Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22122)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lempeää yötä sinulle.
Samoin Sinulle
Ja kaikille
Muillekin :)
Täytyy lopettaa tämä ketjuun kirjoittaminen, kun valitan vaan kaikesta ja on surkea olo.
Samalla mietin taas tänään elämän epäreiluutta. Eräskin vanhempi jonka lapsi oli oikea piru aikuisuuteensa asti, on edelleen niin mukana kaikessa toiminnassa paikkakunnallaan. On niin mukavaa ihmistä ja ottaa muut huomioon tms. Olisi opettanut edes lapsensa käyttäytymään ensin. Ja tuollaiset sitten keräävät kehuja ja kaikki mielistelevät. Sellaisia ihmisiä on vaikeaa saada "palliltaan" kaadettua etenkin jos on omillaan ja ei omaa sitä sukua ja muita ihmisiä tuekseen. Mietin vaan, että mitä vääryyttä tuokin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylikierroksilla olen. Nukkua pitäisi, mutta ajatuksia täynnä pääkoppa. Huomenna pitäisi selvitä niin monesta asiasta ja olla siis aivotoiminta hyvässä kunnossa. Mutta kun unet ovat mitä ovat, niin hirvittää etukäteen että kaikki menee senkin takia pieleen. Huokaus.
"Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa" (Happoradio)
Tänään pojan kanssa käytiin hakemassa toinen poikani asemalta, kävimme vanhalla äidilläni, joimme kahvit ja oltiin jonkun aikaa siellä , mummikin oli pirteä. Sitten tultiin mun kotiin, nuorempi lähti kotiinsa ja vanhempi jäi kyläilee. Mukava päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kipeenä ja en saa unta. Jospa kohta Burana auttaisi.
Sain nukuttua harvinaisen hyvin viime yönä, liekö eilen illalla nautitut punaviinilasilliset rentouttaneet sen verran että en heräillyt aamuyöstä. Sain eilen siivottuakin ihan kivasti, tänään pitäisi vähän jatkaa.
Oli mukava aamulla makoilla miehen kainalossa peiron alla sen jälkeen kun lapsi lähti kouluun. Ihan rauhassa juotiin sitten kahvit sängyssä ja juteltiin ensi kesän suunnitelmista.
Pitäisi tarkistaa, onko tänään illalla Voicen finaali. Jos on, niin voitaisiin ostaa poppareita ja limua ja katsoa se koko perhe yhdessä. Muutenpa ei olekaan tälle viikonlopulle lukkoon lyötyjä menoja.
Virkeää viikonlopun alkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy lopettaa tämä ketjuun kirjoittaminen, kun valitan vaan kaikesta ja on surkea olo.
Voit toki lopettaa, jos tahdot. Jos kirjoittaminen helpottaa oloa, jatka ihmeessä. Kaikenlaiset kuulumiset sopii ketjuun. Ei se toistenkaan elämä aina ruusuilla tanssimista ole. Elämä on. Siis mäkeä ja mutkaa, värejä ja harmaata, joskus jopa mustaa...
Tervehtymistä sairaille :)
Mukavaa viikonloppua kaikille
N64
Huomenta kaikille!
Kohta lähden käymään kaupassa. Pitsatarvikkeet pitää ainakin ostaa ja huomiseksi grilliin jotain hyvää. Eli tänään teen pitsaa ja teen viikkosiivouksen, käyn lenkillä ja äidille pitää tänään muistaa soittaa.
Viikonloppuna tulee ulkoiltua paljon kun alamme laittaa puutarhaa/terassia pikkuhiljaa kesäkuntoon.
Mutta nyt sinne kauppaan!
Nauttikaa viikonlopusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylikierroksilla olen. Nukkua pitäisi, mutta ajatuksia täynnä pääkoppa. Huomenna pitäisi selvitä niin monesta asiasta ja olla siis aivotoiminta hyvässä kunnossa. Mutta kun unet ovat mitä ovat, niin hirvittää etukäteen että kaikki menee senkin takia pieleen. Huokaus.
"Auttakaa, en saa sammumaan aivojen valoa" (Happoradio)
Hieno sanoitus Happoradiolta.
Päivän biisi: Hetken tie on kevyt (Tehosekoitin). Olin ihan varma, että on -70 luvun levy, kun kuulin eka kerran. Loistava sanoitus, upea sävellys.
Musiikilla on valtava voima. Tuo muistoja elävästi mieleen... Hello, is it me you're looking for (Lionel Richie) vie minut välittömästi -80 luvun kaalipellolle, unettoman yön jälkeisiin tunnelmiin. Nuori rakkaus, tässä olen, älä etsi enää...
