Mitä Sinulle tänään kuuluu?

up

Oli upeaa herätä auringonpaisteeseen. Puut niin hienot huurteessaan, lumi valkeaa. Lumivalkeaa. Radiossa soi mukava lauantaiaamun musiikki, herätessä kahvi tuoksui. Puoliso oli laittanut lautaselle tomaattilohkoja, kurkkuviipaleita ja keitetyn kananmunan (ei neliskanttisen:)  )

Viipyilevä aamukahvi, kohta teen sämpylöitä, laitan jälkilämpöön pellille lohkoperunoita, porkkanaviipaleita ja broileria. Siinäpä ruoka tälle päivälle. 

Lapanen jo valmistui eilen, aloitin toista. Kiva elävä pinta, itse keksin mallin. 

Lauantaiterveisin

N64

Sokkotanssi kakkosella tänään :)

Muistelen lapsuuttani. Kesän huippuhetkiä oli, kun mentiin mattopyykille. Järven rannassa oli aikuisille kahvit termarissa ja lapsille kotitekoista mehua. Voikkaleivät, ehkä mariekeksejä. Sain onkia laiturilla. Kukaan ei laittanut matoa koukkuun, kun edellinen syötiin. Siinä uitin pelkkää koukkua huvikseni, olin kai niin pieni, ettei minusta ollut apua matonpesuun juuriharjalla ja mäntysuovalla. Kotona alkoi oksettaa, nousi kuume. Aikuiset sanoi: Auringonpistos. Kuulosti vakavalle. Pitkään mäntysuovan tuoksu etoi. Edelleenkään en muuta pesuainetta osaa käyttää. Pihakaivolla viime kesänä pesin mattoja. Kuivattelin auringossa. Ensimmäistä kertaa ilahduin puhtaiden mattojen tuoksusta kammarin ja keittiön lattioilla. :)

900 aloitustykkäystä, oletko juuri Sinä joku tykkääjistä?

Up

Vierailija kirjoitti:

Eka uneton taas täällä , terve. Nukuin kahden tunnin päikkärit iltapäivällä , onneksi en pidempiä kun haluan nukkua ensi yönä. Katon luokkakokous 3, tykkään suomihömppä leffoista. 

 Et ole oikeasti uneton, jos saat nukuttua päivällä. Sulla on vaan sisäinen kello eri ajassa. Mä en ikinä koskaan ole pystynyt nukkumaan päivällä, vauvanakin kuulema jätin päiväunet samaan aikaan kuin tissinsyönnin, kertoi äiti. Öisinkään en nuku kuin ehkä neljänä yönä viikossa. Mutta olen kiitollinen kirjoista, yöseurasta.

Kolmas uneton: nukuin varmaan 6-8h, jeee en välttis oo uneton lainkaan. Toisinaan vaan.

Olen vaan yrittänyt rauhoittaa mieleni ja miettiä, että täytyy nyt selvitä viikonlopusta ja ensi viikolla sitten taas äitini asioita selvitetään. Niin ei auta murehtia nyt koko ajan. Eilen oli kyllä vaikea päivä ja sellainen "kylmä" olo koko päivän. Kuin vastakohta torstain lämpimälle ololle auringossa.

Olen hakenut rauhaa musiikista. Se on minulle tuttu keino rauhoittaa oloa. Joskus kirjoitin tänne lapsuuden automatkabiiseistä. Meillä oli autossa yleensä Radio Nova päällä. Sen myötä siellä soitetut biisit jäivät mieleeni ja vieläkin joskus löydän sellaisen biisi mitä lapsuuden jälkeen en ole kuunnellut. Olin huono enkussa, mutta jotain ehkä ymmärsin ja melodia ainakin jäi mieleen. Eniten muistan biisejä 90- luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Matkustettiin lomareissujen takia välillä ja samalla kävin harrastuksissa viikoittain ja urheilukisoissa. Näin autossa oltiin paljon ja maalla pitkät matkat.

