, niinkuin ennen sanottiin. Kyllä on ihanat värit lohenpunaisesta vitovalkoiseen.
Antoisaa viikon alkua
N64
Lammas, mitäs sun kylvöksille/taimille kuuluu?
N64: Ottaen huomioon, etät mulla on viherpeukalo keskellä kämmentä, mun taimet voi loistavasti. Chilit ja paprikat erityisesti, mutta myös tomaatit. Kun istutin kurkkuja isompiin ruukkuihin, niin rähmäkäpälänä onnistuin katkaisemaan muutamasta varret, mutta on tuolla nyt kahdeksassa ruukussa tulossa kurkkujakin.
Mulla löytyisi myös mm porkkanan, retiisin yms siemeniä, jotka kylvetään suoraan maahan. Kunhan vaan tulisi ensin kunnolla kevät. Ennen mitään ulkokylvöjä mun pitäisi saada niille paikka eli kaivettua pihalta juurakoita pois ja laitettua kunnollista multaa tilalle. Mutta niin kauan, kun on kylmä, mun sorminivelet ei kestä sitä hommaa. Puutarhahanskat ei lämmitä käsiä riittävästi. Ilmeisesti koko tämä viikko tule eolemaan kylmää, mutta äitienpäivän jälkeen alkaisi taas sääennusteiden mukaan lämmetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herätty 6.30. Hain kahvin, jonka puoliso oli jo ehtinyt laittaa. Samalla huomasin eteisen peiliovien pölyt, kiitos aamuauringon. Pesin liukuovet ja se johti jotenkin kuivamuonakaapin siivoukseen, kun joku täällä talossa avaa uuden pastapussin, vaikka vanhassa olisi vielä se 100 grammaa. Kotivarakin näyttäisi olevan kunnossa, hernekeittoa, tomaattimurskaa ja tonnikalaa purkkikaupalla.
Työhakemuskin tuli taas lähetettyä. Yleensä yhdistelen parhaat palat vanhoista hakemuksista. Samalla huomasin pari huvittavaa virhettä yhdessä englanninkielisessä osiossa. On mahtanut rekrytoijalla olla hauskaa.
Keskustelin eilen vanhuksen kanssa lapsuudestani. Paljon on tutkittu sitä kuinka kauas ihminen muistaa asioita. Puhe johti potalla käyntiin. Yhtäkkiä mieleeni piirtyi 60-luvun pottani, osaksi puinen, keltaista ja punaista maalia. Eteen laitettiin haka jossa oli puisia maalattuja helmiä. Vanhuskin ihmetteli, kuinka voin tuollaista muistaa. Oli kiva hetki.
Onneks ei ole tänään mitään pakollista menoa, ei nyt oikein huvittanut edes nousta sängystä ylöskään, se on sen merkki. että masennus yrittää nousta niskan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muisteluja:
Olin nuori aikuinen. Puhelinta ei kotona ollut. Sairastuin flunssaan ja podin kotona surkeana. Yhtäkkiä oveen koputettiin, isosisko oli työreissulla meillä päin. Oli käynyt työpaikallani, missä kuuli, että olen sairaana. Niinpä haki keltaista jaffaa ja jäätelöä kaupasta ja tuli potilasta moikkaamaan. Keitin kahvit ja istuttiin ulkona viltillä herkkuja nauttien. Oli lämmin heinäkuu. Siskon huolenpidosta johtuen kai tautikin helpotti. Melkein kuin äiti olisi sivellyt kuumeista otsaa. Lohduttaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)
Viiristä
Viini on jousikotelo!
Sivusta tähän. Olen tähän asti luullut, että biisin sanoilla "amorin viinistä" tarkoitetaan ihan oikeasti vain juotavaa viiniä. Eli amorin jotain "rakkauden viiniä". Huvittavaa toisaalta miettiä nyt tätä.
Muistan, kun tämä biisi oli uusi. Olin tolkuttoman ihastunut, sydämeni todellakin osuman sai. Ison. Silloin etsin laulun sanat.
