Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22798)
Meikkasin monen vuoden jälkeen tänään, kun on käytävä passikuvassa. Kuinka nätti olenkaan, en muistanutkaan! Kun eläkkeellä ei tule meikattua koskaan. Ja huulipuna jäi koronamaskien vuoksi vuosiksi. (Vai olisko näkö huonontunut niin kovin....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piti sitten tähän(kin) ketjuun tuoda politiikka mukaan. Kräähh. Omiin päivien kulkuihin ei vieraiden maiden vaalishöyt vaikuta mitenkään; huomisen sääennuste ei liene riippuvainen Jenkkilän pressanvaalien (alustavasta) tuloksesta. Tai elintarvikkeiden hinta kaupassa.
Kuu ei nouse aamulla, ja aurinko ei laske illalla. Tehkää siitä jotakin suurta...
Elät ihanasti omassa turvallisessa maailmassasi. Sinne ei maailman myrskyt yllä. Tai sitten yltää...
Iäkkäämpi sukulaiseni muisteli usein toisen maailmansodan melskeitä. Miten ruoka oli kortilla ja pahvista tehtiin kenkiä. Hänen molemmat veljensä kaatuivat rintamalla, samoin kihlattu. Ilmahyökkäystä pakoon mentiin pommisuojaan. Silti pommituksissa kuoli siviilejä. Hän kertoi, ettei olisi ikinä uskonut joutuvansa näkemään sellaista.
Kaupassa kävin ruokaostoksilla.Lumet on hävinneet,nyt on vielä pimeämpää.Kotitöitä ja samaa rataa.Oottelen tytöntytärtä 3 vee lauantaina käymään.Ostin hänelle jo joulukalenterin.
Ei kukaan koskaan usko sodan syttyvän ennen kuin se syttyy. Päätä ei kannata panna pensaaseen, mutta pelkäämäänkään ei kannata ruveta.
Monet asiat maailmassa yllättävät. Trump ei edellisissä vaaleissa ollenkaan uskonut tulevansa valituksi, mutta kansa päätti toisin. Nytkin hän oli varautunut jo pitämään vaalitappionsa jälkeisen puheen, mutta toisin kävi. Mitenkä käy Ukrainan, Naton, USA:n ja Euroopan? Historia paljastaa, ettei sitä tiedä kukaan.
Elämä tarjoaa jatkuvia yllätyksiä, siihen pitää vaan tottua.
Vierailija kirjoitti:
Meikkasin monen vuoden jälkeen tänään, kun on käytävä passikuvassa. Kuinka nätti olenkaan, en muistanutkaan! Kun eläkkeellä ei tule meikattua koskaan. Ja huulipuna jäi koronamaskien vuoksi vuosiksi. (Vai olisko näkö huonontunut niin kovin....)
Nätit vaatteetkin piristää. Ja uusi kampaus. Itsestä kun huolehtii, se ilahduttaa. Jalkakylpy ja kiva kynsilakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti sitten tähän(kin) ketjuun tuoda politiikka mukaan. Kräähh. Omiin päivien kulkuihin ei vieraiden maiden vaalishöyt vaikuta mitenkään; huomisen sääennuste ei liene riippuvainen Jenkkilän pressanvaalien (alustavasta) tuloksesta. Tai elintarvikkeiden hinta kaupassa.
Kuu ei nouse aamulla, ja aurinko ei laske illalla. Tehkää siitä jotakin suurta...
Elät ihanasti omassa turvallisessa maailmassasi. Sinne ei maailman myrskyt yllä. Tai sitten yltää...
Iäkkäämpi sukulaiseni muisteli usein toisen maailmansodan melskeitä. Miten ruoka oli kortilla ja pahvista tehtiin kenkiä. Hänen molemmat veljensä kaatuivat rintamalla, samoin kihlattu. Ilmahyökkäystä pakoon mentiin pommisuojaan. Silti pommituksissa kuoli siviilejä. Hän kertoi, ettei olisi ikinä uskonut joutuvansa näkemään sellaista.
Politiikka = yhteisten asioiden hoitamista, kuuluu siis kaikille ja vaikuttaa kaikkien elämään. Täällä saa kirjoittaa kaikista aiheista, kohteliaisuuden rajoissa.
Ei niin kauaa ole siitä, kun Suomikin sodassa oli, evakot, satoja tuhansia, joutui jättämään kotitanhuat. Nyt on sota lähellä, Ukrainassa. Miten voisi olla, ettei se vaikuta meihin? Siviilejä kuolee, viattomia lapsia. Ja Lähi-idän tilanne.
En saata ymmärtää, ettei vaikuttaisi meidän elämään. Ja Trump, tuo pelle jaksaa hokea: America first, niinkuin ei muilla ihmisillä olisi arvoa. Lainkaan.
