Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokapahinen voi lukea, miten tahtoo. Kirjoitella, mistä tahtoo. Ystävällisesti, jookos
Voit ohittaa, jossei päivän ruoat tai musiikit nappaa. Kerro omia juttujasi.
Jos mitään mieluisaa löydy, voit pysyä pois.
Mutta ethän moiti toisten kirjoituksia, se on epäkohteliasta...
Älähä nyt hikeenny. Ei tää niin vakavaa oo.
En hikeenny. Olen aivan rauhallinen, joskin pettynyt...
Sekin menee ohi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kesken Antti Tuurin Levoton mieli -kirjan lukeminen. Kirja kertoo taidemaalari Arvid Bromsin elämästä. Hyvä kirja. Nyt ollut keskittyminen lukemiseen huonompaa, mutta aion kyllä lukea.
Joululahjaksi ostin itselleni Matthew Perryn omaelämäkerran. Tykkään Frendeistä ja Chandlerin roolihahmosta.
Jari Tervon kirjat ei kiinnosta minuakaan. Kerran jotakin aloitin ja jätin kesken, sen jälkeen en ole edes yrittänyt.
Nyt aloitin Satu Rämön Rakelin, edelliset luettu.
Tämä päivä sisällä, eilinen kävely oli niin raskasta paarustamista ettei huvita toistaa. Pientä räntää sadellut.
Alennusmyynneistä löysin tänään pitkään etsimäni hiekanväriset farkut. Yes! Kauan etsin, ja olin jo menettää toivoni...
Viime yönä löin rystyseni tai oikeastaan sormen alun auki ja todella kovaa, että verta lensi. Käsillä näpertelyä oli töissä, että "todella kivalta" tuntui näillä käsillä työskennellä. Huomenna on sentään vapaapäivä, että jotain hyvää tässä päivässä.
Oon miettinyt One Morning Left -bändiä tänään paljon. Kiinnostaisi todella tietää faktat mitä on bändin laulajan taustalla. Luulin jo, että sain uuden fanituksen aiheen.
Tuntuu, että kaikki ilonaiheet koko aika lakaistaan tieltä pois. Enemmän sitä on tullut itkettyä, kuin naurettua viime aikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirja ei etene, julma minun makuun
Jari Tervon Eeva ja Aatami, taidan jättää kesken.
Mikä kirja sinulla on meneillään?
Mä jätin kesken Eevan ja Aatamin, en tykkää Tervon tyylistä.
Just sain luettua Kristin Hannahin Sodan sisaret, se kertoo Vietnamin sodan sairaanhoitajista, tosipohjainen ja kammottava, mutta niinhän sota on. Siellä Amerikan presidentit valehtelivat kansalle sodan kulusta ja tappioista, eivätkä sotaan pakotetut veteraanit saaneet traumoihinsa hoitoa. Kyllä oma elämä tuntuu niin auvoiselta täällä Suomessa, kun lukee tällaista historiaa.
Juustonäkkäri iltapalaksi, ei kahvia. Olis luumurahkaakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musiikkivalintani: Miljoonasade Voipallo
Onneksi pakkanen laski ja jäinen tie pehmeni niin ei ollut liukasta, kävin kaupassa ja vein taas vanhalle äidille ostoksensa, oli kiva kun siskoni sattui olemaan myös siellä ja pullakahvit valmiina. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenen mielestä epäkohteliaisuus on hyväksyttävää?
Tarinat voi olla mielenkiintoisia tai tylsempiä. Tapa kirjoittaa ja asenne muita kirjoittajia kohtaan osoittaa tämän kommentoijan oman luonteen.
Miten kohtelette kasvokkain muita ihmisiä?
Anonyyminä täällä on kai helppo huudella, vai?
N64
Päivän biisi: Teemu Roivaisen kaikki
Miust tääl on epäkohteliat vanhuksii. En sit tiiä.
Tarvitaan toinen tuntemaan toinen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi pakkanen laski ja jäinen tie pehmeni niin ei ollut liukasta, kävin kaupassa ja vein taas vanhalle äidille ostoksensa, oli kiva kun siskoni sattui olemaan myös siellä ja pullakahvit valmiina. Ei muuta.
Meilläki oli pullakahvit tänään, tai oikeammin omenamunkit. Kyllä oli makoisat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään on ollut hiljainen päivä. Aamulla heräsin armottomaan migreeniin, joten jäin kotiin töistä. Päivä on kulunut pimeässä huoneessa meditoiden, nukkuen ja äänikirjaa kuunnellen. Siinäpä se. Rauhan päivä.
