Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kumisaapaskeli. Mulla on keltaiset Kontiot, rakastan värejä.

Jostain syystä nukuin huonosti, vaikkei yleensä ole mitään uniongelmia. Vaikeaa vääntäytyä toimistolle. Myrsky on tehnyt tuhojaan ja se usein aiheuttaa kiirettä töissä, onneksi nyt on niin paljon sakkia töissä ettei tartte stressata. Väsymys painaa, en jaska tehdä kotona ruokaa tai muuta, ajattelin että käyn vain lenkillä koiran kanssa ja menen ajoissa sänkyyn makoilemaan. 

Lintulaudan täytin eilen, se roikkuu ohuen ketjun varassa ja silti kurret keksivät keinot siihen päästä. Yksi roikkuu ylläolevalla oksalla takajaloistaan kuin opossumi ja mättää kaksin käsin siemeniä naamaansa. 

Oravat on kyllä kekseliäitä! Meilläkin monesti hauskaa kun seurataan niitten yrityksiä ruokintapaikalla.

Harakoita on kerralla kahdeksan talipalloja ja pähkinöitä ahmimassa.

Vierailija kirjoitti:

Paskaa kuuluu, niinkuin yleensä. Töitä ei saa mistään, rahat loppuu ja vituttaa. Ajattelin tappaa itseni tänä talvena.

Onko sinulla ketään kenen kanssa jutella? Yritä etsiä joku terapeutti, eikös kirkolla ole tarjota keskusteluapua, niihin voi hakeutua vaikka ei kuuluisi kirkkoon.

Kirjastosta löytyy hyvää kirjallisuutta laidasta laitaan.

Jospa löytäisit jonkun valonpilkahduksen elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Paskaa kuuluu, niinkuin yleensä. Töitä ei saa mistään, rahat loppuu ja vituttaa. Ajattelin tappaa itseni tänä talvena.

Kuulehan sinä.kaksi kertaa olen yrittänyt tappaa itseni.hukuttautumisella..tein virheen kun ei ollu ankkuria.Muista se ankkuri tai laita jalkaasi painot.Olen kaksisuuntainen ja nyt pääsin elämästä kiinni.Mene hoitoon niinkuin minäkin.

Tänään on ollut kyllä ikävä sää. Viikonloppu niin kaunis lumineen. Nyt tiet ikävässä kunnossa. Kävelin silti lenkin, mutta en kovin mielelläni. Ulos pitää päivittäin silti päästä. Toivon, että olisi talvisempaa säätä ja tulisi pysyvä lumi. Kyllä se minusta tuo valoakin jonkin verran. 

Laitoin linnuille viikonloppuna siemeniä tarjolle. Saa nähdä käyvätkö tässä pihassa ja muutamia sentään on näkynyt. Edellisen asunnon piha oli aina talvisin täynnä lintuja. Mietin myös olivatko ne edellisen pihan linnut "viisaampia", kun osasivat lentää sulavasti niiden ruokinta-automaattien tms viereen. Nämä tämän pihan linnut vaan pyörivät niiden ympärillä kuin sopivaa laskeutumispaikkaa etsien. Ehkä osaavat paremmin, kun oppivat ja tottuvat niihin. Onhan niitä mukava katsella.

Jotenkin itsellä on nyt sellainen vähän kyllästynyt olo. Tälläinen sateinen ja harmaa keli vielä väsyttää lisää. Ulkoilustakin tulee työlästä ja päivät ovat niin harmaita. Ehkä se kaikki vaikuttaa minuun. Äitini kanssa kuten kirjoitin olen nyt paljon ollut yhdessä. Hänelläkin on oma tapansa valittaa asioista ja välillä se kaikki kuormittaa. Jotenkin ehkä ikävästi jo odotan, että hänellä on enemmän työvuoroja, että saan itsekin enemmän rauhaa. Onhan tämäkin ehkä samalla ikävää kirjoittaa, mutta nyt kun olemme niin paljon viettäneet aikaa yhdessä niin se vähitellen näkyy. Toisaalta voihan hänkin jo odottaa töissä käyntiä ja ihmisten näkemistä siellä. Ehkä tunne on näin molemminpuolinen.