Puutarhuri
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin piti soittaa äidilleni tänään hänen kipuihinsa, lääkitykseensä, reumasioihin yms liittyen. Ei edes lähdetty päivystykseen, kun luotettiin, että lääkäri soittaa. Mitä vielä. Eipä soittoa kuulunut ja taas asia siirtyy. Äitini on töissä ollessa vaikea puhelimeen vastata ja nyt olisi ollut vapaita jolloin puhelimessa puhuminen olisi ollut helppoa. Ärsyttää tuo nyt paljon ja suuttunut olo. Joku lyhytkin puheli olisi auttanut asiassa ja vienyt kaikkea hyvässä lykyssä eteenpäin. Isäni tänään lähti "lomansa" jälkeen (hän täällä aina nauttii olostaan) huolettomana takaisin kotiinsa.
Voi minä niin ymmärrän isääsi. Olen itsekin isä ja pappa, jo 70-v, ja olen niin kiitollinen tyttärestäni. Ja ylpeä. Rakastan häntä, mutta sen sanominen on vaikeaa. Mieluummin yritän auttaa häntä ja puuhata kaikkea hänen luonaan ollessani. Ehkä minä ärsytän häntä aikaisella heräämisellä ja omilla tavoillani. Mutta olen niin onnellinen, että sain tuollaisen tytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomentapäivää kaikille!
N64: Rautakaupasta lähdin hakemaan uuden sahan. Vanha on jo vähän tylsä. Lisäksi tuulikaappiin seinään ripustettavat säilytyskorit. Sadekeleillä koira on yks raparipa ja olisi hyvä olla koiran pyyheliina jo heti tuulikaapissa, niin saisi putsattua pahimmat kurat siitä pois ennen sisälle menoa. Ja sitten talvisaikaan lapaset, pipot yms voisi olla siinä korissa.
Eilen illalla isä soitti ja pyysi hakemaan tänään yhden kirjekuoren ja viemään sen postilaatikkoon. Sanoin tulevani työpäivän jälkeen. Mulla ei olisi nyt mitään asiaa kaupoille, mutta pitää kai hakea se kirjekuori ja viedä postilaatikkoon. Puhelun jälkeen alkoi ensin ärsyttää - ja onneksi myöhemmin naurattaa - , että isä soittaa MULLE eikä mun eläkkeellä olevalle siskolleni. Siskonikin asuu tässä samassa taloyhtiössä ja hänellä on 24 tuntia vuorokaudessa joutilasta aikaa. Mutta ei...kyllä se on Lammas, jolle soitetaan, kun tarvitaan sitä sun tätä.
Huomenna olisi taloyhtiön pihatalkoot eikä yhtään huvittaisi osallistua. Mietin pätevää syytä jäädä pois talkoista. Ystäväni alkoi nauraa, kun kysyin, oiskohan paavin hautajaiset pätevä syy. Ne kun sattuvat olemaan kans huomenna :D
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Huomentapäivää kaikille!
N64: Rautakaupasta lähdin hakemaan uuden sahan. Vanha on jo vähän tylsä. Lisäksi tuulikaappiin seinään ripustettavat säilytyskorit. Sadekeleillä koira on yks raparipa ja olisi hyvä olla koiran pyyheliina jo heti tuulikaapissa, niin saisi putsattua pahimmat kurat siitä pois ennen sisälle menoa. Ja sitten talvisaikaan lapaset, pipot yms voisi olla siinä korissa.
Eilen illalla isä soitti ja pyysi hakemaan tänään yhden kirjekuoren ja viemään sen postilaatikkoon. Sanoin tulevani työpäivän jälkeen. Mulla ei olisi nyt mitään asiaa kaupoille, mutta pitää kai hakea se kirjekuori ja viedä postilaatikkoon. Puhelun jälkeen alkoi ensin ärsyttää - ja onneksi myöhemmin naurattaa - , että isä soittaa MULLE eikä mun eläkkeellä olevalle siskolleni. Siskonikin asuu tässä samassa taloyhtiössä ja hänellä on 24 tuntia vuorokaudessa joutilasta aikaa. Mutta ei...kyllä se on Lammas, jolle soitetaan, kun tarvitaan si
Minuakin nauratti tekosyy: Paavin hautajaiset :)
Aion itsekin jatkossa käyttää tätä. Hautajaisillahan voi olla kauaskantoiset vaikutukset... nyt me lähdetään Mikkeliin :)
N64
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin piti soittaa äidilleni tänään hänen kipuihinsa, lääkitykseensä, reumasioihin yms liittyen. Ei edes lähdetty päivystykseen, kun luotettiin, että lääkäri soittaa. Mitä vielä. Eipä soittoa kuulunut ja taas asia siirtyy. Äitini on töissä ollessa vaikea puhelimeen vastata ja nyt olisi ollut vapaita jolloin puhelimessa puhuminen olisi ollut helppoa. Ärsyttää tuo nyt paljon ja suuttunut olo. Joku lyhytkin puheli olisi auttanut asiassa ja vienyt kaikkea hyvässä lykyssä eteenpäin. Isäni tänään lähti "lomansa" jälkeen (hän täällä aina nauttii olostaan) huolettomana takaisin kotiinsa.