Minut olisi varmaan voinut laittaa monen tunnin matkalle viihdykkeenä vain radio. En olisi tarvinnut muuta ja musiikki ollut itselle tärkeää. Yleensä kuuntelen raskaampaa musiikkia, mutta minulle tärkeitä ovat myös nämä ns lapsuuden biisit. Pahoittelen jos joku ei tykkää, kun laitan niitä nyt tähän, mutta mietin, että olisi kiva mainita muutamia ja joskus jatkossakin voisin jonkun "lapsuuden biisin" laittaa.

Samalla mietin edelliseen viestiini liittyen juuri sitä, että jos kohtaisimme "oikeassa" elämässä niin pitäisiköhän kukaan ketjulainen edes minusta. Kirjoitin, että olisin varovainen ja harkitseva. En välttämättä osaisi puhua paljonkaan. Näin joku voisi miettiä kuka minäkin oikein olen. Tälläinen ajatus tuli mieleen viesteistä missä pohdittiin juuri sitä kuinka keskustelut kasvokkain eroavat kirjoittelusta. Samoin mietin välillä, koska joku kyllästyy kirjoituksiini pahemman kerran. Jos yritän pysyä pois niin sitten tulee tunne, että kuitenkin kiva kirjoittaa ja niinpä kirjoitan taas :) 

The Connells - 74, 75

Sonique - Feel so good

Savage Garden - Truly madly deeply

Lifehouse Family - High (tämän tunnistin joskus youtubesta viime vuonna) 

Howie Day - Collide (samoin tämä tuli vastaan aikuisena ja yhdistin lapsuuteen) 

Goo Goo Dolls - Iris (tätä etsin pitkään  ja hyräilin melodiaa, löytyi myöhemmin sattumalta nuoruudessani)

Passenger - Let her go (myöhempiin vuosiin ja erääseen ihmiseen liittyen jota en niiden vuosien jälkeen nähnyt, kun se koulu päättyi) 

"Lifehouse Family - High (tämän tunnistin joskus youtubesta viime vuonna)" 

Korjauksena viestiini 

Lighthouse Family - High

Riittäköön nyt nämä biisit jo. 

Pitkis

Kiva noi musiikkijutut, tosin itse kuuntelen nykyään vain kotimaista musiikkia. Aiemmin kyllä kaikki kelpasi

Leppeää Lauantaita

Unettomuudesta. Olin itse melko uneton pari talvea. Talvi 2020- 2021 oli pahin. Alkoi joulukuussa ja unettomuus piinasi minua aina kevääseen saakka. Jouduin lääkärin lääkkeitä käyttämään jo. Ehkä pieni apu. Toinen jakso seuraava talvena, mutta hieman helpompi. Niistä talvista ei jäänyt paljonkaan muistoja. Itsellä levoton olo ja ahdistus aiheutti sen unettomuuden. En pystynyt rauhoittumaan ja pää kävi ylikierroksilla koko ajan.

Noista vuosista jäi sellainen häiriö minulle etten tunne juurikaan väsymystä ns normaalilla tavalla. Voin olla "kehollisesti" väsynyt, mutta päähän asti tuo väsynyt olo ei useinkaan yllä. Näin pitää yrittää tunnistaa ne hetket, kun olen "oikeasti" väsynyt ja mennä sopivaan aikaan nukkumaan. 

Ulkona on pieni raikkaan kirpsakka pakkanen. Taivas jälleen höttöisen harmaata pumpulipilvimassaa, sellaista mihin tekisi mieli heittäytyä selälleen upoksiin ja antaa ympäröivän hattaran vain hyväillä joka paikasta. Luoda höyhenenkevyttä painottomuutta.

Huolivapaata leijailua. 

Kivut ovat salakavalasti lisääntyneet. Uusiutuneet. Hiipien moninkertaistuneet ja ulottanevat lonkeroitaan laajalle. Jokapäiväistyneet. Yöunet väistyneet muutaman tunnin tummanharmaaksi tiedottomuudeksi pirstaloituen terävän kivun heräämisen todellisuuteen.

Operaatioaika kuukauden päästä. Epätietoisuuden suota, enemmän kysymyksiä mitä en kuitenkaan osaa kysyä. Silmin havaittavia muutoksia. Jokahetkistä raskasta väsymystä. Minua tarkkailevia pelokkaita silmiä. Huolesta tummuneita katseita.