Tämä arkikin on tietysti hyvin tavanomaista. Välillä mietin, ettei oikein mitään uutta ole ja päivät toistavat toisiaan. Äitini kanssa puheenaiheet hyvin tavallisia ja eihän meillä enää lopulta riitä asiaa. Joskus olisi kiva jutella jonkun kanssa joka on samoista asioista kiinnostunut. Nyt minä tavallaan yritän jutella ja keskustella, mutta en oikein saa mitään takaisin. Pidän hyvää fiilistä yllä, mutta välillä se syö voimia. Tavallaan menen aina eteenpäin jotenkin, mutta jokin puuttuu. Ehkä se juttukaveri, joka omaisi kiinnostuksen samoihin asioihin yms. Samalla ymmärrän sen, että en voi vaatia äidiltäni sitä, että hän on tavallaan minun kaverini. Eihän se niin mene ja tietysti meillähän on jo iän puolesta niin paljon eroa. Tiedän sen, että minun pitäisi niitä ystäviä löytää ja muita ihmisiä elämääni. Toivon näin, ettei joku tartu nyt tähän, kun ymmärrän kyllä miten tietyt asiat kaipaavat muutosta.

Mietin vieläkin mitä teen opiskeluasian kanssa. On vielä hetki aikaa päättää. Joku kirjoitti, että jos kaipaan muutosta niin olisi hyvä ottaa paikka vastaan. Todellakin muutos olisi hyvä asia. Samalla en myöskään ole tähän nykyiseen tilanteeseen tyytyväinen joten siinäkin mielessä tälläinen uusi juttu varmasti piristäisi. Silti vieläkin mietin onko tuo sopiva ala minulle yms. Ehkä sen myötä sitten päätöksen teen. Mietin toisaalta myös avointa yliopistoa ja erästä opintokokonaisuutta siellä. Voisihan sitäkin kautta avoimen väylän myötä pyrkiä opiskelemaan. Toki myös pääsykokeet alalle olisivat. Toisaalta eihän tuokaan takaa mitään ja voi olla etten kuitenkaan pääsisi. Pitkästi, mutta tämä kaikki nyt mielessä.

Siis asutko sinä äitisi kanssa?

Mene sinne opiskelemaan niin pääset irti tuosta elämästä, vaikuttaa aika ankealta! Rohkeasti vaan, ties mitä uutta elämääsi aukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Pano mökkimiehen kanssa. 

Taitaa olla toive ajattelua.

Ihan helkutin huono on ulkona liikkua. Kauhean liukasta ja vetistä. Plussan puolella sään puolesta eletään.

Huonosti viime yönä nukuin, kun kovaa tuulta pukkasi. Hyvin oon silti jaksanut tänään paiskia töitä ja monipuolisesti.

Päikkärit otin iltasella ja nyt seuraavaksi on vuorossa Hugh Grantin tähdittämä kauhuelokuva Heretic. Ei ollut ihan helppoa liikkua tänne elokuviinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Paskaa kuuluu, niinkuin yleensä. Töitä ei saa mistään, rahat loppuu ja vituttaa. Ajattelin tappaa itseni tänä talvena.

Niinhän se usein on, että kun on riittävän paha olla ja elämäntilanne tuntuu toivottomalta, ajatus kuolemasta on ikäänkuin toive siitä, että kärsimys ja vaikeudet helpottuisivat. Ymmärrän sen hyvin itsekin näin kokeneena. Kuoleman ajatukset ovat masentuneilla tavallisia, mutta kyllähän se elämä useimmiten menee niin, että elämässä tulee vaikeuksien jälkeen myös iloa ja aurinkoa. Toivoisin, että jaksat uskoa parempaan tulevaisuuteen. Se on siellä oven takana tulossa. Ja kun nyt on ylivoimaisen vaikeaa, niin niistä hyvistä tulevista hetkistä osaa sitten todella olla kiitollinen. Useinhan itsemurhan tehneiden läheiset jäävät valtavan surun ja tuskan keskelle tällaisen teon jälkeen. Ja sitä tuskaa en toivo kenellekään. Usko pois, on muitakin ulospääsyjä olemassa, vaikka et  nyt pysty niitä vielä näkemään. 

Hoidan työkseni masentuneita ihmisiä ja olen itsekin kokenut aikanani hyvin vaikeita asioita kuoleman toiveineen. Mutta sen minkä olen elämässä todella oppinut, on se, että asiat ovat väliaikaisia. Ja että aina on toivoa. 

Kaikkea hyvää elämääsi! Rukoilen myös sinulle rauhallista mieltä ja kärsivällisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis asutko sinä äitisi kanssa?

Mene sinne opiskelemaan niin pääset irti tuosta elämästä, vaikuttaa aika ankealta! Rohkeasti vaan, ties mitä uutta elämääsi aukeaa.

