Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kuuluu hyvää kiitos, vaikka stressi kaatuukin syliin pyytämättä. Jätin tänään kirjaston kirjan väliin pienelle lapulle sanoja, jolla toivon voivani lyyrisesti halata häntä, joka kirjan seuraavaksi lukee.  

Ihana mennä illalla nukkumaan puhtaiden ja raikkaiden lakanoiden väliin.  Aamulla pesin, illalla kuivat.  Hyvin kuivuivat ulkona tuulessa ja auringonpaisteessa.

Päivä on mennyt itsekseen suurimman osan päivää. Upea sää oli, joten lähdin fillarilla liikenteeseen enkä lähiseudulleni vaan vähän kauemmaksi. Kaupassa ja kirppiksillä kävin, myös kävin syömässä fillarilenkin aikana. Tein löytöjä, että tuli oikein hyvä mieli.

Ilta sitten meni tv:n äärellä poppareita syöden. Voisin tästä vielä katsoa jonkin elokuvan. Yksi kassahenkilö päivän aikana on jäänyt mieleeni, että en saa häntä mielestäni. Päässäkin soi kappale Dayonara zetsubou sensei ost.

Hitaasti olen käynnistynyt uuteen päivään, pyhäaamun rauhaan. Lämpötila on käväissyt yöllä pakkasen puolella, nurmikko oli kuurassa aamulla. Kesäkukat vielä selvisivät kylmästä yöstä, orvokit, samettikukat, ruusut 🌸🌼🌺🌹

Söin puuron, join kahvin, laskin neljä verkkoa veteen ja nostin yhden varren perunoita. Ihmettelen ikkunan raosta sisään lämpimään tulleita kärpäsiä. Kello on kohta yksi. Olen vain odottanut ajan kulumista. Ei ole yhtään mitään tekemistä ennen iltaa. Ruuan laitossa ei mene koko aikaa eikä syömisessä. Ei kärpästen surinassa eikä kaukaa kantautuvassa moottorisahan äänessä. Ei mitään järkeä tässä jouten olossa. Eikä elämässä. 

Saispa olla vaan jouten, edes hetken, niin ettei koko ajan takaraivossa raksuta muiden laatimat aikataulut. Mene sinne mene tänne, tee sitä tee tätä. On se saakeli, kun saa mennä kuin kana langassa. Koko sunnuntai pilalla, kun huomenna taas meno ja rahat vähissä.

En tiedä, pitäisikö olla onnellinen vai surullinen. Taidan valita ensimmäisen, vaikka elämä on ihan sekaisin. Miltei kaikilla ihmisillä on jotain ongelmia. Onneksi ei ole kuitenkaan velkoja, pahoja sairauksia, riippuvuusongelmia jne. Kai tämäkin tästä ajan kanssa selviää. Chaos was the law of nature, order was the dream of man Henry Adams

Eikös luku 22 kuulostakin ihan hyvältä?

Sen verran olen nyt neulonut lasten sukkia Ukrainaan lähetettäväksi, siis 22 paria.

Minulle ei tule aika pitkäksi, tekemistä kyllä riittää ja onneksi on innostusta tehdäkin jotakin.

Mökkimiehen kanssa ollaan rakasteltu koko aamu.

Mökkimies laittaa nyt karjalanpaistia, lofileetä.

Perunat keitän minä itse myöhemmin.

Parissa tunnissa ehdimme vielä pari varvia.

Ollaan ilman vaatteita.

Mökkimies painaa 73.1 kg tänä aamuna klo 8.13.

Minä painan 143.8 kg tänä aamuna klo 6.55.

Päivän biisi: Päivi Portaankorva, Klaani

Ihanan laiska lepopäivä, teen käsitöitä, katson samalla Savusaunasisaret-leffaa

Taustalla kuuluu rauhoittava radion ääni, musiikkia... alaville maille ennustetaan hallan vaaraa... meillä ei vielä ole halla vieraillut, pelargoniat toin jo varmuuden vuoksi sisälle

Vierailija kirjoitti:

Eikös luku 22 kuulostakin ihan hyvältä?

