Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

En kommentoi yksittäisiä kuulumisia

Kenelle tämä?

Vierailija kirjoitti:

Synkkääkin synkempi tunnelma, yksin katson tv:tä, kukaan ei kaipaa minua, mietin kuinka kauan ihminen jaksaa turhaa elämää? 

Kaipaatko sinä itse ketään?

Oli muuttunut terveyskeskuksen ajanvaraus sähköiseen muotoon, Lunna-palveluun. Yllättävän kiva tapa introvertille ottaa yhteyttä, kun saa kirjoittaa puhumisen sijaan. Vihaan soittaa tuntemattomille ihmisille, mutta nyt viestittely oli helppoa ja nopeaa. Sain ajankin ensi viikolle. Hammasasioiden nopeaan hoitoon en ole yhtä toiveikas.

Olin myös yhteydessä työttömyyskassaan ja vielä on yli 300 ansiosidonnaispäivää jäljellä. Opintotuen jälkeen tuntuu isolta sekin summa, kunhan se tässä kohta alkaa juoksemaan. Töihin tekisi niin mieli, mutta vielä ei fyysisten vaivojen takia kykene hakemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oli muuttunut terveyskeskuksen ajanvaraus sähköiseen muotoon, Lunna-palveluun. Yllättävän kiva tapa introvertille ottaa yhteyttä, kun saa kirjoittaa puhumisen sijaan. Vihaan soittaa tuntemattomille ihmisille, mutta nyt viestittely oli helppoa ja nopeaa. Sain ajankin ensi viikolle. Hammasasioiden nopeaan hoitoon en ole yhtä toiveikas.

Olin myös yhteydessä työttömyyskassaan ja vielä on yli 300 ansiosidonnaispäivää jäljellä. Opintotuen jälkeen tuntuu isolta sekin summa, kunhan se tässä kohta alkaa juoksemaan. Töihin tekisi niin mieli, mutta vielä ei fyysisten vaivojen takia kykene hakemaan. 

Olipa yllätys. Meillä kaikenlainen sähköinen kiireetön yhteydenpito poistettiin (taas kerran). Aiemmin omalle hoitajalle voi laittaa viestiä. On palaamassa... joskus. Tää oli tosi kätevä tapa, ei tarvinnut roikkua linjoilla, jos ei kiireinen asia, mutta hoidettava silti. Jotkut labra, ekg yms kontrollit esim.

Aurinko paistaa, valoa riittää, ei valittamista. Itikat eivät vielä vaivaa, ryteiköt eivät ole kasvaneet, ei valittamista. Mutta herttanen sentään, Lahnuksen Shellin palvelut ja ravintola, sekä kauppa lopetetaan huomenna. Koko elämän tukikohta. Kiireesti pitäisi löytää läheltä joku muu paikka. Luukin kartanon ravintolasta ei ole tietoa missään. Että pitikin olla huono uutinen. 

Teen keikkatyötä hoitoalalla. Nyt näyttää siltä ettei työtä ole toistaiseksi. Niinkuin tarpeeton mä oisin... Toinen asia joka painaa on se kun käyn missä kaupassa tahansa tuntuu että minua katsotaan kuin avaruusolentoa. Kuljen siisteissä vaatteissa eikä hiuksetkaan hapsota silmillä. Välillä joudun pakottamaan itseni käymään pakollisilla ostoksilla. Pahalta tuntuu aina kotiin tultua.

Tänne sopii kyllä pitkät ja lyhyet kirjoitukset, ilkeitä ja epäkohteliaita ei kaivata, jookos?

Harvoin voin kirjoittaa ketjuun niin, että fiilis on ollut loistava.Tänään on kyllä ollut sellainen päivä hammasvaivasta huolimatta. Kävin kaupassa aamulla ja ostin myös yhden munkkipussin ja muutaman pullon simaa. Toisaalta kaupan munkit eivät oikein meinaa kelvata minulle. Ovat liian vaaleaksi jätettyjä. No, pitää tyytyä niihin, kun ei itse osaa tehdä sen parempia. Joskus jostain myyjäisistä olen ostanut oikein hyviä. Kävin myös kirppiksellä mistä löysin kaksi ohutta neuletakkia yhteensä 5 euroa.Toinen tulee kesällä ihan arkikäytöön. Hieman kulunut, mutta kelpaa, kun on lempiväriäni (violetti). Toinen on taas vaalean sininen ja kaunis kuvio siinä. Taidan säästää paremmaksi reissuvaatteeksi.

