Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Yksin niin kun kaikkina muinakin päivinä, suren sitä, että ainoa aikuinen poikani ei  tullut käymään aattona vaikka asuu

puolen kilometrin päässä. Minulla ei ole ketään enää. N 60v

Meinasin kehottaa edellistä kirjoittajaa tilaamaan lääkäriajan mutta muistinpa ettei täällä saa mitään ehdottaa kun jokainen itse tietää mitä tehdä.

Vaihdettiin lakanat. Kuistilla tuuletettiin vuodevaatteet ja imuroitiin sängyt. Yritän kolmen viikon välein tämän operaation tehdä.

Ulkona kaunista. Kuuraa puissa ja muutama pakkasaste. Jokohan toimertuisin kävelylle vaikka yksin.

Taidan purkaa joulukoristeet pois, arki saa alkaa.

Puiden oksat ovat kauniisti kietoutuneet huurrevaippaan. Parvekkeen kaiteelta erottui monta pientä lumihiutaletta. Totta se vain on, jokainen on erilainen luomuksensa. Pakkanen tuntui mukavalta plusasteiden jälkeen. Oranssinpunertava aurinko taivaanrannassa on huikea ilmestys ihan aina.

Joulu tuli ja joulu meni. Luin juuri Teidän joulupäivistänne, osalla joulu mennyt hyvin ja lämpimissä tunnelmissa, osalla mukaan sekoittunut ahdistusta, yksinäisyyttä, huolta.. Omani oli sekoitus kaikkea tuota. Kiitollisuutta kaikesta, mitä elämä on tarjonnut ja tuonut tullessaan, suurta rakkautta ja onnellisuutta. Mutta myös sen huolen, murheen ja liiankin jokapäiväisen vastatuulen läsnäolon puristavuutta. Elämän kaikkia mausteita tarjolla. Toisinaan liian ronskisti katettuna. Mittasuhteet vääränlaiset? Vähempikin riittäisi mutta onko tämä sitten vain se minulle mittatilaustyönä mitoitettu määrä, mikä on katsottu siedettäväksi. Kannateltavaksi kelpuutettu. Voimani määritelty.

Ulkoilu on käynyt vähiin. Kelit ovat olleet kamalat. Joka paikka yhtä isoa luistinrataa. Kyläteille ripoteltu vain yksi hiekanmuru liukkautta estämään. Rakastan talvea mutta väistämättä sen tuomaa liukkautta pelkään. Pelkään kaatumista todella paljon. Onnistuu nurinmeno kengän nastoillakin. Kehoni on haurastunut, luutiheyteni ottanut etenevää osumaa. Kaatuessani riskit ovat moninaiset, lääkärin sanoin. Ulkoilu vain on kuin toinen ihoni, kerään itselleni niin paljon aistimuksia pienistäkin ulkonaliikkumisen ja -olemisen määristä. Minun oma latauslaitteeni. Vaikka tätä nykyä, ja varsinkin näin talvella, olenkin kehollisesti niin kipeä lenkkien jälkeen. Ei parane sammaloitua, vaikka olo tuntuukin tömähtäneeltä kosteapintaiselta kiveltä.

Muutaman päivän päästä vaihtuu vuosi. Itselleni en uskalla toivoa mitään. Tämän vuoden moninaiset tapahtumat ja niiden käsittelyt siirtyvät väistämättä ensi vuodellekin. Vaikuttavat joka päivä tulevaan, minkäs teen. Läheisilleni, lapsilleni, en muuta toivokaan kuin toivoa. Uskoa ja luottamusta elämän voimaan, heidän oman elämänsä voimaan. Tietoisuutta heille heidän omista kyvyistään, osaamisistaan. Vahvuuksistaan. Uuden päivän elämisen kannattavuudesta. Varsinkin silloin, kun vastustaa.

Ja heille, kuten myös Sinullekin, toivon rakkautta. Kykyä vastaanottaa pyyteetöntä puhdasta rakkautta kuin myös rakkauden antamisen iloa. Toisen ihmisen kohtaamista. Hyväksymistä. Juuri sellaisenaan. Keskeneräisenä mutta kuitenkin juuri täydellisenä omana itsenään.