Sen verran olen nyt neulonut lasten sukkia Ukrainaan lähetettäväksi, siis 22 paria.

Minulle ei tule aika pitkäksi, tekemistä kyllä riittää ja onneksi on innostusta tehdäkin jotakin.

Vieläpä on 22. päivä syyskuuta. Lämpimät ajatukset sinulla.

Tyypillinen mukava sunnuntai ollut. Ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, eikä tylsääkään ole. 

Pihamaalla ainakin 35 peipposta ruoanetsintäpuuhissa.  Kohta varmaan suunnistavat etelään.

Äitini elämässä tapahtui iso muutos. Työtunnit hävenivät todella paljon ja ikävää kohtelua työmaalla vuosien jälkeen. Uudistukset yms myös syynä tähän. Tämä aiheutti kaikkea vaikeutta nyt elämäämme. Joku kirjoitti, ettei äitini elämä saisi vaikuttaa minuun, mutta tietyistä syistä elämme on nyt vähän nipussa näiden asioiden myötä. Olemme nyt stressaanneet näitä asioita. Itsekin mietin miten  äitini pärjää ja samalla äitini on puolestaan auttanut välillä minua isommissa kuluissa niin se taas tavallaan tuo minullekin omat juttunsa ja pitää pärjätä entistä enemmän itse. Meillä on ollut rahan kanssa omat juttunsa jo niin kauan kuin muistan.

Jotenkin tuli ihan puskista tämä kaikki ja vielä tässä ennen talvea eli huonoon aikaan. Jos äitini yrittää saada sijaisuuksia kauempaa niin pitäisi taas vanhojen autojen kestää se pidempi ajomatka sekä täällä huonot tiet niin mielellään ei ajaisi niin pitkää matkaa. Välimatkat muihin kuntiin ovat pitkät ja tämän kunnan työtilanne on heikko.

Olen itsekin nyt ihan uuvuksissa tähän kaikkeen. Ylikierroksilla käyn. Pelkään, että unettomuus yms kohta palaa takaisin, kun voin melko huonosti. Tälläiset asiat vaikuttavat elämääni. Nytkin on ollut koko vuosi aina jotain ikävyyttä. Ei se meinaa vaan loppua millään. Aina, kun vähiten odottaa niin tulee taas jotain uutta. Kaipaan aina jotain rauhaa elämääni, että edes hetken kaikki olisi ok. Se ei vaan mene niin. En itsekään halua valittaa talvesta ja niinkuin kirjoitin niin pidän talvesta. Silti jos on jo valmiiksi uupunut ja väsynyt niin talvesta tulee rankka kokemus. Unettomuus yms tähän lisättynä.

Ja sähköä, kun ei saisi kuluttaa yhtään (säästämisen takia) niin sitä ei edistä jos asunnossa on nytkin 15 astetta, vaikka ei ole talvesta tietoakaan, eikä huvittaisi avata pattereita. Pahoittelut taas valituksesta. Pää on ihan pyörällä kaikista asioista. 

Miksiköhän on huolia, miksi on ilonaiheita? Miten ne meitä ohjaa. Suunnittelemme kaiken ja sitten kaikki menee toisin. Elämä on arvoituksellista.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän on huolia, miksi on ilonaiheita? Miten ne meitä ohjaa. Suunnittelemme kaiken ja sitten kaikki menee toisin. Elämä on arvoituksellista.