En minä asu, mutta asumme melko lähellä niin näemme usein. Tietysti, kun yksinäinen muutenkin olen niin otan kyllä vastaan myös äitini seuran. En siis todellakaan halua arvostella häntä paljon, koska ilman äitiäni minulla ei oikeastaan olisi mitään. On minulle tärkeä kaikesta huolimatta. Ja tietysti riitoja yms on varmasti välillä kaikilla. 

Kirjoitit elämäni ankeudesta. Jos katson elämääni niin koskahan se viimeksi on jotain kovin hyvää ollut. Ehkä lapsuudessa. Kiusaaminen yms vaikuttanut ja muutkin asiat. Siinä mielessä arvostan jo tätäkin. Lähinnä välillä iskee sellainen tyhjä olo, että kaipaisin tarkoitus elämälleni. Irrallinen olo monesti. Yksinäisyys on sitten ollut jo yli puolet elämästäni läsnä.

Tuo opiskelupaikka ei oikeastaan muuttaisi elämääni, kun etänä opiskellaan paljon. Asuisin täällä missä asun edelleen. Ehkä se olisi toisaalta hyväkin asia ja kynnys ottaa paikka vastaan sen myötä pienempi. Kaikille ei sovi tuollainen ns äkkilähtö. Itsekin olen vähän sellainen. Jos tulee paljon muutoksia niin kaikki alkaa helposti olla liikaa. 

Sinä, joka pohdit opiskeluja. Ihan hyvä katsoa asiaa monelta kannalta, mutta päätös pitää lopulta tehdä. Se on ainoa keino muutokseen. Jos lähtisit muualle opiskelemaan, eihän äitisi mihinkään katoaisi, saisitte vaan etäisyyttä toisiinne.

Ehkä kovat kokemukset tekevät ihmisestä aran. Ei hevin uskalla ottaa riskiä, kun pelkää jotain pahaa seuraavan. Valitettavasti silloin luopuu myös mahdollisuudesta, että seuraakin jotain hyvää. Kun ihminen empii, hän tavallaan on astumassa askeleen eteen päin, mutta jääkin sitten seisomaan yhden jalan varaan eikä se ole hyväksi.

Etkö pelkää, että elämäsi menee ohitse ilman, että ehdit tehdä asioita, joita haluat tehdä. Sinulla, kuten meillä kaikilla, on vain tietty määrä vuosia täällä käytettäväksi, sitten olet poissa. Rohkaise mielesi, usko itseesi.

Vielä tuohon opiskeluasiaan, aiemminkin on asiaa sivuttu: voithan päättää opiskelun, jos osoittautuu ylivoimaiseksi. Kehottaisin yrittämään ainakin, sitten et sitä kadu myöhemmin... eikö?

Joku päätös on kuitenkin piakkoin tehtävä :)

Se, mitä teet tänään,

voi parantaa kaikkia

huomisiasi.

Ralph Marston

Päivän ajatus:

" Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää."

                                                             - Eeva Kilpi -

Vierailija kirjoitti:

Päivän ajatus:

" Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää."

                                                             - Eeva Kilpi -

...tai jotakin huonoa.

Keitin pitkästä aikaa hernekeittoa.Kävin lenkillä mutta oli liikaa vaatteita päällä,tuli hiki.

Vierailija kirjoitti:

Keitin pitkästä aikaa hernekeittoa.Kävin lenkillä mutta oli liikaa vaatteita päällä,tuli hiki.

Meilläkin on hernekeittoa, pakastettua tosin. Kokeilin uutta reseptiä silloin tehdessäni, paistoin currybroilerin paloja keittoon, tuli tosi maukasta. Reilusti curryä paistaessa ja kotisinappia keiton päälle.

Oivaa marraskuun ruokaa

Toiveikasta Tiistaita kaikille

N63

Sinä ja minä

Vierekkäin

Kuin nuotit viivastolla

Ystävääni lainaten:

Hymysi on lempitauluni

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuohon opiskeluasiaan, aiemminkin on asiaa sivuttu: voithan päättää opiskelun, jos osoittautuu ylivoimaiseksi. Kehottaisin yrittämään ainakin, sitten et sitä kadu myöhemmin... eikö?

Joku päätös on kuitenkin piakkoin tehtävä :)

Tämä on tietysti yksi vaihtoehto, mutta minun ei ole varaa menettää ensikertalaisuuttani. Sitten, kun ottaa paikan vastaan menettää sen. En kuulu niihin, jotka varmaankaan enää ns toiskertalaisena pääsisi opiskelemaan. Niitä paikkoja on muutakin vähemmän. Tämän vuoksi se voi olla kerrasta poikki. Tämän vuoksihan moni empii nykyisin ottaako paikkoja vastaan vai ei.