No, kävin metsäkävelyllä, maadoitin itseni jäkälään ja sammaleeseen. Hengitin syvään raitista ilmaa. Kävelin latupohjaa pitkin, siellä oli raivattu männyntaimia pois, keräilin niitä pihaan, että saadaan kausivalot ripustettua.
Yritän keskuttyä tärkeimpään, läheisiin. Luontoon. Terveyteen. En silti kiellä, että maailman murheet minutkin tavoittaa.
Torstai, tämä toivon päivä
Nauttikaa, ihmiset :)
N63
Musiikkia marraskuulle:
Matka maailman ympäri, uusi levy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikkasin monen vuoden jälkeen tänään, kun on käytävä passikuvassa. Kuinka nätti olenkaan, en muistanutkaan! Kun eläkkeellä ei tule meikattua koskaan. Ja huulipuna jäi koronamaskien vuoksi vuosiksi. (Vai olisko näkö huonontunut niin kovin....)
Sama mulla, meikkaamiset jää... yks päivä oli juhlat, kiharsin hiuksena, meikkasin, pukeuduin pyhähameeseen. Poikettiin lähikuppilaan, että jaksoi ystävät ihastella... no, tuumin vaan, että mikä peikko sit yleensä oon...
Pitäis varmaan meikata useammin, piristäähän se itseänikin
Oikein hyvää kuuluu. Tänään vielä klo20 asti duunia ja sitten kolme vapaata. Illalla tulee poikaystävä käymään, en malta odottaa. Ollaan oltu kohta 5kk yhdessä ja vieläkin perhosia mahanpohjassa. Huomiselle olen varannut jalkahoidon ja hieronnan, mistä on kiva aloittaa pitkä vapaa viikonloppu. :) N39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempaa kuin eilen. Aamulla pääsi itku, kun ei kerta kaikkiaan ole mitään töitä tarjolla. Tai on kyllä, mutta ei realistisia työllistymismahdollisuuksia. Olen uponnut syvälle määräaikaisten työsuhteiden suohon. Ennen vielä töitä sai melkein koko vuodeksi, joskus ylikin, mutta nyt jo pari vuotta mennyt puolen vuoden pätkillä. Hyödytön ja ulkopuolinen olo.
Mutta tänään siis paremmat fiilikset. Mikään ei ole muuttunut, mutta parempi olo silti. Ulkona on jotenkin jopa keväistä. Lumikasojen rippeitä, leutoa ja aurinkokin paistaa. Takki piti heittää pois, kun tuli niin lämmin. Ehkä se piristää.
Hyvää ja huonoa. Huonoa on ongelmat parisuhtessa ja miehen käytöksessä (jotka hän tiedostaa ja pahoittelee niistä aina jälkikäteen, hänellä on itsereflektiokykyä mutta vanhat lapsuudentraumat on vielä käsittelemättä).
Hyvää on se että töissä on kivempaa ja olen tainnut ihastua. Älkää käsittäkö väärin, en ole parisuhdestatukseni takia tehnyt mitään ihastumisen eteen. Hyödynnän vain tämän tuoman hyvän fiiliksen sillä, että jaksaisin arkeani paremmin. Piristää päivää tehdä töitä hänen kanssaan. Ihastus on sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pneumokokkiannos haettu apteekista: 80 euroa! Kyllä on kallista.
Suomen pitäisi olla omavarainen myös lääkkeiden suhteen. Ruokaa, vettä, lääkkeitä ja energiaa omasta maasta, niin me pärjätään, vaikka kriisejä tulisi. Kyllä jokaisen pitää seurata politiikkaa, omat pienet ympyrät ei riitä kuin lapsille. Olemme vastuussa maapallostamme.
Pakko avautua :D Meillä on tuore vauva ja mies palannut jo töihin (kiitos Kelan 18 yhteistä arkipäivää) ja musta tuntuu, että hän välttelee kotona oloa ja vauvanhoitoa. Että mitä kuuluu tänään? Lievä vitutus, ois kiva, jos ukko EI luuhais kauppareissulla kahta tuntia töistä päästyään vaan hoitaisi hommat ripeästi, suihku olisi aika kiva. Ei tässä muuten mitään, mutta oma aika to-del-la kortilla ja olisi kiva, jos toinen tajuaisi sen ihan oma-aloitteisesti eikä tarttisi sanoa. Taantuuko miehet jotenkin kun lapsi tulee taloon? Vielä huonommin löytyy se helkatin ketsuppi tai juusto jääkaapista, perustoiminta taantuu vai onko miehillä univaje jotenkin vain suuremmalla vaikutuksella oleva? Itse kun vetää 3-5 h unilla ihan normaalisti arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikkasin monen vuoden jälkeen tänään, kun on käytävä passikuvassa. Kuinka nätti olenkaan, en muistanutkaan! Kun eläkkeellä ei tule meikattua koskaan. Ja huulipuna jäi koronamaskien vuoksi vuosiksi. (Vai olisko näkö huonontunut niin kovin....)