Voi minä niin ymmärrän isääsi. Olen itsekin isä ja pappa, jo 70-v, ja olen niin kiitollinen tyttärestäni. Ja ylpeä. Rakastan häntä, mutta sen sanominen on vaikeaa. Mieluummin yritän auttaa häntä ja puuhata kaikkea hänen luonaan ollessani. Ehkä minä ärsytän häntä
Ihana viesti. Just ollaan ystävien kanssa mietitty, miksi on niin vaikea sanoa, että tykkää. Eihän sitä meille ole lapsena opetettu. Tietäähän toinen kai muutenkin...
... mutta koskaan ei voi tietää, milloin se on myöhäistä. Siispä: Pitäkää huolta läheisistä ja sanokaa, että välitätte :)
Herätty poikkeuksellisesti 6.00. Oli heti aamusta puolison kanssa tapaaminen paperiasioiden hoidon parissa. Kävimme sen jälkeen miniaamiaisella kahvilassa, joka oli kivaa vaihtelua perusaamuihin. Nauroin vatsani kipeäksi kun kahvitellessa jälkikasvu lähetti kuvan minusta kasariajalta, tiukka permanentti ja koko kasvot peittävät silmälasit. Piristi mukavasti päivän alkua. Nyt lähden viihdyttämään vanhusta. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua.
63 v
Nukuin tänään ensin kello kymmeneen ja sitten piti hetki vielä levätä sillä seurauksella, että nukuin kello 13:sta asti. Ehkä uupuminen näkyy tuossakin ja tuli nyt nukuttua paljon. En minä isääni syytä asioista, mutta kun olen näin uupunut nyt niin mielelläni nukkuisin ja kun elin hänen rytmillään nyt monia päiviä heräten todella aikaisin niin se näkyy voimissa.
Ja pelko on taustalla tuleeko äitini edes kesäksi kuntoon. Tai edes sellaiseen kuntoon mitä oli jo välillä. Nyt jalan pistävä kipu piinaa päivittäin ja harmittaa, kun lääkäri ei soittanut. Joskus olen ikävästi todennut, että olen rauhallista elämää arvostava ihminen tai ainakin sellaista elämää mitä huolet eivät pitkälti värittäisi. Silti sellaista elämää ei ole minulle annettu vaan kokoajan jokin asia vaivaa. Isompi tai pienempi. Se sitten vie voimiani ja en pääse rauhalliseen olotilaan. Ehkä hetkeksi, mutta ei pidemmäksi aikaa. Ymmärrän samalla, ettei kukaan ihminen voi sellaista seesteistä elämää toivoa ja olettaa saavansa elää sellaista. Silti ehkä toisilla menee edes pidempiä jaksoja ilman huolia.
Pitkis: Mä ymmärrän hyvin sua. Mulla on nyt jonkinlainen Duracel-pupu -vaihe menossa eli haluan koko ajan touhuta ja puuhata. Miksi en voisi välillä vaan ottaa rennommin? Koska mulla on koko ajan alitajunnassa pelko siitä, että kohta tämä seesteinen vaihe on ohi ja sitten alkaa taas syöksykierre. Siksi haluaisin saada edes kodin kuntoon ennenkuin taas jysähtää. Joko oman terveyteni tai isän osalta. Tämä nykyinen elämäntilanne tuntuu liian hyvältä ollakseen totta.
Lääkärin piti soittaa äidilleni tänään hänen kipuihinsa, lääkitykseensä, reumasioihin yms liittyen. Ei edes lähdetty päivystykseen, kun luotettiin, että lääkäri soittaa. Mitä vielä. Eipä soittoa kuulunut ja taas asia siirtyy. Äitini on töissä ollessa vaikea puhelimeen vastata ja nyt olisi ollut vapaita jolloin puhelimessa puhuminen olisi ollut helppoa. Ärsyttää tuo nyt paljon ja suuttunut olo. Joku lyhytkin puheli olisi auttanut asiassa ja vienyt kaikkea hyvässä lykyssä eteenpäin. Isäni tänään lähti "lomansa" jälkeen (hän täällä aina nauttii olostaan) huolettomana takaisin kotiinsa.