"Tuntuu, että kaikki ilonaiheet koko aika lakaistaan tieltä pois. Enemmän sitä on tullut itkettyä, kuin naurettua viime aikoina."
Tämä kohta kuvaa kyllä omiakin ajatuksia. Olen yrittänyt kävellä paljon kaikesta huolista huolimatta. Iltalenkillä iski kova suru, kun mietin tulevaa kevättä ja kesää sekä siihen liittyen sitä, että mitä jos äitini kivut eivät hellitä ja hän ei pääse edes kesällä kunnolla normaalisti kävelemään. Mietin viime kesää ja yhteisiä retkiämme. Itkettää alkoi tuo kaikki. Sellainen huoli on kokoajan päällä.
Olen yrittänyt keksiä äidilleni sopivia kenkiä. Ehkä viimein löytyi sellaiset mitkä eivät paina jalkoja. Hänen vaan pitäisi kävellä kaikista huolimatta. Nyt kävelee ns väärällä tavalla ja aiheuttaa vaan lisää kuormitusta jaloilleen. Samalla toivon, että äitini ottaisi minunkin voimani huomioon. Alkaa muistuttaa omaa äitiään vähitellen yhä enemmän. Toinen ei vaan kokoajan jaksa sitä, että omakin pää täyttyy äitini kivuista, huonosta nukkumisesta tai hänen vatsaongelmistaan. Yritän neuvoa ja auttaa mitä voin, mutta kun omakin elämä on ns tyhjää niin eipä minulla paljon ole vastapainoa tälle kaikille.
Ehkä elämäni on ollut siedettävää, kun asiat ovat edes jotenkin pysyneet ennallaan. Nyt, kun kokoajan jotain ikävää tulee lisää niin se on liikaa. Samalla jos mietin viime vuosia niin omat juttunsa on ollut niistäkin. Oikeastaan viimeiset puolitoista vuotta raskaat olleet. Viime talven ja kevään maalaukset ja pienet remontit sekä muutto tavallaan piristi silloin ja oli tekemistä. Samalla onni, että äitini oli edes silloin kunnossa. Olisi ollut hankalaa vielä hänen asiansa sen silloisen kiireen päälle. Ei olisi tullut mitään.
Tätä samaa minäkin kirjoitan, mutta nyt jokainen päivä tuntuu hirveän pitkältä ja raskaalta. Mietin, että mihin meni joulu ja mihin on vähitellen mennyt koko tammikuu. Kuin jossain sumussa. Hetken aikaa jaksoin tammikuussakin pitää parempaa mieltä yllä. Ehkä toivoin jotain parempaa ja hyviä uutisia. Ei se sitten mennytkään siihen suuntaan. Valitusta tämäkin tietysti on, mutta sitä kuunnellessa sortuu siihen itsekin. Ja pitkästi taas. Pahoittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tuntuu, että kaikki ilonaiheet koko aika lakaistaan tieltä pois. Enemmän sitä on tullut itkettyä, kuin naurettua viime aikoina."
Tämä kohta kuvaa kyllä omiakin ajatuksia. Olen yrittänyt kävellä paljon kaikesta huolista huolimatta. Iltalenkillä iski kova suru, kun mietin tulevaa kevättä ja kesää sekä siihen liittyen sitä, että mitä jos äitini kivut eivät hellitä ja hän ei pääse edes kesällä kunnolla normaalisti kävelemään. Mietin viime kesää ja yhteisiä retkiämme. Itkettää alkoi tuo kaikki. Sellainen huoli on kokoajan päällä.
Olen yrittänyt keksiä äidilleni sopivia kenkiä. Ehkä viimein löytyi sellaiset mitkä eivät paina jalkoja. Hänen vaan pitäisi kävellä kaikista huolimatta. Nyt kävelee ns väärällä tavalla ja aiheuttaa vaan lisää kuormitusta jaloilleen. Samalla toivon, että äitini ottaisi minunkin voimani huomioon. Alkaa muistuttaa omaa äitiään vähitellen yhä enemmän. Toinen ei vaan kokoajan jaks
Voi Sua. Toivotaan parempaa :)
Hyvää yötä
N64
Puista piti vielä kirjoittaa, että syksyllä istutin tähän pihaan muutaman puun. Silti aloin miettiä sitä, että kun tämäkään ei ole minun omistamani paikka niin tulenko joskus sitten kaipaamaan niitäkin. Se ehkä rajoittaa sitä istuttamista, kun tietää, että joskus pitää ne jättää tänne. Ehkä paljon ennen kuin ovat ehtineet edes kunnolla kasvaa. Puiden istutukseen liittyy minusta sellainen ajatus, kuin jossain elokuvissa tai kirjoissa missä muistellaan kuinka joku sukulainen on jopa sata vuotta sitten istuttanut puun ja se liittyy suvun tarinaan. Itse taas joutuisin "hylkäämään" puuni jo hyvin aikaisin. Tämä ajatus ollut nyt mielessä, kun katsoin erän elokuvan missä puu kertoi omaa tarinaansa.
