Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Miksei tuo Zelensky halua lopettaa tuota sotaa, putte lisää vaan lisää ehtoja kun huomaa että toinen ei anna periksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaipa kohta nuo eräät viestini saavat lähteä ja pyysin ne poistamaan, kun ymmärrän että välillä kirjoitan liikaa. Tämä viittauksena tuohon aiempaan sivuun. Se vaan se juttu, kun en voi puhua mistään asioistani tai  mielenkiinnonkohteistani kenenkään kanssa. Tai jakaa kokemuksia, ajatuksia tai muistoja. Ei se korvaa kaikkea jos ainoa läheisempi  ihminen elämässäni en se jonka kanssa puhutaan häntä kiinnostavista jutuista tai hänen päivänsä tapahtumista. Minä sitten johonkin väliin yritän jotain kertoa. Se kaikki on yksi syy kirjoittaa tänne. Enhän minäkään täällä palstalla oleilisi muuten näin paljon. 

Saat kirjottaa täällä justiin niin pitkiä viestejä kuin haluat ja niistä asioista kuin haluat. Aivan kuten muutkin. Ei tarvitse alkaa omia viestejä poistelemaan, jollet itse todella niin halua.

Nyt mua alkaa oikeen pistään vihaks, kun täällä joku yrittää määrätä muiden kirjoittamisesta.

Mutta en anna auringon laskea vihani ylle. Toivotan hyvää yötä kaikille. Ja sulle Pitkis: jatka kirjoittamista, oot täällä monelle "tutuksi" tullut ja sun kuulumisia on mukava lukea.

Viestiin 9884. 

Kiitän kivoista sanoistasi. Joskus ehkä vaan itsekin kadun jo kirjoittamista. 

Yritän nyt opiskella tätä vaikeaa kurssia. Pää pyörällä, mutta pakko yrittää. Mielenkiintoista, mutta niin vaikeaa. Varsinkin ne tehtävät. Jatkan nyt myöhään yöhön näissä merkeissä. 

Hyvää yötä sinullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää nuo ruokalistat, onneks kohta tämäkin päivä ohi ja jaksoin senkin vielä elää yksikseni. N61v

Ruokalistat? En tiedä mistä kirjoitat, aika harvoinhan täällä ruoasta kirjoitellaan... ottaisin kyllä mielelläni vinkkejä perus kotiruokiin :)

Ai harvoin ruuasta kirjoitellaan? Et sitten taida osaa lukea? Tänään tein sitä ja tätä, leivoin sitä ja tätä,  tänään syömme /syötiin sitä ja tätä, ostimme kaupasta sitä ja tätä...

Just näin, on lohipiirakka uunissa, kahvi porisee, leivoin murokakun, syötiin kaalilaatikon jämät ym......Siis Mitä sinulle kuuluu? Eri ketjun vois tehdä, Mitä olet syönyt tänään?

Minusta nuo ovat juuri niitä kuulumisia- mitä nyt itsekunkin mielessä liikkuu ja päivässä tapahtuu. Ruuanlaittoa, leipomista, käsitöitä ym ym

Vai pitäisikö olla ihan kirjaimellisesti kuuluvaa- minulla kova tinnituskohina, ohi ajava auto, veden lotina.

Jatketaan mieluummin kuin tähänkin asti, mielenkiintoista luettavaa on ollut.

Hyvää alkanutta päivää kaikille💐

Vierailija kirjoitti:

Ajan kulumisesta:

Laajasti pohditaan ja neuvotaan eläkkeelle jääviä opettelemaan ajan käyttöään uusiksi. On niin iso muutos.

Mitä mieltä tästä?

Te ketkä olette jo jääneet? Mikä muuttui?

Entä te, kellä on (ehkä kaikanakin) edessä? Miten arvelet sujuvan?