Muista, että olet tärkeä <3

Hyvää päivää Sinulle <3

Aurinkoinen pakkaspäivä ilahduttaa mieltä, pikku kävelylle menen kohta. Teen lihakeittoa karjalanpaistin lopuista päivälliseksi, kinkunloput pakastin jo aikaisemmin. Niistä pizzaa sitten uutena vuotena. Lakanapyykkiä pyörimässä jouluvieraiden jäljiltä. Illalla katson telkkua tai luen lahjakirjaa, joulusuklaitakin on vielä jäljellä. Kuusen vien huomenna ulos, karisee niin paljon jo. Muut joulukoristeet saavat odottaa nuutinpäivää. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Voi miten ihanaa on illalla mennä onnellisena nukkumaan, kun talossa on taas lapsia. Tosin vain lainassa loman ajan, mutta kuitenkin. Tunne itseni niin rakastetuksi ja tarpeelliseksi. Pieni silitys kädelle, ruuasta kiittäminen halaamalla ja moneen kertaan kerrottu: - Mummo, haluaisin olla täällä pitempään.

Talven kelit rasittavat kyllä minuakin. Pysyn yleensä pystyssä, mutta jalat väsyvät, kun kävelee liukkaalla pohjalla. Silti niin kuin eräässä  aiemmasta viestissä todettiin niin ulkoilu on myös minulle niin tärkeää. En tiedä onko joskus sitten ollut ns tasaisempaa säätä talvisin. Joinakin talvina täällä on tiet ainakin olleet paremmassa kunnossa.

Äitini jalka on melko huonossa kunnossa nyt. Lääkäriin on vielä yli viikko aikaa. Alkoi itsekin miettiä, ettei kestä varmaan siihen saakka. Varasi sitten toisen ajan tälle viikolle. Täällä jos päivystykseen menee niin saattaa olla "ikäväkin" lääkäri vastassa joten mielellään välttää sitä.

Harmittaa, kun minä vähän suutuin hänelle, kun on koko syksyn siirtänyt lääkärissä käyntiä. Aikaa kyllä olisi ollut mennä ja aikojakin saanut. Ennen joulua hänellä oli varattuna aika ja kysyin häneltä, että jos perut sen niin pärjäätkö sitten. Kovasti oli sitä mieltä, että pärjää. No, näin ei nyt oikein ole mennyt tämä kaikki. Se itseäni harmittaa, kun äitini olisi pitänyt jo viime kevään puolella mennä näyttämään tuota revähdystä yms joka talvella tuli. On toki välillä ollut parempi, mutta kohta on vuoden verran tuo jalka kuitenkin vaivannut. Syksyllä paheni.

Näin olisi mukavaa jos toinen hieman aiemmin alkaisi niitä juttuja selvittää ja tämä ennen kuin se jalka sitten ehtisi kipeytyä pahemman kerran. Pelkään, että tulee vielä jokin vakava juttu. Hänen työkavereillaankin on ollut kaikenlaista pitkäkestoista vaivaa ja jopa leikkauksiin joutuneet. Näin mielessäni pelkään jo ikäviä vaihtoehtoja. Kannatan itsekin siis sitä, että menisi ajoissa lääkäriin.

Itsekin kirjoitan monesti samoja juttuja ja vaikka eräs kivasti totesi kirjoitusteni olevan kiinnostavia niin enpä tiedä. Kiva tietysti jos edes joku kokee niin. 

Tuossa yhdessä viestissä todettiin, ettei henkilö uskalla toivoa itselleen mitään tulevaa vuotta ajatellen. Minäkin tavallaan eilen taas mietin, etten minäkään oikein odota mitään. Toisaalta pienet asiat voivat piristää, mutta silti suurimmassa määrin en jaksa odottaa mitään kovin hyvää tapahtuvaksi. Viime vuodet ovat olleet mitä ovat. Ei pahinta, muttei oikein mainitsemisen arvoistakaan. Toisaalta ikävää kirjoittaa näin ja samalla kuitenkin menen aina jotenkin eteenpäin. 

Autoni on minulle paras kaverini  ja iPad sen jälkeen.

 

Tottakai on rakkaat lapset, lapsenlapset ja tämä ruotsalainen mieheni, jonka kanssa tulee kesäkuussa 45 vuotta avioliittoa. Me ollaan oltu själsfränder (sielujenkumppanit). Hän taalaimaalta ja minä kiertolaisverinen karjalaistyttö.. 

Ajoin autollani Ikeaan ja ostin valkoisia amarylliksiä. Ne ovat niin kauniita. Kävin apteekissa, Rustalla ja hain postista joululahjan itselleni : puunhalkaisijan. Saan siitä takkapuita pilkottua ja kesällä vien sen sitten mökille Itä-Suomeen.

 Janssonin kiusaus on tulossa uunissa ja syödään vielä jouluruokaa. Mieheni saa vaan kiltisti odottaa myöhäistä lounasta.