Samalla lisäyksenä vielä se, että kadun hieman kun tuli tilattu näitä vaatteita (käytettyjä ovat) liikaa. Hyväkuntoisia ja edullisia, mutta missäpä minä näitä käytän. Ehkä yritän peittää ikävää fiilistä ostelulla, mitä yleensä vältän. Kengät taas epäsopivia ja pitää ne palauttaa. Pahoittelen jos kirjoitan liikaa, mutta viime päivät pyörineet niin paljon samojen asioiden ympärillä, että vaikeaa on ollut jaksaa ja edes saada jotain ajatusta aivoistaan liikkeelle.
Osaan samaistua tuntemuksiisi sinä pahoittelija, joka mukamas kirjoitat pitkästi.
Mun piireissä kahdella on muistisairaus, kahdella oli leikkaus, jotka vetelee nyt lääkkeitä. Itse kärsin voimakkaista mielialan vaihteluista ja yksi osoittaa mulle mieltä jatkuvasti.
Katsoin äsken Huviretki hirttopaikalle elokuvan. Sekin sai mut herkistymään ja sen elokuvan musiikki oli äärettömän kaunista:
https://youtube.com/playlist?list=PL6B0W8wUZ565uIymQdC3Cq4TnBOmSEwJb&si…
Kirjoittele vaan jatkossakin tänne Pitkästikirjoittaja! Ehkä vähän helpottaa kun saat avautua vaikeuksistasi.
Hedelmäpuitako istutit? Keväällä on mielenkiintoista seurata niitten kehitystä.
Kunpa elämääsi tulisi valoa ja toivoa kevään myötä💐
Ei minuakaan haittaa että kirjoittaa huolistaan tänne. Joku täällä sanoi hyvin, että elämän mattoon kuuluu ne tummemmatkin raidat. Pakkopositiivisuus on minusta paljon hankalampaa kuin se, että kertoo, että nyt ei mene hyvin.
Tuli noista puiden istutuksista mieleen, että minusta on aina mukavaa eri pihapiireissä miettiä, että kukahan tämänkin puun on istuttanut. En usko, että puun istuttaminen menee tavallaan hukkaan, koska se on kuitenkin paikallaan pitkään, ja jonkun toisen ilona. Jonain päivänä joku, jolla silloin on tummaa raitaa elämässään, voi saada siitä sinun istuttamasta puusta lohtua.
Puut.
Hyvä kun avasit aiheesta keskustelun, pitkästi kirjoittava. Minuakin kiinnostaa mitä lajia? Ehkä silloin istuttaessasi mainitsitkin, muistan että useamman kerran taimia hait.
Olen istuttanut männyn silloin Suomen 100v kesänä, hiukan vaivalloisesti kasvaa. Kataja on tunnetusti vaikea siirrettävä, kokeilin pientä silti istuttaa kukkapenkin takaosaan metsän reunaan. Kasvaa kyllä, mutta tosi hitaasti, muutama sentti tullut vuosien mittaan, olisko viitisen vuotta.
Vaatteista sen verran, että kaapit täynnään, mitään en raaskisi pois laittaa. Kirpparilta oon paljon ostellu. Nyt oon ihan hurahtanut pellavaan, joskus käytettynäkin löytää. Vuoden sisään oon ostanu kolme uuttakin.
Ja se kummallisin asia: tosi paljon tulee pidettyä niitä samoja. Pesun jälkeen taas päälle. Ja sit kun 'löytää' kaapista jotain muuta, niin samat käyttöön taas pitemmästi.
Onkos muilla samanlaista?
Aamupirteänä auratraktorin herättämänä suihkuun, nyt hörpin kaffeja ja ihana puolisoni oli tehny valmiit voikkaleivät :)
Tästä tulee hyvä päivä :)
Toivottavasti Sinullekin
Ps pitkästi kuulumisia täältäkin...
N64
En hikeenny. Olen aivan rauhallinen, joskin pettynyt...