 

Alin eläkeikäni tulee täyteen elokuussa 2026, mutta tavoitteenani olisi jäädä pois työelämästä jo ensi syksynä. Joskus on osunut silmiin näitä eläkkeelle jäävien "opastuksia" ja varmasti on totta, että niille ihmisille, joille työ on ollut jos nyt ei kaikista tärkein asia elämässä niin ainakin kolmen tärkeimmän joukossa, eläkkeelle jääminen voi olla iso - ja jopa epämiellyttävä - muutos. Mulle työ on aina ollut vain keino rahoittaa asiat, joita haluan vapaa-ajallani. Silloinkin, kun olen tykännyt työstäni.

Joissain "opatuksissa" kehotetaan eläkkeelle jäävää säilyttämään sama vuorokausirytmi kuin työelämässä ollessa. Joka arkiaamu herätyskello soimaan? Mä vaan ihmettelen, että miksi? Mulla alkoi syyskuussa 1968 kansakoulun eka luokka ja siitä lähtien lomia lukuunottamatta herätyskello on arkiaamuisin soinut. Eikö 58 vuotta herätyskelloa jo riitä? Pitääkö sen pirunkeksinnön päristä vielä kuolinvuoteellakin? Ketään ei käsittääkseni pitäisi haitata, jos neulon villasukkia Netflixiä katsellen klo 3 aamuyöllä ja menen nukkumaan klo 7. En aio eläkkeellä tehdä enää töitä, joten ei pitäisi olla mitään merkitystä kenellekään, mihin vuorokaudenaikaan olen hereillä ja milloin nukun. Mun mielestä eläkkeelle jäämisessä yksi parhaista asioista on, että voi vaikka heittää koko pirunkeksinnön roskiin. 

Toinen asia, mikä niissä "opastuksissa" kiinnitti huomioni, oli se, että pitäisi kuulemma tehdä vapaaehtoistyötä tai harrastaa tai tehdä jotain muuta ryhmässä muiden ihmisen kanssa. Ihminen kun on sosiaalinen eläin ja kun työkaverit jää pois, niin niiden tilalle pitäisi saada uusi "yhteisö". Mä saan nykyisin lähes ihottumaa sanasta yhteisö :D Mulle kun yhteisö tarkoittaa joukkoa ihmisiä, jotka tarvitsevat tai haluavat multa vähän väliä jotain. Tietyllä tavalla koen siis yhteisöllisyydenkin työnä. Josta ei tosin makseta mitään. En halua eläkkeelle jäätyäni enää tehdä töitä. En palkallisia enkä palkattomia. En halua enää sitoutua mihinkään aikatauluihin. Herätyskellon lisäksi kalenteri lentää roskiin. Haluan olla vapaa sitoumuksista, velvollisuuksista ja aikatauluista. Olen tyytyväinen, jos kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. 

Ystäviä, kavereita ja läheisiäni tapaan silloin, kun se mulle itselleni sopii. Luonnollisesti ajankohdan pitää sopia myös heille, mutta tapaamisten täytyy olla täysin vapaaehtoisia. Molemminpuolin. Mulla on sujunut 3-päiväinen työviikko oikein hyvin jo yli kahden vuoden ajan (viime viikolla otin ne 3 päivääkin vapaata) enkä usko, että työelämästä häivyttyäni tulisin kaipaamaan työpäiviä. Keksin kyllä tekemistä ja luova laiskottelukin on ihan mukavaa. 

Otan vähän kantaa tähän "mitä sinulle tänään kuuluu?" -asiaan. Yleensä, kun ottaa yhteyttä tai tapaa jonkun tutun, häneltä kysyy kuulumisia. Ne kuulumiset on usein asioita, joita toisen elämässä on tapahtunut tai toinen on tehnyt sitten edellisen tapaamis/yhteydenottokerran. Kun kuulumiset on vaihdettu, aletaan jutella jostain muusta. Vaikka säästä, elokuvista, kirjoista, tulevista lomamatkoista, yhteiskunnassa tapahtuneista asioista jne. Suomen kielessä sanalla "kuulla" on pääasiassa se merkitys, mitä korvien kautta kuuloaistilla voi aistia. Kuuroille ei siis kuulu mitään. Mutta jostain syystä meidän kielessä "kuuluu" -sanalla on myös se merkitys, mitä toisen elämässä on tapahtunut ja miten toinen voi ja jaksaa. Suomen kielessä on lukuisia muitakin sanoja ja sanontoja, joiden merkityksiä voi tulkita eri tavoin ja halutessaan viilata pilkkua loputtomiin. Yksi syy siihen, miksi esimerkiksi hoitoalalla ulkomaalaisten työntekijöiden ei aina ole ihan helppoa ymmärtää, mitä potilas tai omainen tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nukuin huonosti menkat alkoi eilen.

