Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johan jollakin on ankeaa, kun pitää tulla osoittaa mieltään ketjuun, josta monet pitää. 

Moneenkohan kertaan sekin pitää sanoa, että ap on sanonut tämän olevan mukava kirjeenvaihtoketju. Onko mahdotonta ymmärtää mukavan päälle? Koittaisitte te trollitkin olla mukavia niin mukavampi olo teillekin tulisi.

Mikä watun "kirjeenvaihtoketju"??? Oletko edes lukenut aloitusta ja ymmärtänyt lukemaasi??? Näköjään et !

Mitä Sinulle TÄNÄÄN kuuluu? Koitapa ymmärtää vihdoin ja viimein mitä tuossa lukee!

Trolliksi haukkuminen tekee oman  olosi mukavammaksi? Minun aloituksen mukaisia viestejäni on paheksuttu, alapeukutettu, en ole trolli vaan keskustelusta poispotkittu (ainakin yritetty) kun olen yrittänyt viestiä aloituksen aiheen ymmärtäen. Tuntuu, että kaikki "ohikirjoitukset" ansaitsevat yläpeukun, kun taas minun aiheen mukaiset tyrmätään h

Nyt ei ole sun lääkitys kohdallaan. Tee sille jotain. 

Tylsä työpäivä kun ei oo mitään järjellistä tekemistä. Olen niin hemmetin tympääntynyt tähän diiba daaba hommaan jossa ei ole mitään vaikutusmahdollisuuksia enkä pääse hyödyntämään osaamistani. Firman organisaatio on ihan älytön. Taloushallinto tekee järkyttävästi virheitä (tai ehkä siellä eräs henkilö) josta koituu se, että tulot ja menot on ihan sekaisin. Täällä on muutamia oikein vanhanajan tyranneita, jotka olleet talossa varmaan 15 v ja sanelevat kaiken. Täällä ei arvosteta muista firmoista tulleita ja heidän aikaisempaa osaamista vaikka ollaan vanhoja konkareita omalla osaamisalalla. Ihan sama mitä sanoo, kukaan ei kuuntele tai kuule tai vaan pääsääntöisesti nämä vanhat tyrannit kiukustuu jos joku puuttuu asioihin. He "omistavat" mielestään tämän firman ja kaikki kysymykset mielletään kyseenalaistamiseksi ja vastaukseksi saat ylimielistä tiuskimista ja silmien pyörittelyä tyyliin "älä sinä tule tänne kertomaan mitään, me osataan kyllä tämä". Uusia ihmisiä ei kutsuta eikä oteta mihinkään työryhmään, eli ne vanhat talossa iät ajat oleet henkilöt tekee asioita niin kun on aina tehty, eli mikään ei kehity. 

Onneksi sentään palkka on erinomaisen hyvä työn vaativuuteen nähden. Taidan lähteä "etäilemään" kotiin tästä.

Etsin apteekista helpotusta aftaan, ennen oli sellainen pieni laatta joka kiinnittyi aftan päälle. Sellaisia ei enää valmisteta. Ostin sitten geeliä jonka pitäs auttaa, no miten se edes pysyy paikoillaan eikä tunnu mitään helpotusta. Meni hukkaan se raha.

Selkäkipu vaivannut pari päivää. Ulkona olisi upea aurinkoinen tuulinen ilma mutta tuskinpa tulee kävelylle lähdettyä.

Eläkkeellä nautin rauhallisista aamuista, kiireettömyydestä ja siitä ettei ole pakko tehdä mitään. 

Kun mä jäin eläkkeelle, ensimmäiset kaksi vuotta nukuin ihan älyttömästi, luin ja makoilin sohvalla, en juuri ulkoillut enkä tavannut kuin lähimpiäni. Olin niin totaalisen väsynyt. Nelkyt vuotta opetustyötä homekoulussa vei voimat ja terveyden. Sitten aloin pikkuhiljaa toipua, sain jättää lääkkeitä pois ja voimat palautui. Nyt jaksan jo vaikka mitä, mutta mitään aikatauluja en halua. En halua sitoa itseäni mihinkään harrastukseen tai muuhun. Aamulla nukun puoleen päivään, haahuilen ja teen jos huvittaa. Luen edelleen paljon, teen käsitöitä ja hulluttelen puolisoni kanssa. Ihanaa kun kello ei soi koskaan eikä tarvitse tehdä mitään.

Veronpalautus huimat 1,49€ ! Eipä tarvitse miettiä mihin sen tuhlaan, kun sitä ei edes makseta... hyvin on vero% kohdallaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Etsin apteekista helpotusta aftaan, ennen oli sellainen pieni laatta joka kiinnittyi aftan päälle. Sellaisia ei enää valmisteta. Ostin sitten geeliä jonka pitäs auttaa, no miten se edes pysyy paikoillaan eikä tunnu mitään helpotusta. Meni hukkaan se raha.

Selkäkipu vaivannut pari päivää. Ulkona olisi upea aurinkoinen tuulinen ilma mutta tuskinpa tulee kävelylle lähdettyä.

Eläkkeellä nautin rauhallisista aamuista, kiireettömyydestä ja siitä ettei ole pakko tehdä mitään. 