Vieläkin tämän kuullessani muistan hänet, reilun 10v takaa
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja:
Olin nuori aikuinen. Puhelinta ei kotona ollut. Sairastuin flunssaan ja podin kotona surkeana. Yhtäkkiä oveen koputettiin, isosisko oli työreissulla meillä päin. Oli käynyt työpaikallani, missä kuuli, että olen sairaana. Niinpä haki keltaista jaffaa ja jäätelöä kaupasta ja tuli potilasta moikkaamaan. Keitin kahvit ja istuttiin ulkona viltillä herkkuja nauttien. Oli lämmin heinäkuu. Siskon huolenpidosta johtuen kai tautikin helpotti. Melkein kuin äiti olisi sivellyt kuumeista otsaa. Lohduttaen.
Tuosta puhelittomuudesta tuli mieleen....kasarin alussa tapasin discossa tosi ihanalta vaikuttavan kundin. Hän pyysi puhelinnumeroani ja annoin. Lupasi soittaa seuraavana päivänä. Noh, minähän innolla odotin. Koko päivän. Tuli ilta eikä puhelua vaan kuulunut. Sellaista elämä on, joten päätin sitten soittaa ystävälleni. Nostin luurin ja puhelin oli ihan mykkä. Katsoin puhelinpöydän taakse ja mun kääpiökani olikin nakertanut johdon poikki. En tiedä, yrittikö se kundi soittaa ja sitten kenties ajatteli, että olipas tyly muija, kun ei viitsi edes vastata puhelimeen :D
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muisteluja:
Olin nuori aikuinen. Puhelinta ei kotona ollut. Sairastuin flunssaan ja podin kotona surkeana. Yhtäkkiä oveen koputettiin, isosisko oli työreissulla meillä päin. Oli käynyt työpaikallani, missä kuuli, että olen sairaana. Niinpä haki keltaista jaffaa ja jäätelöä kaupasta ja tuli potilasta moikkaamaan. Keitin kahvit ja istuttiin ulkona viltillä herkkuja nauttien. Oli lämmin heinäkuu. Siskon huolenpidosta johtuen kai tautikin helpotti. Melkein kuin äiti olisi sivellyt kuumeista otsaa. Lohduttaen.
Tuosta puhelittomuudesta tuli mieleen....kasarin alussa tapasin discossa tosi ihanalta vaikuttavan kundin. Hän pyysi puhelinnumeroani ja annoin. Lupasi soittaa seuraavana päivänä. Noh, minähän innolla odotin. Koko päivän. Tuli ilta eikä puhelua vaan kuulunut. Sellaista elämä on, joten päätin sitten soittaa ystävälleni. Nostin luurin ja puhelin oli ihan mykkä. Kat
Oi kultainen nuoruus (ja joskus hulluuskin).
Tänä aikana tuntuu ihmeelliseltä, että tapaamiset onnistui ollenkaan. Minäkin asuin pitkään ilman puhelinta. Pidin juhlat ystävilleni ja laitoin kutsukortit postiin. Illalla koululla joogassa ollessani soitin aulassa olevalla kolikkopuhelimella yhdelle kaverilleni, pääseekö tulemaan, kun yhteiskyytiä Turusta suunnittelivat... pojan äiti vastasi puhelimeen (!). Luuli varmaan, että olen tyttöystävä...
Meillä tuli jotain riitaa poikakaverin kanssa yöllä. Hän lähti suutuksissa kotiinsa, heräsin auton ääneen. Ajoin viitisen kilsaa lähimpään puhelinkioskiin ja soitin kännykkäänsä (eka meidän kaveripiirissä). No kääntyi takaisin ja saatiin riita sovittua.
Myöhemmin hän sitten ihastui likkakaveriini! No, se on sitten toinen tarina...
Vierailija kirjoitti:
Onneks ei ole tänään mitään pakollista menoa, ei nyt oikein huvittanut edes nousta sängystä ylöskään, se on sen merkki. että masennus yrittää nousta niskan päälle.
Voimia.Itse olen käynyt läpi masennusta.Nyt lääkityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Onneks ei ole tänään mitään pakollista menoa, ei nyt oikein huvittanut edes nousta sängystä ylöskään, se on sen merkki. että masennus yrittää nousta niskan päälle.
Hei sinä tuntematon tai tunnettu ystävä, Voimia sinulle! Onko jotain tapahtunut?
Jos nyt mietin, mikä tänään on parhain päin, niin se, että olen elossa. Vaikka kukaan muu, ei siitä erityisemmin välitä. Yksi kaukainen ystävätär kyllä välittää, se on totta.