Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22805)
Vierailija kirjoitti:
Lähden Lappiin. Katselen taloja tai asuntoja.
Ehkä muutan Sodankylään pian.
Huikea paikka. Joka vuosi sinne päästävä. Kaikki vuoden ajat käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin nauttimassa ensilumesta ja auringonpaisteesta kävelylenkin merkeissä.
Sodankylä jees, mutta oikeaa Lappia on tunturilappi kuten Muonio ja sitten toisaalla Inari.
Vierailija kirjoitti:
Sodankylä jees, mutta oikeaa Lappia on tunturilappi kuten Muonio ja sitten toisaalla Inari.
Mut Soankyläss on Keskiyön elokuvafestivaali, ens vuonn 40., itsellä viides kerta, toivottavasti toteutuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentaa 😮💨😪
Surullista. Katso ikkunasta ulos, näkyykö lunta? Pihlajanmarjoja? Ohikulkevia autoja, ihmisiä?
Joskus mulla auttaa, kun yritän keskittyä johonkin: palapeli, väritys, runot...
Onko sulla diagnoosi, hoitosuhde, lääkitys?
Voimia tähän päivään
Kiitos. Kukaan ei välitä. Lääkkeet eivät auta. Olen ihan yksin.
😥
Onko useampia lääkkeitä kokeiltu? Terapia? Ect-hoito on erittäin tehokas. Onko selkeä syy masennukselle?
Koita jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naura, niin maailma nauraa kanssasi. Itke, niin saat itkeä yksin.
Surullista, mutta ainakin osin totta. Jos on pitkään paljon ongelmia, myös tukijat ja auttajat väsyvät. He eivät tarkoita pahaa, mutta eivät ehkä enää jaksa. Heidän on suojeltava itseään, muuten he ovat pian samassa tilanteessa kuin autettava.
Voi etsiä uusia tukijoita tai sitten autettava itse itseään. Sananlaskun mukaan Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään.
Ikävä lukea, ettei kaikilla mene hyvin. Itsellänikin keskivaikea masennus ja muutama im-yritys sairaalajaksoineen takana. Sieltä voi nousta!
Tänään siis nastarenkaat vaihdettu, uudesta timanttityöstä puolet tehty (vielä 3 kauhuteemainen kummituslinna tehtävänä, teen aina väliin jonkin iloisenvärisen).
JA IHME JA KUMMA, sain jonkin oudon inspiraation putsata uuni, uunipellit ja kaikki ritilät. Ja WOW, kylläpä ne ritilät kiiltää Aurin opeilla. Uunipelleistä ei ihan uudenveroisia tullut, kymmenen kertaa parempia kylläkin.
Tuohon inspiraatioon vaikutti ehkä pieni olutpalkinto, jonka sallin itselleni ;)
Timanttityttö 66
Kun nyt olen useimman kerran toimistani infonnut, niin otetaan nimimerkki käyttöön.
Lottovoittokin tuli lauantaina => 2 €uroa, hurjaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähden Lappiin. Katselen taloja tai asuntoja.
Ehkä muutan Sodankylään pian.
Onko Lapista helppo löytää asunto? Inarissa asuntotilanne huono. Menevätkö asunnot airbnb.toiminnan myötä turisteille, kanttikset huutavassa asuntopulassa, kuten toi Inarin uutinen kertoi?
Vierailija kirjoitti:
Sodankylä jees, mutta oikeaa Lappia on tunturilappi kuten Muonio ja sitten toisaalla Inari.
Lappi alkaa vasta Saariselän yläpuolelta. Vuosikymmeniä sitten siellä oli metsäpalo (ei ehkä Saariselällä, vaan jollain jonkin tunturin pohjoisrinteellä), sen alueen kun oli Eskelisen kyydissä ohittanut, tunsi olevansa perillä ja sielu lepäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyin kuuntelemaan Käärijän uuden levyn ilman migreeniä. No, särkylääkkeitä oon vedellyt tässä vaivoihini, että jotain hyötyä kivuistani on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Muuten oli alku päivälle hyvä mutta alkoi ahdistaa ja sitä kesti kauan. Kisun kanssa olen nyt jo nukkumassa kun katsoin koko päivän töllöä. Hyvä että muilla asiat hyvin. Kissa ainoa joka minua ymmärtää enkä oikein kaipaakaan muuta seuraa.