Aftat on jotain niin järkyttäviä. Onneks ei monesti ole ollut. Kipu on raastavaa. Ekalla kerralla olin varma saaneeni aidsin tai suusyövän tai jonkun katalan, kuolettavan  tulehdussairauden... ja tämä ennen nettiä... nyt on varmaan tullut lukuisia hirmusairauksia lisää, mihin oireet osuu. Sammas oli yksi pahimmista sairastetuista pitkittyneen yskän, keuhkotorven tulehduksen, äänihuulten kipeytymisen, kuumeilun aikaan.

nälkä on, tänäänkin

Karen, Karen hmmm... hyvä kun muistutit:

Muisteluja

Kansakouluaikaan kirjoitin aineeseen touhuilustani Kaari-tätin kanssa. Ope sanoi, ettei sen nimistä voi oikeasti olla. Hänen nimensä lienee virallisesti Kaarina. Ja niin tuo 'kansankynttilä' korjasi punaisella na liitteen aineeseeni! Ja mitä polo en tiennyt, mitä 'virallinen' tarkoittaa, täti oli rahastaja, ei kai mikään virka tuo??? Oli vuosi 1969

Uuni kuumana:

Enpäs kerro mikä valmistuu, lällällläääää

Hei Häirikkö

Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan

Hieman (=lue totaalisen) yksinäiseltä. En totu riittävästi yksinäisyyteen, olen oppinut selviämis keinot puhumalla. Mutta tuntuu jo sairaalta hölpöttää päivät pitkät olemattomalle ihmiselle, liekö hän olis jossain vai onko kaikki vain hölynpölyä. 

Tämä vastaaminenkin tuntuu synnille, olis vaan pakko valehdella täällä, että kaikki olis hyvin, niin edgarttolletkin olis tyytyväisiä. 

 

Katsoin, kun astronautit palasivat avaruudesta takaisin kotiplaneetalle. Oli liikuttavaa. Delfiinit uivat meressä avaruuskapselin ympärillä toivottamassa tervetuloa kotiin. Kiitos Elon Musk ja SpaceX.

Oletko katsonut tosipohjaisen elokuvan Sobibor?

No arvatkos? Veljeni sattui kuppilaan, juteltiin niitä näitä. Pizza maistuu...

Kävin kaupungilla ostaa kengät, ja kahvilassa. Nyt kuuntelen tv:stä ohjelmia ja selailen puhelinta. Yksin ja orpo olo kuitenkin nyt.

.!

Syön pizzaa, juon kaljaa naninam olkoot niin:) :)

Kävin tänään työhaastattelussa.Luulen että poikii töitä.😀

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupungilla ostaa kengät, ja kahvilassa. Nyt kuuntelen tv:stä ohjelmia ja selailen puhelinta. Yksin ja orpo olo kuitenkin nyt.

Voi sinua.Voisinpa auttaa..

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Tsemppiä opiskeluun! Uskon että sujuu hyvin, vaikka vaikealta tuntuisikin. Olet kuitenkin innostunut alasta, se kantaa pitkälle. Olen useinkin ihmetellyt näitä etäopiskeluja, kun siinä jää se porukkahenki syntymättä, ei kai ole tarkoitus, että jokainen omassa loukkaassaan puurtaa, eikö yhdessä olis antoisampaa?

Aikoinaan, sisäoppilaitoksessa, opiskelun oheistapahtumat oli tosi tärkeitä. Tehtiin talkoilla pitsaa, kauralyhteitä, pidettiin kirpparia, juhlittiin, retkeiltiin, käytiin leffassa, jäätelöannoksilla, reissattiin Tanskassa, ihastuttiin, kyläiltiin toistemme kotona. Ystävystyttiin. Ja opiskeltiin usein porukalla, opeteltiin kasvien latinankielisiä nimiä puistossa, päntättiin omenalalajikkeita, porkkanan kasvuolosuhteita, rikkakasveja, kasvuvyöhykkeitä...

Elinikäisiä ystäviä, aikuistumista, ryhmätöitä, sopeutumista erilaisiin ihmisiin... kaikkea tätä ja paljon muuta...

Puutarhuri

Kiitos viestistäsi. Jos mietin itseäni niin minulle on tavallaan parempi opiskella etänä. Tavallaan se lähiopintopakko toisi sitten mukanaan omat juttunsa. Jännittäisin sitä kaikkea liikaakin ja menisi keskittyminen vääriin juttuihin. Minulla, kun ikävästi on sellainen tausta, että en voi mitään kovin hyviä muistoja eri kouluista kertoa ja jos olisin esim lukiossa voinut opiskella etänä niin olisin säästynyt monelta ikävyydeltä Minulla, kun meni voimia jo paljon siihen, että sain itseni sinne päivittäin. 

Ymmärrän sen, että moni erilainen ihminen taas tykkää lähiopinnoista. Ehkä minäkin tietyllä tavalla kaipaisin sellaista. Silti sitten tuo edellä mainittu vaikuttaa. Toisaalta kyllähän minäkin aina mietin, ettei tässä tule sitten mitään ja en koskaan enää tunne oloani hyväksi missään porukassa. Eihän sekään mukava tunne ole. Samalla itselle olisi ehkä juuri nuo vapaa-ajan jutut yms vielä vaikeampia hetkiä. Jotenkin se tavallinen opiskelu voisi mennä, mutta muut jutut vaikeampia. 

Olen oikeastaan vaan kerran ollut mukavassa ryhmässä. Tämä työkkärin koulutus, jossa eri ikäisiä ihmisiä. Menin sinnekin niin, että jännitin todella paljon. Silti siellä kukaan ei ollut ikävä ja hyvin mukavia ihmisiä. Opettelin tavallaan uudelleen nauramaan muiden joukossa tuolla. Oli jotenkin vaikeaa se kaikki aluksi. Tavallaan tuli se ajatus, että minäkin saan olla iloinen ja kuulua joukkoon. Se koulutus jäi sitten ikävästi kesken. Oli pitkä matka kulkea ja en saanut toista harjoittelupaikkaa mistään mihin olisi vielä ollut mahdollista kulkea. Koirani sairastelut sitten vielä siihen päälle.