Järkyttävä mahakipu.

Onneksi vapaapäivä.

Yritin syödä aamupalaa oksettaa..

Mulla auttaa vadelmanlehtitee menkkakipuihin. Toivottavasti sullla helpottaa olo pian.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajan kulumisesta:

Laajasti pohditaan ja neuvotaan eläkkeelle jääviä opettelemaan ajan käyttöään uusiksi. On niin iso muutos.

Mitä mieltä tästä?

Te ketkä olette jo jääneet? Mikä muuttui?

Entä te, kellä on (ehkä kaikanakin) edessä? Miten arvelet sujuvan?

 

Alin eläkeikäni tulee täyteen elokuussa 2026, mutta tavoitteenani olisi jäädä pois työelämästä jo ensi syksynä. Joskus on osunut silmiin näitä eläkkeelle jäävien "opastuksia" ja varmasti on totta, että niille ihmisille, joille työ on ollut jos nyt ei kaikista tärkein asia elämässä niin ainakin kolmen tärkeimmän joukossa, eläkkeelle jääminen voi olla iso - ja jopa epämiellyttävä - muutos. Mulle työ on aina ollut vain keino rahoittaa asiat, joita haluan vapaa-ajallani. Silloinkin, kun olen tykännyt työstäni.

Joissain "opatuksissa" kehotetaan eläkkeelle jäävää säilyttämään sama vuorokausirytmi kuin työelämässä ollessa. Joka arkiaamu herätyskello soimaan? Mä vaan ihmettelen, että miksi? Mulla alkoi syyskuussa 1968 kansakoulun eka luokka ja siitä lähtien lomia lukuunottamatta herätyskello on arkiaamuisin soinut. Eikö 58 vuotta herätyskelloa jo riitä? Pitääkö sen pirunkeksinnön päristä vielä kuolinvuoteellakin? Ketään ei käsittääkseni pitäisi haitata, jos neulon villasukkia Netflixiä katsellen klo 3 aamuyöllä ja menen nukkumaan klo 7. En aio eläkkeellä tehdä enää töitä, joten ei pitäisi olla mitään merkitystä kenellekään, mihin vuorokaudenaikaan olen hereillä ja milloin nukun. Mun mielestä eläkkeelle jäämisessä yksi parhaista asioista on, että voi vaikka heittää koko pirunkeksinnön roskiin. 



Toinen asia, mikä niissä "opastuksissa" kiinnitti huomioni, oli se, että pitäisi kuulemma tehdä vapaaehtoistyötä tai harrastaa tai tehdä jotain muuta ryhmässä muiden ihmisen kanssa. Ihminen kun on sosiaalinen eläin ja kun työkaverit jää pois, niin niiden tilalle pitäisi saada uusi "yhteisö". Mä saan nykyisin lähes ihottumaa sanasta yhteisö :D Mulle kun yhteisö tarkoittaa joukkoa ihmisiä, jotka tarvitsevat tai haluavat multa vähän väliä jotain. Tietyllä tavalla koen siis yhteisöllisyydenkin työnä. Josta ei tosin makseta mitään. En halua eläkkeelle jäätyäni enää tehdä töitä. En palkallisia enkä palkattomia. En halua enää sitoutua mihinkään aikatauluihin. Herätyskellon lisäksi kalenteri lentää roskiin. Haluan olla vapaa sitoumuksista, velvollisuuksista ja aikatauluista. Olen tyytyväinen, jos kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. 



