Tuntisitko sääliä jos saisit tietää, että kiusaajaasi oli kaltoinkohdeltu lapsena?
Kommentit (28)
En tunne sääliä, se ei johda mihinkään. Auttaisin etsimään helpotusta ja ratkaisuja hänen pahan oloonsa.
Musta sääliminen ois hieman törkeää. Kyllä toiseen aikuiseen ihmiseen suhtaudun neutraalisti, kaunainen kun en ole.
Ei mitään empaattista kiusaajalle. Vankilaan joutaisi.
Kysyisin että antoiko edestä vai takaa ja ottiko kakkoseenkin.
Tunsin sääliä. Me olimme hyvin nuoria.
Kun kerran viimein sanoin kiusaajalleni takaisin ( ja todella pahasti, hävettää se vieläkin ja ilmeisesti osui )hän alkoi avautumaan minulle muutama päivä myöhemmin millainen lapsuutensa oli ollut.
Hänellä ei kyllä ollut ainakaan kertomansa mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta paljon väkivaltaa, molemmat vanhemmat kuolivat ( toinen alkoholiin, toinen teki itse oman ratkaisunsa päättää päivänsä) ja hänet oli sijoitettu.
Meistä tuli jopa kaverit.
Työaikoilla toimitaan usein parina ja vedetään ryhmä mukaan kiusaamiseen. Pahaa oloa ei saa purkaa muihin vaan pitää hakea apua.
Mutta miten koko ryhmän on niin helppo mennä mukaan kiusaamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Tunsin sääliä. Me olimme hyvin nuoria.
Kun kerran viimein sanoin kiusaajalleni takaisin ( ja todella pahasti, hävettää se vieläkin ja ilmeisesti osui )hän alkoi avautumaan minulle muutama päivä myöhemmin millainen lapsuutensa oli ollut.
Hänellä ei kyllä ollut ainakaan kertomansa mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta paljon väkivaltaa, molemmat vanhemmat kuolivat ( toinen alkoholiin, toinen teki itse oman ratkaisunsa päättää päivänsä) ja hänet oli sijoitettu.
Meistä tuli jopa kaverit.
Yhyyh. Monilla on paljon rankempaa ja eivät silti kiusaa muita. Kiusaaminen ei oikeuta mitään.
Ymmärrystä lisää. Kokisin myötätuntoa ja sääliä sitä pientä lasta kohtaan jos on joutunut huonojen vanhempien uhriksi. Mutta se, että on kiusannut, on väärin joka tapauksessa.
Kiusaajat tuntuu usein olevan sellaisia reppanoita, joilla on hyvin huono resilienssi, eikä oikein keinoja elämäänsä käsitellä kokemuksiaan. Sitten yrittävät kaataa sontakuormaansa muihin. Teot oikeutetaan uskottelemalla itselle, että heillä on joku oikeus, koska blaablaa ja blaa. Moni jatkaa tätä aikuisenakin.
Myötätuntoni on loputon kaikkia heitä kohtaan, joita satutettiin, kun olivat puolustuskyvyttömiä. Se ei tarkoita, etteikö silti täytyisi kantaa vastuu siitä, mitä itse tekee, on sen taustalla sitten mitä tahansa.
En ole pätkän vertaa kiinnostunut sakeiden asioista
Ei kiinnosta lapsuus, nuoruus tai aikuisuus. Ei kiinnosta mikään ihmisen elämässä.
Lastani kiusasi lapsi/nuori, jolla ei kotiasiat olleet kunnossa. Kyllä minä häntä säälin nykyään, mutta siltikin valitsin tottakai oman lapseni parhaan. En millään voinut altistaa rakasta lastani tuolle kiusaajalle, vaikka sillä olisin voinut sädekehää kiillotellen yrittää auttaa häntä. Myöhemmin olen kyllä yrittänyt auttaa kertomalla hänen hoitotahoilleen millaista kyseisen lapsen elämä oli ikävuodet 2:sta eteenpäin, mutta ei tuottanut mitään tulosta.
Omat ensin, harmi ettei kaikilla ole hyviä vanhempia.
En. Vaikka olisi millaiset kotiolot tahansa, ei se silti oikeuta kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunsin sääliä. Me olimme hyvin nuoria.
Kun kerran viimein sanoin kiusaajalleni takaisin ( ja todella pahasti, hävettää se vieläkin ja ilmeisesti osui )hän alkoi avautumaan minulle muutama päivä myöhemmin millainen lapsuutensa oli ollut.
Hänellä ei kyllä ollut ainakaan kertomansa mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta paljon väkivaltaa, molemmat vanhemmat kuolivat ( toinen alkoholiin, toinen teki itse oman ratkaisunsa päättää päivänsä) ja hänet oli sijoitettu.
Meistä tuli jopa kaverit.
Yhyyh. Monilla on paljon rankempaa ja eivät silti kiusaa muita. Kiusaaminen ei oikeuta mitään.
Missään kohtaa en sitä väittänytkään, enkä myöskään sitä, että oikeuttaisin kiusaamista . Onko tuollainen yhyyttelykään sitten oikeastaan muuta kuin vihan lietsontaa, en tiedä.
Nauraisin