Joulumatkamme (Göteborg ja Oslo) jälkeen on myös sen verran likapyykkiä ja pitänee ruveta katsastamaan juhlatamineita uudenvuoden aatoksi. Meillä on hotelli bookattu Östermalmilla, oopperaliput ja illallinen Tore Wretmannin ravintolassa, Riche.

God fortsättning täältä Uppsalasta.

Ihan tavallinen päivä.Jouluruot on jo loppu.Lopun kinkun pakastin.Ulkona on niin liukasta etten uskaltanut pidemmälle kun omalle pihalle.Olen murtanut nilkkani joskus ja voin sanoa ettei naurattanut.Hyväå vuotta 2025 kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen päivä.Jouluruot on jo loppu.Lopun kinkun pakastin.Ulkona on niin liukasta etten uskaltanut pidemmälle kun omalle pihalle.Olen murtanut nilkkani joskus ja voin sanoa ettei naurattanut.Hyväå vuotta 2025 kaikille.

 

Kyllä varovainen saa olla. Kiersin autoa ympäri skrapaten, vähällä oli liukuminen auton alle.

Meillä kans on jouluruoat loppu, jotain juustoa ja keksejä on jäljellä.

Erittäin mukavaa Uutta Vuotta kaikille

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka suunnittelet sapattivapaata, toivon todella, että onnistuu, jos sitä kaipaat.

Itse olin aikoinaan 4kk vapaalla, syys-joulukuu. Voi ettäs, miten oli mukavaa. Ulkoilin paljon, retkeilin. Luin. Olin. Katsoin leffoja, tapasin ystäviä. Nopsaan meni aika. Töissä jaksoi taas...

Toivotaan, että saat vapaasi. Rankka vuosi takana. Ehdit olla isäsi kanssa. Täällä peukut pystyssä Sinulle

N64

Kiitos :)  Mä olin ennen joulua jo asennoitunut niin, että nyt kaksi raskasta vuotta on jo takana ja vuosi 2025 alkaa sitten niin, että voin paremmin alkaa pitää huolta omasta terveydestäni. Että jospa nyt, kahden vuoden tauon jälkeen, voisin aloittaa reumalääkityksen uudelleen. Ja mikäli jossain vaiheessa sataa taas lunta, voisi piiiiiiiitkästä aikaa lähteä vaikka hiihtämään. Siis ihan päivänvalossa. Ylipäätään suunnittelemaan tätä elämää siten, että oma toimintakyky pysyisi mahdollisimman hyvänä. Noh, sitten isän mentyäkin yllättäen huonoon kuntoon aloin ajatella, että ehkä toivoin jo ihan liikaa. Mutta jos saisin sen sapattivapaan, voisin sekä aloittaa sytostaatit, käydä hiihtämässä yms että tarpeen mukaan huolehtia isästä. Mutta tuo kaikki ei onnistu, jos on vielä tehtävä töitäkin. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä, joka suunnittelet sapattivapaata, toivon todella, että onnistuu, jos sitä kaipaat.

Itse olin aikoinaan 4kk vapaalla, syys-joulukuu. Voi ettäs, miten oli mukavaa. Ulkoilin paljon, retkeilin. Luin. Olin. Katsoin leffoja, tapasin ystäviä. Nopsaan meni aika. Töissä jaksoi taas...

Toivotaan, että saat vapaasi. Rankka vuosi takana. Ehdit olla isäsi kanssa. Täällä peukut pystyssä Sinulle

N64

Kiitos :)  Mä olin ennen joulua jo asennoitunut niin, että nyt kaksi raskasta vuotta on jo takana ja vuosi 2025 alkaa sitten niin, että voin paremmin alkaa pitää huolta omasta terveydestäni. Että jospa nyt, kahden vuoden tauon jälkeen, voisin aloittaa reumalääkityksen uudelleen. Ja mikäli jossain vaiheessa sataa taas lunta, voisi piiiiiiiitkästä aikaa lähteä vaikka hiihtämään. Siis ihan päivänvalossa. Ylipäätään suunnittelemaan tätä elämää site

Liian pitkä.en jaksanut lukea.

Illalla herneet likoamaan ja huomenna rokan teko. Joulu jatkuu nuutinpäivään saakka. Kuusi on niin ihanan tunnelmallinen kotona.