Liian isoja elämisen saappaita lapsilleni.

Rinnassani asuu musertavan painava Elämä. Huolia hevosellekin annettavaksi. Ei vain kuitenkaan kenellekään jaettavaksi. Edes pintamuruja häivytettäväksi. Olen yksin yksinäisenä minua ympäröivän tumman kaavun sisällä, minkä ulkopinnassa välähdyksellisesti heijastuu ulkomaailma arjen ihmisineen ja tilanteineen. Värit ovat pehmentyneet, haalistuneet.

Kauniita kuitenkin ovat.

Marraskuun kaktukseni rehottaa ruukussaan hersyvänä. Se on kasvattanut teräväsärmäisiä lehtilonkeroitaan joka ilmansuuntaan, liian isossa ruukussa villiintynyt holtittomaksi, ahnien päivänvaloa ikkunan edessä. Kuin peikkopojan takkutukka.

Jääkaappi on kuin minä itse. Hyllyt notkuvat tyhjyyttään. Puoliksi syöty juustopaketti, lähes tyhjä leipärasvarasia. Vihanneslaatikossa jäävuorisalaattia, paprika. Tyhjäksi puristettu sinappituubi. Paljon ei mitään. Äänistä päätellen elämäni rakkaudet havahtunevat tähän päivään. Ehkä heille jotain taion tänään jotenkin ruuaksi. Onneksi pakastimessa hätävaraa. Jotta voin osoittaa lapsilleni rakkauttani tänäänkin. Perustarpeiden tyydyttämisellä. 

Lässytän heille kuinka rakkaita palleroita minulle ovat. Sotken kampauksensa hiuksiaan pörröttämällä. Paitsi en esikoisen. En yletä, hän sotkee minun hiukseni.

Aamuyön univalveen rajalla muistan nähneeni unikuvaa, missä solmin päähäni ruusukuviollista huivia. Olen tarkkana, miten sen asettelen, miten saan huivin laskeutumaan kevyen näköisesti kallon muotojani pehmittämään. Äitini huivia.

Jos mahdollista, osoita, sanoita läheisillesi rakkaimmillesi tunteesi. Sano, että rakastat. Kosketa, halaa, jos se tuntuu luontevalta. Ihokosketus, läheisyyden levittäminen kosketuksen lämmön kautta on suurta voimaa. Sylin syleilyssä hetkeksi lempeästi puristautuu kokoon.

Hetken hengittää kevyemmin.

Siunattua päivää Sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistanu toi pressan turvamiehen im. Kammottavaa. Toivottavasti aamuviideltä lenkille ym.ylettömyydet ei o vaikuttanu. Niinistö sentään oli tavallinen turvattava.

Itsemurhan voi tehä kuka tahansa. Ei siihen välttämättä työ vaikuta ollenkaan. 

Itse, kun mietin asiaa niin olen tavallaan aina pystynyt ymmärtämään tähän tekoon päätyneitä. Jotenkin ymmärrän sen, että jos joku päätyy siihen niin hänellä on niin kauhea olo, että tuo tuntuu "hyvältä" vaihtoehdolta. Ehkä peilaan omia kokemuksiani tähän myös. Samalla itsekään en silti helposti voi ymmärtää sitä, että jos sinulla on yksikin tärkeä ihminen joka välittää sinusta niin tavallaan sinun pitäisi yrittää jaksaa edes hänen takiaan. Sitä mietin tietäen minun nämäkin mielenterveysasiat ovat huonosti hoidettuja. Sivusta tähän vaikeasta aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ulkona on pieni raikkaan kirpsakka pakkanen. Taivas jälleen höttöisen harmaata pumpulipilvimassaa, sellaista mihin tekisi mieli heittäytyä selälleen upoksiin ja antaa ympäröivän hattaran vain hyväillä joka paikasta. Luoda höyhenenkevyttä painottomuutta.

Huolivapaata leijailua. 