Ystäviä, kavereita ja läheisiäni tapaan silloin, kun se mulle itselleni sopii. Luonnollisesti ajankohdan pitää sopia myös heille, mutta tapaamisten täytyy olla täysin vapaaehtoisia. Molemminpuolin. Mulla on sujunut 3-päiväinen työviikko oikein hyvin jo yli kahden vuoden ajan (viime viikolla otin ne 3 päivääkin vapaata) enkä usko, että työelämästä häivyttyäni tulisin kaipaamaan työpäiviä. Keksin kyllä tekemistä ja luova laiskottelukin on ihan mukavaa.

Mulle tuli tästä mieleen, kun luin taannoin kirjan suomalaisista erakoista. Siinä kerrottiin eräästä eläkeikäisestä naisesta, joka eli yksikseen luonnon keskellä, eikä juuri näyttäytynyt ihmisten ilmoilla. Hänellä oli ihan oma vuorokausirytmi, saattoi valvoa tai nukkua päivällä tai yöllä. Yksi poikkeus siihen kuitenkin oli: hän tykkäsi usein keittää kahvit puolenyön aikaan. :) Voisin mielellään elää tuollaista elämää.

Räväkät vaimitkänenytoli kuulumiset ketju on noille, kelle tää ei sovi...

... siellä se varmaan pursuaa yli äyräidensä, kun tarttee tänne tulla 'neuvomaan' miten täällä pitäisi kirjoittaa... toisille kun mikään ei riitä

tänään menen kauppaan, ostan piip piip piip, kun ystävä tulee viikonlopuksi. Tehdään piip piip piip ja juodaan piippiippiip. Käydään pilkillä, saattaa tulla piip tai piippiippiip...

näitä kuuluu ilman piippiippiip sanoja

hah, oliko hauskaa???

Kepeää keskiviikkoa

N64

Pitkis +muut, tsemppiä kirjoitteluun... ja muuhunkin

Nro 9888: "Mulle tuli tästä mieleen, kun luin taannoin kirjan suomalaisista erakoista. Siinä kerrottiin eräästä eläkeikäisestä naisesta, joka eli yksikseen luonnon keskellä, eikä juuri näyttäytynyt ihmisten ilmoilla. Hänellä oli ihan oma vuorokausirytmi, saattoi valvoa tai nukkua päivällä tai yöllä. Yksi poikkeus siihen kuitenkin oli: hän tykkäsi usein keittää kahvit puolenyön aikaan. :) Voisin mielellään elää tuollaista elämää."

Mä on luonnostani aamuvirkku, mutta se on nykypäivänä aika huono juttu. Ja aamuvirkkuna siis voisin nousta virkeänä ylös klo 04:00, mutta se sitten edellyttää, että viimeistään klo 19 voisin mennä nukkumaan. Ja näinhän ei yleensä ole, koska monet soittavat, viestittelevät tai haluavat tavata siten, etten klo 19 voi olla jo unessa. Teoriassa voisin aloittaa työpäivän jo aikaisin, mutta kun osa porukasta tulee töihinkin vasta klo 10, niin ei onnistu, että lopettaisin työpäivän puolilta päivin. Palavereja kun on iltapäivisinkin. Aamulla varhain taas - koska en asu omakotitalossa - ei oikein voi tehdä sellaisia asioita, jotka jollain tavalla häiritsisivät naapureita. Ne pitäisi sitten ehtiä tehdä ennen nukkumaanmenoa. 

Vuonna 2013 olin pitkällä sairaslomalla ja tein töitä vain oman jaksamiseni mukaan. Monesti olin koiran kanssa jo hyvin aikaisin aamulla läheisellä lammella katsomassa, kun joutsenet sapauvat tai joutsenet ovat lähdössä kohti etelää. Ketään ei näkynyt missään, ei edes ensimmäisiä töihin lähtijöitä. Kaikki antoivat mun toipua rauhassa eli kukaan ei soittanut eikä tullut käymään vaan mä otin muihin yhteyttä oman jaksamiseni mukaisesti. Voinnistani huolimatta se puoli vuotta on ollut elämäni parasta aikaa, koska sain unohtaa niin kalenterin, herätyskellon kuin puhelimenkin. Kukaan ei tarvinnut mua mihinkään. Paitsi tietty kissat ja koira, mutta se on eri juttu. 