Kaksi pitkää parisuhdetta aikoinaan, nyt jo 10v yksin. Lapset aikuisia. Seurana kissa. Ketään miestä en ottaisi tähän enää. Nukun, valvon, syön milloin ja miten huvittaa tai olen tekemättä/syömättä. Harrastan mitä haluan, sisustan miten tykkään ja käyn teatterissa toisinaan (jos näihin varaa). Osa-aikatöitä säännöllisen epäsäännöllisesti (aspa). Rahasta usein pulaa yhden hengen taloudessa. Vanhemmat kuolleet, välit vähäisiin sukulaisiin etäiset. Yksi hyvä ystävä. Seksiä ei tietty ole mutta en sitä enää kaipaakaan. Nautin luonnosta ja vuodenajoista. Toisinaan kyllä tuntuu yksinäiseltä kun ei ole parisuhdetta, toista aikuista. Aikuisia lapsiakaan ei viitsisi isommilla töillä (tai huolilla) vaivata. Kremppojakin on.

Yksinäisyydestä kyllä usein nauttiikin, introvertin vikaa kun on.

Mutta näillä mennään. Kyllä se kevätkin kohta taas tulee.

Tsemppiä kaikille yksinäisille ja muillekin!

N58

Taatelikakku sujahti uuniin. Lapsenlapsille maistui niin että päätin tehdä tässä meillekin, onhan se lauantai.

Ei meillä vielä joulun herkuista luovuta. Tosin liikaa tätä joulukamaa ei tänä vuonna ole kerääntynyt. Ei kuusta valoineen ei sisällä eikä ulkona. Jouluseppellen tein pihan omista tarpeista: paju, tuija, ruusunmarja. Tein myös seppeleen isäni ja isovanhempieni haudalle jonka vein pikkujoulujen aikaan käydessäni Suomessa. 

 

En tiedä tuleeko meillä talossa enää jouluja viettää, helpompi kun mennään lasten luokse ja saavat passata. Tekisi niin mieli lähteä jouluksi aurinkoon ja lämpöön, mutta joulut ilman lastenlasten iloa, kepposia, sanontoja ja ilman heidän kirkkaita silmiä ei ole mitään. 

 

835

Kadehdin teitä, jotka voitte kävellä mielinmäärin. Itselläni ikää 67 ja jalkapohjissa PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi -tauti. Aiheuttaa kipua, jalkapohjat tulehtuneet jatkuvasti. Nyt ei suuria pustulooseja, mutta arat ovat jalkapohjat. Tähän ei ole parantavaa hoitoa tai lääkitystä.

Jotenkin ollut mieli maassa. Aikuiset lapseni olivat aattona syömässä. Odottavat palvelua, koska eivät ymmärrä jalkapohjieni tilannetta eivätkä väsymystäni, koska ennen jaksoin kun oli pakko. Ostin kaikkea liikaakin.

Tuli väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä. Sanovat kipakasti mulle enkä halua alkaa riidellä. Olisin eilen soittanut yhdelle ja selittänyt, mutta ei kuulemma huomannut soittoani. Laittoi viestin. En ole ottanut yhteyksiä nyt. Toinen kiukkusi mulle ennen joulua.

Olisin selittänyt asioita, miksi mitäkin on tapahtunut. Yhden asian kerroin, mutta eivät tainneet uskoa. Asiaan liittyy erään jutun yhteydessä laillisesti kirjattu rasite, jota poljettiin minun kohdallani. Rasitteesta ei välitetty. Ennenkin luultu, että mä en ymmärrä asioita. Äitini on luonut muille tämän kuvan minusta. 

Nuo asiat loukkaavat minua. Toivun kyllä kun aikaa kuluu. Tuo kävelemisen vaikeus ottaa päähän, koska liikkuessa mä rauhoitun. 

Onpa ikävä vaiva tuo jalkapohjakipu! 

Minulla oli joskus plantaarifaskiitti kantapäissä enkä paljon kävellyt silloin. Tuskallinen sekin mutta onneksi ei ole enää vaivannut.

Päästiin kävellen lähikauppaan. Oli

mitä hienoin ilma. Ropsottimet jalassa ei tarvinnut liukkautta varoa paitsi kaupan kivilattialla.

Oli paljon ruokia alennuksessa, saatiin parin päivän ateriat edullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin teitä, jotka voitte kävellä mielinmäärin. Itselläni ikää 67 ja jalkapohjissa PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi -tauti. Aiheuttaa kipua, jalkapohjat tulehtuneet jatkuvasti. Nyt ei suuria pustulooseja, mutta arat ovat jalkapohjat. Tähän ei ole parantavaa hoitoa tai lääkitystä.