Myöhemmin keräsin pihasta oksia pois, kun muutamat männyt pudottavat niitä jatkuvasti. Sellpystä tuli pari pakkauskassia mihin alan nyt vaatteita myyntiä varten kerätä. Toisaalta yhtään vaatetta myynnissä olevista ei ole vielä mennyt kaupaksi. Kaikki varmaan odottavat viimeiseen asti hinnan putoamista alaspäin. Ehkä niistä edes hieman saa rahaa.

Kävimme äitini kanssa yhdessä kävelylenkin ja hänellä tänään ollut hyvin kivuton päivä. Oli todella mukavaa kävellä nyt pidempi lenkki yhdessä. Hän sai myös tutkimusasioitaan eteenpäin, kun viimein soitettiin. Sekin rauhoitti mieltäni. Ensi viikolla on sitten edessä käynti yhteen tutkimukseen liittyen. Hänellä oli myös tulehdusarvo nyt laskenut viimein melko alas mikä on tärkeää. Leivoinkin hänelle taatelikakun "korvikkeeksi", kun ei uskalla munkkeja syödä.

Illalla taas toinen kävely ja huomenna sitten hammaslääkäriin. Kyllä minua aina hieman jännittää se kaikki, mutta yritän ajatella, ettei se nyt niin pahasti ole lohjennut, etteikö hammaslääkäri nyt sitä kuntoon saa. Toisaalta etuhampaat ovat niin näkyvät muutenkin, mutta ei ole kivaa jos ne lohkeavat.

Joshua Kadison - Picture Postcards From L.A. ( eroaa paljon muusta kuuntelemastani, mutta olen pitkään tykännyt, rauhoittavaa musiikkia)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin taas viemässä vanhan äitin ostokset, huomaa joka viikko että kunto huononee.

Minkäikäinen hän on? Asuu kotona? Oma mammani on 93. Asuu palvelutalossa 

90v, vuosi sitten diagnosoitiin dementia, asuu kotona, kotipalvelu 4xpv, ruokapalvelu, mä vien muut ostokset kerran vk ja pyykkään, siivoan joskus. Pyydetään uusi palvelutarpeenarvio .

On ollut hyvä päivä. Ensimmäistä kertaa viikkoihin, melkeinpä kuukausiin, nukuin yön. En meinannut uskoa silmiäni, kun herättyäni katsoin kelloa ja luulin sen näyttävän normia 2-3 yöllä, mut klo näyttikin aikaa 6:22. Ja oli virkeä olo. Kyllä on käsittämätöntä, mitä yksi nukuttu yö tekee olotilalle. Työt sujuivat ja ollut tosi hyvä olo.

Vierailija kirjoitti:

On ollut hyvä päivä. Ensimmäistä kertaa viikkoihin, melkeinpä kuukausiin, nukuin yön. En meinannut uskoa silmiäni, kun herättyäni katsoin kelloa ja luulin sen näyttävän normia 2-3 yöllä, mut klo näyttikin aikaa 6:22. Ja oli virkeä olo. Kyllä on käsittämätöntä, mitä yksi nukuttu yö tekee olotilalle. Työt sujuivat ja ollut tosi hyvä olo.

Uni on niiiiiin tärkeä. Olen nukkunut kaksi yötä ikkuna auki. Voi, miten rauhaisa uni lämpöisissä peitoissa. Tällä pärjää taas pitkälle

Olen niin  tympääntynyt tähän tyhjään elämään missä ei ole mitään järkeäkään enää. Taidan käydä nukkumaan, tympäsee niin paljon, ei kiinnosta mikään enää.  61v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin taas viemässä vanhan äitin ostokset, huomaa joka viikko että kunto huononee.

Minkäikäinen hän on? Asuu kotona? Oma mammani on 93. Asuu palvelutalossa 

90v, vuosi sitten diagnosoitiin dementia, asuu kotona, kotipalvelu 4xpv, ruokapalvelu, mä vien muut ostokset kerran vk ja pyykkään, siivoan joskus. Pyydetään uusi palvelutarpeenarvio .

 

Näillä tiedoin ei tapahdu yhtään mitään.  Kokemusta on ja oli lähes 10 vuotta, kunnes äiti kaatui kotona niin, että tuli aivotapahtuma. Sairaalassa kolmisen viikkoa sairaalassa ja kotiutettiin omaan rivitaloasuntoon, 87-vuotiaana. 4 kertaa viikossa tuotiin ruo-annoksia jääkaappiin. Muuta apua ei tarvittu. (?).