Pitkis

Tsemppiä opiskeluun! Uskon että sujuu hyvin, vaikka vaikealta tuntuisikin. Olet kuitenkin innostunut alasta, se kantaa pitkälle. Olen useinkin ihmetellyt näitä etäopiskeluja, kun siinä jää se porukkahenki syntymättä, ei kai ole tarkoitus, että jokainen omassa loukkaassaan puurtaa, eikö yhdessä olis antoisampaa?

Aikoinaan, sisäoppilaitoksessa, opiskelun oheistapahtumat oli tosi tärkeitä. Tehtiin talkoilla pitsaa, kauralyhteitä, pidettiin kirpparia, juhlittiin, retkeiltiin, käytiin leffassa, jäätelöannoksilla, reissattiin Tanskassa, ihastuttiin, kyläiltiin toistemme kotona. Ystävystyttiin. Ja opiskeltiin usein porukalla, opeteltiin kasvien latinankielisiä nimiä puistossa, päntättiin omenalalajikkeita, porkkanan kasvuolosuhteita, rikkakasveja, kasvuvyöhykkeitä...

Elinikäisiä ystäviä, aikuistumista, ryhmätöitä, sopeutumista erilaisiin ihmisiin... kaikkea tätä ja paljon muuta...

Puutarhuri

Presiis, Lammas! Sain aamun makoisat naurut noista eläketuumailuistasi 😅 niin samaa mieltä. Sain heittää oman työmanttelin yltäni viime kesänä. Henkisesti siihen aloin siirtyä jo aiemmin.

Vapaus ajassa ja paikassa on aivan parasta. Teen taas asioita, joista lapsena tykkäsin, mutta en voinut silloin tehdä. Kun joskus talviyönäkin valvon omassa sängyssä peittojen alla, tuntuu kuin olisin pumpulissa.

Puutarhuri nro 9891: Etäopiskelut taisi yleistyä koronapandemian seurauksena, mutta oli niitä aiemminkin. Kutsuttiin monimuoto-opiskeluksi. Itse opiskelin ammattikorkeakoulussa monimuotona it-alalle ja koko koulutus oli tarkoitettukin työn ohessa suoritettavaksi. Koulutuksesta suurin osa oli nimenomaan etäopiskelua, jotta opiskelijat pystyisivät olemaan normaalisti töissä ja opiskelut hoitamaan työpäivän jälkeen. Lähiopetukseen ja tentteihin joutui sitten käyttämään vuosilomapäiviä eli varsinaista lomaa ei ollut muutamaan vuoteen. Oli se kyllä aika hullua aikaa, kun olin kahden alakouluikäisen yh ja lisäksi mulla oli isokokoinen paljon liikuntaa tarvitseva koira, kaksi kissaa ja kaksi hamsteria. Yöunet jäi niinä vuosina vähiin :D

Pitkiksen opinnoista en tiedä, mutta voisiko olla kyse nimenomaan sellisesta, joka on tarkoitus suorittaa työn ohessa?

Vähän omia eläketuumailujani...

Aikataulut eläkkeellä  - ei kiitos!

Työni oli juurikin tiukkoihin aikatauluihin sidottua, sitä ei enää eläkkeellä.  Mitä vähemmän sovittuja juttuja, sen parempi minulle.

Vapaaehtoistyö tai harrastus  ryhmässä  - en kaipaa!

Teen omanlaistani vapaaehtoistyötä omissa oloissani; harrastus.

Ystävien kanssa tapaamme silloin kun hyvältä tuntuu.

Tekemistä keksin minäkin, mutta osaan laiskotellakin.