Elämä on kyllä itseni mielestä monesti selviytymistä päivästä toiseen. Lähinnä mielessä se miten selviytyy seuraavasta haasteesta jos selviytyy. Ja kantaako ne pienenpienet ilot niiden suurten vaikeuksien yli vai ei. Itsekin mietin taas kerran, että nyt en jaksa enää. Olo tuntuu kuin kaikki taas lopussa. Jotenkin sitä kerää vähitellen  voimia ja yhdessä päivässä ne voimat katoavat jonkun murheen myötä pois. Ehkä joillakin on isompi varasto mistä ammentaa. Eikä elämä reilua ole. 

Ehkä tämä tästä taas jotenkin eteenpäin. Oikeastaan tämä oli silti liikaa. Ja taas kirjoitan tänne, vaikka piti pitää taukoa täältä. Ei ole kivaa kirjoittaa surullisia viestejä, mutta nyt ei oikein jokin kävin kävelyllä tms ole se päivän teema. Eräänä päivänä itketti niin, etten voinut edes kauniina päivänä kävelylle mennä. Oikeastaan lähdin, mutta kymmenien metrien päästä vaan totesin, että ihan sama. Tuntui turhalta se kaikki. Merkityksettömältä. Sen jälkeen kävelyllä käymiset ajatuksella, että kävelen niin ehkä nukun yöllä. Jokin tarkoitus sentään. 

4513 viestiin lisättynä. 

Onnekas on jo silloin, kun pystyy liikkumaan ilman jatkuvia kipuja. Minulla paha nivelrikko polvissa jo alle nelikymppisenä. Joka ikinen askel sattuu, portaissa kulkeminen melkein mahdotonta. Lääkkeet eivät auta. En voi liikkua vilkkaan lapseni kanssa enkä enää käydä pitkillä lenkilläkään koiran kanssa, vaan puoliso vie koiran ulos. Vaikka moni asia on elämässä hyvin, rajoittaa tämä niin paljon, että joka päivä itkettää. Yritän pudottaa painoa, mutta hormoniongelmien ja liikkumattomuuden takia on todella vaikeaa. 

Yritän pysyä positiivisena. Toivon saavani niin paljon rahaa, että voisin mennä yksityiselle lääkärille saamaan reseptin siihen uuteen lihavuus lääkkeeseen. Sekin maksaa monta sataa euroa kuussa ja pitäisi kai syödä lopun elämää sitä. Mutta ei elämä kotiin sidottuna kipujen kanssa ole kovin hääviä. 

Heräsin viipyillen hämärään aamuun. Ihmettelin, kun ei herkullinen kahvin tuoksu leijailekaan nenään. Sitten muistin, että puoliso lähti eilen isolle kirkolle, hän meillä yleensä aamukahvit keittää. No, lämpöisen peiton alta hipsin viileään tupaan. Kahvin valuessa ihastelin kirkkaan oransseja pihlajanmarjoja pihassa. Niistä muistuu aina mieleeni isän hautajaiset 20v sitten. Silloin luonto lohdutti, totisesti. Tänä kesänä monta läheistä tuttua kuoli. Niin se vaan menee, onneksi lähipiiriin syntyi myös yksi tyttönen. Elämän kiertokulku.

Päivän biisi Ultra Bran uudet

Mukavaa Maanantaita Kaikille

Mitä Sinulle tänään kuuluu, kerrohan

N63

Kello on 9:45. Kalaverkot 4 kpl katsottu. Ei kaloja. Kahvit juotu. Ristikkolehteä täytetty. Taloa lämmitetty puilla. Uunin luukku puhdistettu noesta. Tälle päivälle ei muuta ohjelmaa. Perunat keitän ja kalan paistan jossain vaiheessa. Jään odottamaan iltaa. Käyn jossain vaiheessa kävelemässä. En tajua tätä joutilaisuutta enkä elämän tarkoitusta. Mitä vielä voisin tehdä?

Heräsin 8 aamukahville, söin kurkkuvoileivän. Aikuinen poika lähtee kotiinsa tänään, Olen pari päivää itekseen sitten nuorempi poika tulossa kyläilee. Katon kohta Emmerdalen kun jäi perjantaina näkemättä.