Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22743)
Mennyt vuosi oli tähän asti elämäni rankin. Uskaltaisiko toivoa, että alkanut vuosi soisi toivon pilkahduksia? Vielä vuosi sitten olin unelmieni työpaikassa; olin ollut jo muutaman vuoden ja luulin, että olen vihdoin löytänyt paikkani. Terveys oli kyllä temppuillut jo muutaman vuoden; minulla on aika vaikea perussairaus, joka on mennyt huonompaan suuntaan. Sitten sain kuulla pomolta, että minun olisi hyvä etsiä työtä muualta, heillä ei olisi enää minulle käyttöä. Siitä se alamäki sitten alkoi: sairaus lähti laukalle ja koko kevät ja kesä meni neljän seinän sisällä kököttäessä, kun vointi oli niin huono, ettei mitään jaksanut. Vihdoin syksyllä sain biologisen lääkkeen, koska mitkään muut eivät enää auttaneet. Se auttoi heti. Nyt terveys on aika hyvä, mutta työtä ei ole. Parin viikon päästä pitää ostaa taas uusi satsi biologista lääkettä ja se tulee maksamaan minulle yli 700 euroa. No, olen kuitenkin onnellinen, että tuollaisia lääkkeitä on olemassa. Tuntuu vain, että olen jo niin romu, vaikken ole edes kovin vanha, etten enää kelpaa töihin. Olen akateemisesti koulutettu.
Kaikesta huolimatta toivorikasta uutta vuotta 2025 teille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Mennyt vuosi oli tähän asti elämäni rankin. Uskaltaisiko toivoa, että alkanut vuosi soisi toivon pilkahduksia? Vielä vuosi sitten olin unelmieni työpaikassa; olin ollut jo muutaman vuoden ja luulin, että olen vihdoin löytänyt paikkani. Terveys oli kyllä temppuillut jo muutaman vuoden; minulla on aika vaikea perussairaus, joka on mennyt huonompaan suuntaan. Sitten sain kuulla pomolta, että minun olisi hyvä etsiä työtä muualta, heillä ei olisi enää minulle käyttöä. Siitä se alamäki sitten alkoi: sairaus lähti laukalle ja koko kevät ja kesä meni neljän seinän sisällä kököttäessä, kun vointi oli niin huono, ettei mitään jaksanut. Vihdoin syksyllä sain biologisen lääkkeen, koska mitkään muut eivät enää auttaneet. Se auttoi heti. Nyt terveys on aika hyvä, mutta työtä ei ole. Parin viikon päästä pitää ostaa taas uusi satsi biologista lääkettä ja se tulee maksamaan minulle yli 700 euroa. No, olen kuitenkin onnellinen, että tuollaisia
Olipa murheellinen tarina, niitä tosiaan riittää. Mutta toivon Sinulle Onnea tähän uuteen vuoteen. Saathan tuon lääkkeen ostettua? Toimii selkeästi.
Elämä on niin arvaamaton toisinaan. Tai kuolema, sekin voi tulla yllättäen. Tai sairaus. Vastoinkäymiset kuuluu elämän räsymattoon, mutta totisesti joskus, jollain on liikaa tummaa raitaa.
Toivon toiveikkuutta Kaikille Uuteen Vuoteen, lohdutusta sureville, terveyttä, onnea, menestymistä, ystävyyttä, suukkoja ja halauksia...