"Surullista, mutta ainakin osin totta. Jos on pitkään paljon ongelmia, myös tukijat ja auttajat väsyvät. He eivät tarkoita pahaa, mutta eivät ehkä enää jaksa. Heidän on suojeltava itseään, muuten he ovat pian samassa tilanteessa kuin autettava."
Monesti niillä joilla on vaikeaa ei edes ole tukijoukkoja. Yksinäisyys tuttua ja ei ole läheisiä. Jaan itsekin samoja ajatuksia. Samoin kaikki eivät halua kuormittaa muita. En itsekään koe haluavani puhua vaikeuksista muille. Näin, vaikka omaisin ystäviä yms niin en heille haluaisi ikäviä juttuja puhua. Lähinnä senverran voisin kertoa, että nyt on vaikeampi hetki tai selittäisin miksi esim jokin asia jännittää minua (kuten väkijoukot) niin eivät ihmettelisi miksi vältän menemästä jonnekin yms. Kuitenkin pyrkisin pitämään nämä asiat omanani tietonani. En tiedä sitten onko sekään hyvä asia. Samoin tietysti moni asia riippuu siitä miten läheiset voivat. Onko heilläkin ns vaikea elämä vai kaikki hyvin. Jollekin vaikeuksissa olevalle voi olla liikaa tukea toista sinä hetkenä, mutta pystyykö taas ns hyvää elämää elävä taas samaistumaan vaikeuksia kokeneeseen. Samoin toisaalta joku samassa tilanteessa oleva voi taas osata hyvin tukea myös toista, kun ymmärtää sen tilanteen.
Nämä ajatukset tulivat mieleen. Pahinta on ollut itselle se, kun voin huonosti niin ei ymmärretty sitä lainkaan. Jos on hirveä olo (paha ahdistus) niin ei millään jaksa enää riitoja ja sitä, että joku arvostelee sinua, kun olet heikoimmillasi ja sinnittelet päivä kerrallaan. Onneksi itse ei ole tarvinnut miettiä näitä juttuja nyt ainakaan tässä määrin muutamaan vuoteen. En voi kovin hyvin, mutta ei jotenkin eteenpäin menen. Samalla jollakin toisella vielä paljon huonompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään yritin laittaa koristevaloja puihin. Olivat niin sotkussa ja sormet jäätyivät niin otin sisälle selvitykseen ne. Ehkä huomenna sitten. Minusta silti kovin kaunis päivä tänään ja ulkoilin paljon.
Eilen luin noin 100 sivua nettikirjaa. Englanniksi tuo on. Itsekään en koe olevani hyvä kielissä. Lukiossakin meni huonosti tuon osalta. Samoin joku Amk-koe tuo ajatuksen etten ymmärrä mitään. Sitten, kun rauhassa kotona saa lukea niin lopputulos, että melkein kaiken ymmärrän. Näin en taidakaan olla niin surkea kuitenkaan. Kirja ihan kiva minusta. Toisaalta hyvinkin epärealistinen. Saa nähdä luenko enää muita kirjasarjan osia.
Mieliala ollut minullakin melko huono. On väsynyt olo ja elämä tuntuu niin samalta kokoajan. Jotenkin kaikki päivät samankaltaisia ja mitään ei tapahdu. Ei ihan sellaista ikäluokkani elämää mitä moni varmasti elää. En minä nyt mikään vanhus sentään ole, joka voi jo hyvillä mielin rauhoittua kotiin. Ja toisaalta monihan on aktiivinen vielä silloinkin. Toisaalta sehän on itsestä kiinni myös ja helppoa valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä lukea, ettei kaikilla mene hyvin. Itsellänikin keskivaikea masennus ja muutama im-yritys sairaalajaksoineen takana. Sieltä voi nousta!