Mukavia omanlaisia, itselle mieluisia eläkepäiviä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Presiis, Lammas! Sain aamun makoisat naurut noista eläketuumailuistasi 😅 niin samaa mieltä. Sain heittää oman työmanttelin yltäni viime kesänä. Henkisesti siihen aloin siirtyä jo aiemmin.

Vapaus ajassa ja paikassa on aivan parasta. Teen taas asioita, joista lapsena tykkäsin, mutta en voinut silloin tehdä. Kun joskus talviyönäkin valvon omassa sängyssä peittojen alla, tuntuu kuin olisin pumpulissa.

Juuri näin! Mulla tämä 3-päiväinen työviikko on askel eläkkeelle jäämiseen. Alunperin aloin vain kokeilla pari kuukautta, miten pärjään tulevien eläkepäivieni elintasolla. Koska pärjäsin ihan hyvin, ajattelin, että no miksi sitten tekisin 5-päiväistä työviikkoa, kun vähemmälläkin pärjään. Mulla on ollut vasen jalka eläkkeellä jo kauan ja nyt on oikeakin jo polvea myöten. Tässä olen  jo neljä tuntia odotellut, että firman koulutuspäivä alkaa. Noh, enää reilu vartti. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän omia eläketuumailujani...

Aikataulut eläkkeellä  - ei kiitos!

Työni oli juurikin tiukkoihin aikatauluihin sidottua, sitä ei enää eläkkeellä.  Mitä vähemmän sovittuja juttuja, sen parempi minulle.

Vapaaehtoistyö tai harrastus  ryhmässä  - en kaipaa!

Teen omanlaistani vapaaehtoistyötä omissa oloissani; harrastus.

Ystävien kanssa tapaamme silloin kun hyvältä tuntuu.

Tekemistä keksin minäkin, mutta osaan laiskotellakin.

Mukavia omanlaisia, itselle mieluisia eläkepäiviä kaikille!

Tämä kuulostaa mukavalle. Päivät täyttyy sopivasti, tai ei ollenkaan. Parasta eläkkeellä olossa on se, ettei tarvitse aikatauluttaa juuri mitään. Puolison kanssa sovitaan sellaiset menot, mitä yhdessä tehdään. Muuten mennään erikseen tai ollaan kotona.

On ihana herätä aamulla, kun on nukkunut tarpeeksi. Uneton yö ei stressaa, kun ei ole pakko olla 'toimintakunnossa' aamulla. Nautin retkeilystä, ulkoilusta, mutta jos ei hotsitakaan lähteä, menen toiste. Vapaus. Jäin nuorena oravanpyörästä, teen vieläkin mukavia töitä eläkkeen ohessa. Nautin.

Vierailija kirjoitti:

Katon tv; tä, ärtynyt olo kakenlaisesta miettimisestä.

Ketään omaisia ei ole jotka kaipaisivat minua, kukaan ei edes tekisi katoamisilmoitusta minusta jos katoaisin johonkin koska en ole kenellekkään olemassa.

En tiedä miten kauan jaksan. N61v

 

Miten olet voinut häätää kaikki ihmiset läheltäsi? Koulukaverit, työkaverit, naapurit, kaupan vakimyyjät, kirjastoihmiset, seurakunnan väen, helsinkimission vapaaehtoiset? Oletko aina ärtynyt ja piikit pystyssä, valitat kaikesta?  Sinulla on valta muuttaa asioita! Lähde hakemaan ihmisiä, autettavia, puhekavereita, mutta muista oma asenteesi, sen on oltava lähestymisen salliva.

Ei ollut ruuhkaa uimahallissa.

Avasin ketjun 2022, 61v

Osa ehkä osasi arvella, minkä ikäisen kuulumisia ap kirjoittaa. Ehkä arveli, minkälaisia tarinoita toisilta kertyy. Jos joku kuvitteli aloituksen perusteella räväköitä tarinoita, joutui taatusti pettymään, no heillehän on oma ketjunsa :) jokaiselle jotakin

Jatketaan samaan ystävälliseen malliin, vanhat ja uudet

N64