N64
Tammikuu on itselle kaikkein ankein kuukausi. Olen jouluihminen ja aina surettaa joulun loppuminen. Lisäksi nyt käveleminen ulkona haastavaa liukkauden takia. Kyllä se tästä, kun päivä alkaa taas kunnolla pitenemään. Helmikuu kun kääntyy, niin mielikin kohenee :)
Vierailija kirjoitti:
Mennyt vuosi oli tähän asti elämäni rankin. Uskaltaisiko toivoa, että alkanut vuosi soisi toivon pilkahduksia? Vielä vuosi sitten olin unelmieni työpaikassa; olin ollut jo muutaman vuoden ja luulin, että olen vihdoin löytänyt paikkani. Terveys oli kyllä temppuillut jo muutaman vuoden; minulla on aika vaikea perussairaus, joka on mennyt huonompaan suuntaan. Sitten sain kuulla pomolta, että minun olisi hyvä etsiä työtä muualta, heillä ei olisi enää minulle käyttöä. Siitä se alamäki sitten alkoi: sairaus lähti laukalle ja koko kevät ja kesä meni neljän seinän sisällä kököttäessä, kun vointi oli niin huono, ettei mitään jaksanut. Vihdoin syksyllä sain biologisen lääkkeen, koska mitkään muut eivät enää auttaneet. Se auttoi heti. Nyt terveys on aika hyvä, mutta työtä ei ole. Parin viikon päästä pitää ostaa taas uusi satsi biologista lääkettä ja se tulee maksamaan minulle yli 700 euroa. No, olen kuitenkin onnellinen, että tuollaisia
Kuulutko mihinkään potilasjärjestöön? Niistä voisi saada vertaistukea ja vinkkejä työelämässä toimimiseen.
Uusi vuosi, uudet kujeet. Taidan jättää turhan hienotunteisuuden ja töksäytellä suoraan. Aina tarvii ymmärtää jotain saivartelijaa ja töksäyttelijää. Mitä jos oliskin itse se.
Onneksi paukuttelu loppui kohta puolenyön jälkeen ja sain aika hyvin nukuttua, en herännyt miehen yskimiseenkään.
Pientä lunta sadellut pitkin päivää mutta taitaa olla niin vähän ettei kannata mennä kolaamaan. Komisario Palmu- leffoja tulee useampi peräjälkeen, ne on mukavia katsottavia vaikka hyvin muistaa ennestäänkin.
Pakastimesta paistettiin lohifileet, lisäksi vokkikasviksia ja peruna- ja lanttulaatikoitten loput. Nyt pakastin ilahduttavan tyhjä, helppo sulattaa kunhan tulee kunnon pakkaskeli.
Toivotan kaikille parempaa alkanutta vuotta!
Kohta 68
Vierailija kirjoitti:
Tammikuu on itselle kaikkein ankein kuukausi. Olen jouluihminen ja aina surettaa joulun loppuminen. Lisäksi nyt käveleminen ulkona haastavaa liukkauden takia. Kyllä se tästä, kun päivä alkaa taas kunnolla pitenemään. Helmikuu kun kääntyy, niin mielikin kohenee :)
Monihan aloittaa joulun jo marraskuussa. Miksi sitä ei yhtä lailla voi venyttää vaikka koko tammikuulle, jos se on se mikä tuo iloa elämään? Kokeile. :)
Itselleni rankinta on helmikuun loppu ja maaliskuun alku. Talvea on jo niin monta kuukautta takana, että tuossa kohtaa iskee aina sellainen epätoivo, että nyt ei enää jaksa! Kevät on lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, lumien sulamista joutuu odottamaan vielä huhtikuun lopulle asti. En inhoa talvea, mutta liika on liikaa.
Jos se olisi mahdollista, lähtisin maaliskuussa jonnekin päin Eurooppaa pariksi viikoksi, jossa kevät olisi jo alkanut; Etelä-Ruotsiin, Tanskaan, Englantiin, Belgiaan, Hollantiin... Sieltä sitten palaisin Suomeen seuraamaan lumien sulamista. Se on ihanaa aikaa, jonka haluaa nähdä, kun maa pikkuhiljaa paljastuu.
Mutta tänään sataa lunta. Nokka kohti talvea siis.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää. Ei ole kankkusta. Kun en eilen juonut kuin vettä.
Sama täällä.
Uusi vuosi ja uusia mahdollisuuksia!
Kävin juuri lenkillä raikkaassa pakkassäässä.