Tänään siis nastarenkaat vaihdettu, uudesta timanttityöstä puolet tehty (vielä 3 kauhuteemainen kummituslinna tehtävänä, teen aina väliin jonkin iloisenvärisen).
JA IHME JA KUMMA, sain jonkin oudon inspiraation putsata uuni, uunipellit ja kaikki ritilät. Ja WOW, kylläpä ne ritilät kiiltää Aurin opeilla. Uunipelleistä ei ihan uudenveroisia tullut, kymmenen kertaa parempia kylläkin.
Tuohon inspiraatioon vaikutti ehkä pieni olutpalkinto, jonka sallin itselleni ;)
Timanttityttö 66
Kun nyt olen useimman kerran toimistani infonnut, niin otetaan nimimerkki käyttöön.
Lottovoittokin tuli lauantaina => 2 €uroa, hurjaa!
Hei Timanttityttö 66
Masennus, vaikea sellainen, on jotain niin synkkää, että samaistua voi vain saman kokenut. Kun kaikki on mustaa, ei ole näköalaa tulevaan, parempaan ja toivottomuus on aamusta iltaan, illasta aamuun. Ei jaksa syödä, mennä suihkuun, tavata ketään. Ahdistus estää menemästä kauppaan, vastaamasta puhelimeen. Unettomuus. Totaalinen. Silloin kokee olevansa taakka, tuntuu että muilla olis parempi ilman sinua. Silloin voi kokeilla keittiöveitsen terävyyttä, miettiä missä joki on sula... lääkkeet ei auta, monia kokeiltu. Ect oli minun pelastukseni + estolääkitys. Värit löytyi elämään, läheiset tuntui rakkailta taas ja elämä hymyilee. Ja minä. Ensimmäisiä toipumisen oireita oli hymyily ja hyräily suihkussa.
Jee. Elämä voitti! Olen niin onnellinen, että jaksoin sinnitellä.
Voimia kaikille, ketkä elää masennuksen upottavassa suossa :)
Minulla on vanha pöytäkone (14 v) käytössä. On aikoinaan paremmista osista liikkeessä koottu ja kestänyt näin yllättävän pitkään. Välillä huollossa ja muutamia juttuja vaihdettu, mutta toimii edelleen. Näin sekin sisältää paljon asioita vuosien takaa. Jotkut jutut jopa edellisistä koneista tallennettu ja liittyvät lapsuuteeni.
Eilen myöhään aloin etsiä kirjoittamiani juttuja nuoruudesta. Sieltä joukosta sitten löytyi lapsuuden aikaisia asioita ja äitini silloin kirjoittamia hänen opintoihinsa liittyviä juttuja. Osa minulle tuttuja ja nyt sitten huomasin sattumalta vielä monia itselle uusia kirjoituksia. Näin sen, kuinka äitini oli tehnyt työhakemuksia ympäri Suomen niihin aikoihin. Korostaa vaan sitä ajatusta kuinka isäni painosti niin paljon häntä silloin (kuulin sen kaiken jo lapsena) töihin. Tämä, vaikka äitini oli töissä välillä ja opiskeli myöhemmin. Ei vaan saanut mitään vakituista paikkaa millään. Tämä teema heijastui niin paljon kaikkeen ja olisimme silloin kyllä pärjänneet isäni palkalla.
Myöhemmin isäni itse päätti jättää ihan hyvä työnsä (hänen huonoon koulutustasoonsa nähden) ja lähteä muualle töihin. Asui kaukana ja kävi todella harvoin. Tavallaan saimme pärjätä äitini kanssa omillamme. Äidilläni pienet tulot. Yritti silti viedä minua harrastuksiin yms. Isovanhemmat auttoivat myös rahallisesti.