Oho, onko joku reissu tulossa?
Syystöitä, tyhjensin kukkalaatikoita, puhdistin rännit, lämmitin takan, en viitsinyt lähteä käymään kaupassa, varmaan huomenna.
Viikonloppu isolla kirkolla.
Psykiatri päätti lopettaa terapiani, pääsin kadulle nieleksimään itkua, en ollut vielä valmis!
Muutoin olen vaikeassa masennuksessa, eikä iloa tuo mikään, ja läheltä on kuollut pari ystävää, aivosyöpä ja itsari.
Väsyttää ja nukun liikaa, jos kello soimassa olen superväsynyt.
Saan paniikkikohtauksia jopa kotona kun ajattelen liikaa.
Pitäisi etsiä uusi asuntokin aikaa on vain pari kk, enkä jaksaisi, kaikista läheisin on pistänyt välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Pakko avautua :D Meillä on tuore vauva ja mies palannut jo töihin (kiitos Kelan 18 yhteistä arkipäivää) ja musta tuntuu, että hän välttelee kotona oloa ja vauvanhoitoa. Että mitä kuuluu tänään? Lievä vitutus, ois kiva, jos ukko EI luuhais kauppareissulla kahta tuntia töistä päästyään vaan hoitaisi hommat ripeästi, suihku olisi aika kiva. Ei tässä muuten mitään, mutta oma aika to-del-la kortilla ja olisi kiva, jos toinen tajuaisi sen ihan oma-aloitteisesti eikä tarttisi sanoa. Taantuuko miehet jotenkin kun lapsi tulee taloon? Vielä huonommin löytyy se helkatin ketsuppi tai juusto jääkaapista, perustoiminta taantuu vai onko miehillä univaje jotenkin vain suuremmalla vaikutuksella oleva? Itse kun vetää 3-5 h unilla ihan normaalisti arkea.
Onko mitään tukijoukkoja tarjolla? Isovanhemmat tai omat sisarukset? Jos joku pistäytyisi vähän auttamassa. Mies ei varmaan työpäivän jälkeen jaksaisi vauvanhoitoa, haluaisi rentoutua ja levätä. Sinäkin tarvisit lepoa. Pikkuvauva-aika on haasteellista. Sopikaa miehen kanssa vaikka viikonlopuista, että silloin toinen vastaisi puolesta päivästä ja toinen toisesta puolesta. Kerro miehelle, että toivot hänen apuaan. Sano, että tämä vaihe on rankka, mutta se menee ohi. Pyri yhteistyöhön, älä riitele, vaikka oletkin pettynyt ja väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri päätti lopettaa terapiani, pääsin kadulle nieleksimään itkua, en ollut vielä valmis!
Muutoin olen vaikeassa masennuksessa, eikä iloa tuo mikään, ja läheltä on kuollut pari ystävää, aivosyöpä ja itsari.
Väsyttää ja nukun liikaa, jos kello soimassa olen superväsynyt.
Saan paniikkikohtauksia jopa kotona kun ajattelen liikaa.
Pitäisi etsiä uusi asuntokin aikaa on vain pari kk, enkä jaksaisi, kaikista läheisin on pistänyt välit poikki.
Voi muru, kyllä sua nyt koetellaan, millä perusteella terapiasi lopetetaan? Onko sinulla hoitosuhde psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa? Lääkitys? Jos lääkkeet ei auta, on myös muita hoitoja esim. Ect. Siitä on paljon hyviä kokemuksia.
Yritä muistaa syödä, juoda vettä, ulkoilla, jos jaksat
Voimia Sinulle
"Viimeyönä näin unta peruskouluaikaisesta ihastuksesta. En tiedä mistä hän tuli yhtäkkiä mieleeni, mutta nyt en saa häntä mielestäni. En edes tiedä mitä hänelle kuuluu ja miltä nykyään näyttää. Viimeksi näin hänet vuonna 2008. "
Itse olen onneksi melko hyvin unohtanut nuoruuden ihastukseni. Eräs kohteli ikävästi myöhemmin, joten en mieti häntä enää. Oli silloin itselleni liiankin tärkeä. Toinen taas oli yhdellä leirillä ja en nähnyt häntä sen jälkeen, vaikka koko vuoden mietin menenkö ensi kesänäkin leirille. Kolmas taas oli lukiossa ja häntä joskus mietin. Elimme niin erilaista elämää silloin. Hän oli niitä suosittuja ja minä taas toisessa päässä. Jännä katsella joskus häntä musiikkivideoilla, kun hän on bändissä mukana ollut.