Tein uudenvuoden lupauksen tipattomasta joka on voimassa toistaiseksi, keskityn kuntosaliin ja syömään terveellisemmin.
Suunnittelen jo kesää varten yön yli retkiä metsään 🤩😍
Ei mitään kuulu. Ei yhtään mitään. Lähdin klo 12 kävelemään. Pysähdyin kahdeksi tunniksi katsomaan hmpurilaisbaarin asiakkaita. Siellä kyllä kuuluu tilausnuneroita ja stalkkasin salaa viereisten pöytien keskusteluja. Kävelin takaisin. Next? Huomenna tätä sanaa? Aina tätä samaa. Tulevat vuodet tätä samaa.
Yksinäistä. Tulin tänne lukemaan, onko muita, jotka eivät viettäneet hurjia uudenvuodenbileitä ystäväporukan kanssa tai sivistyneitä maljan nosteluita naapuruston kesken. Olin pienen perheen kanssa ja mietin, miksi minulla ei ole tuollaista sosiaalista elämää. Toisaalta en olisi välttämättä jaksanutkaan. Pitkät pyhät on raskaita, kun tajuaa kuinka huono sosiaalinen verkosto on, eikä sen rakentaminen aikuisena ole kovinkaan helppoa.
Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään. Siunausta uutena vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä. Tulin tänne lukemaan, onko muita, jotka eivät viettäneet hurjia uudenvuodenbileitä ystäväporukan kanssa tai sivistyneitä maljan nosteluita naapuruston kesken. Olin pienen perheen kanssa ja mietin, miksi minulla ei ole tuollaista sosiaalista elämää. Toisaalta en olisi välttämättä jaksanutkaan. Pitkät pyhät on raskaita, kun tajuaa kuinka huono sosiaalinen verkosto on, eikä sen rakentaminen aikuisena ole kovinkaan helppoa.
Ei se aina niin hohdokasta ole. Joutuu sietämään puolison työkavereita kumppaneineen ja kateellisia sukulaisia pahansuopine letkautuksineen eikä kaikki tututkaan sydänystäviä ole.
Harva porukka on yhtenäinen niin, että kaikki viihtyy. Emäntänä usein purin hammasta ja lopulta päätin, että riitti. Monet joulunpyhät on vietetty matkoilla tai risteilyllä. Huoletonta ja helppoa, ei tarvi sietää ketään. Aika pian muut tottui, ettei olla käytettävissä. Nyt voidaan olla rauhassa kotona.
Mulle kuuluu tänään ihan hyvää. Aamulla kun heräsin ensimmäinen ajatukseni oli, että jee, mä jään ENSI vuonna eläkkeelle. Vuoden päästä tähän aikaan varmaan vieläkin mukavampaa, kun voi ajatella, että jään TÄNÄ vuonna eläkkeelle. Koodasin vuosia sitten itselleni pienen ohjelman, joka näyttää mulle joka päivä, montako työpäivää vielä jäljellä. Ja muistan sen ilon, kun tuhannen työpäivän raja meni rikki. 3-päiväisellä työviikolla nyt enää 236 työpäivää ja jos tähän saa vielä sapattivapaata - edes 5 viikkoa - , niin vähiin käy ennenkuin loppuu.
Eilen illalla laitoin kuivattuja kirsikoita veteen likoamaan ja rasia yöksi jääkaappiin. Aamulla vaan sekaan ripaus suolaa, pari ruokalusikallista ruishiutaleita ja ruokalusikallinen pellavarouhetta. Muutamaksi minuutiksi mikroon ja oli muuten aikas hyvää puuroa. Mähän en ole mikään puurojen suuri ystävä (1960-luvulla tuli puurokiintiö täyteen), mutta puurot, joihin pistää illalla ensin likoamaan kuvattuja hedelmiä/marjoja on oikeastaan aika hyviä. Ja nykyisin kuivattujen hedelmien ja marjojen valikoima on aika laaja ihan marketeissakin. Etnisistä ruokakaupoista saattaisi löytyä vielä jotain erilaistakin.