Myöhemmin monien asioiden myötä muutimme sinne missä isäni asui. Itse luulin eiliseen saakka, että muutto oli vain yllättävä ajatus ja sitten nopeasti yhtenä vuonna talo myytiin ja muutimme. Sitten löytyi kaikkia asunnonosto hakemuksia yms monelta vuodelta ennen muuttoamme. Viihdyimme äitini kanssa tuolloin hyvin sillä silloisella paikkakunnalla ja jotenkin surullista tajuta se, että isäni on jo silloin painostanut talon myyntiin. Eli heti, kun lähti muualle töihin olisi pitänyt talomme myydä. Äitini yritti ylläpitää talon asioita, mutta emme olisi voineet jäädä kuitenkaan sinne asumaan ja näin oli vähän kuin pakko muuttaa asumaan isäni kanssa.
Aluksi muutto oli itselläkin ok ja kaipasin jotain vaihtelua. Myöhemmin tuo muutto on tavallaan ollut hyvin ikävä asia kaikin tavoin. Isäni ei koskaan viihtynyt uudella paikkakunnalla ja valitti töistään. Syytti minua ja äitiäni, kun me olimme mukamas itse syynä siihen muuttoon ja me olimme halunneet muuttaa pois, vaikka hän itse lähti ensin vuosia aiemmin ja tavallaan määritti meidänkin elämäämme. Lisäksi ostaessa uuden talon tuli niin hirveät velat, ettei niistä meinattu selvitä. Äitini opiskeli loppuun, muttei edelleenkään saanut vakituista työtä mikä ärsytti isääni. Minä taas jouduin nopeasti kiusatuksi ja olin koko nuoruuteni lähes yksin. Niitä asioita käsittelen vieläkin.
Näin tuo muutto todellakin määritti elämäämme ja on aika ennen sitä ja sen jälkeen. Vähän tyhjä ja surullinen olo tuli, kun ymmärsin miten äitini on yrittänyt vuosia estää tuota talon myyntiä. Mietin vaan sitä kenen ehdoilla eletään ja kuka määrittää toisen elämää. Ja mikä on tärkeintä. Elää pienemmällä summalla vai niin, että riskeerataan kaikki töiden vuoksi etenkin, kun ei ole takuuta mistään hyvästä lopputuloksesta. Ja kenen on oikeus päättää asiosta ja kenen mukaan eletään.
Äitini kanssa joskus ollaan puhuttu asiosta. Useinkaan en viitsi käsitellä näitä raskaita juttuja. Silti tämäkin asia on osa elämääni ja selittää miksi kaikki on mennyt niin. Pahoittelut pitkästä tekstistä. Pysäyttävää vaan itselleni huomata nuo vanhat jutut tuolta koneelta. Vähän sellainen olo tuli, että elämästäni puuttuu näitä sivuja ja tämäkin asia kuuluu niihin.
Kävin markkinoilla.ostin jotain pientä.Kävin myös luottokampaajalla.Sataa rättiä täällä.
Täällä on ihan hirmu paksu sumu, ei varsinainen sade. Nollakeli, liukasta.
Kävin ulkona haistelemassa nuoskalumen tuoksua, lapsena tosin puhuttiin suojalumesta.
Mukavaa tiistaita, jännitetään USAn vaalitulosta, tällä kertaa Kamala olis mielestäni parempi
Tänään on ollut sumuinen päivä, vettä tihuuttanut melkein koko ajan.
Aamulla jumppasin 30 min.
Pistäydyin naapurissa viemässä yhden jutskan. Laitoin pari villasukkalähetystä maailmalle; pääsen neulomaan uusia.
Loppupäivä meneekin telkkaria katsoessa.
Krapula. Oma syy. Punkku ei ole ystävä vaan vihollinen. Nyt sen taas muistaa. Mutku ei ole muitakaan. Oma syy.