Äiti ei syönyt. Äiti ei liikkunut missään. Asuin 160 kilometrin päässä. 

Toisen kerran äiti kaatui ja tuli vasenpuoleinen halvaus, pää kolahti, kun pesi kylpyhuonetta ja nousi ylös ämpäri kädessään. 

Tämän jälkeen palvelutaloon. Tyly paikka. Ennen virkeä ja omatoiminen nukutetaan lääkkein jo klo 19. Järkyttävää...

HAISTA PASKA -hommaa.

Nyt äiti on 97-vuotias ja istuu ja nukkuu palvelutalossa  .....että v.tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin  tympääntynyt tähän tyhjään elämään missä ei ole mitään järkeäkään enää. Taidan käydä nukkumaan, tympäsee niin paljon, ei kiinnosta mikään enää.  61v

Olen itse vähän samanlaisia miettinyt. Lastenlapset tuo sentään iloa elämään. Tämä vanheneminen ei ole kivaa. Ja jotenkin tämä kehon vanhenemisen todellisuus vienyt ilon tulevaan. Eli synkästi ajattelen. Mutta. Tein aikoinaan vuosia vapaaehtoistöitä ja pikkuhiljaa olen alkanut ajatella, että jaksaisikos ja innostuisikos taas. Tekisi mieli eniten lasten, eläinten tai luonnon pariin. 

Väsyttää. Pariin vuoteen en ole nukkunut hyvin. Terapiassa käytiin traumoja ja kuten aina sen jälkeen niin uuvuttaa tosi paljon.

Voi tätä rikkinäistä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Väsyttää. Pariin vuoteen en ole nukkunut hyvin. Terapiassa käytiin traumoja ja kuten aina sen jälkeen niin uuvuttaa tosi paljon.

Voi tätä rikkinäistä elämääni.

 

Muistan tuon väsymyksen aina masennuksen aikana terapiakäynnin jälkeen itsekin, usein seuraavana päivänä jo "virkeämpi". Mutta joo, uni on tärkeää. Toivon että saat nukuttua 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin  tympääntynyt tähän tyhjään elämään missä ei ole mitään järkeäkään enää. Taidan käydä nukkumaan, tympäsee niin paljon, ei kiinnosta mikään enää.  61v

Ole kiitollinen, että saat nukuttua! Minä valvon koko yön monta kertaa viikossa. Uni on lahja, muista ajatella niin.

Vierailija kirjoitti:

Tänne sopii kyllä pitkät ja lyhyet kirjoitukset, ilkeitä ja epäkohteliaita ei kaivata, jookos?

Ja jos ei j a k s a  lukea, hyppää yli...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synkkääkin synkempi tunnelma, yksin katson tv:tä, kukaan ei kaipaa minua, mietin kuinka kauan ihminen jaksaa turhaa elämää? 

Kaipaatko sinä itse ketään?

Sivusta. Ihmisen on hieman vaikeaa kaivata ketään jos ketään ei elämässä ole. Minäkin voin kaivata seuraa, mutta ei ole ketään tiettyä ihmistä jota kaipaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen niin  tympääntynyt tähän tyhjään elämään missä ei ole mitään järkeäkään enää. Taidan käydä nukkumaan, tympäsee niin paljon, ei kiinnosta mikään enää.  61v

Meidän hieman vanhempien elämä paranee usein, kun aloittaa masennuslääkityksen.

Itsellä oli samankaltainen olotila vuoden alussa. Aloitin Escitalopram 10mg ja muutaman viikon jälkeen olotila koheni.

Olin ihan luovuttanut eikä mikään tuonut iloa. 

Äitini piti mua lapsesta asti mielisairaana koska olin herkkä ja myös haukkui mua hulluksi. Oli kynnys mennä lääkäriin masennuspillereiden vuoksi. Tiedän kyllä, että kyse on usein aivokemiasta, mutta silti.

Olen aivan normaali ihminen, etenkin nyt kun syön lieviä masennuspillereitä. En ole enää vihainen kaikelle. Osaan odottaa jopa hyvä päiviä enkä suhtaudu enää luovuttamalla mihinkään. Yritän, lääkitys tukena.

Ikää on jo 68.