Tänään olisi ohjelmassa alakerran kylpyhuoneen pesu. Pitää putsata lattiakaivo ja lavuaari kans putsata vähän syvemmältä. Mulla menee pesukoneen poistoletku lavuaariin ja kun on eläintalous, niin sinne kertyy sitten aina kissan ja koiran karvoja. Eli rööriroopen hommia tänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meni perkele hermot. Ukko oli kännipäissään syönyt lasten eväsleivät. Heppoisin eväin joutuivat maailmalle tänään lähtemään uuden vuoden seikkailuihin.
Kaikenlaisia kumppaneita sitä hyysätään. Lapsetkin pakotetaan katsomaan niitten toilailuja.
Anteeksi.hyvin kirjotettu vaikkei naurun paikka ei olekkaan.
Uusi vuosi alkoi mukavissa merkeissä; kummityttöni, nuori aikuinen, kävi sisarensa ja äitinsä kanssa päiväkahvilla. Mukava oli vaihtaa kuulumiset. Naurukin oli herkässä, vaikka kaikki asiat eivät naurattaneetkaan.
Hyvää uutta vuotta jokaiselle!
Ihanaa Uutta Vuotta kaikille!
Meillä vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa. Eilen aurinko lämmitti lasitetun parvekkeen niin, että istuin siellä pari tuntia tekemässä käsitöitä. Katsottii vuoden aikana kertyneitä valokuvia ja muisteltiin mitä kaikkea vuosi pitikään sisällään. Puuhakas ja elämyksellinen oli vuosi 2024.
Syötiin juustoja hörppeineen ja käytiin katsomassa paikallinen uudenvuoden esitys, joka oli hieno ja yllättäen koskettavakin. Käytiin pitkä kävelylenkki ja ihailtiin ihmisten ilotulitteita. Kotona oli ihana kömpiä lämpimään saunaan. Illalla katsottiin muutama lyhytelokuva ja puoliso vetäytyi nukkumaan. Minä viihdyin käsityön ja ilotulitusten parissa. Puoliltaöin ihailin raketteja ja lauloin uudenvuoden laulun. Loma jatkuu vielä. On ollut palauttava loma tähän mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Mennyt vuosi oli tähän asti elämäni rankin. Uskaltaisiko toivoa, että alkanut vuosi soisi toivon pilkahduksia? Vielä vuosi sitten olin unelmieni työpaikassa; olin ollut jo muutaman vuoden ja luulin, että olen vihdoin löytänyt paikkani. Terveys oli kyllä temppuillut jo muutaman vuoden; minulla on aika vaikea perussairaus, joka on mennyt huonompaan suuntaan. Sitten sain kuulla pomolta, että minun olisi hyvä etsiä työtä muualta, heillä ei olisi enää minulle käyttöä. Siitä se alamäki sitten alkoi: sairaus lähti laukalle ja koko kevät ja kesä meni neljän seinän sisällä kököttäessä, kun vointi oli niin huono, ettei mitään jaksanut. Vihdoin syksyllä sain biologisen lääkkeen, koska mitkään muut eivät enää auttaneet. Se auttoi heti. Nyt terveys on aika hyvä, mutta työtä ei ole. Parin viikon päästä pitää ostaa taas uusi satsi biologista lääkettä ja se tulee maksamaan minulle yli 700 euroa. No, olen kuitenkin onnellinen, että tuollaisia
Mikä sairaus? Ja mitkä biologiset lääkkeet?
Puolenpäivän jälkeen nousin tähän päivään. Ei ollut kankkusta ja tallustelin sitten tänne vanhempieni luokse uudenvuodenpäivää viettämään. Lunta on tullut aamulla, että kävellen näin parhaakseni tulla tänne 2,6km päähän kotoa. Mukavan rauhallista päivää vietetty.
Runqrunq