Jotenkin ollut mieli maassa. Aikuiset lapseni olivat aattona syömässä. Odottavat palvelua, koska eivät ymmärrä jalkapohjieni tilannetta eivätkä väsymystäni, koska ennen jaksoin kun oli pakko. Ostin kaikkea liikaakin.

Tuli väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä. Sanovat kipakasti mulle enkä halua alkaa riidellä. Olisin eilen soittanut yhdelle ja selittänyt, mutta ei kuulemma huomannut soittoani. Laittoi viestin. En ole ottanut yhteyksiä nyt. Toinen kiukkusi mulle ennen joulua.

Olisin selittänyt asioita, miksi mitäkin on tapahtunut. Yhden asian kerroin, mutta eivät tainneet uskoa. Asiaan liittyy erään jutun yhteydessä laillisesti kirjattu r

Tiedän tarkalleen miltä sinusta tuntuu toi että lapsesi kohtelevat sinua itsestään selvänä, eivät ymmärrä vaivaasi, eivät osaa olla kiitollisia, eivät jaksa kuulla ääntäsi Minulla ei aina ole olleet hyvät välit poikaani. Tyttärenikin kanssa oli tulla välien rikko kesän jälkeen. Olen käynyt juttelemassa vuosien aikana poikani (narsisistinen) suhteesta psykologin luona. Mitä tulee ns. välirikkoon (tytär)  niin löysin YouTube :sta kanavan jossa psykoterapeutit auttavat vanhempia ymmärtämään tilanteen, satsaamaan omaan elämäänsä ja ottamaan tilanteesta etäisyyttä. Ihmeen kaupalla nämä ovat auttaneet ja ymmärrän nyt lastenkin näkemyksen minusta. Olinhan aikoinani se leijonaäiti joka lupasi lapsilleen kuun taivaalta, ja kaiken kaikkiaan olen ollut kunnollinen äiti., mutta ilmeisesti olen ollut myös too much. 

Lähde huomisesta kunnon kävelylle, pane ne liukuesteet kenkiin. Pidä itsestäsi huolta.

Anteeksi. Olin vaan keskittynyt niin suhteestasi lapsiisi.

Alapeukuttajat olisivat voineet älähtää. Ei ollut tarkoitus.

Kiitos kun ymmärrät.

Tää oli raskas rasti sikälikin, että ilmoitin näille jo syksyllä, etten jaksa näitä jouluja enää vaan aion lähteä matkoille. Mulla liittyy muutenkin jouluun paljon kaikkea surua.

Toisen aikomuksista ei tullut tietoa ja toinen olikin töissä sekä aaton että joulupäivän. Meillä ei ole muita kontakteja niin, että olisivat voineet mennä muualle. En sitten kehdannut sanoa että pysykää poissa.

Sitten en vain saanut sopivaa matkaa sopivaan kohteeseen ja kun jäi viimetinkaan niin flunssakin alkoi joukukuun alussa eikä ole vieläkään hellittänyt. En jaksanut seurata tarjontaa aktiivisesti. Myös se vaikuttaa, että jalkapohjiin sattuu. Iskias vaivaa kun säät vaihtelee

Huomasin että kummastakin on nyt tullut melko ylimielisiä. En vain jaksa katsoa sen tyyppistä touhua. Minäkö ne ylimielisiksi kasvatin? Olin totaaliyksinhuoltaja.

Mä en enää jaksa jouluja muutenkaan. Toisen avopuoliso oli omilla porukoillaan ja toinen kai jännitti joulupäivän vierailua uuden puolisonsa kotiin. Olin toivonut ettei tulisi kukaan. Tietysti kumpikin pöllähti tänne ja olivat aika ikäviä käytökseltään mua kohtaan.

Aloin vasta eilen hieman virkistyä. Juhlapyhät on pyllystä. Ensi vuonna matkalle! En jaksa enää vetää perässäni ketään. Eikä nää uudet kumppanitkaan ole sen tyyppisiä, että pääsisin valmiiseen pöytään. 

Täytyy yrittää kirjoittaa pois tää paha mieli ja samoin mennä kävelylle huomenna. On mulla nastakengät mut täällä ei ole yhtään lunta. 

Hyvää illanjatkoa kaikille!

Leppäkerttu nähty ja talitiainen lauloi. Sumuista ollut koko päivän, niin mielentila kuin sää. Käytiin mutsin kanssa Tokmannilla. Ei siellä paljon kantaväestöä ollut, enimmäkseen venäläisiä ja ukrainalaisia. Alennuskonvehteja katselivat he. Itse ostin aamutakin ja koristetyynyn.