Kivut ovat salakavalasti lisääntyneet. Uusiutuneet. Hiipien moninkertaistuneet ja ulottanevat lonkeroitaan laajalle. Jokapäiväistyneet. Yöunet väistyneet muutaman tunnin tummanharmaaksi tiedottomuudeksi pirstaloituen terävän kivun heräämisen todellisuuteen.

Operaatioaika kuukauden päästä. Epätietoisuuden suota, enemmän kysymyksiä mitä en kuitenkaan osaa kysyä. Silmin havaittavia muutoksia. Jokahetkistä raskasta väsymystä. Minua tarkkailevia pelokkaita silmiä. Huolesta tummuneita katseita.

Liian isoja elämisen saappaita lapsilleni.

Rinnassani asuu musertavan painava Elämä. Huolia hevosellekin annettavaksi. Ei vain kuit

Kiitos tästä, kauniisti kirjoitat... voimia sinulle, lapsipalleroille ja pumpulipilville :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistanu toi pressan turvamiehen im. Kammottavaa. Toivottavasti aamuviideltä lenkille ym.ylettömyydet ei o vaikuttanu. Niinistö sentään oli tavallinen turvattava.

Itsemurhan voi tehä kuka tahansa. Ei siihen välttämättä työ vaikuta ollenkaan. 

Itse, kun mietin asiaa niin olen tavallaan aina pystynyt ymmärtämään tähän tekoon päätyneitä. Jotenkin ymmärrän sen, että jos joku päätyy siihen niin hänellä on niin kauhea olo, että tuo tuntuu "hyvältä" vaihtoehdolta. Ehkä peilaan omia kokemuksiani tähän myös. Samalla itsekään en silti helposti voi ymmärtää sitä, että jos sinulla on yksikin tärkeä ihminen joka välittää sinusta niin tavallaan sinun pitäisi yrittää jaksaa edes hänen takiaan. Sitä mietin tietäen minun nämäkin mielenterveysasiat ovat huonosti hoidettuja. Sivusta

Vaikea masennus: ihminen ei näe, koe asioita samoin kuin terve. Ei näköalaa tulevaisuuteen, ei värejä... vain loputon suo, upottava...

Been there, seen it

Vain toinen saman kokenut voi tietää

Nukkumaan mennessä eilen illalla olin levoton ja surullinenkin. Heräsin aamuyön hämärässä, tämä ajatus tuli mieleeni: ihminen ei selviä elämän kaaoksessa ilman Jumalaa.

Pidetään tänään ystävien kanssa laskiaispullakahvittelut 😋

Piti tänään lähteä pilkille.Kotitöitä kuitenkin olen tässä tehnyt niin siirtyi huomiseen.

"Kiitos tästä, kauniisti kirjoitat... voimia sinulle, lapsipalleroille ja pumpulipilville :)"

Kiitos Sinulle <3

..tänne ajelehdin huomaamattani teidän seuraanne, elämisen ajatusten keskelle. Ihmistä etsiessäni, kaivatessani. Elämisen monimuotoisuutta ihmetellessä. Kerroksellisuutta. Limittäytymistä. Kohtaloihin, tilanteisiin samaistuen. Hengessä mukana ollen.

On hyvä, että on joku paikka minne voida sanoittaa ajatuksia, saada kenties jotain etäisyyttäkin omasta elostaan. Se kun on niin totta, ihminen kaipaa ihmistä. Tavalla jos toisella.

Pelle Miljoona, 70v

Muistan, kun Moottoritie on kuuma biisi oli uusi. 1980. Olin just muuttanut omilleni, veli äänitti ton levyn mulle c-kasetille. Joulukuussa pidettiin pikkujoulut kaverien kaa, huudatettiin tota kasettia, onneksi ei ollut naapureita lähellä. Juotiin jotain tosi karseaa, tositosi halpaa punaviiniä. Lähdettiin ulos paukkupakkaseen, lahti-tampere tien ylikulkusillalla hoilattiin pelle miljoonaa, kaikki mitä muistettiin ja vielä vähän niitäkin, mitä ei muistettu... terkut Sirkka, Ari ja muut

Oi kultainen nuoruus: Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain, kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain